tiistai 19. lokakuuta 2010

Tiistait on kivoja

Tiistait on heti paljon nastempia päiviä. Ei tarvitse nousta aikaisin, ja saa ihan rauhassa väsätä hyvää aamupalaa. Tyyliin ainoana päivänä viikossaaamulla on aikaa muuhunkin kuin kikkareeseen kaurapuuroa mikrossa räjäytettynä, ja kupilliseen pikakahvia. Ja tiistain ihanuus vaan kasvoi sitä naminami aamupalaa mussuttaessa, kun F alkoi chattailla FB:ssa :D Se on ollut matkoilla, ja olen nähnyt sen viimeksi viime viikolla. Olikohan sillä jo ikävä minua? ;) Minulla ainakin on sitä, vaikken viikonlopun sekoilun jälkeen ole ollut oikein kykeneväinen selkiyttämään ajatuksiani siitä, että mitä minä haluan, ja miten meinaan ntämän asian ratkaista. Mutta F on edelleen se "one" joka salpaa hengityksen, ja saa vatsan kääntymään ympäri. Tässä on vaan nyt se, että kun menin F:n kämppiksen, siis S:n sotkemaan tähän kuvioon myös, ja ex sotki itsensä takaisin tähän ihan itse, kun halusi panna kanssani...Lopulta kuitenkin uskon, että oikeat tunteet voittaa aina, ja siihen ei ole muilla nokan koputtamista in the end.. Ah, nyt se palasi linjoille chattailemaan. Oih, ja aih.

Lähetin S:lle viestiä viimein eilen illalla, ja se tuntui ottavan asian ihan hyvin. Ilmoitin vaan, etten elämäni sekaisuuden takia tahdo mitään vakavaa nyt. Se tuntui olevan aika ok, mutta silti jaksoi kysyä, että jos voimme nähdä kahdestaan. Mitähän osaa se ei viestissäni ymmärtänyt? Haha. Laitoin vaan, että pysytään kavereina, ja katsellaan mitä tapahtuu.

Ei juma. Nyt se avasi keskustelun. F siis! Se sanoi, että meidän on vähän vähän vaarallista puhua toisillemme, että tiedänkö sen. Kysyin, että miksi, nii minun exäni, ja hänen nykyisensä takia kuulemma. Vastasin, että kuulostaa psykolta, mutta minua ei kiinnosta. Se kysyi, että miksi, ja minä vastasin, että en vaan välitä, ja en tosiaankaan tiedä, että miksi. Sitten kirjoitin, että ainoa asia jonka tiedä on, että pidän hänestä. F vastasin, että hän ei myöskään tiedä, että miksi. Love? ja hymiö perään. Jeesus! Vastasin, että ehkä vähän turhan voimakas sana, mutta something there is. Ja sitten se vastasi, että "so its crazy", en ihan nyt ymmärtänyt, että mihin tuo viittaa, mutta en ottaisin pahalla, mutta se hävisi linjoilta, joten joko se jäi kiinni minulle chattailystä matkatovereilleen, tai säikähti keskustelun aihepiiriä, tai totesi minun olevan hullu, eikä puhu minulle enää koskaan. Meillä on kuitenkin jonkinlainen kielimuuri, koska yhteinen kielemme on enemmän tai vähemmän broken english, silmiin tuijottaminen, hymyily, ja erilaiset elekielen tapaiset huitomiset :D Mitä ihmettä??? En ehtinyt kysyä sen fiiliksistä mitään, taaskaan...Mutta keskustelu on nyt edes jotenkin avattu..Ja se avasi sen, mikä on minulle tärkeää. Ellei se sitten yrittänyt sanoa minulle, että jättää hänet rauhaan. Mahdollista sekin, mutta uskoisin sen joko totaalisesti ignooraavan, tai sanovan suoraan. Mutta jos se on itsekin hämmentynyt...

Vitsi mikä tiistai! Nyt pitäisi hautautua paperikasan alle, ja kehitellä yksi mahtava idea toimivaksi ilman osaamista. Eikös kuulosta ihan ässältä ajanvietteeltä? Sitten jos saankin aivoni valjastettua oivaltamaan tähän vastauksen voin aina lukea hankalaa filosofista tekstiä ei-äidinkielellä sivukaupalla, tai sitten aloittaa puuduttava, ranteen tappava, ja silmät, ja aivot ylikuormittava tateellinen operaatio...hmmm..kukahan olisi voittaja? Inspiraatio, ja motivaatio ovat kadonneet. Luulisin, että niillä on jäänyt ränni päälle jossain vaiheessa viime kesää, ja ovat hukanneet passinsa. Etä jos joku on nähnyt pilkullista dinosaurusta, ja raidallista kirahvia lipittämässä halpaa rosé-viiniä puistonpenkillä jossain päin Eurooppaa, niin ohjatkaa ne AA-kerhon kautta takaisin Alman luo. Mulla on ikävä niitä.