sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Sydän halkeaa

Tai ehkä hieman turhan dramaattinen otsikko, mutta menkööt tämän kerran. Pumppu on kyllä kovilla pienen darran, työstressin, ja ihmissuhdetilanteiden vatvomisen takia. Näin F:n duunissa. Sama säihke sen silmissä, sama intesiivinen tuijotus, samat hymyt, ja se suloinen onnellinen fiilis joka minut valtaa aina kun pysähdymme hetkeksi juttelemaan. Ei se ainakaan tuntunut säihkähtäneeltä sen minun eilisen todella yllättävän paljastukseni vuoksi. Ihan sama kissa, ja hiiri-leikki oli päällä tänäänkin. Olin syöksymässä morkkispyörteeseen iltapäivällä, mutta juuri vasta tajusin, etä miksi en joutunut siihen kurimukseen kuitenkaan. Se oli jotain mitä F sanoi, ja se sai minut hyvälle tuulelle, ja unohtamaan itsesyytökset. Ihan vaan jotain niinkin yksinkertaista, etten hänen mielestään ollut humalassa, tai ainakaan pahassa kunnossa. Ja se vielä muisti, että mitä olin juonut illan aikana :D Se valoi uskoa minuun, etten ehkä sittenkään ole ihan pitelemätön idiootti juopuneena. Koska mä voin ottaa puheenaiheeksi sen, että mitä meidän kahden välillä tapahuu? Korrekteinta olisi varmaan lykätä siihen, kun sekin on sinkku, vai olenko kaamea narttu jos yritän manipuloida sitä eroamaan? Koskakoskakoska? Ja voiko tämän henkisen keskustelun suorittaa facebookissa, vai pitääkö sopia erikseen treffit? Sittenhän se olisi jo aika vakavaa...Töissä ei oikein huvittaisi puhua, kun voi mennä pasmat sekaisin, ja eksytään samaan aikaan tauolle niin harvoin, koska työskennellään niin erilaisilla sopimuksilla, ja erilaisissa tehtävissä. Oli miten oli, se tietää nyt ihan varmasti, että pidän siitä. Enkä vain kaverina, vaan ihan romanttisessa mielessä. Meissä on pelottavan paljon samaa, ja hauskoja pieniä yksityiskohtia, jotka nekin matchaa pelottavasti. Olen pannut itseni nyt aika likoon, enkä enää välitä ympärillä olevien ihmisten mielipiteistä.

Herra E lähestyi minua myös tänään. Ihmetteli, kun minusta ei ole kuulunut mitään koko viikkoon. No anteeksi, luulin olevan ulkomailla torstaista lähtien, enkä halunnut ahdistella ennen reissua, koska minulla on ainakin aina kiire ennen matkaa. Sen suunnitelmat olivatkin muuttuneet, ja ei se ollut vielä tänäänkään lähtenyt. No kiitos, kun ilmoitit nyt. Se tahtoisi nähdä ensi viikolla. Jepjep. Laitoin vaan viestiin, että luulin, ettei se ole innostunut tapaamaan enää, kun jouduin niin hämmennyksiin viime kohtaamisen sisällöstä. Ymmärsin ilmeisesti sen motiivit väärin, ja E on siis vielä mahdottomampi, ja haastavampi, kuin kuvittelinkaan. Kiinnostaa kyllä hieman katsoa tämäkin kuvio loppuun. Jos ei niitä romanttisia tunteita synny, niin pitäydytään sitten ystävinä.

Ja Herra R jatkoi vonkaamista. En tosiaankaan jaksanut lähteä tappelemaan töiden, ja juopottelun jälkeen minkään nutipään kanssa kumin käytöstä, kun ei edes paneta yhtään. Ja sen ulkonäkö nyt ei varsinaisesti ollut se suurin panohalujen herättäjä. Ei susiruma, mutta lyhyt, ja vähän outo naama. Rakastaisi kuulemma nähdä minut pian. No yhyy, nyt ei kiinnosta. En edes tajua, että miksi aloin taas vastailla sen viesteihin. Kaamea riesa, ja vaiva. Nytkin oli tullut kaksi viestiä, että haluanko nähdä tänään. Sanoin sille jo kerran ei tänään, ihme kun ei mene jakeluun. Ihme kun pitää jäädä roikkumaan yhdenyönpanon jälkeen yli kuukaudeksi (toki tähän väliin voin vetää omat kuvioni. Saatoin hieman roikkua A:ssa, ja ehkä jonkunverran F:n perässä olen, mutta en minä nyt hyva jumala kokoaikaa niille viestitellyt, tai viestittele...). Oma mokani, että olen vastannut sille. Mutta ei sekään kyllä ole auttanut, jos en vastaa, se silti lähettää viestiä. Onkohan se ihastunut? Sillä ei kyllä olisi edes teoreettista saumaa vakavaan suhteeseen kanssani, liian tavis. Ei kestäisi minun rinnallani, eikä hän ruokkisi luovuuttani.

Naurattaa se, että kävin hipeltämään F:ää sillä lailla kävellessä. Olen yleensä melko huono koskemaan toiseen, vieraampaan ihmiseen, nyt en vaan pystynyt hillitsemään itseäni enää sen ensimmäisen tahattoman kosketuksen jälkeen. Ja sain ainakin päiväuniini uutta materiaalia siitä nopeasta suudelmasta. Ne silmät loistivat pimeydessä, ja kun se kumartui yhtäkkiä kohti, ja suuteli hätäisesti, ja en voinut uskoa, että olen elossa. En ole ihan varma, että miksi se suuteli minua, tunnustinko tykkäämiseni, ja se kommentoi siihen suudelmalla, vai kerroinko kaiken oleellisen sillä pienellä reiden, käden, ja perseen hipellyksellä.

Muutama fakta Almasta:
- Puhelimeni on äänettömällä aina, kotonakin. Ja olen ihan mahdottomann huono siis vastaamaan puheluihin, ja tekstareihin. Säikähdän paskat housuun, jos siinä äänet päällä, ja se sattuu soimaan.
- Haluaisin oppia soittamaan kitaraa, skeittaamaan, ja laulamaan oikealla tekniikalla.
- Haaveilen miehestä, lapsista, ja omasta perheestä, vaikka tiedän, että ahdistun melko varmasti seuraavassakin parisuhteessani, koska saan huomiota vaan yhdeltä mieheltä.
- Rakastan tupakointia, mutta haluaisin lopettaa. Aloitin juuri lopettamisyrityksen nro 113, nyt jo nykii päässä vaikkei viime sauhuista ole kuin viitisen tuntia.
- Pelkään menettäväni kontrollin elämääni, ensimmäiset askeleet on jo otettu kohti tilannetta missä kaikki menee vituiksi. Unirytmi on jo vituillaan, joka johtaa siihen, että nukun liian pitkään. Olen järjestelmällisesti ollut töistä myöhässä pari kolme viikkoa nyt, ennen olin ihan tosi jämpti tässä asiassa. Opiskelu ahdistaa, enkä osaa yhtään sanoa, että haukkasinko nyt liian ison palan. Ja pahe, jolle olen aina sanonut ennen ei, on ollut ihan ok kaksi viimeistä viikonloppua.
- Haluaisin pakata rinkkani, ja pyyhkäistä jonnekkin etelään pitkäksi aikaa. Eroon rutiineista, ja pakko-tekemisestä.

Ugh.