lauantai 9. lokakuuta 2010

System error

Nyt on sellaiset kuviot taas menossa, että alkaa mennä aivot nurin, kun enää pysty käsittelemään. Alkaa muisti olla niin täynnä, että tarvii saada joku ulkoinen kovalevy jeesimään.

Ex tuli eilen illalla käymään, ja toi mukanaan kaljaa. Sitä kävimme sitten särpimään yhteisvoimin. Meillä oli hauskaa yhdessä. Kello kävi kahta, ja ex alkoi tekemään lähtöä. Oli maininnut jotain hetkeä aikaisemmin, että kuinka vaikeaksi koen uuden parisuhteen aloittamisen, ja kaikki kommervenkit. Hän veti jonkun aasinsillan sanomastani siihen, että hän päätti kertoa, että oli koko illan ajatellut seksiä kanssani. No olihan se omassakin mielessä käynyt..Sanoin kyllä, ei minua haittaisi. Kävimme sitten siitä puuhiin. En muistanutkaan, että ex on niin hyvä suutelija, ja niin pitkä. Tai siis verrattuna viimeaikaiseen otantaani. Tässä vaiheessa sitten muistinkin, että pers vuotaa, mutta ajattelin sen olen exälle ok, koska on se minut ennenkin nähnyt vastaavassa tilassa, ja teki mieli seksiä. Olihan se ok sillekin. Tai ei se ainakaan laukannut karkuun veri tipasta, tai parista. Oli hauskaa, ja tosi hämmentävää, kun toinen muisti, että mistä toinen pitää, ja tuntuu, ettei viime kerrasta olisikaan yli puolta vuotta.

Seksin jälkeen ex alkoi avautua. Se haluaa palata kanssani yhteen!!!! Mutta ei vielä, muutaman vuoden päästä, kun opiskeluni ovat ohi. En hänen analyysinsä mukaan pysty parisuhteeseen opiskellessani. Mutta siis, hän kuulemma ajatellut minua paljon viimeaikoina, ja ikävöinyt. Minulle tämä oli järjetön pommi, koska olen tehnyt paljon töitä päästäkseni vihasta, surusta, ahdistuksesa, ikävästä anteeksiantoon, ja tasapainoon asti. Nyt se tulee ja repii kaikki perustukseni onnelliseen, ja itsenäiseen elämään alas. Olihan minullakin ikävä, mutten tiedä yhtään, että olisiko minusta palaamaan yhteen. Se näkee sitten joskus. Hän lupasi odottaa minua. Ex myös kertoi, että on jo viisi vuotta tiennyt, että kenen rinnalla hän haluaa seistä, ja se on kuulemma minä. Se on todella huono puhumaan mistään, edes päissään. Arvostan tätä avautumista kyllä, mutta nyt kaikki rakentamani on aivan vinossa.

Mitä täällä tapahtuu? Mitä minun pitäisi ajatella? Vai sulattelenko ihan rauhassa, onhan tässä aikaa, eihän meillä ole mihinkään kiire. Rauhassa vaan..minulla on tunteita häntä kohtaan, mutta olen jankuttanut itselleni niin pitkään, että hän ei ole se mies kenet minä oikeasti haluan. Ehkä vain suojellakseni itseäni, koska rakastin häntä todella, ja hän jätti minut sähköpostilla. Äh, pitää miettiä, paljon.