tiistai 12. lokakuuta 2010

Halvalla lähtee..

..nimittäin Alman itsekunnioitus. Ei se viileän asiallinen linja toiminut laisinkaan F:n kanssa eilen. Se oli ihan mahdoton. Se oli niin intensiivinen silmiin katsoessaan, ja flirtti, ettei sitä mitenkään pystynyt kohtelemaan viileästi. Tai F siis veti juuri niistä oikeista naruista, että se sai minut polvilleen sen eteen ihan huomaamattani. Sillä on valta tässä pelissä, ei minulla, vaikka olen yrittänyt siltä itselleni uskotella.

Juoruttiin töissä niin pitkiä aikoja, että kyllä meidän välillä jotain on. Kehonkieli on F:lläkin muuttunut pehmeämmäksi. Se ei ole enää niin jäykkä, vaan sen liikkeetkin on jotenkin flirttaavia. Eilenkin se kosketteli minua olkapäähän, ja nämä koskettelut ovat aika uusi juttu meidän yhteisessä työhistoriassa. Kysyin sitä jeesaamaan muutamaksi sekunniksi yhteen fyysisempään hommaan. Se vastasi, että "anything fo you". Minä olin ihan hämmennyksissä, ja varmaan punainen kuin tomaatti. Ja ne uskomattoman kauniit silmät millä se tuijottaa syvälle omiini...Kraah.

Edelleenkin mietin, että miten saan tämän keskustelun avattua? Pelkään niin saavani näpeilleni, ja menettäväni kasvoni.  Ei minusta ole ainakaan tapailemaan vakavissani ketään muita miehiä, ellen saa tähän tilanteeseen jotain tolkkua pian. Pitää varmaan määritella itselleen joku deadline :) En edelleenkään osa päättää, että kuinka, ja missä tämä puhuminen sitten hoidettaisiin. Olisiko se kaikista helpoin keino lähettää ihan vaan facebookissa viesti, ja kertoa sillä A) tunteistani, ja kiinnostuksesta, vai B) sopia treffit, missä puhutaan em. aihepiireistä...En kestä enää kauaa, pidän siitä niin kovasti...

Mulla piti olla treffit E:n kanssa tänään. Se piti soittaa aamusella, että mitä, ja missä. No eipä ole paskamahasta kuulunut pihaustakaan, ja kellokin on kohta puolessa päivässä. Mistä mä kaivan näitä epäluotettavia ongelmakimppuja?!

Voin exälle antaa credittiä kyllä, että se oli aina sanansa mittainen mies. Paitsi eron pyörteissä, kun se varasti minulta yli 400 euroa, mutta epäilen, että sen nyxä käski tehdä niin. Hän lupasi minulle henkilökohtaisesti, ja kirjallisesti maksaa takaisin, mutta pyörsikin puheensa, ja rupesi urpoilemaan jotain siitä, kun maksoinkin vielä yhden kuun vuokran, ja kun en muuttanutkaan nopeasti pois. Sillä ei ollut mitään oikeutta tehdä niin, mutta annoin asian olla, koska näin siirtyi kaikki yhteinen Suomeen jätetty omaisuus minun nimiini. Hahaa.

Ex muuten lähetti viestiä sunnuntai yönä, ja kertoi viihtyneensä erittäin hyvin perjantaina kanssani. Se halusi myös tietää, että voisiko meillä olla siipiä, vai oliko se vain hetkeen tarttumista. Minä epäilen, että se on varmaan ihastuneempi minuun, kuin minä siihen. Se on se iloinen, ja itsevarma asenne joka näköjään puree miehiin... Välitän hänestä paljon, ja mietin joskus itsekin millaista meidän elämä voisi olla viiden vuoden päästä..