maanantai 4. lokakuuta 2010

Kitumista

Oikeasti. Minä kidun lemmentuskissa. Kohde vaan kuuluu toiselle naiselle. Olen kyllä todella törkeä, ja julkea, mutta sydämestä tämä käytös kumpuaa. Onko minulla sitten ruma sydän, vai palava intohimo ihmistä kohtaan kenestä diggaan uskomattoman paljon?

F on muuttunut entistä flirtimmäksi. Siitä silmiin hukkumisestä ei tule loppua, ja olen ihan sulaa vahaa sen edessä. Tiedostan riskin, että se vaan pelaa minun kanssani, ja lopussa minulla särkyy sydän, käyttää minua hyväkseen oman itsetuntonsa pönkittämiseen, kun se tietää (ja näkee), että olen lääpälläni siihen. Otan sen riskin kuitenkin, ja yritän olla saamatta mitään mustasukkaisuuskohtauksia töissä, kun se juttelee muiden naisten kanssa. Ei se niitä ole ainakaan pannut. Hehe. Tai vaikka saisinkin mustasukkaisuuskohtauksen, en saa näyttää sitä sille. Ja olisi itsellenikin ihan viisasta olla hermostumatta, koska se kertoo, että maalailen jotain mitä ei ole olemallakaan.

Vaikka ehkä jotain on olemassa. F nimittäin kysyi minua mukaan ensi sunnuntaina kuuntelemaan keikkaa vanhaan kantabaariini. Mukaan on tulossa sen kämppikset, ja pari vierasta sen kotimaasta. Jotenkin epäilen, että sen tyttöystävä on menossa mukana. Haluaisin kysyä sitä suoraan, jotta en mene paikalle, ja jäädy totaalisesti, ja purskahda itkuun vessareissulla. Epäilyttää, että ne sen kämppikset haistaa jotain, tai se toinenhan kysyi jo perjantaina suoraan, että onko meillä jotain. Varmaan ihmetteli, jos on nähnyt F:n tyttiksen kylässä tms, että kukas tämä Alma sitten oikein on :D Pitää yrittää saada jotain keskustelua aikaa tällä viikolla aiheesta, että onko minun käytännössä viisasta ilmestyä sinne, mutta itsehän se minut sinne pyysi, niin miksen menisi. Ellei se ole ihan sadisti, ja tunteeni tietäen johtaa minut ikävään tilanteeseen, missä se on naisensa kanssa, ja minä tunnen itseni idiootiksi. Näen hänet ehkä torstaina seuraavan kerran...Leikin myöskin tulella nyt. Elämää tämä vaan on. Niin, se tosiaan edelleenkin seurustelee, vaikka olenkin useasta lähteesta kuullut, ettei se toimi, niin se on silti varattu. Ennenkuin alan suunnitella häiden väriteemaa, niin sen tarvitsisi sinkkuuntua ensin.

Vuosi sitten, kun oltiin vasta tutustuttu F:n kanssa, ja olin päässyt alun ärsytyksestä eroon, niin töihin mennessä olin joskus niin jännittynyt mahdollisesta kohtaamisesta, että maha alkoi krampata kun seisoin bussia odottamassa. Kun siihen sitten törmäsi töissä, niin korvissa humisi, posket meni ihan tomaateiksi, ja en osannut enää oikein puhua. Ja kun ekaa kertaa eksyttiin samoihin iltamiin, mulla meinasi mennä taju kun bongasin sen yleisön joukosta, katseemme kohtasivat....EI vittu nythän mä muistin jotain mitä tapahtui jo vuosi sitten, ja juuri niissä ekoissa bileissä missä oltiin samaan aikaan!

Kirjoitin silloin melkein blogimaista tekstiä ketjuun työpaikkaihastumisesta Ht.netissä, nyt se on varmaan jo jossain bittiavaruudessa, mutta olisi hauska lukea se läpi, ja muistella, että mitä kaikkea meidän välillä on tapahtunutkaan...Mutta siis, nämä ekat bileet. Exä oli vessassa, ja F kävi hyökkäykseen. Ei mitään villiä, mutta julkisella paikalla kuitenkin aika julkeaa, kun minulla oli omakin mies paikalla. Ihan vaan kosketuksia, hipaisuja, joka kerta kun ohitimme toisemme, mutta se oli hän joka sen leikin aloitti.. Plus pitkiä katseet. Muistan kun olin bongannut hänen silmänsä muun jengin seasta ekaa kertaa, käänsin vaan pääni pois, ja menin ihan paniikkiin, kun oma ukko seisoi vieressä, ja mä olen ihan vetelänä toisen miehen katseesta. F lähti sitten tulemaan kohti, näin sivusilmällä. Olin baaritiskillä sillä hetkellä, ja sitten näin sen seisovan takanani tiskin takana olevan peilin kautta. Pakoon en enää päässyt, oli pakko kääntyä, ja kohdata ne silmät, ja se vetovoima...En muistanutkaan enää koko tapahtumaa. Sitä kiinnosti selvästi minä, kuin se oli sinkku. Nyt on osat vaihtuneet päikseen.

Nyt ei pysty muistelemaan enempää...Sattuu liikaa, kun sydän huutaa jonkun perään, mitä voi olla mahdoton saada.

Päätin lyhyen, mutta ärhäkän tupakkalakkonikin about 20 tunnin jälkeen. Olen heikko, tiedän. Arvostan kuitenkin jonkinlaisia yöunia, ilman, että sydän hakkaa sataa, ja tekee mieli purra oma käsi irti. Yritän taas kohta uudestaan. Voisin ihan piruuttani ostaa jotain nikotiinisysteemiä, ja katsoa niiden voima. Olen kyllä enemmän koukussa siihen tupakointitilanteeseen, ja savun tunteeseen keuhkoissa, ja rööki haiseekin hyvältä.

Ah, ja R lähetti kaksi anteeksianteeksianteeksi-viestiä. En vastanut kumpaankaan. Vitun mulkku pilasi yöni, ja sai minut lopulta uneksimaan jostain tosi ellottavasta vanhasta miehestä, joka oli tosi rakastunut minuun, ja se oli tosi epäilyttävä, ja kosmiset voimat saivat minut lentämään holtittomasti pitkin pimeitä, sateesta kiiltäviä katuja, vanhan irstailijan nauraessa vieressä. Mitähän sitten ensi yönä...