maanantai 15. marraskuuta 2010

Ei mulla muuta...

...kuin, että polviin sattuu edelleen, ja kevyitä morkkisteluja on taas ilmassa. Mutta mä luulen selviäväni morkkiksesta, koska jutulla ei ole todistajia. L tuskin levittelee mitään faktaa sen Suomalaisen Alman sänky sekoiluista..Ainakin toivon hartaasti ;)

Mulla on treffit tiistaina sen kanssa joka oli tunkemassa mun luo kylään eilen. Katsotaan, että millainen kammotus se on. Se vaikuttaa kyllä pelottavan mukavalta, ja onhan se taiteilija. Kröhm. Mulla mitään pakkomielteitä oo...Ei se edes hermostunut tai mitään kun laitoin sille kaiken seksikkyys lässytyksen jälkeen, että vihaan tulla lokeroiduksi mihinkään kategoriaan, erityisesti "seksikäs blondi"-luokka aiheuttaa näppylöitä. Ja kun sitten pidetään vielä jonain vähälahjaisena, ja avuttomana jossain aivan tavallisessa asiassa, ja vaan sen takia, että olen söpö blondi. Se on nähnyt musta tasan kolme valokuvaa, missä yhdessä mulla on ratsastuskypärä päässä, niin miten ihmeessä se voi tietää mun olevan seksikäs. Ah, ai niin, sen perusteella, kun mulla on blondit hiukset, kiva hymy, ja en ole aivan lauta. Seksikkyys lähtee korvien välistä, ja älykkyydelläkin on jotain tekemistä sen kanssa. Mutta mä en kestä mitään siirappista lässytystä, en yllätyslahjoja, en kliseita, en. En tiedä, että kestinkö aikaisemmin, mutta nyt olen ainakin niin kylmä, ja vähän luottanut luottamuksen ihmisiin, ettei uppoa enää mikään palvova nuoleskelu. Tämä tekee minusta varmaan aivan mahtavan seurustelukumppanin. Mä haluan olla oma itseni, kertoa rivoja juttuja, piereskellä sohvalla, repeillä pienillä jutuilla täysin yllättäen, käydä siiderillä keskellä viikkoa, itkeä jos itkettää, aivan mitä vaan. Minua ahdistaa ajatus sitä, että mut yritettäisiin survoa johonkin "täydellinen blondi tyttöystävä pyyhkimässä kotona pölyjä, kun minä alfauros olen poikain kanssa kaljalla"-kategoriaan, kun en ole mikään kodinhengetär, enkä muutenkaan mitään perusvaimomatskua.

No joo, juttu lähti nyt vähän raiteiltaan, mutta tajuaako kukaan tätä modernin nuoren naisen ahdistusta? Mutta tosiaan, toivottavasti tiistain treffikumppani on kiva, ja tosissaan, eikä vaan pilden perässä, kuten pelkään. Mutta jos totta puhutaan, niin en mä pysty mihinkään täysillä heittäytymään niin kauan kun en tiedä, että mikä F:n, ja minun status on. Minähän tässä se roisto taidan olla, kun käytän nyt miespoloja hyväkseni, ja haaskaan heidän aikaansa, kun sydämeni sykkii jo jollekkin toiselle. Mä pystyn niin kuvittelemaan itseni F:n rinnalla maailman tappiin saakka. Ei tämä ole enää edes ihastumista yli vuoden jälkeen, pakko se on tunnustaa, että olen rakastunut siihen. Väitän tuntevani sitä jo ihan tarpeeksi ollakseni rakastunut. Tämä oikeasti repii syvältä. En pysty keskittymään kouluun, enkä töihin, ennekuin saan selville, että mitä on menossa. Ottaisin mieluusti sen negatiivisenkin uutisen vastaan, kunhan pääsisin purkamaan tämän vellovan epätietoisuuden sisuksistani. Mutta, en tahdo ahdistaa juuri eronnutta miestä. Kysymykselleni tulee se oikea aika, ja paikka, vai tuleeko kuitenkaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti