tiistai 26. lokakuuta 2010

Hiljaista on

Mun netti takkuaa jotain, joten en ehkä saa päivitettyä kovin usein, kunnes syy takkuamiseen löytyy. Ei sen puoleen, olen kohtalaisen iloinen, että netin vittuilu vie ilon surffaamisesta, ja minulle saattaisi jäädä aikaa aloittaa se hullun suuri urakka opiskeluja varten. Se pitäisi presentoida maanantaina Ja muutenkin mies rintamalla on aika hiljaista nyt. Tai on siis sellainen odottava fiilis. Samanlainen, kuin ennen rajua ukkosmyrskyä kesäisin. .

Näin F:ää eilen. En kohta kestä sitä enää. Minulla alkaa olla järki jo sen verran sumentunut, että meinasin ottaa meidän tilanteen puheenaiheeksi monta kertaa. Tai se oli jo kielen päällä. Työympäristö ei ole ehkä se hedelmällisin paikka ottaa asiaa kylläkään puheeksi. Ja toisaalta, turhaanhan minä sitä otan puheeksi, tai painostan yhtään, koska se on kuitenkin vielä parisuhteessa. Ainakin facebookin mukaan..Niin. se on vaan niin ihana. Minua surette eilen koko tilanne, ja ahdisti kaikki muukin. Kuljeskelin edestakaisin suupielet lurpallaan, ja se yritti saada minua hymyilemään. Minua ei edes F:n positiivinen houkuttelu saanut hymyilemään oikeasti. Silmät eivät nauraneet. F sanoi jotain jännää koskien minua. Tein todella ystävällisen, ja hyvän palveluksen kahdelle vanhalle mummolle. Heitin F:lle ohi mennessäni mummojen lähdettyä, että olen niin hyvä ihminen, haha. Ihan huumorilla, ja jotain päivän hyvästä työstä. F vastasi vakavasti, että minä olen kaikille muille ihmisille hyvä, mutten itselleni. What? Ehkä se tuntee minut paremmin kuin uskonkaan, tai tunnen edes itse itseäni. Aika jännä kommentti? Yleensä se vaan sanoo, että olen ihan stressissä aina. Sitä en oikeastaan kiellä, se on vakio mielentila, mutta osaan ottaa sen huumorilla, enkä oikeastaan kärsi stresssaamisesta. Se pitää minut liikkeessä. Olen niin varma, että sen olemus minua kohtaan, ja tapa jolla se katsoo minua on aivan varmasti muuttunut kuluneesta kesästä. Se tekee sen tosi pehmeästi, ja kehonkieli on jotenkin sellainen, että tekisi mieli halata sitä. Eilen meillä oli taas hetki, että seisoimme lähekkäin hetken, ja välillämme tuntui aivan uskomaton vetovoima, ja olisi tehnyt mieli koskea, mutta pällisteltiin vain toisiamme.

Näin unta Herra L:stä, ja meinaan pistää sille viestiä ensi viikonloppuna, jos ei mitään ihmeellista, ja kummallista tapahdu ennen sitä. Launataina on kotibileet, ja vakkariklubi. Mä luulen, etten meinaa kottibilettää koko iltaa tyttöporukassa, vaan lähden omiin seikkailuihini jossain vaiheessa iltaa.. Mietin kyllä, että biletäminen tyttöporukassa olisi varmasti se turvallisin tapa viettää iltaa, eikä aamulla tarvitsisi juoksennella jälkiehkäisyjen, taksien, ja kiireen kanssa, kun herää jostain toiselta puolelta kaupunkia. Nämä kotibileet on ihan järkevä siirto muutenkin. Tarvitsen uusia naispuoleisia ystäviä, koska parhaat ystäväni muuttivat maasta pois. Tämä olisi nyt siis hyvä mahdollisuus tutustua muihinkin, kuin miehiin ;) Mutta jos eksyn vakioklubille, niin voisin vaikka veikata, että L on vähintään naapuribaarissa, jos ei siellä. Miten eksyn kesken illan klubille suututtamatta bileiden järjestäjää, jos he eivät itse ole menossa ulos...hmm. Pitää keksiä jotain.

Nyt lenkille, koska meinaan bongata F:n bussipysäkiltä matkalla töihin ;) Ihan sattumalta vaan. haha.