lauantai 23. lokakuuta 2010

Seikkailu, osa 69

Aivan, on taas lauantai. Mihin päivät oikein häviävät?

Menin eilen töiden jälkeen exälle kylään. Olin vähän ryytynyt, kun en nähnyt F:ää koko päivänä. Exän kanssa oli kuitenkin hauskaa. Hauskuus loppui sitten siihen, että aktin päätteeksi aloimme etsiä kortsua, koska se ei ollut hepin päällä. Ei, se eikä ollut sisällänikään, vaan se löytyi haljenneena peiton alta. Siis ihan käsittämättömän upeaa. Ja ensimmäinen tällainen vahinko exän kanssa ikinä. Kännissä kyllä oltiin, ja ex varsinkin. Ironista, että se kyseli ennen saapumistani, että onhan mulla korstuja mukana, vai mennäänkö 69 linjalle...Olis ehkä ollut fiksu ajatus, näin jälkikäteen viisasteltuna

Aamulla kävin kännykkääni läpi. Siellä oli kaksi vastaamatonta puhelua Herra L:ltä. Tulikohan sillä ikävä jo? En ole kuullut siitä mitään viikkokausiin. En tahdo ahdistaa. Seksiä, ja läheisyyttä voin kyllä ottaa häneltä, koska se on aika ihana tyyppi. Nyt kun mulla on exäkin päässyt vakipano kategoriaan, niin ei tarvitse olla niin aktiivinen itse. En ole soittanut takaisin sille. Too much going on now.

Kävelin iltapäivälä exän luota kotiin. Liikennevaloissa seistessäni joku moikkasi minua vieressäni. Tiedättehän ne hetket, että kun aivot eivät tunnista, että kuka henkilö on kyseessä, ja sitä vaan tuijottaa suu vähän avonaisena? No siinä minä tuijotin aikani, ja lopulta hoksasin, että kuka, ja mistä. Huhtikuun vakiklubilla juttelin tämän miehen kanssa. Olin sinä iltana tuhannen plexit, ja olin päättänyt pokata ihan kenet vaan sieltä. Harmikseni arvostelukykyni oli hieman hämärtynyt, ja mies oli ehkä nelikymppinen, ja harmaantuva, eikä edes mitenkään erityisen komea. Ja sillä oli ihan vitun pelottavat silmät, niistä minä sen tänään tunnistinkin. Kaverini pelasti minut tämän miehen kynsistä kahdesti sinä iltana, ja kertoi nuo yllämainitut faktat miehestä. Jostain syystä en itse kiinnittänyt ikään mitään huomiota, enkä kyllä juuri muuhunkaan, enkä edes muista mistä miehen kanssa puhi..haha. Joo, että terve vaan. Kivahan se on joo, jos se asuu mun kanssa samoilla kulmilla. Se kysyi vaan, että käynkö vielä sillä klubilla, heitin epämääräisesti, että sometimes...Ensi lauantaina olisi taas klubi, mutta budjetti taitaa suosia kaverin kotibileitä. Se dorka on kuitenkin vaanimassa minua siellä ensi viikonloppuna..

Kun olin käynyt hakemassa jälkiehkäisyn (mikä voi olla ihan turha jos olen jo paksuna F:n kämppikselle..) niin vastaan kävelleistä miehistä kolme sanoi minulle jotain, tai tervehti. Mulla oli lötkö baskeri silmillä, jonka alta tursotti paskanen tukka, ei edes ripsiväriä, ja naama kuin haulikolla ammuttu. Ehkä se polvipituinen kynähame teki minusta helpon, ja halvannäköisen. Tässä taannoinhan joku lehti julkaisi jutun, missä oli lista naisen halvaksi tekevistä vaatekappaleista, ja mukana oli niinkin klassinen rytky, kuin kynähame. Uskomatonta. Tai sitten pinkit sukkikset nostivat minut irti katukiveyksestä, ja pakottivat miehet metsästäjä moodiin...Miehet on outoja.

Herra R on taas jatkanut viestittelyä. Tänä aamuna  laitoin sitten vastauksen, että saan seksiä, olen elossa, enkä ole hänestä kiinnostunut. Ja vieläkin se vänkäsi jotain takaisin. Siihen vastannut enää mitään. Jotain se märisi, että kun yhtäkkiä lopetin yhteydenpidon. No seurauksilla on syynsä, mutta hän ei ilmeisesti näe mitenkään häiritsevänä, että aletaan soittelemaan kännissä aamuviideltä pillun, ja yöpaikan perään, vaikka olin jo edellisenä iltana tehnyt hyvin selväksi, että olen menossa aikaisin aamulla töihin, enkä halua tavata häntä. Ääliö siis, eikä mitenkään tyrmäävän komeakaan, niin sen voi kevyesti jättää elämäni ulkopuolelle.

Mites teidän lukijoiden viikonloppuun kuuluu? Tänään meinaan olla ihan vaan kotona, vaikka lähellä olisi keikka, minne kaikki menee. Siis F, Ex, ja exän ex. Taidan tosiaan jättää väliin vaikka musiikki, ja sosialisoiminen olisikin ihan kivaa. En tahdo juosta F:n perässä, ja tiedän, että ilta menisi siihen taas. Varsinkin parin kaljan jälkeen. En tahdo olla liian julkea F:n kanssa. Ja mihin mulla on tässä kiire. Olen vaan, ja nautin tilanteesta, että minulla on säpinää monen mukavan miehen kanssa, ei tämä tule aina jatkumaan. Ehkä mä selviän tämän illan tekemättä mitään, ainakaan tyhmiä kännimokia, ja voin sitten aamulla nousta hymyilevänä (ilman morkkista) ja ottaa hikikiekon alle, ja polkea vaikka rannalle hakemaan inspiraatiota.

1 kommentti:

  1. Koti-iltaa täälläkin vietetään, tosin kipeenä, mut kyllä se siitä...

    Kiva, että jaksat vieläkin kirjotella meille! :)

    VastaaPoista