torstai 4. marraskuuta 2010

Jatkoa eilisesta..

Tapasin exan siis puistossa meidan kamppien valilla. Olin aluksi tosi hiljainen, ja yritin suojata itseani ylimielisyydella. Pehmenin kuitenkin vahan. Ja exkin oli enaa sita mielta, etta voidaan pitaa yhteyttaa, mutta se silti poistaa mut kavereistaan FB:ssa, koska ei paassyt minusta yli, kun lukee paivityksia. Niin, ja ei enaa paneskella. Mutta muuten voidaan siis olla ystavia. Se on kuulemma niin hukassa itsensa kanssa, etta sen takia paatyi sekoilemaan minun kanssani tassa noin kuukauden ajan. Minulle se oli kuitenkin kokoajan vain seksia. Muita, kuin kaverillisia tunteita ei oikeasti herannyt missaan vaiheessa. Eika kuulemma hanellakaan.

Kieltamatta minua pelotti eilen, kun han laittoi viestia siita, etta haluu puhua, etta han haluaa palata yhteen, ja alkaa tilittaa jotain rakastamissoopaa. En oikeasti kaipaa suhdetta hanen kanssaa, koska viimeisen kuukauden aikana olen nahnyt lahelta taas ne kaikki piirteet mita en hanessa suhteessa kestanyt. Tunnustin hanelle siella puistossa, etta olen ollut F:sta kiinnostunut, ja olen yha. Ex otti sen aika rennosti, mutta luulen sen silti vahan jarkyttyneen. Ex tiesi, etta mista naruista vetaa, ja melkein jo hymyilin tuulisessa, ja marassa puistossa kykkiessani. Kaikki tuntui samalta, kuin ennen, ja tunsin olevani turvassa, ja etta minulle on luotettu ystava vieressa. No alkoholi vahan pehmensi fiiliksia, ja sai unohtamaan kipean kohdan.

Paadyin kuitenkin hanen luokseen juomaan vahan lisaa, ja tupakoimaan. Ja kun lahdon hetki koitti, han yritti vongata viela sankyyn, vaikka oli juuri puhunut, ettei sita saa enaa sattua, koska han ei pysty alkaa parantumaan. Kylla se yrittikin, mutta pitaydyin paatoksessani olla alistamatta enaa itseani, ja ne odotetut menkatkin alkoivat kai, joten vetosin sotkuun..Kotiin paastyani exalta tuli viesti, missa se kiitti minua, etten suostunut antamaan.

Nyt se oli kadonnut ystavistani, ja meinaan pysya kovana, enka meinaa olla missaan tekemisissa sen kanssa. Se on ollut muutenkin se osapuoli, joks on yleensa ollut minuun yhteydessa, en mina siihen, ellei ole ollut joku megakriisi paalla. Enka meinaa maksaa sen lainaamaa hunttia takaisin. Se edelleenkin varasti osuuteni takuuvuokrastani kevaalla.

Minulla alkaa nyt uusi elama. Tanaan koulussa on ollut itku lahella monta kertaa, polttaa, ja kylmaa vuoronperaan. Kaikki tapahtuu nyt samaan aikaan, jopa mun suosikki hame repesi tana aamuna kouluun pyoraillessa. Vahan tilannetta pehmensi, etta sain uuden automaattikortin postissa, etta saan rahaa jopa tililta ulos. Koulussa alisuoriuduin presentaatiosta, johon kaikki muut olivat tehneet hienoja slide show-systeemeja, mutta jain varmasti mieleen muistikirjaa aani taristen selatessa, puhuin kuitenkin asiaa, mutta hyvin lyhyesti. Tosi puuduttavaa kuunnella 30esitysta, jotka kaikki jankkaa samaa, ja jokainen kestaa 10 minuuttia. Maailman tylsin tapa kuluttaa aikaa, tai ainakin top 5:sen sisalla. Tanaan ei ollut hyva paiva presentoida yhtaan mitaa. Kadet tarisi aanen kanssa kilpaa, enka pystynyt peittamaan kumpaakaan, havetti, ja taisteluhenki alkoi nousta uniltaan. Meinaan tehda niin upean presiksen seuraavaksi kerraksi. Nyt on pakko alkaa nayttaa, etta olen oikeasti lahjakas tyyppi, ja pystyn parempaan, kuin moni muu. Kohta mulla on tapaaminen yhden opettajan kanssa koskien kurssia mille en ole vahingossa osallistunut ollenkaan. Tamakin selvisi viime viikolla. Kaikki on tosiaan ysahtanyt ihan samaan aikaan niskaan.

Lahetin aiemmin paivalla Herra E:lle viestin. Se ei vastannut mitaan yohon mennessa, ja paatin sitten kannipaissani laittaa sille nasevasti, etta me ei kai sitten olla frendeja enaa. Siihen se sitten vastasi ihmettelevasti, ja kertoi, ettei ole kaupungissa. No enhan mina sita tiennyt, ja ei siita ole muutenkaan vapaaehtoisesti kuulunut mitaan yli viikkoon. Ups. Pitasko sille vastata jotenkin neutraalisti jotain kuitenkin. Se on tosi kiva tyyppi, ja ihan ystavana hanet tahtoisin pitaa. Ei mikaan tavallinen taatelintallaaja.

Itsenihan tassa voin vaan syyttaa vituiksi menevista opiskeluista, mutta kehtaan vaittaa, etta vallitseva, hammentava ihmisushdetilanne syo voimia, ja motivaatiotani. Tahtoisin vaan turvallisen kainolon mihin voisin pujahtaa pakoon kaikkea paskaa mita vedan puoleeni kuin magneetti. Olen oman surutyoni tehnyt jo kevaan aikana, ja nyt kaikki alkaa alusta jollain tapaa. Tuntuu epareilulta (ja vahan mustasukkaiselta), etta ex voi kuitenkin pitaa yhteytta uudemman exansa kanssa, ja mina olen se paha peikko, joka vammauttaa ihmiset henkisesti parisuhteessa niin pahoin, etta pitaa katkaista kaikki siteet. Kylla ma tiedan, etta olen aika rasittava tyyppi henkisesti, ja tuntuu jotenkin loputtomalta suolta loytaa se oikea henkilo rinnalleni, joka klikkaa yhteen ristiriitaisen, ja ailahtelevan persoonallisuuteni kanssa. Ma en tykkaa olla yksin, en.

Mitas sita viikonloppuna tekisi? Pitaisi varmaan ottaa aika iisisti, ja nauttia hyvasta sapuskasta, ja harrastaa itsetutkiskelua. Varsinkin, kun vauvaa ei varmaan ole tulossa, niin voisin laatia suunnitelman, etta mista kaivan kadonneen positiivisuuteni esille, ja kuinka katkaista tama epaonnistumisen kierre. FB statuspaivityksetkin on niita kaikkia arsyttavia mystisia marinoita, ja kohta joku soittaa valkotakkiset peraan, kun ennen oli aina positiivinen, ja onnellinen.

Illaksi sorvin aareen, ja varmaan naan F:n. Mita sillekaan sanoo, heittaytyy kaulaan, ja alkaa itkea? En haluaisi luovuttaa sen kanssa, mutta en ahdistaakaan. Sitten jos en ole yhteydessa, se ajattelee minun olevan valinpitamaton. Unohtaisin jos voisin.

2 kommenttia:

  1. Voi itku, tosi ikävä tilanne siellä :( Oma Exähän on nyt sitten kanssa päättäny, että koska en halua olla hänen kanssaan on parempi pistää välit kokonaan poikki. En tajua, miten nimenomaan miehille tuntuu olevan vaikeeta pysyä väleissä eron jälkeen! Tosi kiva huomata jostain Facebookista, että herra menee täl hetkel jossain toisella puolella maapalloa, eikä mulla ollu hajuakaan että se on ees lähössä. Vaikka eihän se mulle ees kuulu, mut silti! :D

    On varmasti vaikeeta muodostaa vieraassa maassa kaveripiiri ja muut sosiaaliset kontaktit, mut oisko sulla mahollisesti siellä ketään frendejä, jotka ei kuulu tohon pieneen pyörivään piiriin jossa oot mukana? Tuli vaan mieleen, että ehkä pieni irrottautuminen tosta kuviosta hetkeks tekis sulle hyvää :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos sympatiasta! Miehillä ei varmasi ole niin hienojakoista tunne-elämää. Nainen ehkä pystyy lokeroimaan tunneskaalansa, on muitakin vaihtoehtoja, kuin on, ja off. Ex ei tule elämääni enää sotkemaan, eikä tunneskaalaani. Kehitys mitä sen suhteen on tapahtunut vuoden aikana on jo ollut kuluttava, rakkauden hiipuminen, rakastuminen uudelleen, erosta aiheutunut shokki, viha, hyväksyminen, ymmärtäminen, lähentyminen, kaveruus, ja sitten totaalinen suora viiva monitorissa. Nyt riittää.

    Kyllä minä joitain ihmisiä tunnen porukan ulkopuolelta, ja pitäisikin alkaa pitää enenmmän yhteyttä niihin, ja osoittaa, että olen kiinnostunut heistä. Nyt olen hirmuisesti petrannut sosiaalisuuttani töissäkin, ja elo siellä on helpompaa nyt kun tuntee enemmän jengiä. Irrottautuminen olisi ihan jees joo. Olen salaa haaveillut, että lähtisin viikonlopuksi sellaisella karulla saarella olevaan hostelliin keräilemään itseäni...

    VastaaPoista