sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Riepoo

Herra R päätti sitten tuhota yöuneni. Ensimmäiset pari viestiä tuli puolen yön tietämillä. En vastannut mitään. Olin vielä hereillä kahden jälkeen, ja kah, puhelin soi, en vastannut. Kävin nukkumaan kolmelta. Olin muutenkin hermostunut, kun en saanut ilta tupakkaani, pulssi oli korkea, enkä pystynyt oikein rentoutumaan. Puhelin soi taas. Iskin punaista luuria. Sitten tuli viestiä, että herää, ja jotain tapaamisesta. Laitoin ihan suoraan, että haista vittu, mulla on työpäivä huomenna, ja yritän nukkua. Ja taas se vastasi, nyt jotain, että jee olen hereillä, tule tänne. En enää vastannut mitään, ja sitten tuli säälinhaku/syyllistämis-viesti, että se on hävittänyt kaverinsa kenen luokse sen piti mennä yöksi. Onko se minun ongelmani, varsinkaan, kun olen sanonut jo kauan sitten etten kutsu ketään luokseni, ja enkä halua tavata nyt. Byhyyy. Tässä vaiheessa suljin puhelimen, ja rukoilin hyvin kiitollisena, ettei se tiedä, että missä minä asun ja, että minulla on prepaid-liittymä, ja käsittääkseni tietoja ei pysty onkimaan selville numeron perusteella. Täällä toimii nämä prepaidit vähän erilailla kuin Suomessa. Nimet, ja osoitteet rekisteröidään, ja tarvitaan joku virallinen kirje nimellä, ja osoitteella, että liittymän edes saa.

Kännissähän se oli. Mitenhän se kuvitteli harrastavansa seksiä siinä kondiksessa selvän naisen kanssa, joka edellyttää kortongin käyttöä? Sillä taisi nousta hattuun, kun sain orgasmin sen kanssa, ja mainitsin asiasta, etten yleensä saa helposti ekalla kerralla kenenkään kanssa. Tosiasiassa uskalsin olla rohkea, ja pyytää siltä juttuja, jotka toimivat minulla, ja koko tapaamisen motiivihan oli saada seksuaalista tyydytystä, koska panetti niin, että melkein sattui. Rohkea olin, koska otin päälle ihan toisenlaisen roolin hänen kanssaan, etten paljasta itsestäni liikoja, eikä omana aikomukseni ollut varsinaisesti hässiä kun se kerta, ja that's it.

Nyt alkaa ihan totaalinen jääkausi, en vastaa enää ikinä mitään sille. Tuo oli jo niin säälittävää.