tiistai 30. marraskuuta 2010

Quick update

Olin niin varautunut koikkaloimaan pyjamassa kotona koko paivan, ja vaantaa sydanverella kahvin siivittamana projektiani kasaan. Jostain syysta kun puolilta paivin kaivauduin peiton alta kylmaan todellisuuteen tuli mieleen tarkistaa tyovuoro lista. Kappas vaan, iltavuoro. Voe Perse! Kylla riipaisi, mutta pieni ilo tassa asiassa on, etta olin jo ehtinyt masennella perjantain iltavuoroa, mita ei siis olekaan olemassa kun kolmen paiva hullu (joo-o, ei todellakaan..) tyoputki alkoikin paivan aikaisemmin.

Aika valuu lapi sormien, enka ole saanut edes aloitettua mitaan tarkeaa. Tai no tiskasin neljan paivan tiskit, pesin kirpparilta loydetyn aevan ihaaanan vintage villapaidan, sain vietya pyykit koneeseen, ja syotya jotain. Niin ja tuhannen kerran aloitin raivauksen imurointia varten johon ei taaskaan ole aikaa. No joo..Huomenna vaihdan lakanat, ja imuroin, ja vien loput roskat, tai siis tyhjat pullot ulos. Tassa kevyessa luomisen tuskassa on se hyva puoli, ettei muista, eika ehdi syoda. Pari kiloa on lahtenyt viikossa, ja en valita jos eivat tulisi takaisin ollenkaan..Kaffi, ja tupakka pitaa menossa, jos edes kerran paivassa jotain muuta muistaa nakertaa.

F:kaan on tuskin toissa, koska se oli facebookannut outoon aikaan. Ellei se sitten aloita tuntia myohemmin, kuin normaalisti..Olis ollut edes pieni ilo tahan paivaan. Ja sitten viela kyrsii palata yli viikon lomalta sorvin aareen, ku rutiinit on ihan hukassa, ja muistin juuri, etta mun kayttajatunnuksetkin oli joku passi mennyt lukitsemaan omani ennen lomaani, ja pitaa aloittaa aikaisemmin tanaan, etta ehtii metsastaa edellisen vuoron tyypin nappeihinsa, ja puristaa silta ulos, etta minka kayttajatunnuksen taakse on jemmattu tyossa tarvittava excel taulukko. Voihan...

Niin ja sekin viela, etten nyt voi tanaan soittaakkaan A:lle, koska olen vangittuna tyopaikalle. Eika mulla ole edes taukoa, etta voisi soittaa, ja sitten kun paasee kotiin, niin on jo pirun myoha.Tai ei nyt niin, mutta en ma kehtaa kuitenkaan soittaa. Perkele.

Tosi nolo juttu, muta pakko tunnustaa kuitenkin taalla. Listasin kaikki elamani miehet paperille about viikko sitten. Nyt en loyda sita hemmetin paperinpalaa enaa mistaan! Tosi kiva jos exa vaikka taalla kaydessaan otti sen, tai naki sen, tai olen hukannut jonnekkin mista se pompsahtaa esiin kun mulla on taalla joku vakavampi hoito kaymassa. Taa on kylla niin noloa...haha.

Ma haluun takas peiton alle! Kelikin on  niin ahterista, etta syvasti epailen julkisten kulkuneuvojen liikennointia, vaikka nettisivut lupailivatkin normaaleja vuoroja. My ass, minen usko ennenkuin olen ajoissa toissa ollessani ajoissa dosarilla.

Huomiseen! Tana iltana tuskin tulee mitaan uuttaa, ellei jotain tosi erikoista tapahdu. Eihan mun elamassa ikina ;)

maanantai 29. marraskuuta 2010

Hitto tan blogin kanssa

Kokoajan pursuaa mieleen jotain pienia yksityiskohtia jotka haluan kirjoittaa ylos, ja opiskelusta ei tahdo tulla oikein mitaan :D

Tuli mielen van Herra A:sta, ett se on aikalailla vastakohta taman hetkiselle tunnetulle miesihanteelleni. A on taysi vastakohta pitkalle, tatuoidulle kaljupaalle. Aika hauskaa ajatus. Ai ai. Ma en kesta. Jostain naamalleni on hiipynyt sellainen alyvapaa ihastunut virne. Yritan polkea sita takaisin koloonsa, muttei se anna periksi Ei mitaan toiveita, unelmia, tai suunnitelmia saisi nyt olla, kun sattuu kuitenkin kohta. Pitaisi vaan jaksaa katsoa paiva kerrallaa, unelmoimatta yhtaan mistaan muusta, kuin niista kynsisaksista. Ja aivan ehdottomasti tama virne pitaa jattaa kotiin, kun lahtee ulos. Joku huomaa kuitenkin, ja kysyy, etta mika on. Sitten lorpottelen jotain tasta porropaisesta prinssistani, ja huomaamattani olen alkanut puhua jostain mita ei ole olemassakaan, ja jakanut salaisia toiveitani muiden korville.

Muistin muuten taas yhden syyn miksi en tahdo olla missaan tekemisissa Y:n kanssa enaa. Se haukkui mua huumorintajuttomaksi! En kiella, mutta mika sitten on sitten raja hyvan maun, ja huumorin valilla? Henkilokohtaisesti en tosiaan diggaa kutittamisesta yhtaan, en tykkaa, etta perseeseeni kajotaan (puristellaan) julkisilla paikoilla, enka koe luontevaksi keskustelunaiheeksi kolmansilla treffeilla minun pornogenre mieltymyksiani. Toki A:n kanssa juttelimme erittain luontevasti eri kehon alueiden karvojen trimmaamisesta aamulla sangyssa, ja ennen sita orgasmi mieltymyksista. Joidenkin kanssa vaan yhteys toimii paremmin, ja nopeammin. Kai tunnelatauksellani A:ta kohtaan oli vaikutusta..Mutta siis takaisin huumorintajuun. Tiedan sen itsekin, etta valilla otan aika vakavasi asioita, siis jos mina en nae tilanteessa mitaan hauskaa (esimerkiksi teinimaisessa perseen puristelussa keskella katua, joka ei lopu vaikka uhkaan katkaista silta kaden, ja sanoin painokkaasti "ei" monta kertaa. Olis varmaan pitanyt kokeilla kolinapurkkia...). Sillehan mina en voi mitaan, jos joku asia on mielestani hyvan maun ulkopuolella. Toisaalta nauran sitten ihan pimeille asioille, ja repeilen sellaisille jutuille, ettei kukaan muu tajua mille hihitan. Luonnehtisin kuitenkin itseani suht rennoksi tyypiksi, tai iloinen asenteeni ainakin auttaa tassa vahan, enka ota itseani yleensa liian vakavasti, kaikki menee pain hevon veeta anyway jos mina olen siihen osallisena ;)

Ihan oikeesti, nyt on pakko tehda jotain muuta. Mulla on kylla mental block kaikkeen kouluun liittyvaan, kun olis muita intresseja. Huomenna taidan soittaa A:lle, ellei se ehdi ensin, tuskin. Iiih.

Yleispaniikki

Kuulin tossa pari tuntia sitten, etta mun pitaisi pitaa viimeinen presis _kahden_ viikon paasta. Mulla hommat taysin levallaan, ja kurssipaallikko haukkui tuotokseni tanaan. Loistavaa. Toita siis piisaa koulussa niin, ettei nyt repeaisi ansiotoihin ollenkaan. Saikkua? Teoriassa voisin ottaa pari paivaa, kun omalla ilmoituksella voi sen kolme paivaa olla pois. Ja tassa on ollut raha-asiat ihan mallillaan nyt, etta se ei edes olisi taloudellinen disasteri. Pitaa katsoa ylihuomenna tilannetta uudestaan. Niin, ja tama kahden viikon paasta oleva presis on vaan sen suurimman projektin esittely. Viela pitaisi pykata kasaan toinen isohko projekti, ja ainakin kolme laajahkoa esseeta. Tykkaan kirjoittaa, mutta toinen esseen aihepiiri menee aika pahasti yli hilseen meikalaisella. Filosofinen, akateemisella kielella kirjoitettu estetiikka hopina pelien, ja leikkien syvimmasta olemuksesta vieraalla kielella ei oikein uppoa. Koko syksyn olen miettinyt, etta mika helvetti sai minut valitsemaan sen kurssin, kun vaihtoiehtoisesti olisin voinut valita vaikka webdesignia tai jotain muuta vahemman aivoja vaativaa..No on se sentaan semi mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta en ma kylla mitaan pysty siita kirjailemaan, kun en tosiaankaan ymmarra lahdemateriaaleja.

Nain tosi rivoa unta taman kaupungin miehista, kenen kanssa mulla on siis ollut jotain sutinaa. Esittelin L:n aidilleni, ja F kertoi, ettei halua nahda minua enaa ikina, kun olin ottanut silta poskeen ensin. Menossa oli mukana muitakin miehia, mutten muista tarkkaan, etta mita heidan kanssa tapahtui. Jestas. Aamulla oli kevyesti hammentynyt olo kun pungersin sangysta ylos viimeistelemaan esitettavia koulutoita reilusti ennen koulun alkua.

Olen ihan aivan tulisilla hiililla A:sta. Tekisi niin mieli soittaa sille, ja kuulostella, etta olisiko se kiinnostunut nakemaan. Niin milla ajalla? No kylla ma nyt aina saan pari tuntia irrotettua jostain kulmasta hyvaan tarkoitukseen. Eikos miehet yleensa tarkoita sita mita ne sanovat? Se sanoi monta kertaa, etta haluaa nahda pian, niin eikos se silloin halua? Siloin heinakuussa mina osoitin innostukseni, ja se toppuutteli ja sanoi, etta otetaan ihan iisisti nyt. Annoin sen olla totaalisesti, ja se palasi "luokseni". Eikai tassa mitaan sen kummempaa tulkintaa tarvitse yrittaa tehda, eihan? Soitanko tanaan, vai huomenna? Siita ei ole kuulunut mitaan, paitsi, etta se vinkkasi minulle treffipalstalla eilen illalla. Se on tehnyt kaikki "tauon" jalkeiset yhteydenotot, taitaa olla mun vuoro, mutta koska sen teen? Tuntuu holmolta tekstata, kun se on aina soittanut. Vihaan puhua kielia puhelimessa, muta A:n kanssa puhuminen on helppoa koska se puhuu niin selvasti. Ja silla on ihan hiton porno aani. Matala, ja vahan kahea, ja sen aksentti on tosi pehmea, ja soljuva. Ah. A oi myos ihan valtavan suloinen kun eilen aamuna ryypiskelin aamukahvia sen sohvalla, ja mulle tuli yhtakkia tosi outo fiilis, ja mulla alkoi kadet, ja oikeastaan koko kroppa tarisemaan. Sanoin sitten aaneen ajatuksissani, etta mitakohan nyt tapahtuu kun kapalat vispasi ihan huolella. Se tuli ihan viereen istumaan, ja halasi. Ja ihmetteli kanssani huolestuneena. Ma haluan tutustua siihen lisaa, tosin silla varauksella, etta sekin olisi mielellaan edes vahan vakavissaan etsimassa seurustelukumppania..

Herra Y:sta ei ole onneksi kuulunut mitaan. Se varmasti pelastyi minua. Se napakka vastaus deittisivulla roikkumisesta jonka sille lahetin taisi olla vahan turn-off. Niin oli kylla tarkoituskin. Ei kukaan nainen jaksa kuunnella jatkuvalla syotolla seksikkyys/kauneus/jne lankytysta, koska kukaan ei lopulta ole niin taydellinen, ja mahtava. Ja se yritti myos vedota mun alykkyyteen ja nain, etta olisin antanut pesaa, selva peli.. Noh, en ma nyt mikaan saapas ole, mutta en aina luonnehtisi itseani siksi penaalin teravimmaksikaan. I'm having my moments :D Niinkuin sen kanssa, kun nain heti sen lapi. Toinen juttu mista se saihkahti oli aivan varmasti, kun iskin sita nyrkilla kasivarteen. Olin sanonut noin sata kertaa, etta ma vihaan kutittamista ihan oikeasti, ja pyysin, etta se ei enaa yrittaisi kutittaa, kun istuttiin sohvalla sen luona. Sen sadannen lopettamispyynnon jalkeen mulla pimeni, ja jysaytin sita nyrkilla. Pyysin kylla heti anteeksi, enka ma edes lyonyt kovaa. Se vaan sanoi, etta parjaisin varmaan erittain hyvin tappelussa, ja hieroi kasivarttaan. Olen erittain vakivaltavastainen ihminen, enka oikeasti ikina lyo ketaan. Nyt vaan keitti yli, kun olin jo sanonut niin monta kertaa, etta nyt loppuu toi tokkiminen. No se tosiaan lopetti vasta sitten, kun sai maistaa Alman luuvitosta. Eipa siina mitaan, parempi lopettaa leikki hyvissaajoin, kun tietaa, ettei siita mitaan tule seuraamaan. Sanotaan nyt nain, ettei kylla harmita, ettei meista Y:n kanssa ole tulossa paria, eika edes vakipanoa.

Alma
Olikohan mulla viela jotain muuta? Ikava A:ta! Tama tunteiden erossapitaminen tasta tilanteesta on kauhean hankalaa. En halua heittaytya, koska sitten sattuu kun jysahtaakin johonkin kivikkoon vapaapudotuksen jalkeen. Toisessa aaripaassa en sitten osaa olla yhtaan toisen kanssa luonnollisesti, koska yritan pitaa sita tunteellista, iloista itseani vahan piilossa, etten ahdista toista, tai sotke liikaa tilannetta. Sitten vaikutan kylmalta, ja etaiselta, ja kuka sellaiseen morkoon ihastuisi?

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

lisays vol 2

Lueskelin kirjoituksiani Herra A:sta, ja "suhteemme" alusta. Sielta kavi ilmi, etta A on sanonut minulle kuukausia sitten, etta on kiinnostunut minusta, mutta ei tahdo kiirehtia. Ja, etta en saa stressata, koska tilanne rauhoittuu pian. Mutta tasta jalkimmaisesta kommentista en ollut varma, etta mihin se liittyi, epailen toki, etta tahan meidan tilanteeseen. No nytko se aika on tullut, etta voisimme tapailla? Rauhoitu Alma, raaauhaaa.

Sukat pyorii jaloissa, kun ajatteekin sita, kun A nappaa takaapain halaukseen, ja suutelee niskaa. Se tuntuu niin oikealta, niin ihanalta. Tosi harva mies tekee sita, ja rakastan tata eletta. Olen aina digannut.

Itse olen jotenkin fyysisesti lukossa. Olen jotenkin tosi jaykka nykyaan miehen kanssa, ja en oikein osaa koskea. Tuntuu jotenkin, etta tunkeudun toisen alueelle, kun en ole varma, etta haluaako han minut sinne. Olen samanlainen pokkelo myos petipuuhissa. En mina tallainen ollut vakisuhteessa. Ehka tassa on nyt ollut kyse itsevarmuuden puutteesta, koska pelkaan miehen motiiveja harrastaa seksia kanssani. En tahdo olla liian innokaskaan, etten ole pelottava. Myoskaan naiden random seksipartnerien kanssa peuhatessa ei oikein opi henkilokohtaisista mieltymyksista, ja kun usein on viela alkoholi messissa, niin kai sita haluaa homman vaan olevan ohi akkia. En tahdo antaa itsestani niin paljoa, koska pelkaan..jotain...

Naista syista tahtoisin lopettaa randomkumppanit, ja itsetuhoisen kaytoksen viljelemisen, koska huomaan sen vaikuttavan jo suhtautumiseeni parisuhteeseen, ja omaan tunne-elamaan. Mulla on yksi joululahjatoive (jos ei Fiskarsin kynsisaksia lasketa...), ja se olisi poikaystava. Ihan oikea, ja vilpiton, sellainen kuka on yhta ihastunut minuun kuin mina siihen, eika potkaise syrjaan, kun tulee parempaa tekemista. Pelkaan itse jo tuhonneeni itseni, ja ajatukseni normaalista parisuhteesta. Pystynko muuttamaan lutkahtavaa kaytostani enaa, pystynko rakastamaan aidosti?

Niin, ja pahoittelut ààkkosten puutteesta. Mun toinen kone ei pyorita nettia, ja taa toinen ei omaa skandinaavisia-aakkosia. And trust me, googletettu on ;) Kylla ma saan nama laitteisto-ongelmat pian haltuun..

Tattista, ja anteeksi jos tahmaannutte siirappiini :D

Kappas vaan

Olin juuri paattanyt tehda entreen suosikki klubilleni, vaikka olin jo paattanyt olla menematta. Iski vimma kayda vahan miesmetsalla kuitenkin, ja epailin, etta F voisi olla liikenteessa. Olin juuri ehtinyt alkaa valmistautumaan roseta nautiskellen, ja puhelin soi...tintintintintii....Herra A. Taas.Se kyseli kuulumisia, ja iltasuunnitelmia. Kerroin olevani menossa ulos, ja alkoi toivotella hauskaa iltaa. Itsehan han oli yksin kotona sarpimassa olutta. Sitten se vaan tuli ulos suustani, siis "Haluatko seuraa?". Yllatin itsenikin talla ennenkuulumattoman rohkealla kysymyksella. Herra A ilahtui langan toisessa paassa, ja toivotti tervetulleeksi, jos siis en haluakaan nahda kavereitani, eika sinne meno pilaa iltasuunnitelmiani. No totta munassa ei pilaa ;)

Alma kaahasi sitten taksilla puolessa tunnissa mestoille rosen jamat laukussa. Onneksi en ostanut suosikki roseta, vaikka sitakin olis ollut lahiviinakaupassa talla kertaa, siina ei nimittain olisi ollut kierrekorkkia. Siella se odotti ovella peikkoreuhkansa kanssa, ah niin suloinen ilmestys. Se halasi, ja antoi pusun suoraan huulille. Katseltiin leffoja, tai no ei katseltu kun juteltiin, ja nuoltiin vuoronperaan. Kavi vaan taas mielessa, etta taas pannaan Almaa halvalla, ja hopso tytto lankeaa heti sangytouhuihin, kun joku vaan osoittaa vahankin kiinnostusta...No joo. Tiedostan taman sentaan itse, ja olisi vissiin aika pitaa itsensa kanssa kehityskeskustelu.

Yleisesti ilta oli tosi ihana. Vaikka varsinaista syyta ei selvinnytkaan, etta miksi se katosi nelja kuukautta sitten niin totaalisesti. Sen se sentaan sai sanottua, etta silla oli joku vaikea vaihe elamassa silloin, ja se oli aika sekaisin, mutta olin kuitenkin tehnyt haneen vaikutuksen. No en minakaan ole mikaan tasapainoisin otus ollut itsekaan, enka ole edelleenkaan. Kuuluu luonteeseen, ja persoonallisuuteen. Hehe.

Aamulla se sitten kyseli kovasti, etta nahdaanko taas pian. Joo, viiden kuukauden paasta voisi sopia ;) No ei, sanoin sille vaan, etta kaikki riippuu siita, ja etta olisin itse kiinnostunut tapaamaan hanta. Se kysyi sita niin monta kertaa, etta voisin jopa uskoa sen olevan tosissaan. Toisaalta pelottaa, etta jos sekin on vaan panoseuran perassa. Mina taas uskon, etta meilla voisi klikata yhteen muillakin tasoilla erittain hyvin, koska elamantapamme ovat niin samanlaiset, ja se ei edes ole, luojan kiitos, absolutisti tai tupakkahitleri. Niin, ja se horoskoopiltaan mulle sopiva, sehan tassa on tarkeinta ;)

Ai etta, tama elama on taas jannitavaa, vaikka paatin juuri hollata, ja rauhoittua. Mita luulette lukijat? Onko A tosissaan, kun nain pitkan tauon jalkeen se otti kuitenkin yhteytta, ja haluaa nahda uudelleen? Han teki minuun aivan lahtemattoman vaikutuksen silloin heinakuun viimeinen paiva, kun tapasimme ensimmaisen kerran. Ja hanta voitte syyttaa siita, etta avasin taman blogin haaskaamaan kallisarvoista aikaanne ;)

*Jalkikateen pitaa nyt tunnustaa, etta olen kylla ihastunut A:han. Han on yhta vaikuttava persoona kuin Herra F, ja ainoa todellinen haastaja F:lle. Mutta nyt kun tunnustin taman aaneen, niin napeillehan tassa taas tulee. Mutta en meinaa alkaa roikumaan hanessa, vaan jatan kortit auki poydalle, ja hanellehan jo sanoin, etta kaikki riippuu hanesta. A:sta on tosi vaikea ottaa tolkkua, kun se vihaa kuulemma itsestaan puhumista. Joku se varjelee tunteitaan, ja sydantaan, kun tietaa, etta se ei ole vakavissaan, vaan ainoastaan naisellisen vehkeen  perassa...Oh well, miten vaan. Kortit on poydalla, ja auki. Tahtoisin kutsua hanet kuitenkin luokseni seuraaville "treffeille" ;) Nappeihin sattuu jo nyt, kun tietaa, etta miten tassa mun tuurilla kay. Hyva tuurini tuntuu rajoittuvan magalomaanisiin kenka-ja vaateloytoihin kirppareilta talla hetkella..hah.*

lauantai 27. marraskuuta 2010

Hei taas

Anteeksi muutaman paivan postaustauko, mutta piti tuumailla asioita. Ja opiskella ;)

Ensimmainen asia on tilanne Y:n kanssa. Meinaan katkaista yhteydenpidon pikku hiljaa. Vaikka edelleen diggaan siita tyyppina, ja paaasiassa se ihan jees, niin on asioita mitka vituttaa minua jo nyt. Mainitsin jo aiemmin tuosta vonkaamisesta. Lupauduin sitten nakemaan sita torstai iltana, ja KOKO vitun paivan sielta tuli seksiin viittaavia viesteja, ja kehotuksia tulemaan sen luokse heti. Sitten, kun sinne menin vihdoin, niin se ei edes loikannut kimppuun, vaan sitten istuttiin pari tuntia soffalla, ja katsottiin telkkaria. Ja luulen, etta me ajauduimme jonkiasteiseen riitaankin, kun Y veti esille sen treffisivuilla roikkumisen, ja sen kipakan viestin minka sille lahetin. Sitten se oli vaan ihan hiljaa pitkaan. Mina aprikon siina vieressa, etta pitaskohan mun nyt lahtea vai mita taalla tapahtuu. Yritin jutustella niita naita, etta tilanne olisi muuttunut vahan rennommaksi. No ei se oikein palannut koko loppuvierailun aikana. Jonkinlaista seksia harrastimme lopulta, ja jain yoksi.

Meilla on selvasti jonkinlainen yhteys, koska olemme kiinnostuneita samoista asioita, mutta siihen se sitten jaakin. Meilla on ikaeroa kahdeksan vuotta, ja Y pitaa sita vissiin jotenkin erikoisena. En ole sille sanonut kai, etta mina en koe sita mitenkaan ihmeellisena, koska olen aina pyorinyt vanhempien miesten kanssa. Y:n asenne kuitenkin minua kohtaan kaikessa on, ett kun olen niin nuori viela. Han myos vaheksyy kokoajan  minun elamankokemustani, koska hanella itsellaan on aika rankka nuoruus takana. Meilla on taysin erilaiset perhetaustat, ja kasvuymparistot. Mina en ole kotoisin pikkukaupungin slummista, kuten han on, ja nain ei voi olettaa minun omaavan kovin rankkaa taustaa. On minullakin omat demonini, ja vastoinkaymiset olleet matkallani tahan ikaan, ja en tosiaan diggaa, etta niita vaheksytaan, kuten koko taman hetkista minuuttani, joka perustuu matkalla tapahtuneisiin asioihin. Meilla on eri perspektiivit siihen, ettamita kumpikin pitaa elamassaan "hulluna". Ehka tassa virityksessa ikaeroa on siten liikaa, ja han on ikaistaan kypsempi, tai kuvittelee olevansa. Kaikki namahan asiat on niin ihmiskohtaisia, ja jengi kypsyy eri tahtiin. En mina itseani pida mitenkaan erityisen lapsellisena, naiivi juu, jossain asioissa, mutten nyt mikaan ihan teini enaa mieleltani ole. Kai? *jaiks*

Han on myos taynna itseaan lahjojensa vuoksi. Onhan han hemmetin lahjakas siina mita han tekee, ja sietaakin olla ylpea. Jossain se raja menee kuitenkin. Han esitteli itsestaan kirjoitettuja lehtiartikkeleita netista, ja ilmeisesti se vierailee niilla usein, koska linkit olivat klikattuja kaydyiksi. Krohm..

Ja tosiaa, et sita tunu kiinnostavan, kuin se pillu, niin olkoot. Nauratti kirjautua treffisivulle sisaan, kun aloitustekstissa luki jotain sen suuntaista, etta kun tama on maksullinen sivu, niin voit olla varma, etta se toinenkin etsii sita oikeaa rakkautta. Joopa joo...Pervoja on maailma taynna, jotka etsivat tasokkaampaa seksiseuraa, kuin perus baarihoitoa (ja kentien ujoja, ja kokemattomia naisia hyvaksikaytettavaksi) internetista. Y:kin alkoi kysella niin henkilokohtaisia asioita, etta ei ollutkaan enaa vaikea paatella jatkan motiiveja. Mielestani ensimmaisille kolmille treffeille eivat kuulu se, etta omistanko vibran, millaista pornoa katson (mista jaadaan jakuttamaan, kun sanon, ettei kuulu sulle), ja ylipaatansa moni muukaan navan alle meneva juttu, mita hyypio lassytti kokoajan, Ja nain ei ollut vaikeasti paateltavissa, etta se etsii vaan seksiseuraa. Se ei kayta alkoholia, tai muitakaan paihteita, niin se tuskin kay paljon baareissa, ja jos kay, niin tuskin sita huvittaa raahata mitaan ankyrassa olevaa emantaa mukaansa sielta.

Mulle jai ihan vahan paha mieli, etta menin halpaan, ja melkein sotkin sydameni tahan. En mennyt pahasti metsaan alkuperaisissa ajatuksissan tasta miehesta. Sanoinhan jos ensimmaisissa teksteissa, etta hyypiolta vaikuttaa. Sita ei tuntunut kiinnostavan, kun vaihdeltiin viesteja, etta mita mulle kuuluu, ja kaikki mita kirjoitin vaannettiin jotenkin seksiin viittavaksi. Huvittavaa, ettei se sitten edes kaynyt silloin torstain heti paalla, kun viestit olivat kuitenkin olleet niin kiihkeita. Sitapaitsi silla on pieni muna, ainakin L:n kanssa vietettyjen sessioiden jalkeen se tuntuu valitettavan pienelta ;)

Sitten toiseen asiaan. Herra A alkoi lahetella mulle eilen illalla viesteja treffisivuilla. Teki ihan tikusta asiaa. Kyselin sen perjantai illan meninkeja, ja se kuulemm istuu yksin, ja surullinen hymio peraan. Yritin kysella, etta mika on. Se tarvii halin. Se oli jotenkin depistelevan oloinen muutenkin. Yritin kirjoittaa sille jotain reipasta, ja lohduttavaa takaisin, muttei se enaa vastannut viidennen viestin jalkeen. Mitahan senkin kanssa oikein tapahtuu. Nyt se on ottanut kahdesti yhteytta talla viikolla, joten se taitais olla mun vuoro nyt. Jospa ihan vaan pyydan sita reippaasta kahville, tai tuopille joku ilta. Voisin mina sen edelleenkin huolia, en vaan tieda, etta mita se hakee. Onko sekin vain seksiseuran perassa, kun se on hengaillut aika pitkaan deittisivulla jo. Ainkin vuoden, kun lukee sen profiili tekstia, ja kasaa palapelia.

Fiilikset F:aa kohtaan on rauhoittuneet taman lomaviikon aikana, enka tunne niin polttavaa ikavaa. Tuntuu ihan hyvalta vaihteeksi.

L kyseli viimeyona sijaintiani, ja en jaksanut vastata koska satuin jo olemaan nukkumassa. Ja mun polvet vasta parantuiva viime sessiosta, tai siis maton polttamat ruvet irtosivat :D


Mutta siis, yritan olla vahemman saalittava miesten kanssa, ja pysya itsenaisena, alykkaanan naisena. Tama lause naurattaa minua. Pitaa varmaan lahtea hakemaan hieman roseta lauantain kunniaksi. En ollut eilen ulkona, enka mee tanaankaan, vaikka olis vakkariklubi illalla. Ei vaan inspaa menna.Joku kasvun vaihe, ehka?

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Sattumuksia, ja seuraamuksia

Tuli vaan mieleen vielä, että oli oikeastaan ihan hyvä, että pidin pääni Y:n vonkauksen kanssa. Olisin missannut A:n puhelun, jos olisin lähtenyt kutemaan Y:n kanssa. Ja ihan mieluusti puhun A:n kanssa pitkästä aikaa. A oli taas tänään käynyt profiilissani. Mä en oikein käsitä sitä, kun se ei jätä mitään viestiä, tai ees vinkkaa silmää...

Y oli heittänyt mulle jotain sarkastista paskaa eilen illalla treffipalstalla, luin sen tosin vasta tänään. Totta, olin kirjautuneena sisään sinne, ja olin sille sanonut olevani kiireinen koulun kanssa, Ei se, että sanon tekeväni kouluhommia kai sulje kaikkea muuta tekemistä pois? Ja sitäpaitsi olin ihan siksi online, koska olin saanut sähköpostiin hälytyksen, että se oli lähettänyt mulle viestin. Ymmärsin siis, että sitä vituttaa, että mä olen online, enkä suostunut lähtä sen kämpille rynkyttämään. Mä oon kuitenkin maksanut jäsenyyden (vahingossa tosin) helmikuulle asti, ja käyn tasan silloin kuin huvittaa tsekkaamassa postit, ja vierailut. Mun käsittääkseni ei vielä lasketa seurusteluksi, että on käynyt kahdesti treffeillä, ja kerran vällyjen välissä. Mä tarviin aika paljon enemmän, että hurmaannut. No anyway, vastasin sen vittuilu-henkiseen viestiin aika napakasti takaisin, ja sitten se vastasi, että leikkiähän se vaan oli. Mulla on itseasiassa aika huono huumorintaju, tai siis vähän kieroutunut. Ja mä en kestä yhtään, että joku yrittää tuputtaa mulle, että miten mun pitäisi toimia, ja elää. Mä diggaan tästä random kaaoksesta jonka poukkoilevat mielenliikkeeni saa aikaan. Ja se luuhaa itsekin siellä sitellä kokoajan, joten mikä se on mulle sanomaan yhtään mitään. Siksihän sinne kirjaudutaan, että nähdään isompi otanta kerralla, että mitä on tarjolla, ja kuoritaan kermat päältä. Ja jos pistän näitä nettideittejä järjetykseen kenet voisin kelpuuttaa, niin se olisi vasta kolmantena listalla, A:n ja E:n jälkeen, tai itseasiassa neljäntenä, kun se yksi mille tein vittumaiset E:n takia oli oikeastaan melko mielenkiintoinen.

Laa, laa, lapikasta(ko)? Jos se vielä osoittaa jotain vittumaisia puolia itsestään, niin saa kyllä olla, vaikka muuten synkkaa hyvin. Mun tekemisiä ei kukaan perkele vahdi, varsinkin kun ole ihan sinkku edelleen.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Mistäs nyt tuulee???

Sain äsken melkoisen jännittävän puhelun! *tittidii* Herra A soitteli kuulumisia! Se vaikutti selvältä, eikä mitenkään sekaisin olevalta muutenkaan, joten olin vähän  yllättynyt. Jutusteltiin kuulumisia sitten hetki, ja mun oli kovasti vaikea arpoa, että olisinko tyli, vai mukava puhelias itseni. Valitisin sen reippaan höpöttöjän roolin sitten. Se oli tulossa kylään joskus, ja se olis kai innokas näkemään, ja vaihtamaan kuulumisia. En kyllä tosiaankaan luota sen sanaan enää tälläisissä asioissa, mutta tulkoot jos huvittaa. Se on edelleenkin mielenkiintoinen, ja hyvännäköinen, ja lyhyt. Hihi. Olen kyllä erittäin ihmeissäni, että about kolmen kuukauden jälkeen siitä mitään kuuluu. Tai no viimeksihän me vaihdettin postia elo-syyskuun taitteessa, no joo, siis kolmisen kuukautta sitten. Ihmettelinkin, kun se on käynyt mun treffiprofiilissa lähes päivittäin nyt viimeisen viikon aikana. Ja sunnuntai iltanahan se tuli vastaan kadulla. Jos se tajusikin silloin, että millaisen kultakimpaleen *köh* se päästi taitavista käsistään. Aika sairasta, mutta hullun jännittävää! Haha. Kyllä miehet on kummallisia otuksia, ja hankalia ymmärtää. Mutta kuka ottaa seuraavaksi yhteyttä? Se soitti nyt, mä olen ollut sitä ennen siihen viimeksi yhteydessä, enkä saanut vastakaikua. Toisaalta se taitaa olla mun vuoro, mutta käy ylpeydelle, jos se ei taas jostain syystä vastaisikaan. Se oli jotenkin anteeksipyytelevän oloinen puhelimessa. Voihan se olla, että sillä oli vaikka joku exän kanssa uudelleenlämmitys, joka kosahti. Iiiks.

Vonkaus överit

Palasin juuri treffeiltä Y:n kanssa. Käytiin museossa, ja syömässä. Ja sitten alkoi vonkaus. Se vonkui, ja vonkui mukaansa sen luokse "teelle". Minä pidin pääni, ja sanoin, että kouluhommat ei odota, että pakko on mennä himaan. Sit oli pitänyt tulla vaan pariksi tunniksi kylään, ja vonk vonk vonk. Ei, en tule. Se kyllä ymmärsi yskän, että miksi pihtaan. Eipä tuo haittaa, eipä ole ihan saapas tyyppi ;) Sanoin, että tahdon käyttäytyä nyt vähemmän lutkamaisesti, ja pitäytyä seksistä. Sen mukaan oli kuulemma jo myöhäistä vetää kiltin tytön rooli päälle, kun oltiin jo pantu, ja että ei hänellä ole mitään helppoa mielikuvaa minusta. Joo ei varmaan. Ei mulla oo ekoilla treffeillä tapahtuneiden sänkyhommien takia mitään velvollisuutta antaa sille, kun se napsauttaa sormia. Vaikka olis sapuskatkin tarjonnut. Y kehtasi jopa väittää, että kouluhommani ovat vaan tekosyy. No joo, ja ei. Myönsinkin tämän itse. Oikeasti mulla ei tehnyt mieli, ja maailman vanhin syyn pidättäytyä seksistä kiusasi, nimittäin hedari. Ja sen tiedän, että jos olisin lähtenyt sen matkaan, niin olisin jäänyt kuitenkin yöksi, ja sitten en olisi saanut mitään koulun eteen tehdyksi tänä iltana.

Toisaalta nyt, kun pääsin himaan, niin olisi seksikin maistunut. Yritäs nyt sitten ottaa selvää edes itse itsestään.

Y on kyllä tosi mukava, ja ihan mukavan näköinen ulkoisestikin.Sillä on jännällä tavalla tosi miellyttävä ääni, ja meillä on edelleen samat kiinnostuksen kohteet, joka tuo pohjaa hyvälle keskustelulle. Ja olisin vähän kiinnostunut siitä jo, vaikka olenkin muuten tunteideni kanssa aika syväjäässä. En vaan tahtoisi antaa itsestäni vääränlaista kuvaa, ja toimia pelkkänä säkkien tyhjennys kaverina.

Mutta mitä tuo vonkaaminen? Pitääkö sille jo antaa lapikasta? Vai katsonkon vielä hetken hieman pidättäytyvästi, että riittääkö sille kiinnostus, kun ei pildeä lohkea ihan sormia napsauttamalla? Sanoin ehkä sata kertaa "ei" tänä iltana. Huh.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Sellanen sunnuntai-ilta sitten

DKyllä jännitti mennä iha itekseen keikalle. Keikkapaikkaa kohden kävelessä mun teki mieli maastoutua lähimpään roskikseen, kun *tittidii* Herra A tuli jonkun naisen kanssa vastaan. Onneksi kadulla oli muutakin jengiä, ettei sentään suoranaisesti törmätty. Spottasin sen peikkopehkon kylla jo kaukaa. On se kyllä söpö ilmestys..

Keikka meni oikein mukavasti, ja oikeastaan nautin suunnattomasti. Bandi oli loistava, ja yleisö oli syystä, tai toisesta kovin miesvoittoista, eikä edes mitään teinejä. Ja hyvännäköistä. Nams. Vetelin siina tuopposen, jos toisenkin, ja jorailin itsekseni. Ihanaa olla liikenteessä yksin, kun just tulla, ja mennä, eikä tarvii keksiä mitään puhuttavaa. Voi vaan tarkkailla ihmisiä, ja naureskella itsekseen.

Olin kelpo simassa, kun keikka loppui. Ja päätin lähteä ratsaamaan vanhan kantapaikkani, mikä lie liitäntähäiriö aivoissa. Taapersin mestaa kohden, kun joku moikkasi, *tittidii* Herra D! Kävi kyllä mielessä, että kukas entinen hoito on seuraavaksi laukkaa vastaan. Vaihdettiin kuulumiset, ja se pyysi liittymään seuraan. No minäpä liityin, kun olin ensin varmistanut noin kymmenen kertaa, että eihän sillä nyt varmasti ole mitään minua vastaan enää. Ei kuulemma ole. Ah, ihan mukavaa minusta. Päädyttiin sinne kantapaikkaan sitten. Tuttuja ei liiemmin ollut paikalla, mutta siideriähän saa hanasta, ja musiikki oli mukavaa, kuten aina sunnuntai iltaisin. Tilittelin D:lle varmaan vähän liikakin asioistani, mutta ihan helpottavaa, ettei se vihaa minua mitenkään tajuttomasti enää. Ja olen kai oikeutettu osallistumaan erilaisiin rientoihin edelleen. Olin kyllä aivan soseissa, kun pääsin kotiin taksilla yhden aikaan. Kämppä oli aamulla just sen näköinen, että asukki on tainnut olla vähän huppelissa kotiin tullessa. Vaatteet tekivät polun ovelle, kassi oli suunnilleen väärinpäin käännettynä lattialla, ja naamanputsausrättejä roskiksen vieressä. Kaikista paras löytö oli kuitenkin täytetty ajokortin katoamislomake. Mä en oikein ymmärrä, että mikä sai minut aloittamaan sen täyttämisen, mutta luulisin sen liittyvän lattialla lojuvaan hienoon, siniseen tussiin, joka ei tosiaankaan ole minun. Mutta siis, edes minä itse en saa selvää, että mitä lapussa lukee :D Käsialasta ei ole tietoakaan, ja luulisin, että poliisisedät kuolisivat nauruun, jos lähettäisin sen asemalla.

Ihan kelpo ilta siis.

Aamu oli ankea, kun piti saada hommat kasaan presistä varten. Olin varmaan tuiskeessa kun saavuin koululle. Uskalsin jopa uhmata kurssin pääjehua, ja se katsoi mua syvälle silmiin, ja mä katsoin takaisin, enkä pelännyt sitä yhtään, vaikka se antoi aika murskaavaa palautetta, ja sanoin sille vastaan. Että kyllä taisin promilleissa olla. Hah.

Ex tulee illemmalla käymään, ja sitten mun piti tavata Herra E kanssa. Herra Y vonkasi seksiä koko eilisen illan tekstareilla, ja olen vähän ihmeissäni. Ilmoitin tylysti, että olen aivan paska sängyssä, kun olen kännissä, ja se vonkasi siltikin.Ja se vonkasi myös heti aamusta tänän, kun lähetin sille viestin, että olen elossa. Onkohan se etsimässä tyttistä, vai panoseuraa. Vai kelpaanko minä panoseuraksi, mutten ole vaimomatskua persoonallisen tyylini vuoksi? Mä luulin, että se olisi sen tyttöystävän perässä, kun kerran treffisivuilla pyörii. Panoseuraa saa kuitenkin baaristakin niin helposti, tai edes ilmaisilta treffifoorumeilta. Mä haluisin vaan deittailla, ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Ja vähän pussailla, ja vähän ihastua, pitää kädestä kiinni, ja katsoa leffoja yhdessä, kokkailla, keskustella, ja kävellä sunnuntaisin puitossa. Ja sitten voisi tietysti vähän pannakkin, mutta mulle tulee jotenkin hyväksikäytetty olo, jos tapaamisen motiivina on vaan seksinharrastaminen. Vähän harmi, kun tyyppi vaan nyt vonkaa, kun mun häkitetty sydän alkoi jo vähän värähdellä. No sovin kuitenkin Y:n kanssa treffit huomiselle. Ihan kultturellit treffit taas. Enkä meinaa antaa pesää sille. Katsotaan, että onko se millaisin aatoksin liikenteessä. Jos se on vaan pilden perässä, niin tuskin jaksaa olla kauaa kiinnostunut, kun tunneli on suljettuna. Hihii. Mut miksi mä en olis tyttöystävä matskua? Olenko mä liian itsenäinen, ja villi kiltiksi tyttikseksi jonka kanssa on kiva vähän leikkiä kotia, ja paneskella, ja se odottaa kiltisti himassa, kun ukko lähtee poikain kanssa kaatamaan? Toisaalta, ei mun varmaan vielä heittää lusikkaa nurkkaan. Ehkä se mun unelmien mies ole vielä valmis käsittelemään tällaista naista, ja opettelee jossain nurkan takana, virheitä tehden jotka valmistaa sitä eloon minun kanssani ;)

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Raportti

Tama viikonloppu on ollut erittain vaha alkoholinen, ja seikkailuton. Nautin elamastani, ja olen ihmeen tasapainossa itseni kanssa. Ja loysin taas sen kultaisen kulman sinkkuna olemisesta. Nyt ei pida hukata sita. Vaikka yksi kiivaista pyrkimyksistani talla hetkella on hurmata F itselleni, niin parisuhde kylla pelottaa. Ihan kenen kanssa vaan. Enhan ma edes muista, etta mita parisuhteen alkuaikoina tehdaan. Ja toisaalta ei mua huvita olla tilivelvollinen touhuistani. Olen ihan onnessani, etta mulla on ensi viikko lomaa duunista, ja voin keskittya vaan tarkeisiin asioihin.

Mua alkoi jo vituttaa koko uusi osasto, ja uusi pomo, ja oikeastaan koko helvetin lafka. Ihme vahtaamista, ja joustamattomuutta, vaikka kaikki tietaa, etta olen erittain luotettava, ja osaava, enka jata tarkoituksella hommia tekematta. Huono muisti vaan vaivaa, varsinkin, kun jatetaan sellainen nakki-lista suullisesti aina illaksi, etta tulee mieleen, etta: "Et sitten itse ehtinyt noin mitatonta juttua hoitaa.." Olen ihan varmasti luottamuksen arvoinen, mutta jos ei kerran voi yhtaan antaa liekaa, niin tehdaanpa sitten normi osa-aika duunarin levelilla.

Huomaan aina, kun olen pari paivaa pois duunista, enka nae F:aa, niin olen vahan enemman tasapainossa. Herra sekoittaa mun pasmat niin taysin. Ma alan luulla, etta tassa on feromoneista kysymys. Miksei olisi? Harvoin sita koukuttuu keneenkaan nain.

Tana iltana menen katsomaan yhta keikkaa, yksin. Vahan jannittaa. Tapasin viitisen vuotta sitten kayda paljon keikoilla yksin, ja se oli oikeastaan ihan hauskaa, kun ei tarvinnut hyppia kenenkaan muun pillin mukaan. Rakastan tata bandia, ja se antaa minulle nostalgisen fiiliksen kevaasta pari vuotta sitten, kun kaikki oli hyvin, minulla on oma pieni perhe kasassa, oli juuri saanut toita, ja paivat olivat lampoisia. Musiikista tulee sellainen suloinen olo, ja kaihoisa. Ja laulaja on tosi herkku. Nyt bandi viestittaa minulle, etta mun pitaisi muuttaa rapakon taakse. Se on vain pieni haave talla hetkella. Ehka opiskella vahan lisaa siella, ihmetella, seikkailla vahan..Mutta siis, saatan tanaan hieman juoda, ja katsotaan, etta minne tie kuljettaa. Toivottavasti herkun laulajan hotellihuoneeseen :D Baari minne kaikki coolit menee keikkojensa jalkeen sattuu olemaan entinen kantapaikkani. Tosin tanaan siella on vaan sellainen seurakunta yleensa koolla, etten tahtois yksin sinne menna oli kuinka monta herkkua laulajaa siella tahansa. Wish me luck ;)

Ainiin, se viime tiistainen treffikumppanini on laitellut ahkerasti viesteja. Se vaikuttaa kylla tosi mukavalta, mutta en ole yhtaan varma mistaan. En tahtoisi sarkea yhtaan sydanta enaa, kun siita tulee niin paska fiilis itselleenkin..Katsellaan rauhassa, jotenkin vaan tuntuu, etta se voi olla vaan pillun perassa..Jospa vahan pihtaan, ja katson, etta mita herra siihen tuumaa. Han vois olla vaikka Herra Y, ok?

perjantai 19. marraskuuta 2010

Vaihdetaan...

...suht tuore kusitauti vaikkapa... no melkein mihin vaan. Paitsi ei hiviin, tai kuppaan mielellaan. Taa on perseesta, enka nyt sitten voinut kysya F:aakaan siiderille. Jos homma olisi mennyt patjan jousitusten testaamiseen, niin veikkaan, ettei olis ollut kovin siistii juosta kusella kokoajan. Ens viikolla ma raahaudun laakariin kyselmaan niista ehkaisymenetelmista, otattamaan kaikki mahdolliset ruttonaytteet, ja jos samalla saisin antsat tahan karmeuteen. Tai no viimeksikin taa oli jo menossa sina paivana ohi, kun viimein uskalsin menna lekuriin. Katsotaan nyt viikonlopun yli, ja maanataina pistan asiat jarjestykseen. Sen jalkeen voisi alkaa miettia hammaslaakarikeikkaa. Edellisesta on vasta noin kahdeksan vuotta aikaa *krohm*

Lahikiskakin oli mennyt myymaan loppuun mun lempi rosèn. Kylla arsytti, ja jouduin sitten ottamaan putelin jotain Chilelaista. Kaupan sedat nauroivat mulle, kun haukoin henkeani, kun ne kertoi, ettei ole, loppu, kaput, finito. Jos sita alkaisi kipata naamariinsa, ja alkaa kirjoittaa esseita. Varmaan ihanaa luettavaa. Mulle ei ole edes tahan hataan ketaan oikolukemassa mulle niita, kun exakin haipyi elamastani. Mun kielitaito, varsinkin kieliopin osalta on aika perseesta, mutta toisaalta ei mun kai tarvitse mitaan akatemisesti loisteliasta kirjoittaa. Suullisesti parjaan kuitenkin oikein mainiosti, jengi ei kuitenkaan kassaa mitaan ekalla selittamalla, kun puhun niin nopeasti, ja ne keskittyy tuijottamana mun huitovia kapalia:) Ja ymmarran mainiosti, etta mita mulle kutenkin puhutaan. Valilla tulee mieleen, etta en ikina kirjoitusten jalkeen uskonut paatyvani C:n arvosanalla ulkomaille opiskelemaan, mutta ihan hyvinhan tama lutviutuu. Me suomalaiset ollaan vaan niin kriittisia omista taidoistamme, ja ujoja puhumaan muutenkin. Makaan en juurikaan suutani avanut ekaan pariin kuukauteen, ellei ollut aiva pakko. Nyt mua ei saa hiljaiseksi :D

Herra E lahetti muuten viestia pitkan hiljaisuuden jalkeen. Nahdaan maanataina varmaan. Mutta ollaan ihan vaan frendeja me thinks. Ei se mitaan, se on tosi lutunen tyyppi pitaa ihan kaverina, ja meilla on hyvia keskusteluja. Tuntu kivalta, etta joku edes muistaa sairasta Almaa *snif*

torstai 18. marraskuuta 2010

Ihan vaan jatkoa edelliseen vahan

Muistin tanaan toihin matkustaessa, etta mita F mulle bussissa eilen sanoi. Mun pitaa kuulemma tarjota sille tuoppi. Olikohan se treffikutsu, minka tajusin vasta about vuorokauden viiveella? Ma vastasin sille, etta joo, katellaan..Eihan me edes kayda ikina missaan samaan aikaan. Tai siis kerran puolessa vuodessa osutaan samoihin kemuihin.

Tanaan sitten juoruttiin F:n kanssa oikein urakalla tyoaikana. Kohta tulee varmaan fudut. Pomo nimittain narisi jo naista parista illasta, kun olen lahtenyt about vartin aikaisemmin. Mita vitun valia silla ees on, jos kuitenkin teen sovitut tunnit tayteen viikossa, teen hommat parhaalla taidolla, ja otan vastuun tekemisistani? Ma en ymmarra, etta miksi se on kaameaa, jos saan hommat tehtya aikaisemmin, ja voin tehda helvetin vartin extraa seuraavana paivana. Valivali, ja nain. Oikein rahtasi mut neukkariin kaikkien suurien paallikoiden edessa, ja oli niin huolissaan, etta onko mulla joku erityinen syy lahtea aikaisemmin, kun muutki esimiehet olivat muka ihmetelleet. No onhan tossa toi yksi mies...joo, en tosiaankaan maininnut sita syyta. Olen ihan oikeasti tosi vasynyt vuoron aikana, ja sen jalkeen, ja mielellani olen himassa sen 20 minuuttia aikaisemmin, kun aamulla pitaa taas kammeta kouluun. No mutta, tappoipahan narinallaan mun motivaation taas. Olin niin fiiliksissani uudesta tyonkuvasta, ja halusin tehda mahdollisimman hyvin kaiken. Nyt vedellaankin sitten ihan rauhakseen, ja hommia jaa salettiin aamuvuorolaiselle kanssa. Jos mulla olisi voinut olla tama pieni kimmoke tehda hommat reippaasti, ja taydellisesti, siis se, etta paasee lahtemaan vahan aikaisemmin kotiin, niin olisin antanut parasta itsestani. Ja kun tassa ei ole edes kyse siita, etta karkkyisin sita vartin liksaa tekemtta mitaan. Ideana oli siis aloittaa aikaisemmin seuravaavana paivana...What ever. Olisinhan ma voinut tietty mainita, kun pomo kyseli, etta olisko mulla jotain toiveita, tai parannusehdotuksia, etta saatais tilanne kaikkia miellyttavaksi, etta rukattas mun vuorot varttia vaille alkaviksi, sitten ei kenenkaan tarvitsisi vittuilla. Kun se, etta lopettaa tasalta ei ole mikaan tae, etta ehtii kymmenta yli bussiin. Sitten jos sen missaa niin saa odotella perskarvat huurussa seuraavaa 20 minuuttia. Turvallisempaahan olisi kipittaa kieli vyon alla siihen ennen tasaa lahtevaan, ja jos sen missaa, niin ehtii siihen ns. normaaliin vuoroon. Ihan sama lopulta, F:kin on vaan mies, ja miehista seuraa vaan harmia, kuten tassakin tapauksessa.

Tama mies oli kuitenkin oikein ihku tanaan. Se ahdisteli mua taas hymyilemaan, kun olin vahan totinen tuon pomon palaverin jalkeen. Oikeasti mua aina hymyilyttaa aina sen lahella, mutta enhan ma mikaan hangon keksi voi kokoaikaa olla sen lahella, se olis jo epailyttavaa. Myohemmin se taas tuli vastaan, ja oli sita mielta, etta naytan hyvalta, kun hymyilen. Aikamoinen kohteliaisuus, ja ihan pain naamaa sanottuna. Hakellyin, ja kiitin :) Voisiko joku jo kertoa, etta tuleeko meista mitaan? Kaikki mita tanaankin puhuttiin, ja oltiin tekemisissa oli niin jotenkin erilaista, ja intensiivista, kuin aikaisemmin. Sekin, etta se kyylasi minua lasin takaa, kun oli kaupassa aikaisemmin tanaan, ja se oli jopa kyylannyt ostokseni, ja kyseli, etta joko soin kaikki. Tuleeko Almasta kaytetty laastari, saalittava luuseri, vai tyttokaveri? Villeja veikkauksia? Anyone?

Hyva luoja, etta olen onnellinen siita, etta olen ensi viikon lomalla duunista. Motivaatio saattaa palata, vaikka, ehka. Mutta F:aa tulee ikava. Tiedan, etta se on huomen illalla vapaalla. Niin olen minakin. Kysyisko sita tuopille? Jaa/ei/tyhja? Someone please say something:)

Ihastunutta hopinaa

Hassua, tormasin nimittain F:aan taas ovella. Miksi me ollaan aina samaan aikaan minka tahansa oven luona? Se melkein tempas mua kerran ovella naamaan, kun olin juuri toisella puolella avaamassa sita omalla kortillani. Tuijotin vaan, ja raakaisin jotain, kun saihkahdin niin. Mutta eilen se siis tuli heti ensimmaisena vastaan, ja mulla kumpusi sellainen kanaemomainen huoli siita, kun se hulttio on tehnyt ulkoduuneja ilman hanskoja, eika taalla nyt mikaan trooppinen lampotila ole..( Se oikein esitteli mulle pari paivaa sitten ryvettyneita kouriaan, ja mina kauhistelin vieressa. Se katsoi mua vahan oudosti, kun sanoin, etta sen pitaa pitaa huoli kapalistaan. haha) Parkaisin sille siis heti ovensuussa, etta onhan silla hanskat jo kaytossa. Se kaivoi rukkaset taskustaan naytille jotenkin suloisen kiltisti, ja paastin sen jatkamaa matkaansa. Toinen tyyppi joka oli tulossa samalla oven avauksella sisaan varmaan taas kelaili, etta mitahan taalla tapahtuu?

Se tuli jossain vaiheessa ilta kyselemaan, etta olenko milla bussilla menossa kotiin. Sanoin tahtaavani siihen aikaisempaa, koska mun pitaa aamulla kammeta ylos vahan turhan aikaisin. Ma en oikein ymmartanyt, etta miksi se sita kyseli? Muutenkin huomasin sen kyylaavan tosi antaumuksella. No toki kyylaan itsekin, enhan muuten huomaisi sen kyylaavan :D Tajusin, etta mulla on ens viikko lomaa. Miten ma kestan viikon ilman sita? Se kyseli viikonloppusuunnitelmistani. Mun viikonloppu menee aika tiiviisti koulun parissa, ja sunnuntaina on se keikka, mista en viitsi hirveesti huudella. Hyva bandi, mutta se on aika kaukana mun "normaalista" skenesta. Sen sain selville, etta se on vapaalla just sunnuntaina, mutta silla ei ole rahaa tehda mitaan..Mehan voitas tietty ottaa mukava kavely puistossa sunnuntaina ennen keikkaa..*unelmoi* Ei mun tarvitse iltasuunnitelmiani kertoa. Ma olen jo aika hyva  kertomaan hieman vahemman yksityiskohtaista totuutta asioista. Olen mysteerinen, hihi.

Kotimatkalla bussissa paljastui, ettei se tiennyt edes mun ikaa. Luuli nuoremmaksi, kuin olenkaan! No tama teinin iho nuorentaa kylla ihan varmasti, enka nyt menisi vaittamaan itseani kovin kypsaksi aikuiseksi muutenkaan. Olen lapsellinen dorka toisinaan, ja usein. Mutta en edes bussissa hopottanyt kokoajan jotain, vaan olin aika rauhakseen, ja hillitty. Se istui takanani (en kehdannut menna ihan viereen tonottamaan, kun bussi oli ihan tyhja muuten), ja siltikin onnistuin uppoamaan sen silmiin, ja hymyyn. Niskatreenia, oh yeah.  Jaatiin samalla pysakilla talla kertaa, koska mun piti kayda hakemassa uusi bussilippu kiskalta. Se sanoi siina, etta hanen pitaa alkaa selvittamaan, etta mita han oikeasti tahtoo elamaltaan (minutminutminut!!), ja sen pitaa paasta pois kuopasta, missa han on jumissa. Jotain se puhui parista kuukaudesta, ja etta kun han saa kevaammalla velkansa maksettua pois, niin sitten han voi alkaa saastaa, ja suunnitella, etta mita siis tulevaisuudeltaan haluaa. Eli siis minut, mutta miksi sen tarvitsee kuukausi kaupalla miettia, kun ma voisin paattaa sen puolesta aivan ilmaiseksi, ja aivan sika nopeasti? :) Vitsivitsi, kuulostaako kaikki kertomani aivan saalittavalta, vai onko kaikki tama pieni sapina lapi kuluneiden kuukausien merkki siita, etta se voisi olla meikalaisesta kiinnostunut, mutta se vaan tarvitsee aikaa itselleen nyt? Ma en edelleenkaan tahdo painostaa, mutta jossain vaiheessa on varmaan vahan pakko, ennenkuin heitan oman elamani hukkaan taman yksipuolisen "rakkauden" takia.

Ja tarina tanaan paattyy nain. Olin lahikaupassa itsepalvelukassalla sekoilemassa pari tuntia sitten, kun tunsin, etta nyt joku tuijottaa. Vilkaisin oikealle kaupan ikkunaan, ja niin, kukas muukaan minua siella tuijotti kuin Herra F. Se virnisteli jotain, ja heilautti kattaan, ja painui matkoihin (siis bussipysakille), kun kaannyin takaisin tavaroiden skannaamisen pariin. Mutta se ilme niissa silmissa. Se on se sama ilme, kuin mita tassa nyt on ollut viime viikkoina, semmoinen pehmea, vahan raukea, vahan sellainen koiranpentumainen, paa vahan kallellaan. Ennen se katse esiintyi vain toisinaan, olen melkovarma siita.

Kunhan se nyt ei vaan iskisi minua itselleen laastariksi pidemman suhteen jalkimainingeissa. Pitaa varmaan pysya tiukkana, ja jaksaa odottaa viela hetki. Toivottavasti se iskisi jonkun muun mimmin siihen tarkoitukseen, mutta ma olen kylla ihan helvetin mustis siita nykyaan, etta ma saattaisin vittuuntua ihan oikeasti jos se niin tekisi. En ma ollut edes exastani mustasukkainen, vaikka sita piiritti muutamakin eukko, ainakaan suhteen loppuaikoina  en ollut. Vai olisko F voinut viitata silla parin kuukauden miettimistauolla juuri siihen, ettei juuri halua sarkea minua laastariksi ottamalla, vaan tahtoo aikaa paasta takaisin jaloilleen, ja sitten katsoa sita mita meilla on menossa. Eikai miehet ajattele noin monimutkaisesti? F on kylla yllattanyt minut monessa asiassa, vaikka silloin kun tapasimme ensimmaista kertaa pidin sita aika palikkana, ja koin itseni todella ahdistuneeksi, ja arsyyntyneeksi kun se tuli tuijottamaan silmiin, ja juttelemaan. Menneita ovat nuo viattomat paivat.

En ole muuten edes kaynyt stalkkaamassa sen FB profiilista, etta onko se sen mukana sinkku vai ei. Oletan kylla suhteen paattyneen. Karmea ajatus, etta jos ei se olekaan, ja olen antanut itseni haaveilla tavallista enemman ihan turhan takia. Pitaa kayda katsomassa...muta toisaalta F ei edes ole mikaan FB:n himokayttaja, etta sille parisuhdestatuksen paivittaminen ei ole ykkosena listalla.

Tiistain treffikumppani muuten tekstasi, ja kirjoitti mukavia asioita. Pitaa varmaan ottaa toiset treffit, vaikka tiedankin olevani vahan epareilu. Mutta se saa ehdottaa niita treffeja..

Mo.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Sanokaa helpoksi vaan

Treffit meni yllattavan hyvin, ja jannu osoittautui erittain mielenkiintoiseksi. Vahan se oli lipeva, mutta onhan kehuja ihan kiva saada ;) Museokierros meni hyvin, ja Herra osoittautui erittain tietopuoliseksi talla saralla. Sitten museo meni kiinnis, ja piti keksia jatkoa. Se pyysi minua luokseen kahville, mutta en ollut viela noin reilun tunnin tuntemisen jalkeen valmis ihan siihen. Mentiin sitten kuppilaan, missa se tarjosi mulle pari kuppia siideria, ja paljastui, ettei se juo ollenkaan. Great, mahan oon aika happo kuitenkin. Keskustelu oli helppoa, ja yritin pitaytya vetamasta itseani kanniin. En kai ma ollu, kai? Sitten se suuteli minua. Ihan ok, mutta tassa vaiheessa tajusin itsestani sen, etta olen pistanyt sydameni hakkiin sailoon odottamaan sita prinssia, jonka kanssa tilanne on viela kesken. Sydamessani en tuntenut mitaan hanta suudellessani, onko se normaalia? Mutta mun on tosi vaikea heittaytya, ja avata sydantani. Suuteloimisen jalkeen se ehdotti, etta se tulisi mun luokse kylaan (taas). No ei edelleenkaan ole tulossa, varsinkin kun mun kamppa on ihan hiton sekaisin kaikkien kiireiden jalkeen. Siis todella sekaisin, eika se nyt tarkoita mitaan muutamaa lautasta tiskialtaassa, vaan piuhakaaosta, epamaaraisia pussukoita joka paikassa, ja tiskivuorta. Mentiin sitten sen luokse. Teravaa ajattelua, taas, mutta kehtaisin sanoa olleeni melko selva paatosta tehdessani. Ja sitten me pantiin. Ihan jees kokemus, ei mitenkaan mahdoton tyyppi. Jai ihan hyva fiilis. Mutta kuten tuuriini naissa jutuissa kuuluu, niin aija oli kuitenkin vaan piparin perassa. Koska, se jo nyt kutsui minut luokseen, ja paasi poksyihini, niin  eihan silla voi olla mitaan vakavempia intresseja, vaikka ajatusmaailmat tuntuivat kohtaavan aika kivasti. Katsotaan nyt, etta mita tassa tapahtuu. Ulkonaollisesti se oli ihan normaali, vahan outo naamasta, muttei mikaan jarkky. Ei kuitenkaan sellainen, etta katsoisin kahdesti kadulla. Niin, ja taas yksi mies tavattu, joka valehtelee pituutensa, luulisin. Tan piti olla yli 180 cm, muttei se kylla silta nayttanyt, kun eyelevel oli aikalailla samassa tasolla. ja ma en tasan oo 180cm pitka. Tai no, mulla oli aika paksupohjaiset monot jalassa, mutta kuitenkin. Sekin eka nettideitti ilmoitti pituudekseen 177cm ja oli hadin tuskin mun mittainen sulka paassa. Oma pituus on siis about 172cm. Mika siina oikean pituuden ilmoittamisessa on niin vaikeaa, on niita lyhyitakin naikkosia maailma pullollaan..mutta niin kiinnostavuuden tekeekin juuri ne samat kiinnostuksen kohteet, ja samanlainen elamanasenne. Katsellaan. Jain yokylaan, ja oli kiva menna luennolle suoraan miehelasta, varsinkin, kun tiesi haisevani. Pitaa paivittaa survival kit hammasharjalla ja dodolla. Mutta on silti hyva fiilis, kun seksi ei ollut mitaan kannisekoilua, kuten viimeaikoina on tupannut olemaan.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Vahan jo jannittaa

Mua jannittaa kohta edessa olevat treffit! Ma olen ihan varma, etta se jatka on ihan katastrofi. Eika tahan epavarmuuteen yhtaan auttanut, etta juttelin juuri F:n kanssa toista lahtiessa. Yritin ihan ignoorata sita, kun oli kiskomassa tupakkaa ennen bussipysakille siirtymista. Tiesin sen lahestyvan, mutten ottanut mitaan kontaktia, ja oikeestaan toivoin, etta: "Ala nyt vittu tuu tanne!" Ja tottakai se tuli ihan viereen istumaan, ja napottamaan suoraan silmiin. Sit kun lahdin sinne pysakille, niin se sanoi jotenkin allon lempeasti, etta jutellaan myohemmin, ja moikat. Ja tietysti silmiin katsoen. Mina siita sitten polvet vetelana kohti pysakkia. Nyt jannittaa niinkuin aivan kaikki. Petasin jo treffikatastrofin varalle itselleni iltasuunitelmia. Tai siis kerroin sille hyypiolle, etta mun pitaa sit tehda juttuja illalla. Oikeesti.

Se on menoksi nyt. Aaaak.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kaikki on ihan super hyvin

Talouskriisini on nyt virallisesti ohi, kiitos Suomen valtiolle. Loysin unelmieni kengat uutena, kirpparilta, ja taydellisesti istuvat merkkifarkut vitosella. Loysin coolit aurinkolasit kadulta, ja mita ilmeisemmin kadonnutta lompakkoani oli yritetty toimittaa mulle himaan, mutten ollut kotona. Kuriiri oli jattanyt lapun, missa oli mun molemmat etunimet mainittuna, se heratti hieman oudoksuntaa epailevassa mielessani. Ma en oo tilannut mitaan netista, enka odottele haastekirjeita, joten kehtaisin epailla, etta suurlahetysto on saanut pussukan kasiinsa, ja tietokannastaan loysivat osoitteeni. Epailyni perustuu ihan kaytannon kokemukseen, jonka kuulin patonkimaan patonkiparonilta viime perjantaina. Han oli saanut kaksi viikkoa lompakon katoamisen jalkeen ison ruskean kirjekuoren kuriiripostina ilmeisesti suurlahetystolta, missa oli ollut lompakko, ja sen sisalto. Olen hyvin tyytyvainen, etta olen ilmoittanut asuvani taalla ihan virallisesti, varsinkin jos tuo mystinen lahetys on armas design lompakkoni :D Ja jos lompsani on ensin toimitettu poliisille, niin eihan ne sille voi oikein mitaan, koska se voi olla jonkun turren hukkaama, joka on jo lahtynyt maasta, joten nehan tietenkin lahettavat sen suurlahetystoon, joka sitten etsii taman huolettoman kannikalan, tai ryoston uhrin nappeihinsa. Mutta siis kaikki nayttaisi olevan paallisin puolin enenmman kuin hyvin, paitsi kouluhommat takkuaa edelleen, ja alkaisi jo vahan ahdistaa, mutta kasi sydamella voin sanoa, etta pystyn kaikista parhaimpiin suorituksiin jumalattomassa paineessa, ja kiireessa. Se ei nyt oikein seivaa sita tosiasiaa, etta tama on jatti kokoinen projekti aikaisempiin verrattuna, ja voisin ihan tosissani aloittaa jonkinlaisen tyorytmin, ennenkuin alan taas valvoa yot lapeensa koneiden kaatuessa, ja tupakka suupielessa roikkuen.

Mutta siis, mulla on kaikkea,  mutta olen todella yksinainen. Tunnen ihan itseni kateelliseksi, kun tsekkailen muiden bilekuvia, ja systeemeja. Toisaalta nautin, etta saan tehda mita tykkaan, mutta jotenkin veri vetaa takaisin hauskoihin keikkailtoihin tutun porukan kanssa. Porukan, joka on hajonnut, ja tanne jaaneen osan joukossa en ole kovinkaan suosittu. Yksin tuntuu niin urpolta menna ulos. Pitaisi kai vaan olla reipas, ja ahdistella niita ihmisia viikonloppusuunnitelmista jotka ei viela katso kieroon. What ever. Tajusin, etta mulla on kaksikin lippua eri keikoille, minne olen menossa ypoyksin. Tajusin, etta toinen on jo sunnuntaina. Onneksi raha-asiat jarjestyi, jotta voi ottaa pienet tumut, ja loytaa hauskaa seuraa. Haha. Tai sitten pyydan yhta mukavaa ihmista mukaan, jonka kanssa en oikein keksi puhuttavaa, enka halua kiintya liikaa, kun sekin lahtee noin kuukauden paasta pois. Great.

Mainitsin aikaisemmin siita isosta miehesta kenen kanssa jorailin pari viikkoa sitten, ja kenen ikaa postauksessani mietin. No nain siita hyvin miellyttavaa unta viime yona. Grau. Ja sitten se iski noin metrin halolla taka vasemmalta: voisin olla kiinnostunut siita. Hyi minua. Ei nyt ehka ihan kaikkia tarvi maata lapi. Ehka tutustun paremmin vaan frendina. Se on aina, ja joka paikassa, joten sen kylkeen vois menna, jos joku paha seta vilahtaa jossain. Jaakin on nyt rikottu: se on nahnyt minun humppaamassa :D Se on pahempaa, kun ensi kertaa riisuutuminen vieraan edessa, vaikkei se kylla edes jannita enaa. Edelleen epailen, etta se iso mies se on nelja-viisi vuotta minua nuorempi. Kavin kuolaamassa sen facebook kuvat lapi, ja jotenkin siina on sellaista viisautta, ja silti poikamaista pilketta, ja onhan se karskin komea kanssa. Ja aivan hullun pitka!

Huomien treffikumppani vinkui, etta pitaisi lisata se kaveriksi fb:ssa. No en tee sitakaan. Se varmaan pitaa minua jonain hysteerikkona. Mutta sori nyt vaan, ma en kutsu ventovieraita nettideitteja kotiini, enka edes lisaa kaverikseni, ennenkuin olen henkilokohtaisesti tavannut, ja todennut suht taysjarkiseksi. En ma jaksa alkaa leikkia elamallani yhtaan enempaa. Kannissa holmoilen aivan tarpeeksi, joten selvana voisi yrittaa pitaa sukkansa kuivina, ja jarjestyksessa. Se ei muuten vastannut mitaan, kun laitoin, etta sori, en lisaa. Ja jotenkin on kutina, etta se tekee oharit viela. Vaikuttaako se tyyppi ihan oudolta kertomani perusteella, vai olenko vaan hysteerinen, ja epailevainen toisten motiiveista?

Uutta verkkoa vaan vesille. Se aivan ensimmaiseksi tapaamani nettideitti oli muuten taas kaynyt profiilissani. Se kay about viikottain. Mikahan sillakin on hatana? Melkein soitin jo exan avuksi tanaan, kun pitas saa printteri toimimaan. No en soittanut, mutta en ma tota yksin saa toimimaan. Olin jo niin iloinen, kun loysin kaikki oikeat osat siihen, ja sain mustepatruunatkin ihan itse paikoilleen. Kaiken muun se vehje tekee, muttei tulosta. Jotain vikaa vissiin niissa porttiasetuksissa, ja enhan mina niista mitaan tieda. Ne menee yli mun hilseen. Ehka ma houkuttelen sen exan kuitenkin paikalle, jos lupaan sille sen satasen takaisin, jos se saataa mun vehkeet :D

Ei mulla muuta...

...kuin, että polviin sattuu edelleen, ja kevyitä morkkisteluja on taas ilmassa. Mutta mä luulen selviäväni morkkiksesta, koska jutulla ei ole todistajia. L tuskin levittelee mitään faktaa sen Suomalaisen Alman sänky sekoiluista..Ainakin toivon hartaasti ;)

Mulla on treffit tiistaina sen kanssa joka oli tunkemassa mun luo kylään eilen. Katsotaan, että millainen kammotus se on. Se vaikuttaa kyllä pelottavan mukavalta, ja onhan se taiteilija. Kröhm. Mulla mitään pakkomielteitä oo...Ei se edes hermostunut tai mitään kun laitoin sille kaiken seksikkyys lässytyksen jälkeen, että vihaan tulla lokeroiduksi mihinkään kategoriaan, erityisesti "seksikäs blondi"-luokka aiheuttaa näppylöitä. Ja kun sitten pidetään vielä jonain vähälahjaisena, ja avuttomana jossain aivan tavallisessa asiassa, ja vaan sen takia, että olen söpö blondi. Se on nähnyt musta tasan kolme valokuvaa, missä yhdessä mulla on ratsastuskypärä päässä, niin miten ihmeessä se voi tietää mun olevan seksikäs. Ah, ai niin, sen perusteella, kun mulla on blondit hiukset, kiva hymy, ja en ole aivan lauta. Seksikkyys lähtee korvien välistä, ja älykkyydelläkin on jotain tekemistä sen kanssa. Mutta mä en kestä mitään siirappista lässytystä, en yllätyslahjoja, en kliseita, en. En tiedä, että kestinkö aikaisemmin, mutta nyt olen ainakin niin kylmä, ja vähän luottanut luottamuksen ihmisiin, ettei uppoa enää mikään palvova nuoleskelu. Tämä tekee minusta varmaan aivan mahtavan seurustelukumppanin. Mä haluan olla oma itseni, kertoa rivoja juttuja, piereskellä sohvalla, repeillä pienillä jutuilla täysin yllättäen, käydä siiderillä keskellä viikkoa, itkeä jos itkettää, aivan mitä vaan. Minua ahdistaa ajatus sitä, että mut yritettäisiin survoa johonkin "täydellinen blondi tyttöystävä pyyhkimässä kotona pölyjä, kun minä alfauros olen poikain kanssa kaljalla"-kategoriaan, kun en ole mikään kodinhengetär, enkä muutenkaan mitään perusvaimomatskua.

No joo, juttu lähti nyt vähän raiteiltaan, mutta tajuaako kukaan tätä modernin nuoren naisen ahdistusta? Mutta tosiaan, toivottavasti tiistain treffikumppani on kiva, ja tosissaan, eikä vaan pilden perässä, kuten pelkään. Mutta jos totta puhutaan, niin en mä pysty mihinkään täysillä heittäytymään niin kauan kun en tiedä, että mikä F:n, ja minun status on. Minähän tässä se roisto taidan olla, kun käytän nyt miespoloja hyväkseni, ja haaskaan heidän aikaansa, kun sydämeni sykkii jo jollekkin toiselle. Mä pystyn niin kuvittelemaan itseni F:n rinnalla maailman tappiin saakka. Ei tämä ole enää edes ihastumista yli vuoden jälkeen, pakko se on tunnustaa, että olen rakastunut siihen. Väitän tuntevani sitä jo ihan tarpeeksi ollakseni rakastunut. Tämä oikeasti repii syvältä. En pysty keskittymään kouluun, enkä töihin, ennekuin saan selville, että mitä on menossa. Ottaisin mieluusti sen negatiivisenkin uutisen vastaan, kunhan pääsisin purkamaan tämän vellovan epätietoisuuden sisuksistani. Mutta, en tahdo ahdistaa juuri eronnutta miestä. Kysymykselleni tulee se oikea aika, ja paikka, vai tuleeko kuitenkaan?

lauantai 13. marraskuuta 2010

Toimintaa

Olin ehdottoman säpäleinä eilen, kun ryömin vihdoin kotiovesta sisään rosépullo kainalossa. Olin ihan hilkulla, etten alkanut märistä. Jalkoihin koski, ja oikeastaan aivan joka paikkaan, ja väsytti niin. Mieli oli tosin erittäin hyvä, ja positiivinen. Koko illan mietin, että laitanko Herra L:lle kyselyä, että mitä se touhuaa. Melkein koko rosén sain kiskaista (hävisi muuten kaikki kolotukset, ja jomotukset kanssa..), että uskalsin, ja kellokin kävi jo puoltayötä. Ei siinä mitään, Alma taksiin, ja menoksi. Taksikuski ei tuntenut osoitetta, no enpä minäkään sinne osannut neuvoa, kun olen yleensä matkustanut sinne pimeässä taksilla, ja kännissä, tai valoisalla taksissa silmät kiinni krapulassa. Onneksi mun luurissa on gps, joten löysimme oikean osoitteen. Ihme vajari kuski, kellä taksikuskilla EI ole gps:ää näinä päivinä? Kysynpä vaan....

Huhheijaa mitkä sessiot ;) Mulla on polvet ihan mustana, ja selkää särkee, kun intouduttiin puuhiin lattialla. Lattia ei vaan toimi vaikka se olisi kuinka otollinen paikka seksin harrastamiseen. Ja ilmeisesti tukasta on otettu "vähän" kiinni, kun suihkussa valui viemärin reikää kohden iso tuppo hiuksia  Muutkin paikat on vähän hellinä. Sillä on siis ihan jumalattoman kokoinen mulkku! Harvemmin kenenkään molo minua sattuu, mutta tuo nuija kyllä siirtää sisäelimet suusta ulos. Kyllä siihenkin sitten tottuu, ja kun oikea kulma, ja asento löytyy. Ja muistaa pitää vähän alkoholia veressä. Se on ihan mielettömän seksikäs mies, ja varsinkin sen käsivarret. Nam. Sääli vaan, että se on aika pohjalla, ja sydämestä vihlaisi ilkeästi kun se konttasi hakemassa hävinnyt hasiskökköä ympäri lattioita. Jotenkin haluaisin auttaa sitä, mutta en keksi keinoa, ja jos se itse haluaa rypeä menneessä parisuhteessaan, niin enhän minä sille mitään voi. Toki voisin ilmoittaa sille sen exälle, että olisi vähän joustavampi siinä pettämisasiassa, se on jo ollutta, ja mennyttä, ja Herra L on oppinut virheistään ihan varmasti, ja hali hali, pusi pusi, ja kaikki on taas onnellisia. Not.

Se on muuttamassa takaisin kotiinsa patonkimaahan ensi vuoden alussa, koska se haluaa olla lähempänä perhettään. Toivoisin, että sen perhe pistäisi sen kuriin, ja nuhteeseen, ja L saisi asiat tolalleen löytäisi kivan, ei narkkaavan naisen, ja asuisi valkoisessa talossa jossain tammilehdon kupeessa neljän lapsensa kanssa.. Se on kuin haamu verrattuna siihen muistikuvaan mikä minulla on siitä noin vuoden takaa. Nyt herää kysymys, että miksi haluan hengailla edes sen kanssa? Se on omalla tavallaan tosi mielenkiintoinen tyyppi, mutta yleisen mittapuun mukaan L: ää ei luokiteltaisi tasokkaaksi seuraksi tapojensa takia, toisin kuin minä olen aivan varmasti laatuseuraa (tästä kyllä voi olla varmasti montaa mieltä, hih). Mut meillä on hauskaa, eikös se ole tärkeintä?

Yksi nettideitti on lähetellyt pari päivää ahkerasti viestejä. Taisin tästä tyypistä mainitakin viime lauantain tai sunnuntain postauksessa? Se jo kai vitsillä ehdotti tulevansa mun luokse katsomaan leffoja tänään. No ei tasan ole tulossa. En tosiaankaan jaksa nyt olla sosiaalinen. Eikä me olla edes tavattu, joten eiköhän se ensitapaaminen hoideta jossain julkisella paikalla, kuten on tapana. Se on joko outo, tai sitten sillä on suora tapa kysyä asioita. Se kehuu kokoajan profiilissa olevia kuviani, ja olen niin seksikäs, ja lässyn lää. Pistin sille vastauksen realistiseen sävyy, että kuvathan ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi mun iho-ongelmat eivät näy ikinä valokuvissa, jos olen meikannut. Iho-ongelmista en tosin sille maininnut mitään. En tää lärvi nyt niin paha pitsa oo, että pitäs ihan etukäteen varoittaa. Haha. Se kysyi jotain todella intiimiä torstaina viestissään, mutta annoin ihan rehellisen vastauksen kyllä. Se on voi olla myös vaan seksiseurankin perässä..Itsehän olisin valmis ihan parisuhteeseenkin kyllä. Nämä random paneskelut on aika kuluttavia nimittäin.

Huh, vieläkin kelailen, että miten villi viime yö oli. Nimittäin en sellasta kyytiä ole saanut ehkä koskaan. jos akti olisi suoritettu selvinpäin niin siinä olisi ollut potentiaalia parhaaksi aktiksi. Ja vähän jotkut asiat nolottaakin, kun olen tällainen vähän ujo sisimmässäni, varsinkin kun pitäisi jakaa fantasioitaan seksiin liittyen.. Exällekin sain viimein neljän vuoden jälkeen puserrettua, että tykkään vähän villimmästä menosta muuten. Mun pitää vähän skarpata näissä kammaripuuhissa, ja mielikuvituksessa sen kanssa. Hehe. Ei saatana näiden polvien kanssa...:D

Oonko Alma vähän sekaisin, vai vähän enemmän?

perjantai 12. marraskuuta 2010

Tavis torstai, eeeiii!

Kahvilla on nyt jotain mua vastaan, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu, koska yksi projektini liittyy juuri kahviin. Kohtalon ivaa. Aamukahvi jäi saamatta, koska unohdin keittää veden. Kylmä vesi, ja murukahvi ei oikein toiminut..Opintojen parissa sumppia ei saanut, koska suuri gurumme oli päättänyt, ettei hänen tunnillaan kahvia hörpitä, tai yhtään mitään muutakaan. Kumma kun muu jengi saa laukata vaikka millaisten eväiden kanssa studiossa samaan aikaan, mutta klemenetiinin syöminen hänen oppitunnillaan pitää hoitaa studion ulkopuolella. No jaa, sain kahvia sitten töissä, ja totta munassa se ensimmäinen muki kaatui pitkin poikin. Ehkä huomenna homma toimii taas.

Olin alaovella kaivelemassa laukustani avainkorttia. Yhtäkkiä joku tarrasi molemmista kyljistäni takaapäin kiinni. Mulla oli napit korvissa, ja siitä syystä en kuullut, että joku edes lähestyi minua. Mä rääkäisin, kuin järkeä vailla, ja latelin rimpsun kirosanoja suomeksi perään. Sitten näin, että kuka tämän paskaslaagin aiheutti. F:llä oli hyvin hauskaa, ja se kyseli, että kirosinko suomeksi. No ei se vissiin englantiakaan ollut...Jos olis ollut krapula niin olisin varmaan saanut sydärin, tai vetänyt F:lle mustan silmän. Olin ihan solmussa vielä hississäkin, ja sopertelin jotain käsittämättömyyksiä sille, kun se tiirasi silmiin, ja virnisteli. Voi perkeleen mies!

Osuttiin samoille tauoille aika nätisti, tosin itsehän ajoitin taukoni sen perusteella, miten olen F:n havainnut kanttiinissa viimeisen vuoden aikana. Aika reppanan touhua, eikös? Molemmilla kerroilla pöydässä oli sitten muitakin, mutta eipä tuo haitannut. Flirtti lensi katseiden, ja juttujen avulla, ja se jopa avautui minulle taas jostain sellaisesta, mikä ei tosiaan kuuluisi minulle. Se oli häslännyt jotain kaveripariskuntansa väleissä. Tai se tyttö oli siis kertonut luottamuksella jotain F:lle, joka uhkasi kertoa sen pariskunnan miehelle, jos mimmi ei kerro itse. Ja blaablaablaa...Mutta olen edelleen ihan otettu, että sä avautuu tämmöisistä mieltä painavista asioista. Tai jostain. Pöydässämme ollut henkilö, F:n pomo alkoi heittää läppää, että tekstaamme toisillemme samassa pöydässä istuen, kun molemmat naputtivat tekstaria, eikä todellakaan toisillemme:D Mutta luulisin sen pomon huomanneen meidän yhteyden, ja sen, että meidän välillä on ainakin vähän erilaista ystävyyttä...

Tänäänkin sain hommat pakettiin ennenaikojaan pienellä turbokiihdytyksellä, ja sain jopa kaiken tehtyä, siis ihan oikeasti. Ja taas oli samat mielessä, että meinaan ehtiä samalla bussilla F:n kanssa kotiin. Ryntäsin kohti leimauspistettä kun bussin lähtöön oli noin kaksi minuuttia, ja oikealta puoleltani kuului, että:" Et sä enää ehdi siihen bussiin!" No en sit vissiin, kun säkin olet vielä siinä, eikä vaatteetkaan ole vielä vaihtuneet! Teatraalisesti jatkoin kuitenkin matkaani leimaamaan, mutta kello oli juuri sen verran, että teoriassa olisi ehtinyt jos olisi juossut ihan sika kovaa. Mua janotti enemmän, kuin huvitti juosta, joten en leimannutkaan vielä, vaan kävin sitten juomassa. Mä olen tosi ovela, eikös? Ja kas, olimme sitten samassa bussissa myöhemmin. Mutta ihan turhaan tein hommat valmiiksi ajoissa, kun jouduin kutenkin mennä myöhemmällä bussilla. Mutta enemmän olis vituttanut, että olisin ehtinyt siihen aiempaan bussiin, ja F ei olisikaan ollut siellä! Samalla vuorolla lähti kotiin myös se toinen herkku mies, mitä olen vähän silmäillyt viime aikoina. Se istui vieressäni ensin, tai siis takapenkissä yhden , kahden penkin päässä. Ja F parkkeerasi ahterinsa minua vastapäätä. Tuli jotenkin huono fiilis, että kaikkien ihanien piti nyt matkustaa sitten samassa bussissa, kun yleensä ei näy kumpaakaan. Ja kun olisin halunnut jutella sille ihanalle kanssa, mutta nyt vaan tuijotin F:ään intensiivisesti silmiin, ja tunsin välillä Herkun katsovan minua, ja kuuntelevan keskusteluamme. Ja ihan varmasti sekin ymmärsi, että keskustelumme taso ei ole ihan vaan työkaveriläppää, vaan sen taso on syvempi. Ja varsinkin se intensiisivinen katsekontakti, ja minun eteenpäin nojautunut asentoni kertoi varmasti myös omaa kieltään..

F hätääntyi jotenkin, kun olin jäämässä. Se oli sitä mieltä, että eihän tämä ole sinun pysäkkisi, ja se jotenkin parkaisi tämän ulos suustaan. No on se, eilen kävin vaan hakemassa tupakkaa kiskalta, ja jäin siksi sen kanssa samalla. Toivotin sille hauskat viikonloppureissut, ja sanoin, että sen on hyvä päästä toiseen kaupunkiin tuulettumaan tästä kaikesta. Ja sitten, huih, uskaltauduin puristamaan sitä jalasta ohi mennessäni. Teki mieli heittää jotain kaksimielistä sille takaisin siihen väärä bussipysäkki läppään, mutten viitsinyt, kun herkku istui siinä vieressä kanssa. Enkä ees sanonut sille moi lähtiessäni, kun olin niin F:n pauloissa. Se oli jotenkin väsynyt, ja vittuuntunut, ja se sanoi, että en saa valittaa sille mistään tänään, että ihan minä muuna päivänä vaan. Lopetin sitten omasta elämästäni vonkumisen siihen paikkaan, ja aloin piristää sitä, ja kysellä miten se meinaa minilomansa viettaa jne. Uaaah. Tulee ikävä, kun sitä ei nää huomenna, eikä koko viikonloppuna..

Pitäskö jo vaihtaa lääkitystä? Alkaa mennä jutut niin teineiksi, iikääksitsekattomuajamäolinsilleenettähjasitsesanoettiäksä. Haha. Mut kun F ei ole huomenna paikalla, niin voisin keskittyä Herkkuun. Toivottavasti ees se on..Mut mul on silti huono omis, kun en jutellu sille mitään bussissa, ja tuntuisi jotenkin tyhmältä vampata sitä jotenkin korvikkeena. Sillä oli kyllä muutakin seuraa siellä bussissa, mutta ne selvästi kuunteli mun ja F:n vilkasta keskustelua. Herkku on muuten mun kanssa aina samaan aikaan tauolla. Mutta sillä istuu väkeä, kun pipoa ympärillä joten voisi tuntua vähän retardilta raahata perseensä siihen pöytään. Yleensä kun mättää sapuskaa naamariinsa ylhäisessä yksinäisyydessä, tai harvojen, ja valittujen kanssa, ja ei edes tunne ketään Herkun pöydästä, tai no voihan sitä aina tutustua. Ja sitten riittäisi puhuttavaa Almasta, että mikä sillä on, kun se jo puolentoista vuoden jälkeen päätti tutustua ihmisiin. Eh? Mites sitten ne pikkujoulut? Se voisi olla mahdollisuuteni käydä juttusille, tosin se vaatii tarkan suunnitelman, että kohtaaminen on ns. "sattuma", eikä sellainen, että tuijotan ensin maanisesti huoneen toiselta puolelta koko illan, ja sitten yhtäkkiä saa päähäni mennä juttelemaan, ja ryysään autopilotti päällä, korot kipinöiden sen luo, ja sanon jotain älytöntä. Ehkä ruokajonossa alkuillasta? Eli olen siinä vaiheessa vielä siinä kunnossa, että voin ujuttaa itseni sulavasti sen taakse jonoon, ja jutustella vaikka sapuskoista. Sitten on luotevampaa palata keskustelun pariin myöhemmin illasta, kun ollaan jo tultu sinuiksi. Kaikki tämä siis vaan, jos F ei ole paikalla...

Että näin. Mieli on ainakin positiivinen. Kun vertaa viime viikon synkkiin hetkiin, niin olo on ehkä 200 % parempi. Jei.

Ah, stalkkerini, Herra R laittoi taas viestiä. Vittu, kun jotkut ei vaan tajua, että ei kiinnosta. Kuinkahan moni ajatelee samoin meikäläisestä :D No mä sentään luovutan, jos toisesta ei kuulu mitään. Ja mä sentään sanoin R:lle aivan suoraan, ettei kiinnosta pätkääkään. Ei mulle vaan kukaan ole niin sanonut. Niin. Pyh.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Säälittävähköä, mutta menkööt :)

Tsemppasin tänään itseni ihan hulluun kiihkoon duunissa, ja sain hommat varttia aikaisemmin valmiiksi. Kevyenä taustavaikuttaja oli fakta, että olin ollut liikenteessä jo yli 12 tuntia, ja torstaina olisi samanlainen päivä, ja perjantaina, joten ajattelin kyllä olevani tähän pieneen iloon oikeutettu. Ja varsinkin, kun yhdeksän tuntia minua ennen työskennellyt oli vissiin vaan työnnellyt sormiaan nenäänsä rystysiään myöten, tai jotain muuta yhtä tärkeää, mutta itse kyllä laukkasin kaikki neljä työtuntiani, kuin vesikauhuinen piisami, että sain kaiken noin suunnilleen tehtyä..Tosin asiaahan en sen suuremmin ehtinyt keneltäkään suurelta johtajalta kyselemään vaan viipotin puntit tutisten kohti pukuhuonetta. Tästä voi kyllä tulla sanomista, varsinkin kun pari hommaa jäi tekemättä, mutten niitä olisi kuitenkaan ehtinyt vartissa valmiiksi...köhköh. Se suurin vaikuttajahan tähän pakoon oli ihan vaan se, että hukuin jälleen kerran Herra F:n silmiin, menin täysin sekaisin, ja järjetön palo alkoi taas sydämessä, pakottava tarve olla sen lähellä, vahdata, kytätä, vaania...Ja Herra F lopettaa aina hommat varttia ennen minua, niin ajattelin mahdollisuuteni ehtiä samaan bussiin koittaneen.

Ehdin, kuin ehdinkin samaan bussiin. Ja samalla iski se hävetys, että tää on taas jotain vähälahjaisen ajatustyöskentelyä. Kuinka läpinäkyvää käytökseni on? Sehän on niin ilmeistä, että pääni päällä on vilkkuva ledivalomainos, jossa sykkiin suuri sydän, ja sen sisällä A sydän Herra F. Toisaalta mulla ei ole yhtään mitään menetettävää, koska olen jo aika pohjalla, enkä voi juuri pahemmin mitään enää sössiä. Tunteella vaan. Enhän mä voinut tälle mitään, ensikohtaaminen vaan tänään ajoi minut vakaan, ja normaalihkon käytöksen raiteilta takaisin tähän itsensä nöyryyttämiseen. Miten sitä voisi muka vastustaa, kun seistään samassa oven raossa, mutta muitakin on paikalla, joten se vaan tervehtii minua nimeltä, ja hakeehakeehakee katsekontaktia. Minä taas yritin vähän vältellä katsetta, kun ujostutti paljastaa taas koko sielunmaisemani sille yhdellä vilkaisulla. Tilanne siinä ovella kesti hetken, ja vilkaisin sitä niin monta kertaa, ja sen jäävuoren väriset silmät aina vaan hakivat vastausta määrittelemättömään kysymykseen piinaavalla tavallaan. Mä en tiedä, että haluaako se kysyä minulta mitään, mutta mitä helvettiä meidän välillä oikein on? En mä kehtaa jäädä tuijottamaan takaisin, muutenhan me seistään siinä maailman tappiin asti, ja se voisi olla hieman liian huomiota herättävää käytöstä työpaikalla.

Bussimatka sujui ihan nätisti, käytiin samalla kiskalla sen jälkeen, ja kun se lähti kotiaan kohden, se silitti mua otsasta, ja sanoin, että nähdään. Varmaan sitä vaan nauratti hupsun suomalaistytön ihaileva käytös, kukapa minut vakavasti ottaisi, tämmöisen hupakon, kellä on melkoisen epäilyttävä maine, ja hieman epävakaa persoonallisuus. Se nimittäin taas otti esille sen, että minun tunne-elämäni on niin vuoristorataa, ja ääripäistä toiseen seilaamista. Niin, entäs sitten? Mä olen herkkä taitelija, josta tulee isona merimies :D Voiko se ikinä rakastua minuun, kun olen tälläinen tuulella käyvä sekoilija, mutta kiltti, ja hyväntahtoinen? Mitä mun pitää siltä kysyä, että saan vastauksen? Vai eikö sekään tiedä, ja se vaan pelkää polittiisia kytköksiä mitä meillä molemmilla on? Apua, jos mä vaan pestaudun johonki sillialukselle, ja sitten mulla on mies joka satamassa, eikä suurta hämmennystä elämäni ihastuksen kanssa päivittäin...

Jos sitä vaikka nukkumaan yrittäisi, mutta aivot käyvät sen verran kierroksilla kiireisen päivän jälkeen..Ja huomenna sama rumba taas. En valita, saan sentään lisätunteja, jotka mahdollistavat minulle sapuskan hankinnan ensi kuussa. Ja Herra F:n näen taas, oih. Se lähtee kaupungista onneksi viikonlopuksi, ja se sanoi sen jotenkin niin jännästi, että luulen, että ero on, ja pitää. Mutta, kun se ei ole kaupungissa voin käydä luuhamassa L:n kanssa enimmästä läheisyyden kaipuusta eroon. Mutta sitten taas, L:n ex voi olla kuvioissa tänä viikonloppuna, kun F ei ole mestoilla. Luoja tietää. Öitä.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Ouch

Ihan ensimmäiseksi vinkki, kun googlaa sanan "ouch" niin ruutuun pamahtaa kaikkea semiällöä mitä ei halua nähdä, varsinkaan kun ei ole syönyt juuri mitään tänään. Olo oli jo valmiiksi heikon puoleinen...

Ei mulla muuta, mutta mä olen rampa. Mun toinen kankku on aivan tuhannen kipeä. Kipu taitaa viitata siihen, että olisi aika vaihtaa työskentelyasentoa, eli matalan sohvapöydän ääressä, ja nojatuoli missä istuu puolella perseellä, kun koivet haluu kans olla tuolissa saisi vaihtua johonkin hieman ergonomisempaan. Mun silmät on myös tulessa kaikesta ruudun tiiraamisesta, ja epäilen hyvin vahvasti, että voisi olla tarve hommata sellaiset pornot sihteerilasit. Mutta mistä mä nyt työpisteen tähän hätään? Vai muutanko mä sitten koululle asumaan? Tai lähibaariin mikä eilen, maanantai iltana, oli ainakin hyvin tilava, ja voisin vallata ihan koko pöydän itselleni. Musiikki olisi valmiina, eikä tarvitse nousta tekemään soittolistaa, ruokaa (ja vielä oikein makoisaa...) saa tilaamalla, ja samalla voisi tiirata potentiaalista poikaystävää. Niin monta etua tuossa baarivaihtoehdossa, että voisin jopa harkita. Pitää varmaan tehdä nuuskinta retki vol 2. sinne pikimmiten. Se vaikuttaa vähän tämän puolen kaupungin lihatiskiltä, mutta toisaalta se on vähänkuin sporttibaari, olohuone, ja olutravintola. Ja minä parasta se on alle 10 min kävelyn päässä, ja senhän sitten kestää kontata takaisinkin jos läppärin vittuilun takia on joutunut juomaan kiukkukännit. Tosin rahaahan mulla ei edelleenkään ole, että tämä suunnitelma saa jäädä keväämmälle sitten...

Mutta niin, se tyyppi kenen kanssa vaihdoin numeroita lauantai iltana ei sitten antanut kuulua itsestään, ja kun laitoin sille pari tuntia sitten tekstaria, nin ei vastausta kuulunut. Mikähän mölli sekin on? Nooh. Ens viikonloppuna meinaan treffata L:n. Jossain. Vähän vaikuttaa, että F, ja emäntä olis palanneet jo takaisin yhteen, koska L minulle kuitenkin vkonloppuna viestitteli. Jos sen rakas ex olisi vapaana, niin tokihan ne olisivat varmasti viettäneet aikaa sen kanssa yhdessä. Tai siis näin käsitin F:n puheista, ja niistä tapahtumista mitä niiden eropäivänä oli tapahtunut. Mistäpä minä tiedän..Siksi L kiinnostaakin, se kertoo ihan rehellisesti, etä missä mennään ;) Niinkuin heti sekin tuli selväksi, ettei se tahdo seurustella. Silti meillä on ollut hauskaa yhdessä, ja molemmat tietää, että missä mennään.

Tämä kuva jaksaa naurattaa aina. Mä luulen, että olen huonon huumorin ystävä. Mut tää on silti ihan loistava!

maanantai 8. marraskuuta 2010

Hehe

Mä sain mun sarjikset takaisin exältä, ja sain jopa suklaata niiden mukana. WTF??? Kellään jotain villejä veikkauksia, että miten sillä viiraa päässä? Enhän mä nyt voi olla niin kaamea ämmä, että jätän velkani maksamatta takaisin. Se kuitenkin palautti ne ongelmitta, kun vetosin taiteelliseen inspiraatioon mikä liittyi niihin kirjoihin. Ei niihin kyllä mitään inspiraationa suoranaisesti liity, kunhan narrasin vähän. Olen huijannut ihmisiä muutekin viime aikoina, siis pienissä ihan asioissa. Ja kertonut hieman muunneltua totuutta koskien seikkailujani. Olen kyllä ollut aina niin yltiö rehellinen, että ei pieni epärehellisyys, ja röyhkeys haittaa tee, kunhan pysyy aisoissa, ja ei ala itse uskoa valheisiinsa.

Tuli mieleen deittisivuja selatessa, että aikamoinen turn off on jostain syystä maininta, että seuranhakijalle on perhe, ja ystävät se maailman tärkein juttu. Juu, eiköhän meille kaikille, mutta sen alleviivaaminen tuo mieleen, että olisiko minulla tyttöystävänä ikinä mitään sanavaltaa mihinkään, vai olisinko maailman tappiin asti vain se toisarvoinen rukkanen, jolla ei ole mitään mahdollisuutta ohittaa ketään vanhassa arvoasteikossa, koskaan, ikinä. Eräs seuranhakija myös alkoi kiukutella minulle tänään, kun en vastannut sen viestiin. Se oli kirjoittanut minulle noin seitsemän sanaa sisältävän kirjoitusvirheitä pursuilevan lauseen, joka ei siis tosiaan sykähdyttänyt niin paljoa, että olisin jaksanut kuluttaa sormenpäitäni vastauksen naputteluun. Hetki sitten sieltä tuli, että enkö meinaa vastata sille? WTF (again) ?! Eikö se nyt ollut aika ilmeistä että en tai ehkä joo, sillä enhän minä kok oaikaa deittisivulla roiku, ja samalla sekunnilla saa vastattua viesteihin? Ja kun tyypillä ei ollut edes kuvaa esillä, niin aika huonot on mahdollisuudet  saada mitään huomiota minulta, varsinkin kun kieliopillinen osaaminen oli kaikkea muuta kuin vakuuttavaa. Tiedän joo, että mulla on aika hot kuva profiilikuvana,ja se vetää kaikkia peräkammarin juntteja puoleensa, mutta eihän sitä nyt sovi alkaa kiukuttelemaan, jos se kaunis nainen siitä kuvasta ei vastaakaan, ja joutuukin hautamaan epätoivoisena rakennellut pilvilinnat tulevaisuuden kolmesta mukulasta, kylmästä mökistä, perunapellosta, ja lammaskoirasta. Niin, ja Joulupukin kohtaamisesta Suomen Korvatunturilla. En minäkään valitse sitä komeinta pukumiestä, joka ilmoittaa vuosituloikseen 100 000 euroa, ja kertoo olevansa uskonnollinen, absolutisti, ja harrastavansa triathlonia, ja kuvittele, että meistä tulee salettiin pari. Ei minulla ole realistista tulevaisuutta sellaisen miehen kanssa, koska meitä ei yhdistä mikään. Panna siis voisin, koska ulkonäössäni ei ole mitään hävettävää, mutta olisimme silti täysin erilaisista elämistä, ja yhdessäolo tuskin toimisi.

Ja olikos vielä jotain...Ei kai. Hiljainen päivä. Olen oikeasti yllättynyt, että minulla on tilastoiden mukaan tosi monta päivittäistä lukijaa. Ketähän siellä piileksiikään? ;)

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sunnuntaita

Päätin pysyä eilen himassa, ja ihan vaan levätä. Mitään kouluun liittyvää en edes saanut aloitettua, se vituttaa, mutta kyllä mäkin tarviin yhden vapaapäivän viikossa ihan kaikesta. Niin. Ja sitäpaitsi sain ihotaide inspiraation, ja tiedän tasan, että mitä minuun hakataan heti kun saan lottovoiton. Sitä ennen voin vaan ihailla muiden kuvia ;)

namnamnam


Muistin jossain vaiheessa päivää, että lainasin pinon mun rakkaita sarjiskirjoja exälle. Alkoi vituttaa, koska nyt se pystyy kiristämään sen huntin multa niiden kirjojen takia. En mä nyt niitä sille voi jättää! Siellä se nauraa partaansa Alman huonoa muistia,ja tuntee itsensä joksikin vitun maailmanvaltiaaksi, kun voi kyykyttää minua mielensä mukaan. Muistin kyllä pyytää yhden pakasterasian (!) takaisin...Tosin on minullakin valttini vielä. Se ainoa laatikko, minkä se tahtoo itselleen varastosta minne yhteinen Suomen kotimme on säilöttynä. Sillä itsellään ei ole pääsyä varastoon, koska sillä ei ole avaimia, ja jos minä sanon, ettei sitä saa laskea sinne penkomaan, niin se määräys pitää. Hihii. Eli se saa laatikon pikimmiten postissa (tai siis heti kun menen Suomeen), kun antaa mulle ensin kirjat. En olisi uskonut, että tilanne menee taas tähän. Keväällä käytiin jo niin kaameaa vääntöä ulkoisesta kovalevystä, ja minun avaimistani entiseen yhteiseen asuntoon. Vaihdettiin päikseen, mutta kusipää ei sitten koskaan antanutkaan avaimia takaisin, vaikka olin maksanut vuokran kuun loppuun asti, ja tavaroitani oli vielä siellä. Minä kyllä palautin koviksen ajallaan, ja se harmitti jälkikäteen. Mä oon ihan liian kiltti..Se suostui sentään maksamaan 125 euroa niistä avaimista, muttei koko takuuvuokraa, mikä olisi ollut 450 euroa. Siitä jollekkin ihana poiccis, nyt olisi vapaalla jalalla. Äkkiä nyt käymään kiinni tähän kultakimpaleeseen! Tekee kyllä hemmetisti kotitöitä, mutta nalkuttaa akalle, muuten se ei sitten puhukaan mitään ( paitsi kännissä), mutta jääkaappi on kokoajan tyhjä, ja olutsalkun pahveja huojuu pino eteisessä. Lisäksi saattaa mennä vaikka ostamaan uuden auton puhumatta avovaimonsa kanssa mitään. Muutenhan se olisi ihan sama, mutta kun auton lainanlyhennys maksaa saman verran, kun ison kaksion vuokra hyvällä alueella Vantaalla. Eikä tässä mitään kroisoksia oltu. Huaaah, ihanaa, että se on ohi! Mä jouduin vaan johonkin väliaikaiseen mielenhäiriöön, kun pantiin, ja oltiin kavereita viimeinen kuukausi. Siis mielenhäiriöön, että mä tarvitsisin sitä johonkin. Mähän olen pärjännyt vallan mainiosti ilman sitä erosta näihin panokuvioihin asti, kun en tohtinut häiritä hänen uutta onneaan. Munaa saa muualtakin.


Korkkasin rosén illan ratoksi, ja loggauduin deittisivuille. Olin saanut ihan mielenkiintoisen yhteydenoton samanhenkiseltä tyypiltä. Sovittiin vähän niinkuin treffit, ja annoin numeroni sille. Treffit sovittiin taidemuseoon, joten tää vois olla liian hyvää ollakseen totta. Tietojen mukaan se on ainakin 180cm, ja tumma, ja aikalailla samoista asioista kiinnostunut. Ja kahdeksan vuotta vanhempi. Kuvatkin olin ihan jees, mutta vähän otsaryppyjä sillä kyllä oli. Jollain on niitä kuvissa, kun raukat yrittää vääntää jotain ihme ilmettä kuvaa varten. Ei tässä nyt niin tarkkoja mistään otsarypyistä olla, varsinkin, kun itse painii kevyiden iho-ongelmien kanssa :D Katsotaan nyt. Mutta väitän edelleenkin, että netti (ja varsinkin maksullinen palvelu jota käytän) on oiva paikka kartoittaa poikaystävä markkinoita, varsinkin jos oman scenen miehet alkaa olla aikalailla läpimaattu. hahah.

Herra L tekstasi kahden aikoihin yöllä myös, ja kyseli sijaintiani. Olisin varmaan muuten lähtenyt kaupunkiin sitä treffaamaan, mutta tää valuminen vaan jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu. Ilmeisesti siis se jälkiehkäisy toimi, ja en ole raskaana. Mutta kauankohan tätä vielä kestää? Eihän kukaan voi olla paksuna jälkiehkäisyn, ja viikon runsaan valumisen jälkeen? En tahtoisi valittaa, kun toisena vaihtoehtona oli abortti, mutta kyllä alkaa hermot jo hieman savuamaan. Ja verenhukka kolkuttelee alaovella jos ei ala pikkuhiljaa loppumaan. Nämä on nyt kestänyt jo tupla ajan normaaliin nähden..

onko darra?
Nyt on vähän krapula, mutta mulla oli hauska ja rentouttava ilta rosén kanssa kuitenkin. Ihan saletisti tuli halvemmaksi kuin baari-ilta. Ja mulla ei ole morkkista, joka on iloinen asia. Ja silti mulla oli sutinaa eilen. Tosin netin, ja tekstarien välityksellä, mutta hei, se on nykyaikainen keino!

Sain idean opiskelujeni hallintaan. Perustan toisen blogin toiselle puolelle elämästäni. Sinne raportoin opiskeluasiat, ja päiväkirjamaisesti pidän itseni kartalla, että missä mennään, ja mitä puuttuu. Luulen, että saisin elämäni paljon paremmin hallintaan, kun pitää sitä kirjoittaa. Ja tykkää kirjoittamisesta kuitenkin. Ja samalla tämä blogi voisi toimia töideni esittelypaikkana, ja voi jopa auttaa verkostoitumisessa. Ou jea. Mieletön idea, eikös?

Kävin just kuumassa suihkussa, ja nyt kääriydyin mummin kutomissa villasukissa torkkupeittoon potemaan vatsakramppeja, ja darraa. Ihku sunnuntai, onneksi ei ole mitään velvotteita lähteä ulos. Eilen meinasin kuolla hypotermiaan kauppareissulla. Pitäs saada rahaa jostain uuteen talvitakkiin, ja saappaisiin, niin ja tennareihin. Mun tennarit alkaa olla neljän vuoden jälkeen aika död. Kantapäät sisältä on täysin tuhoutuneet, ja kangas on revennyt irti kumista,  mutta pahin piirre on, että pohja alkaa olla kulunut melko sileäksi. Hiekallahan tämä ei haittaa, mutta yritäs juosta bussia kiinni märällä alfaltilla, tai no kuivakin käy. Suosittelen kypärän käyttöä! Ja ihan tosissani mietin vielä viime viikolla, että näitä lapikkaista tulee vielä ihan hyvät, kun vaihtaa nauhat, ja pesee ne. Voin harrastaa reikä päässä heräteostoksia, mutta sitten saatan venyttää niinkin tärkeää hankintaa, kuin vanupuikkoja, pesupulveria, tai uusia tennareita tuhoutuneiden tilalle viikko, tai jopa kuukausi tolkulla. Kai tämäkin on osa tätä mielen sairautta mitä ei ole vielä diagnosoitu. Almanismi vois olla hyvä, siis nimi :)

Ah, löysin "hauskan" kuva. Näinhän mä oon just tehny, ja oon edelleen sinkku, eli tää on huono vinkki joltain amatööriltä.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Suklaata, ja sumppia aamupalaksi

Olin eilen illalla aivan säpäleinä koulun, ja täyden työpäivän vuoksi. Raahauduin sateessa iltamyöhään kohti kotia, ja ainoa ajatus päässäni oli päästä nukkumaan asap, enkä pese edes hampaita ennen syöksyä sänkyyn. Väsäsin siinä iltapalaa, ja tiskailisin muutaman kipon pois, ja puhelin surahti. Se on sitten aina yhtä jännittävä ääni, haha. Arvailin siinä tiskatessa, että kuka, ja mitä. Veikkasin, että Herra R, tai exä kännissä, tai operaattori, mutta se olikin Herra L, joka kyseli sijaintiani. Kotona, ja niin oli sekin. Yksin, ja kysyi minua ottamaan taksin, ja tulemaan sen luokse juomaan vodkaa. Se haluaa kuulemma nähdä ihan kauheasti. Siis seksiä tahtoo, näin suomeksi. Hetken, jo mietin, että menenkö. Viime viikonloppu oli kuitenkin niin kallis, että ei ole mitään asiaa harrastaa taksimatkailua toiselle puolelle kaupunkia tänä viikonloppuna, lisäksi rämeikkö on edelleen tulvan kourissa, ja joka ikinen lihas huusi lepoa. Kieltäydyin siis kutsusta, ja se jaksoi silti vähän vängätä. Sanoin, että jos katsotaan aikk lauantaina uudestaan. Ei kyllä näytä tämäkään päivä mitenkään potentiaaliselta, koska räme on lähestymiskiellossa edelleen. Ah, ihan vaan välihuomautuksena, että en käsitä, että miten L voi käydä (tai siis on saanut niitä) vakitöissä, ja miten sillä on voinut olla niin pitkä suhden F:n ex/nyx naisen kanssa, kun niillä ei ole yhteistä äidinkieltä (luulisin), kun sen kielitaito on aivan murskaavan kaamea. Kyllä noi viestit juuri, ja juuri ymmärtää, mutta sanat on suunnilleen perusmuodoissa ladeltu vaan peräkkäin. Ja aikaisemmin kirjoitinkin, ettei sen puheista saa juurikaan tolkkua silloin, kun se ei ole jurrissa :D Mutta on se  sellainen mussukka. Ja ex kertoi, että ne erosi tämän F:n naisen kanssa kanssa siksi, etä L meni pistämään jonkun toisen emännän paksuksi. Great success! No, en minäkään mikään pyhimys ole. Olisi sitä ihan kiva nähdä, pitkästä aikaa, ja nauttia sen silmää miellyttävästä ulkomuodosta, ja ihan mukiin menevistä sänkytaidoista. Tosin tahtoisin sen tehdä melkein selvinpäin koska, en saa mitään irti känniseksistä. Ja miksiköhän sitä pitää sitten melkein joka viikonloppu harrastaa? No enpä vittu tiedä.

Herra F:ää ei ole näkynyt sunnuntain jälkeen, ja jotenkin tuntuu siltä, etä se on ottanut eukkonsa takaisin, mutta tämä nyt vaan on tätä naisenvaistoa. Katsellaan. Mun olo tuntuu jotenkin niin paljon paremmalta nyt. Tilanne ei ole toisaalta muuttunut, enkä ole hankkinut kymmentä uutta kaveria, ja tatuoitua kaljupäätä rinnalleni, mutta elo on ollut mukavan  kiireistä, eikä ole ollut aikaa itsensä ruoskimiselle.

Eh, paitsi muistin tyyliin eilen, että tanhusin viime lauantaina sellaisen aivan hemmetin pitkän nuoren miehen kanssa. Siis se näyttää Big Fish-leffan jättiläiseltä etäisesti. Jotain samaan naamassa paitsi, että tämä tanssipartneri on komea. Hävettää, että tanssin sen kanssa, koska en ihan aikuisten oikeesti osaa tanssia, en promilleissa, en selvinpäin. Mutta ehkä senkään, noin kaksimetrisen lyhtytolpan koreografiat hieman maistissa eivät olleet niin loppuun asti hiottuja, eihän? Mutta nyt iski ahdistus, että eikai se luullut, että mulla on intressejä sitä kohtaa, tai eikai silla ole niitä? Tähän asti ollaan oltu vaan tuttuja,/kavereita/jotain, ja jossain vaiheessa se ei ole edes moikannut minua, vaan totaaliseksi ignoorannut. Voisiko se olla merkki jostain tunteista? Mutta tämän herra ikä on ollut minulle suuri arvoitus. Naamasta se näyttää kevyesti 30 vuotiaalta, varsinkin, kun sillä on erittäin lyhyeksi ajteltu tukka. Mutta tiedän kaverien olevan jotain 4-5 vuotta minua nuorempia. Ehkä sekin on.

Mikähän tää nuorempi mies-ilmiö on. Se viime viikonloppuinen kännihoito oli neljä vuotta nuorempi, ja se F:n kämppis oli pari vuotta nuorempi. Ja tanhut lyhtytolpan kanssa.. Onkohan tämä jotain esi-puumailua? Varsinkin, kun olen töissä alkanut katsella, että kuinka nuorista pojista on kasvanut reilussa vuodessa komeita nuoria miehiä, ja olen vaan kuvitellut, että kuinka ainakin muutamalle niistä tulee riittämään vientiä, jos ei ole jo ole, niin parin vuoden päästä ne saa kenet vaan. Sellaisia hyvinkasvatettuja, hauskoja, ja komeita 20-vuotiaita, ja opiskelevat vielä hyviä ammattejakin. Kellään tarvetta? Voin napata kiinni, ja pistää pakettiin. Vielä ehtii tilata jouluksi! Mainio lahjaidea tyttärelle, ikisinkkuystävälle, tai ihan vaan itselleen?

Ah, ja sitten vielä tämä juttu. Iskin silmäni töissä yhteen komistukseen joitain viikkoja, se on minua vanhempi, no worries :) Se aina moikkaa, ja on vähän jännän näköinen. Ja minua vähän nolostuttaa katsoa sitä silmiin, kun olen ajatellut sitä, ja yrittänyt junailla itseäni vähän samoihin paikkoihin. Noh, nyt istuin sen vieressä tekemässä paperitöitä, ja siinä oli aistittavissa sellainen painostava hiljaisuus. Mun teki mieli sanoa jotain, mutta mitä ("Lähde kahville?" No ei, koska ei olla oikein koskaan kunnolla puhuttu ennenkään..). Sitten se siinä jotain tuhisi, ja venytteli, ja hajoitti tuolistaan käsinojan. Naurahdin, ja kerroin, että kuinka itse paskoin toimistosiivoista tehdessäni pelottavan miehen tuolin, ja kuinka paniikissa yritin asetella käsinojaa takaisin paikoilleen. En tiedä, että tajusko se, miten kuumottavaa oli asetelle nuorena kokemattomana flikkana suuren toimihenkilön tuolia takaisin kasaan, ja olla jäämättä kiinni. Juttu jatkui kuitenkin komistuksen kanssa jonkun muiden asioiden hajottamisesta, ja luulen, että jää on nyt rikottu. Se katsoi minua silmiin kokoajan, kuin puhuin sille, pää vähän silleen vinossa, ja pieni hymy huulilla. Ai jumpe. Se on tosi kunnollisen oloinen mies, ja takuulla joku himo kristitty mun tuurilla. haha. Pikkujoulut on ensi kuun alussa, joten siellä voisi vahingossa ajautua juttusille sen kanssa. Sillä oletuksella, että se osallistuu niihin. Saisi luvan osallistua. Mä en ehkä pysty odottamaan niitä bileitä. Mä diggaan mun uudesta työnkuvasta ihan hirveesti. Pääsen enemmän tekemisiin muiden ihmisten kanssa, ja se oikeesti parantaa mun sosiaalisia taitoja, ja koko statusta, kun en vaan murjota itekseni, enkä tunne ketään. Nyt moni tuntee jo minut, ja tietää, että minulle voi tulla puhumaan, enkä ole oikeasti ole niin epäsosiaalinen kuin miltä näytän tai olen näyttänyt, vähän ujo vaan. Ujouskin on saanut nyt kyytiä uuden "uran" myötä, ja nautin siitä, että saan olla monien työkaverien kanssa tekemisissä. Ja jopa suuret johtajat tulevat juttelemaan kanssani, ja kyselemään. ja jotenkin tuntuu luonnollisesta puhella heillekkin ihan normaaleista asioista, ilman hullua jännittämistä.

Ajattelin kirjoittaa sellainen listan (Kumman kaa-hengessä..) niistä ominaisuuksista mitä miehelleni halua. Se voisi olla aika hauskaa lopulta, ja lista voisi selkeyttää omiakin ajatuksia. Pitää miettiä :)

F saa olla nyt hyllyllä ainakin ensi viikkoon...En nyt takerru siihen, vaan avaan sydämeni.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Viikonloppu lahestyy, ja mina olen vapaalla. Ou jee.

Olen koulussa, ja tekisi mieli kaantya, ja nakata klementiini yhen eukon kalloon. Se on ihan kokoajan aanessa, ja sen aani tunkee kaiken lapi. Ja olen kuunnellut sen kurnutusta jo tiistaista asti. Ehka ma olen vaan kateellinen sen porno-kaheasta aanesta? Vaikenis jo!!!

E lahetteli mulle mukavia viesteja eilen, kun rohkaistuin selittamaan sen marttyrointi viestini sille. Se sanoi, etta voin aina soittaa sille, ja se kylla kuuntelee. Olen ilmeisesti loytanyt treffipalstalta ystavan. Se muutenkin tsemppasi minua, etta parjaan kylla. Tuli vahan parempi mieli, ja tanaan ei tunnu enaa yhtaan silta, etta tekisi mieli loyda kallo halki, tai menna nukkumaan puistonpenkille, tai jaada sankyyn makaamaan, ja odottamaan maailmanloppua. Ja nyt sain opettajalta apua mielenterveyttani piinanneeseen koulutehtavaan. Han kaytannossa naytti, kuinka homma hoidetaan. Enhan ma vasta ole kuin kuutisen viikkoa pyoritellyt tata ei motivoivaa paskaa, enka ole keksinyt keinoa tehda sita. Ihana seta pelasti mun paiva, ja auttoi minut upeasti alkuun. Kiitos seta!

Ja tanaan on perjantai! Vaikka olenkin tosi myohaan toissa, niin huomenna ei ole toita, vaan voin tehda koulutoita, ja nayttaa muille maanantain presiksessa narhen munat. Ja huomenna voi sitten kanssa kayda kulttuuririennoissa, ilman alkoholia tosin. Tai no, en ole paattanyt viela mitaan juomisesta, mutta viime viikonloppu tuli niin kalliiksi lompakon katoamisen takia, etta voisi olla fiksua valkaista nokkaa. Varsinkin, kun etuli keskiviikkona vedettya kiukkukannit exan vammailun takia. Hitto kun edes muista lamiskan sisaltoa tarkkaan, mutta sen tieda, etta ajokortti meni, ja en ole edes tehnyt katoamisilmoitusta viela. Ops. Hirvee vaiva. Joku vaan leikkii Almaa jossain nyt, ja kohta on elama menetetty.

Olin varmaan aika naky eilen, kun fillaroin eilen aamulla kypara vinossa koulua kohti, hame revenneena, edelleen kannissa, ja paaasiassa punaisia pain. Ilmankos Asialainen vieressani ollut tytto katsoi minua vahan oudosti, kun lysahdin sen viereen viinalta haisten. Oli kuitenkin torstaiaamu :D Nain meilla Suomessa tehdaan, kun ei pieksemassa tai tappamassa perhetta/naapureita/vaimoa/koulukavereita, tai kiduteta tuotantoelaimia.

torstai 4. marraskuuta 2010

Jatkoa eilisesta..

Tapasin exan siis puistossa meidan kamppien valilla. Olin aluksi tosi hiljainen, ja yritin suojata itseani ylimielisyydella. Pehmenin kuitenkin vahan. Ja exkin oli enaa sita mielta, etta voidaan pitaa yhteyttaa, mutta se silti poistaa mut kavereistaan FB:ssa, koska ei paassyt minusta yli, kun lukee paivityksia. Niin, ja ei enaa paneskella. Mutta muuten voidaan siis olla ystavia. Se on kuulemma niin hukassa itsensa kanssa, etta sen takia paatyi sekoilemaan minun kanssani tassa noin kuukauden ajan. Minulle se oli kuitenkin kokoajan vain seksia. Muita, kuin kaverillisia tunteita ei oikeasti herannyt missaan vaiheessa. Eika kuulemma hanellakaan.

Kieltamatta minua pelotti eilen, kun han laittoi viestia siita, etta haluu puhua, etta han haluaa palata yhteen, ja alkaa tilittaa jotain rakastamissoopaa. En oikeasti kaipaa suhdetta hanen kanssaa, koska viimeisen kuukauden aikana olen nahnyt lahelta taas ne kaikki piirteet mita en hanessa suhteessa kestanyt. Tunnustin hanelle siella puistossa, etta olen ollut F:sta kiinnostunut, ja olen yha. Ex otti sen aika rennosti, mutta luulen sen silti vahan jarkyttyneen. Ex tiesi, etta mista naruista vetaa, ja melkein jo hymyilin tuulisessa, ja marassa puistossa kykkiessani. Kaikki tuntui samalta, kuin ennen, ja tunsin olevani turvassa, ja etta minulle on luotettu ystava vieressa. No alkoholi vahan pehmensi fiiliksia, ja sai unohtamaan kipean kohdan.

Paadyin kuitenkin hanen luokseen juomaan vahan lisaa, ja tupakoimaan. Ja kun lahdon hetki koitti, han yritti vongata viela sankyyn, vaikka oli juuri puhunut, ettei sita saa enaa sattua, koska han ei pysty alkaa parantumaan. Kylla se yrittikin, mutta pitaydyin paatoksessani olla alistamatta enaa itseani, ja ne odotetut menkatkin alkoivat kai, joten vetosin sotkuun..Kotiin paastyani exalta tuli viesti, missa se kiitti minua, etten suostunut antamaan.

Nyt se oli kadonnut ystavistani, ja meinaan pysya kovana, enka meinaa olla missaan tekemisissa sen kanssa. Se on ollut muutenkin se osapuoli, joks on yleensa ollut minuun yhteydessa, en mina siihen, ellei ole ollut joku megakriisi paalla. Enka meinaa maksaa sen lainaamaa hunttia takaisin. Se edelleenkin varasti osuuteni takuuvuokrastani kevaalla.

Minulla alkaa nyt uusi elama. Tanaan koulussa on ollut itku lahella monta kertaa, polttaa, ja kylmaa vuoronperaan. Kaikki tapahtuu nyt samaan aikaan, jopa mun suosikki hame repesi tana aamuna kouluun pyoraillessa. Vahan tilannetta pehmensi, etta sain uuden automaattikortin postissa, etta saan rahaa jopa tililta ulos. Koulussa alisuoriuduin presentaatiosta, johon kaikki muut olivat tehneet hienoja slide show-systeemeja, mutta jain varmasti mieleen muistikirjaa aani taristen selatessa, puhuin kuitenkin asiaa, mutta hyvin lyhyesti. Tosi puuduttavaa kuunnella 30esitysta, jotka kaikki jankkaa samaa, ja jokainen kestaa 10 minuuttia. Maailman tylsin tapa kuluttaa aikaa, tai ainakin top 5:sen sisalla. Tanaan ei ollut hyva paiva presentoida yhtaan mitaa. Kadet tarisi aanen kanssa kilpaa, enka pystynyt peittamaan kumpaakaan, havetti, ja taisteluhenki alkoi nousta uniltaan. Meinaan tehda niin upean presiksen seuraavaksi kerraksi. Nyt on pakko alkaa nayttaa, etta olen oikeasti lahjakas tyyppi, ja pystyn parempaan, kuin moni muu. Kohta mulla on tapaaminen yhden opettajan kanssa koskien kurssia mille en ole vahingossa osallistunut ollenkaan. Tamakin selvisi viime viikolla. Kaikki on tosiaan ysahtanyt ihan samaan aikaan niskaan.

Lahetin aiemmin paivalla Herra E:lle viestin. Se ei vastannut mitaan yohon mennessa, ja paatin sitten kannipaissani laittaa sille nasevasti, etta me ei kai sitten olla frendeja enaa. Siihen se sitten vastasi ihmettelevasti, ja kertoi, ettei ole kaupungissa. No enhan mina sita tiennyt, ja ei siita ole muutenkaan vapaaehtoisesti kuulunut mitaan yli viikkoon. Ups. Pitasko sille vastata jotenkin neutraalisti jotain kuitenkin. Se on tosi kiva tyyppi, ja ihan ystavana hanet tahtoisin pitaa. Ei mikaan tavallinen taatelintallaaja.

Itsenihan tassa voin vaan syyttaa vituiksi menevista opiskeluista, mutta kehtaan vaittaa, etta vallitseva, hammentava ihmisushdetilanne syo voimia, ja motivaatiotani. Tahtoisin vaan turvallisen kainolon mihin voisin pujahtaa pakoon kaikkea paskaa mita vedan puoleeni kuin magneetti. Olen oman surutyoni tehnyt jo kevaan aikana, ja nyt kaikki alkaa alusta jollain tapaa. Tuntuu epareilulta (ja vahan mustasukkaiselta), etta ex voi kuitenkin pitaa yhteytta uudemman exansa kanssa, ja mina olen se paha peikko, joka vammauttaa ihmiset henkisesti parisuhteessa niin pahoin, etta pitaa katkaista kaikki siteet. Kylla ma tiedan, etta olen aika rasittava tyyppi henkisesti, ja tuntuu jotenkin loputtomalta suolta loytaa se oikea henkilo rinnalleni, joka klikkaa yhteen ristiriitaisen, ja ailahtelevan persoonallisuuteni kanssa. Ma en tykkaa olla yksin, en.

Mitas sita viikonloppuna tekisi? Pitaisi varmaan ottaa aika iisisti, ja nauttia hyvasta sapuskasta, ja harrastaa itsetutkiskelua. Varsinkin, kun vauvaa ei varmaan ole tulossa, niin voisin laatia suunnitelman, etta mista kaivan kadonneen positiivisuuteni esille, ja kuinka katkaista tama epaonnistumisen kierre. FB statuspaivityksetkin on niita kaikkia arsyttavia mystisia marinoita, ja kohta joku soittaa valkotakkiset peraan, kun ennen oli aina positiivinen, ja onnellinen.

Illaksi sorvin aareen, ja varmaan naan F:n. Mita sillekaan sanoo, heittaytyy kaulaan, ja alkaa itkea? En haluaisi luovuttaa sen kanssa, mutta en ahdistaakaan. Sitten jos en ole yhteydessa, se ajattelee minun olevan valinpitamaton. Unohtaisin jos voisin.