maanantai 8. marraskuuta 2010

Hehe

Mä sain mun sarjikset takaisin exältä, ja sain jopa suklaata niiden mukana. WTF??? Kellään jotain villejä veikkauksia, että miten sillä viiraa päässä? Enhän mä nyt voi olla niin kaamea ämmä, että jätän velkani maksamatta takaisin. Se kuitenkin palautti ne ongelmitta, kun vetosin taiteelliseen inspiraatioon mikä liittyi niihin kirjoihin. Ei niihin kyllä mitään inspiraationa suoranaisesti liity, kunhan narrasin vähän. Olen huijannut ihmisiä muutekin viime aikoina, siis pienissä ihan asioissa. Ja kertonut hieman muunneltua totuutta koskien seikkailujani. Olen kyllä ollut aina niin yltiö rehellinen, että ei pieni epärehellisyys, ja röyhkeys haittaa tee, kunhan pysyy aisoissa, ja ei ala itse uskoa valheisiinsa.

Tuli mieleen deittisivuja selatessa, että aikamoinen turn off on jostain syystä maininta, että seuranhakijalle on perhe, ja ystävät se maailman tärkein juttu. Juu, eiköhän meille kaikille, mutta sen alleviivaaminen tuo mieleen, että olisiko minulla tyttöystävänä ikinä mitään sanavaltaa mihinkään, vai olisinko maailman tappiin asti vain se toisarvoinen rukkanen, jolla ei ole mitään mahdollisuutta ohittaa ketään vanhassa arvoasteikossa, koskaan, ikinä. Eräs seuranhakija myös alkoi kiukutella minulle tänään, kun en vastannut sen viestiin. Se oli kirjoittanut minulle noin seitsemän sanaa sisältävän kirjoitusvirheitä pursuilevan lauseen, joka ei siis tosiaan sykähdyttänyt niin paljoa, että olisin jaksanut kuluttaa sormenpäitäni vastauksen naputteluun. Hetki sitten sieltä tuli, että enkö meinaa vastata sille? WTF (again) ?! Eikö se nyt ollut aika ilmeistä että en tai ehkä joo, sillä enhän minä kok oaikaa deittisivulla roiku, ja samalla sekunnilla saa vastattua viesteihin? Ja kun tyypillä ei ollut edes kuvaa esillä, niin aika huonot on mahdollisuudet  saada mitään huomiota minulta, varsinkin kun kieliopillinen osaaminen oli kaikkea muuta kuin vakuuttavaa. Tiedän joo, että mulla on aika hot kuva profiilikuvana,ja se vetää kaikkia peräkammarin juntteja puoleensa, mutta eihän sitä nyt sovi alkaa kiukuttelemaan, jos se kaunis nainen siitä kuvasta ei vastaakaan, ja joutuukin hautamaan epätoivoisena rakennellut pilvilinnat tulevaisuuden kolmesta mukulasta, kylmästä mökistä, perunapellosta, ja lammaskoirasta. Niin, ja Joulupukin kohtaamisesta Suomen Korvatunturilla. En minäkään valitse sitä komeinta pukumiestä, joka ilmoittaa vuosituloikseen 100 000 euroa, ja kertoo olevansa uskonnollinen, absolutisti, ja harrastavansa triathlonia, ja kuvittele, että meistä tulee salettiin pari. Ei minulla ole realistista tulevaisuutta sellaisen miehen kanssa, koska meitä ei yhdistä mikään. Panna siis voisin, koska ulkonäössäni ei ole mitään hävettävää, mutta olisimme silti täysin erilaisista elämistä, ja yhdessäolo tuskin toimisi.

Ja olikos vielä jotain...Ei kai. Hiljainen päivä. Olen oikeasti yllättynyt, että minulla on tilastoiden mukaan tosi monta päivittäistä lukijaa. Ketähän siellä piileksiikään? ;)