maanantai 29. marraskuuta 2010

Hitto tan blogin kanssa

Kokoajan pursuaa mieleen jotain pienia yksityiskohtia jotka haluan kirjoittaa ylos, ja opiskelusta ei tahdo tulla oikein mitaan :D

Tuli mielen van Herra A:sta, ett se on aikalailla vastakohta taman hetkiselle tunnetulle miesihanteelleni. A on taysi vastakohta pitkalle, tatuoidulle kaljupaalle. Aika hauskaa ajatus. Ai ai. Ma en kesta. Jostain naamalleni on hiipynyt sellainen alyvapaa ihastunut virne. Yritan polkea sita takaisin koloonsa, muttei se anna periksi Ei mitaan toiveita, unelmia, tai suunnitelmia saisi nyt olla, kun sattuu kuitenkin kohta. Pitaisi vaan jaksaa katsoa paiva kerrallaa, unelmoimatta yhtaan mistaan muusta, kuin niista kynsisaksista. Ja aivan ehdottomasti tama virne pitaa jattaa kotiin, kun lahtee ulos. Joku huomaa kuitenkin, ja kysyy, etta mika on. Sitten lorpottelen jotain tasta porropaisesta prinssistani, ja huomaamattani olen alkanut puhua jostain mita ei ole olemassakaan, ja jakanut salaisia toiveitani muiden korville.

Muistin muuten taas yhden syyn miksi en tahdo olla missaan tekemisissa Y:n kanssa enaa. Se haukkui mua huumorintajuttomaksi! En kiella, mutta mika sitten on sitten raja hyvan maun, ja huumorin valilla? Henkilokohtaisesti en tosiaan diggaa kutittamisesta yhtaan, en tykkaa, etta perseeseeni kajotaan (puristellaan) julkisilla paikoilla, enka koe luontevaksi keskustelunaiheeksi kolmansilla treffeilla minun pornogenre mieltymyksiani. Toki A:n kanssa juttelimme erittain luontevasti eri kehon alueiden karvojen trimmaamisesta aamulla sangyssa, ja ennen sita orgasmi mieltymyksista. Joidenkin kanssa vaan yhteys toimii paremmin, ja nopeammin. Kai tunnelatauksellani A:ta kohtaan oli vaikutusta..Mutta siis takaisin huumorintajuun. Tiedan sen itsekin, etta valilla otan aika vakavasi asioita, siis jos mina en nae tilanteessa mitaan hauskaa (esimerkiksi teinimaisessa perseen puristelussa keskella katua, joka ei lopu vaikka uhkaan katkaista silta kaden, ja sanoin painokkaasti "ei" monta kertaa. Olis varmaan pitanyt kokeilla kolinapurkkia...). Sillehan mina en voi mitaan, jos joku asia on mielestani hyvan maun ulkopuolella. Toisaalta nauran sitten ihan pimeille asioille, ja repeilen sellaisille jutuille, ettei kukaan muu tajua mille hihitan. Luonnehtisin kuitenkin itseani suht rennoksi tyypiksi, tai iloinen asenteeni ainakin auttaa tassa vahan, enka ota itseani yleensa liian vakavasti, kaikki menee pain hevon veeta anyway jos mina olen siihen osallisena ;)

Ihan oikeesti, nyt on pakko tehda jotain muuta. Mulla on kylla mental block kaikkeen kouluun liittyvaan, kun olis muita intresseja. Huomenna taidan soittaa A:lle, ellei se ehdi ensin, tuskin. Iiih.

2 kommenttia:

  1. Olkoon nimimerkki nyt P kuten pikkujoulut, ja muutenkin sopii.. Kuitenkin tulee tänne vielä valiteltua lisää juttujani jatkossakin :)

    Voi kuinka tuo virnistys ja prinssi ja salaiset toiveet kolahtavatkaan... Olen kaiken lisäksi kehtanut epäillä tunteitani (ollako ihastunut vai eikö olla?) moneen otteeseen, varsinkin hiljaisempina ja "unohda koko juttu" -aikoina... Mutta ainakin tosta virneestä olen sen aina onnistunut tunnistamaan... Sille ei vaan voi mitään! Eikä sille, että huomaamattaan pälpättää ystäville ja ihmisille jotain prinssijuttujaan. Voisin läpsiä itseäni siitä hyvästä. Se on mahdotonta ja hölmöä ja varmasti tuo huonoa onnea ja ääää... Mutta kun ei voi vastustaa! Kaiken lisäksi suuri suuni alkaa liikkumaan vaaravesillä, vihjailee asioita sellaisille ihmisille, joille tämän asian ei tarvitse todellakaan valjeta. Ei ainakaan silloin kun kaikki on asteella "pilvilinnat ja salaiset toiveet".

    VastaaPoista
  2. P on hyva nimi. Varaan sen sulle, enka nimea ketaan Herra P:ksi. Haha.

    Mulle se virnistys saattaa yllattaa ihan missa tahansa. Saatan kavella suupielet rutussa kadulla, ja ping, mieleeni tulee joku pieni juttu minka ihastus on sanonut, ja naamalle muotoutuu ihan mieleton virnistys, ja vastaantulijat tuijottaa normaalia enemman. Menin tasta porropaa prinssista selostamaan ihan tohkeissani ystavilleni ekojen treffien jalkeen. Pikkasen vitutti vastailla parisuhde uteluihin sen jalkeen, kun hommasta ei muotoutunutkaan mitaan. Sen jalkeen olen yrittanyt olla varovaisempi. Ja varsinkin olen varjellut fiiliksiani F:aa kohtaan, paitsi totta munassa menin firman juhlissa yhdelle juorukellolle molayttamaan(kuulin vasta jalkikateen tyypin taipumuksista..) etta diggaan F:sta ihan sikana. Toivon nyt vaan etten mennyt pienessa sievassa kertomaan niista petipuuhista kanssa.

    Ei sille vaan voi mitaan, etta valilla pitaa saada se kupliva fiilis purettua jollekkin. Tunnustaa kaikki. Mun mainettani on saastanyt tama riivattu blogi, koska en koe enaa niin pakottavaa tarvetta avautua miesseikkailuistani ensimmaiselle baarissa vastaan tulevalle puolitutulle pari tuopposen jalkeen.

    Siita olen hiton ylpea, etta pienet sessiomme L:n kanssa olen saanut pidettya salassa. Tosin tama menee varmaan taas kategoriaa, etta hyssytellaan, ettei kukaan saa tietaa, ja jengi tietaa jo joka tapauksessa, kun meidat on nahty lahtevan kaksistaan baarista.

    Ja yksi samoissa piireissa pyoriva mimmi tulee aina(=useamman kerran) vastaan, kun olen jonkun randomin kanssa treffeilla. Se saattaa ajatella minusta jotain ei niin mukavaa :D Mitapa tuosta...

    VastaaPoista