sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sitä samaa sunnuntaista morkkis-märinää

Se on sitten sunnuntai ilta. Eilinen oli yksi niistä päivistä jonka olisi voinut jättää välistä, tai siis kaikki oli suhteellisen ok noin kello yhteen asti lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Mutta stoori alkaa siis kotibileillä

Kotibileet oli yllättävän mukavat, ja tutustuin mukaviin uusiin ihmisiin ihanaista roséta lipittäessä. Yksi ihan hauskanoloinen, ja tavallinen mies tuntui kovasti ihastuneen minuun. Kiinnostavan oloinen tyyppi, ja jos se oli tosissaan se kaivaa mut facebookista esille. Se on siis ihan tavallinen, turvallisen oloinen iso, pulipäinen nuori mies. Ja nyt tänään harmittaa, kun en lähtenyt sen matkaan vaikka pyydettiin. Olin päättänyt tehdä entreen vakiklubille, joten päätäni ei kääntänyt mikään varsinkin, kun F saattoi olla paikalla.

Nenä kohti klubia siis.  Miten voisinkaan kerto kaiken tiivistettynä? Ajatuksena päässä kyti, että exältä ainakin lohkeaa. Mutta kuulin, että exä oli tullut, ja mennyt exänsä kanssa ennen saapumistani. Ok. Itsesääli puuskassani tekstasin Herra L:lle, ja kyselin sen meininkejä. Hän oli kotona, ja ihmetteli, kun ei ole kuullut minusta mitään. Sekin tie nousi siis pystyyn. Jammailin siinä sitten menemään, ja hupijuomaa lunastaessani se saakelin outosilmäinen stalkkerini istuikin tiskillä, ja alkoi lässyttää jotain. Olin tässä vaiheessa ihan tuhannen tinassa, joten en muista keskustelua edes suurinpiirtein. Ääliö kuitenkin häiritsi keskittymistäni kohtalokkaalla tavalla, mutta palaan sihen myöhemmin. Ääliö on kuitenkin ilmeisesti klubin vakioporukan keskeisten hahmojen ystävä. Mä en tajua, että miksi se on niin kiinnostunut meikäläisestä. Se on varmaan tuplasti vanhempikin, ja oikeesti aika ruma.

Juhlissa oli mukana vanha tuttu, joka muutti alkukesästä kotimaahansa. Hän lomailee täällä nyt pari viikkoa, ja yöpyy F:n luona. Päätettiin jakaa taksi kun ollaan menossa samalle suunnalle. Bileiden päättyessä sain verta käteeni, ja takilleni ulkona käydystä nujakasta, minä en tosin tapellut, vaan tuntemattomat herrat mittelivät, kaatelin myös viimeisen juomani ties minne, ja muistin jättäneeni vaihtokenkä-pussukkani takkini kanssa jonnekkin vaan lojumaan., niin ja huomasin seisovani vahingossa Herra D:n ja sen uuden daamin vieressä  hyvästelemässä heitä, ups. Järjestäytymisen jälkeen sitten kumijalka alle, ja menoksi. Taksissa huomasin, että olen hävittänyt rahapussini. Tämä tapahtui todennäköisesti silloin, kun ääliö häiritsi tiskillä keskittymistä virvokkeita lunastaessani. No onneksi sentään tällä toisella oli rahaa. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet perille, ja herra ehdotti, että hän voi saattaa minut himaan olisi pitänyt hälytyskellojen soida big time. No mikäpäs siinä! Perillä kysyin sitä drinkille sisälle, älkää kysykö, että miksi. Ei helvetti, että olen dorka. Panemiseksihan se kuitenkin meni. Ja koska olin niin liiskoissa, en tosiaankaan tiedä, että käytettiinkö ihan jopa ehkäisyäkin. Roskiksessa oli kortsupaperi, mutta minulle ei ole kyllä itse seksin harrastamisesta muistikuvia, tai no se kesti ihan vitun kauan mun mielestä. Mutta siitä, että tuliko partnerini, ja mihin, ja paniko se mua ollessani tajuttomassa tilassa, ja milloin tapahtui, ei ole tosiaan mitään tietoa.

Tässä on nyt mokaillu kännissä KOLMENA viikonloppuna peräkkäin, niin olisihan se aika ihme, että en olisi paksuna. Voin vaan kuvitella tilanteen, kun alkaisin selvitys, että kuka kolmesta vaihtoehdosta olisi sitten isä. Ja tässä voi leikitellä ajatuksella, että jos päätyisin synnyttämään, ja olisin palannut vaikka exän kanssa yhteen raskauden takia, ja synnyttäisinkin tummaihoisen lapsen, niin tilanne olis kuin saippusarjasta. En ole varmaan koskaan odottanut näin kiihkeästi seuraavia menkkoja alkaviksi.

Mutta kaduttaa saatanasti, että menin tätäkin, samoissa porukoissa liikkuvaa, kaikki samat ihmistä tuntevaa kiksauttamaan. Ja varsinkin, kun se on F:n vieraana, eikä tullut yöksi kotiin, niin kyllähän sen nyt ihan tyhmempikin arvaa, että vietti yönsä Alman luona. Ja lutkan maine se vaan jatkaa kasvamistaan, ellen nyt lopeta tätä aivotonta huomiohakua.

Mutta sitten tämänpäivän jymyuutiseen! F on eronnut!!! Näin sen heti ensimmäisenä töihin mennessä. Se näytti jotenkin tosi surkealta. Istuin sitten sen kanssa hetkeksi vaikka olisi pitänyt kirmata jo sorvin ääreen, mutta oli pakko saada darraranskikset ennen hommien aloittamista, ja vaihtaa tietenkin kuulumiset F:n kanssa. Se alkoi sitten tilittää, että hän oli päättänyt heidän suhteen, ja hänestä tuntuu tosi pahalle. Näin hänestä nyt sen herkän puolen, koska kun se kertoi eroon johtaneista syistä, ja naisensa epäluotettavuudesta sen ääri värisi, ja se olisi varmaan itkenyt jos ei oltaisi istuttu kanttiinissa. Mitä minä siihen sanomaan.

Kevyt eturistiriita, koska asia on minullekin niin henkilökohtainen. Yritin vaan lohduttaa, että olet varmasti onnellisempi nyt. Se vaan marisi, että se heitti 11kk elämästään hukkaan, koska nainen valehteli suhteestaan exäänsä, eikä F ansainnut naisen luottamusta, vaikka nainen oli epärehellinen kokoajan. Yritin sanoa, että hän oli varmasti onnellinen suhteessaan sillähetkellä, ja se on se asia  mikä merkitsee. Ei se tajunnut. Tosi vaikea tilenne minullekkin, kun teki mieli tehdä kuperkeikkoja, mutta piti esittää hyvää jätkää, ja sanoa jotain lohduttavaa. Nyt en vaan saa olla liian tyrkky. Pitää antaa sille aikaa, ja pitää sama kaverillinen suhtautuminen. Ja juuri kun vähän taas päätin, että antaa F olla, että ei se koskaan sinkkuunnu, ja tuhlaan vaan omia voimavarojani Aika näyttää, että onko meistä mihinkään yhdessä, ja onko se minusta edes tosissaan kiinnostunut lopulta.

Jouduin tunnustamaan sille, että sen vieras oli mun luona yötä. Se heitti siihen jonkun tosi kuivan vitsin uuden kansalaisuuden testaamisesta. En viitsinyt sanoa mitään takaisin, mutta tämä on kyllä jo toinen kielarien luvatusta maasta...Eniten harmittaa yöllisessä aktissa se (ekäisyn epävarmuuden lisäksi), että olin niin sekaisin, että mies sai varmaan todella ihanan kuvan sänkytaidoistani, kun makasin suunnilleen tajuttomana siinä jyystettävänä..Ei hitto, että kyrpii se hukkunut lompakkokin. Ja kaikki kortit mitkä meni sen mukana, ja muut tärkeät lippulaput. Ehkä tästä vahingosta viisastuneena voisin lakata kantamasta koko lompakkoa mukana kun lähtee nollaamaan. Jos sitä ottaisi vaikka viisikymppiä vaan mukaan, ja ehkä henkkarit..Hitto, että kyllä morkkistaa tänään. Pitikö sinne vakiklubille lähteä? Siellä kaikki paska sai alkunsa...Mitähän tässä seuraavaksi tapahtuu? Henkilökohtainen konkurssi näyttäisi olevan aika varma nakki jo, mutta olisikohan mä paksuna, vai jos sitä vaikka menettää työkykynsä muutamaksi viikoksi, äh, tuokin kyllä liittyy tuohon konkurssiin..Ehdotuksia, että minkä asian voisi seuraavaksi ryssiä?

lauantai 30. lokakuuta 2010

uups

Ei mitään super mullistavaa ole tapahtunut. Tässä saavuin juuri asioilta, ja sattumalta F:n mimmifrendi käveli väkijoukossa vastaan, ja olin huomaavinani, että se huomasi minut, mutta käänsi päänsä pois. Että sitä vaan mietin, että onko jutut mun kiinnostuksesta F:ää kohtaan menneet eteen. Joko F itse on naureskellut minun olevan säälittävä rakastunut siihen, tai sitten F:n toinen kämppis (se ketä en ole pannut) meni laulamaan siitä viimekuisesta bileistä, missä F pussasi minua, ja muutenkin oltiin yhdessä illan mittaan. Tai siis minä roikuin sen seurassa. Vähän jännittää, että saanko sen emännän silmilleni jossain vaiheessa. Se on mua pidempi, ja vanhempi, ja sillä on kuulantyöntäjän kokoinen kaveri jolla voi olla jotain hampaankolossa mua vastaan myös..exän uudempi ex nimittäin. Jos ne käy päälle, niin leikin kuollutta. Eikö sillä saa muutkin pedot pois kimpusta? ;)

Yritän nyt rauhoittaa fiiliksiä F:ää kohtaan, iskee muuten epätoivo, ja itsekunnioitus katoaa lopullisesti. Olen bongannut tosi mielenkiintoisen oloisen miehen töistä. Ei olla juuri puhuttu, mutta pitää pian vääntää tikusta jotain asiaa. Se katsoo, ja hymyilee niin suloisesti aina ohimennessä, ja tervehtiin vähän sillai pää vinossa. Ja koska olen ajatellut häntä komeana, ja mielenkiintoisen oloisena tyyppinä, niin mua aina ujostuttaa, ja nolostuttaa kun se tulee vastaan. Ja se varmaan huomaa, että mulla voi olla joku ongelma, esim. ihastus häntä kohtaan..hihi.

Tässä laittelen itseäni valmiiksi iltaan, ja yritän panikoida kouluhommia maanataiksi valmiiksi. Ei nyt ihan taida tulla valmista, mutta noin suunnilleen kaikki to-do listalta on ainakin raapaistu läpi. Hiukan siideriä napaan (, ja ehkä ruokaa, ettei käy kuten joskus on saattanut käydä, eli nolosti, ja huonosti) ja sitten radalle. Mua jännittää, että mitä tästä seuraa. Varsinkin kun pynttäydyn ensimmäistä kertaa elämässäni Halloweenia varten. En ole mikään suuri naamiaisten ystävä, mutta hei, kerrankos sitä eletään. Vähän eläytymistä, ja uuden kokeilua kehiin siis. Iiiih, mahaa nipistää, kun jännittää niin, että mitä tästä seuraa, ja mistä sitä löytää itsensä vielä tänään.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lisäys eiliseen

Ex oli menossa Herra S:n kanssa kaljalle, ja siksi se ei ehtiny/halunnut panna. Mulla taas nousi selkäkarvat pystyyn tästä tiedosta, että olivat yhdessä menossa. Miehet on ihan yhtä pahoja juorukelloja, kuin naisetkin, ja S vaikuttaa vähän sellaiselta, että voisi repostella kellistäneensä minut. Mutta uskaltaisiko se mun exälle siitä kuitenkaan avautua? Siinä on sellainen kolmen uroksen joukko mitkä ovat kavereita keskenään, ja olen ollut niiden kaikkien kanssa. S tietää, että olen ollut F:nkin kanssa. Ex ei tiedä, että olen ollut näiden kahden muunkin kanssa, ja F tietää toivottvasti vaan historiani exän kanssa. Ja sitten  kuvioni F:n nyksän exän kanssa, mutta siitä ei pitäisi kenenkään tietää, koska olen pitänyt (ihmeellisestä kyllä) suuni kiinni, jopa kännissä. Ja meinaan myös noudattaa samaa linjaa sekoilustani S:n kanssa. Sitä en käsitä, että miksi olen mennyt kertomaan ainakin kolmelle ihmiselle kännissä ollessani, että ollaan pantu F:n kanssa. Miksi mulla on pakottava tarve jakaa juuri tämä seikkailu, joka tapahtui vielä ollessani parisuhteessa? Vaikuttaa vähän siltä, että alitajunta pyrkii rehellisyyteen, että jäisin kiinni pettämisestä, ja saisin ansioni mukaan. Ja kuumottaa ihan tarpeeksi, että olen mennyt kännipäissäni Herra D:lle avautumaan, että meillä on ollut F:n kanssa säpinää. Sillä on vaarallisen hyvä muisti, ja se voi käyttää tätä tietoa minua vastaan. Toisaalta, jos joskus menee F:n korviin, että olen lupauksestani huolimatta mennyt jakamaan tätä informaatiota, niin tässä voin aina vedota siihen, että D oli niissä samoissa jatkobileissä, mistä me F:n kanssa lähdettiin tyylikkäästi YHDESSÄ. Kaikkihan sen varmaan arvasivat, että tiemme eivät eronneet kotimatkalla.

En kyllä siltikään kässää, että miksi D silti lutkittelee minua. Ok, lutka on nainen joka jakelee työkseen. Ennen suhdetta D:n kanssa olin tässä kaupungissa ollut tasan kahden tyypin kanssa, ja tämä oli siis noin neljän kuukauden aikana, mistä pari kuukautta hengailin Herra M:n kanssa, ja sain seksiä vaan yhdestä osoitteesta. Hillitön lutka siis!

Olen oppinut elämästä sen, että parempi pitää suu jossain vaiheessa kiinni. Olenkn viime aikoina ollut todella vaitonainen miesasioistani, enkä edes kännissä ala lässyttämään mitään

Jostain syystä tuli mieleen, että voisi vastaisuudessa etsiä panoseuran jostain muualta, kuin tämän saman kaveriporukan, ja skenen sisältä...Pitäisikö laajentaa työpaikkahoitoihin?

Huomenna on siis bileet, ja yhden kaverin läksiäiset, taas. Kaikki vaan lähtee, mutta toivottavasti saamme uusia vahvistuksia myös, ja ehkä löytäisin jopa läheisemmän ystävän, niin  ei tarvitsisi aina munahaukkailla..Tuli mieleen, että jos ei L natsaa huomenna, niin on mulla yksi uusi uhri mielessä. Tosin hänkin kuuluu porukkaan...muttah...meillä oli joskus jotain juttua baarin sulkemisaikaan, ja oli aivan kahden sentin päässä, etten lähtenyt sen matkaan. Olin itse aika selvänä, mutta yksi drinkki enemmän, niin olisin varmasti ollut sen kanssa taksissa. Mä luulen, että se on vähän kiinnostunut, tai pitää minua ainakin silmänilona ;)

torstai 28. lokakuuta 2010

Happy..

..Pumpkin season :)

Hello

Minulla on tosiaa nettiongelmia seuraavat pari viikkoa, mutta yritän päivittää, kun jotain päivittämisen arvoista tapahtuu. Olen ryssinyt lähes kaikki muut asiani paitsi työn, että nyt kieli keskellä suuta, ettei rapsahda jotain vittuilua vaikka siitä, että puhun F:n kanssa työaikana.

Herra D jauhaa edelleen paskaa minusta, tai on ainakin aikaisemmin levittänyt sontaa niin huolella, että kaikki varmasti viimeistään nyt tietävät, että suomalainen Alma on lutka. Great success näin reilussa vuodessa:D Kuulin exältä viime viikonloppuna, että Herra M kertoi exälle, että Herra D on kai edelleen vähän hermona kun dumppasin sen, ja se sai minulta viheliäisen kutinataudin, jonka minä sain M:ltä alunperin. Mutta minä hoidin itseni, ja ostin D:llekin lääkkeen kun vielä styylattiin. Itse se ei tainnut osata lukea käyttöohjetta. Daa. Vittuako se enää vinkuu? Minäkin voin alkaa levittää faktaa siitä, ettei sillä seissyt, ja en saanut kunnon seksiä kertaakaan sinä parin kuukauden aikana joka oltiin yhdessä...Tai no en minä vajoa samalle tasolle. Olen vaan ihmiseten uteluihin todennut, että minulla ei ollut fiiliksiä jatkaa suhdetta, ei mitään muuta kummallista, riitaa, tai draamaa.

Kävin lenkillä eilen kahdesti. Tein yber terveellista ruokaa, kuten myös päivää ennen, ja sain järkyttävän kasan opiskeluhommia tehtyä. Tänään menikin sitten kaikelta taas pohja, kun huomasin missanneeni yhden kurssin KOKONAAN. En siis ole ollut yhdelläkään luennolla, kun en oikeesti tiennyt, että piti osallistua. Nyt vaan käsiä ristiin, ja nuolemaan opettajan varpaita, että laskee mut vielä mukaan tähän lystiin...

Huomenna pääsen ehkä näkemään F:n. Voikunvoikunvoikun...lääh, turhauttaa. Eilen oli pitkästä aikaa sellainen masentunut, ja todella yksinäinen olo, ja aloin melkein kiukutella exälle. Kiukuttelin muutaman tekstarin verran, ja marssin kiskalle ostamaan röökiä. Olin pari viikkoa lähes polttamatta. Eilen tosiaan kaiversi tilanteen mahdottomuus, ja kaikki tuntui kaatuvan päälle. Kuinka vähän tiesinkään silloin...tarkoitan nyt siis tuota unohtunutta kurssia.

Eikä ex edes suostunut antamaan tänään, kun ei sillä tehnyt mieli. Se varmaan pani tuoreemman exänsä kanssa lauantai iltana, ja eukko varmaan puri siltä vehkeet irti, tai pussit tyhjiksi, tai kaamean fritsun johonkin, ja nyt se ei voi auttaa naista mäessä...Kaamea panetus, ja Herra E:kin totesi juuri viestissään, että get laid, jos kaikki stressaa, se auttaa. No sitähän tässä perkele just yritetään, mutta kaikki pihtaa!

Lauantaina meinaan nähdä L:n, mutta se ei tiedä sitä vielä, ja meinaan myös juoda itseni rennoksi. Mutta koska meinaan saada seksiä, ja tahdon nauttia siitä, niin en voi vetää kaameita liiskoja. Dilemma siis on, että koska kyselen L:n suunnitelmia? Se oli kuitenkin soitellut viime perjantai yönä, kun paneskelin exän kanssa. Voisiko sitä huomen illalla ihan vaan yleisesti kysellä suunnitelmia...? Mistä vetoa, että L pihtaa myös. Mitähän juttuja musta liikkuukaa...?

tiistai 26. lokakuuta 2010

Haha

Palasin marssiltani ilman näköhavaintoja F:stä. Se saattoi olla kyllä ohi huristaneessa bussissa. Mutta törmäsin siihen samaan urpoon mihin viime lauantaina liikennevaloissa seistessäni. Siis se harmaantuva ikäloppu, jolta ystäväni minut huhtikuussa pelastivat muutamaan otteeseen saman illan aikana. Tosi hienoa, että se asuu näköjään samoilla hoodeilla. Ei varmaan ollut viimeinen kohtaaminen..Ja taas se moikkas, mä kerkesin ennen sitä ottaa suoran linjan eteen ennen katsekontaktin syntymistä, mutta kuulin kuulokkeiden läpi tervehdyksen kuitenkin. Voi tuska :D Luovuttaisi jo, en ole kiinnostunut...

Hiljaista on

Mun netti takkuaa jotain, joten en ehkä saa päivitettyä kovin usein, kunnes syy takkuamiseen löytyy. Ei sen puoleen, olen kohtalaisen iloinen, että netin vittuilu vie ilon surffaamisesta, ja minulle saattaisi jäädä aikaa aloittaa se hullun suuri urakka opiskeluja varten. Se pitäisi presentoida maanantaina Ja muutenkin mies rintamalla on aika hiljaista nyt. Tai on siis sellainen odottava fiilis. Samanlainen, kuin ennen rajua ukkosmyrskyä kesäisin. .

Näin F:ää eilen. En kohta kestä sitä enää. Minulla alkaa olla järki jo sen verran sumentunut, että meinasin ottaa meidän tilanteen puheenaiheeksi monta kertaa. Tai se oli jo kielen päällä. Työympäristö ei ole ehkä se hedelmällisin paikka ottaa asiaa kylläkään puheeksi. Ja toisaalta, turhaanhan minä sitä otan puheeksi, tai painostan yhtään, koska se on kuitenkin vielä parisuhteessa. Ainakin facebookin mukaan..Niin. se on vaan niin ihana. Minua surette eilen koko tilanne, ja ahdisti kaikki muukin. Kuljeskelin edestakaisin suupielet lurpallaan, ja se yritti saada minua hymyilemään. Minua ei edes F:n positiivinen houkuttelu saanut hymyilemään oikeasti. Silmät eivät nauraneet. F sanoi jotain jännää koskien minua. Tein todella ystävällisen, ja hyvän palveluksen kahdelle vanhalle mummolle. Heitin F:lle ohi mennessäni mummojen lähdettyä, että olen niin hyvä ihminen, haha. Ihan huumorilla, ja jotain päivän hyvästä työstä. F vastasi vakavasti, että minä olen kaikille muille ihmisille hyvä, mutten itselleni. What? Ehkä se tuntee minut paremmin kuin uskonkaan, tai tunnen edes itse itseäni. Aika jännä kommentti? Yleensä se vaan sanoo, että olen ihan stressissä aina. Sitä en oikeastaan kiellä, se on vakio mielentila, mutta osaan ottaa sen huumorilla, enkä oikeastaan kärsi stresssaamisesta. Se pitää minut liikkeessä. Olen niin varma, että sen olemus minua kohtaan, ja tapa jolla se katsoo minua on aivan varmasti muuttunut kuluneesta kesästä. Se tekee sen tosi pehmeästi, ja kehonkieli on jotenkin sellainen, että tekisi mieli halata sitä. Eilen meillä oli taas hetki, että seisoimme lähekkäin hetken, ja välillämme tuntui aivan uskomaton vetovoima, ja olisi tehnyt mieli koskea, mutta pällisteltiin vain toisiamme.

Näin unta Herra L:stä, ja meinaan pistää sille viestiä ensi viikonloppuna, jos ei mitään ihmeellista, ja kummallista tapahdu ennen sitä. Launataina on kotibileet, ja vakkariklubi. Mä luulen, etten meinaa kottibilettää koko iltaa tyttöporukassa, vaan lähden omiin seikkailuihini jossain vaiheessa iltaa.. Mietin kyllä, että biletäminen tyttöporukassa olisi varmasti se turvallisin tapa viettää iltaa, eikä aamulla tarvitsisi juoksennella jälkiehkäisyjen, taksien, ja kiireen kanssa, kun herää jostain toiselta puolelta kaupunkia. Nämä kotibileet on ihan järkevä siirto muutenkin. Tarvitsen uusia naispuoleisia ystäviä, koska parhaat ystäväni muuttivat maasta pois. Tämä olisi nyt siis hyvä mahdollisuus tutustua muihinkin, kuin miehiin ;) Mutta jos eksyn vakioklubille, niin voisin vaikka veikata, että L on vähintään naapuribaarissa, jos ei siellä. Miten eksyn kesken illan klubille suututtamatta bileiden järjestäjää, jos he eivät itse ole menossa ulos...hmm. Pitää keksiä jotain.

Nyt lenkille, koska meinaan bongata F:n bussipysäkiltä matkalla töihin ;) Ihan sattumalta vaan. haha.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Seikkailu, osa 69

Aivan, on taas lauantai. Mihin päivät oikein häviävät?

Menin eilen töiden jälkeen exälle kylään. Olin vähän ryytynyt, kun en nähnyt F:ää koko päivänä. Exän kanssa oli kuitenkin hauskaa. Hauskuus loppui sitten siihen, että aktin päätteeksi aloimme etsiä kortsua, koska se ei ollut hepin päällä. Ei, se eikä ollut sisällänikään, vaan se löytyi haljenneena peiton alta. Siis ihan käsittämättömän upeaa. Ja ensimmäinen tällainen vahinko exän kanssa ikinä. Kännissä kyllä oltiin, ja ex varsinkin. Ironista, että se kyseli ennen saapumistani, että onhan mulla korstuja mukana, vai mennäänkö 69 linjalle...Olis ehkä ollut fiksu ajatus, näin jälkikäteen viisasteltuna

Aamulla kävin kännykkääni läpi. Siellä oli kaksi vastaamatonta puhelua Herra L:ltä. Tulikohan sillä ikävä jo? En ole kuullut siitä mitään viikkokausiin. En tahdo ahdistaa. Seksiä, ja läheisyyttä voin kyllä ottaa häneltä, koska se on aika ihana tyyppi. Nyt kun mulla on exäkin päässyt vakipano kategoriaan, niin ei tarvitse olla niin aktiivinen itse. En ole soittanut takaisin sille. Too much going on now.

Kävelin iltapäivälä exän luota kotiin. Liikennevaloissa seistessäni joku moikkasi minua vieressäni. Tiedättehän ne hetket, että kun aivot eivät tunnista, että kuka henkilö on kyseessä, ja sitä vaan tuijottaa suu vähän avonaisena? No siinä minä tuijotin aikani, ja lopulta hoksasin, että kuka, ja mistä. Huhtikuun vakiklubilla juttelin tämän miehen kanssa. Olin sinä iltana tuhannen plexit, ja olin päättänyt pokata ihan kenet vaan sieltä. Harmikseni arvostelukykyni oli hieman hämärtynyt, ja mies oli ehkä nelikymppinen, ja harmaantuva, eikä edes mitenkään erityisen komea. Ja sillä oli ihan vitun pelottavat silmät, niistä minä sen tänään tunnistinkin. Kaverini pelasti minut tämän miehen kynsistä kahdesti sinä iltana, ja kertoi nuo yllämainitut faktat miehestä. Jostain syystä en itse kiinnittänyt ikään mitään huomiota, enkä kyllä juuri muuhunkaan, enkä edes muista mistä miehen kanssa puhi..haha. Joo, että terve vaan. Kivahan se on joo, jos se asuu mun kanssa samoilla kulmilla. Se kysyi vaan, että käynkö vielä sillä klubilla, heitin epämääräisesti, että sometimes...Ensi lauantaina olisi taas klubi, mutta budjetti taitaa suosia kaverin kotibileitä. Se dorka on kuitenkin vaanimassa minua siellä ensi viikonloppuna..

Kun olin käynyt hakemassa jälkiehkäisyn (mikä voi olla ihan turha jos olen jo paksuna F:n kämppikselle..) niin vastaan kävelleistä miehistä kolme sanoi minulle jotain, tai tervehti. Mulla oli lötkö baskeri silmillä, jonka alta tursotti paskanen tukka, ei edes ripsiväriä, ja naama kuin haulikolla ammuttu. Ehkä se polvipituinen kynähame teki minusta helpon, ja halvannäköisen. Tässä taannoinhan joku lehti julkaisi jutun, missä oli lista naisen halvaksi tekevistä vaatekappaleista, ja mukana oli niinkin klassinen rytky, kuin kynähame. Uskomatonta. Tai sitten pinkit sukkikset nostivat minut irti katukiveyksestä, ja pakottivat miehet metsästäjä moodiin...Miehet on outoja.

Herra R on taas jatkanut viestittelyä. Tänä aamuna  laitoin sitten vastauksen, että saan seksiä, olen elossa, enkä ole hänestä kiinnostunut. Ja vieläkin se vänkäsi jotain takaisin. Siihen vastannut enää mitään. Jotain se märisi, että kun yhtäkkiä lopetin yhteydenpidon. No seurauksilla on syynsä, mutta hän ei ilmeisesti näe mitenkään häiritsevänä, että aletaan soittelemaan kännissä aamuviideltä pillun, ja yöpaikan perään, vaikka olin jo edellisenä iltana tehnyt hyvin selväksi, että olen menossa aikaisin aamulla töihin, enkä halua tavata häntä. Ääliö siis, eikä mitenkään tyrmäävän komeakaan, niin sen voi kevyesti jättää elämäni ulkopuolelle.

Mites teidän lukijoiden viikonloppuun kuuluu? Tänään meinaan olla ihan vaan kotona, vaikka lähellä olisi keikka, minne kaikki menee. Siis F, Ex, ja exän ex. Taidan tosiaan jättää väliin vaikka musiikki, ja sosialisoiminen olisikin ihan kivaa. En tahdo juosta F:n perässä, ja tiedän, että ilta menisi siihen taas. Varsinkin parin kaljan jälkeen. En tahdo olla liian julkea F:n kanssa. Ja mihin mulla on tässä kiire. Olen vaan, ja nautin tilanteesta, että minulla on säpinää monen mukavan miehen kanssa, ei tämä tule aina jatkumaan. Ehkä mä selviän tämän illan tekemättä mitään, ainakaan tyhmiä kännimokia, ja voin sitten aamulla nousta hymyilevänä (ilman morkkista) ja ottaa hikikiekon alle, ja polkea vaikka rannalle hakemaan inspiraatiota.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Valopiste horisontissa

Näyttäisi siltä, että saan pahimman talousdisasterin vältettyä, mutta loppusyksy pitää ottaa tosi iisisti. Huh. Mutta ei nuolaista ennenkuin tipahtaa, tässä voi vaikka sairastua, olla raskaana, joutua onnettomuuteen, läppärit voi hajota, voi käydä varkaita..Lompakko hukkua kännätessä. Siis mitä vaan voi sattua.

Olo on kuitenkin aika energinen, ja positiivnen, noin siis perusfiilikseltään.

Eilen töissä kuitenkin F:n näin. Se oli, kuten aina ennenkin. Silloin tiistaina se kuitenkin hävisi äkisti FB:stä kesken "vakavan" keskustelumme, joten ajattelin vähän, että sen mielestä minä, ja fiilikseni ei ole ok enää. Sen katse, ja tapa jolla se katsoo minua silmiin on paljon intensiivisempi, kuin ennen (ennen=pari-kolme kk sitten). Olemus, ja ilmeet myös, kun on seurassani. Kai se nauttii vaan saamastaan jakamattomasta huomiostani, ja tykkää pyöritellä selvästi umpi rakastunutta Almaa miten tykkää. Mun tuurilla se menee naisensa kanssa kihloihin viikonloppuna tai jotain..Jaettiin sentään yksi tupakka eilen. Itselläni ei ollut yhtään tupakkaa, ja menin norkoilemaan röökikopille. Siellä ei ollut ketään potentiaalista tupakan antajaa, joten jäin sivumme istuskelemaan. F sitten pölähtikin paikalle, ei olla eksytty samaan aikaan varmaan kuukauteen. Herrasmiehenä se sitten jakoi savukkeensa kanssani, eikä edes mitään hikisiä jämiä, vaan ihan vuorotellen poltettiin. En ehkä kestä. Töissä menin hullua vuoristorataa fiiliksien kanssa. Aina kun näin F:n tuli ihan hyper olo, ja olin heti paremmalla tuulella. Kun taas jatkoin matkaa, ja aloin ajatella tilanteen kokonaisvaltaista toivottomuutta askel alkoi painaa, ja masensi. Nyt säästyin sentään itkulta. Olen joskus itkenytkin tämän toivottoman ihastuksen takia töissä. Silloin yritän aina mennä johonkin nurkkaan, ja alas puuhaamaan jotain, mutta siltikin aina joku löytää minut nyyhkimästä. Joskus vaan tuntuu, että saisi jotain kylmää limaa päällensä ämpärillisen, enkä edes muista järkeviä syitä tähän, ainoastaan pahan mielen siitä, etten saa F:ää...Kuinka sekaisin voi ihminen olla? :D Se on vaan mies...

Ihan huvin vuoksi laitoin vihdoin virallisen profiilikuva deittisivuille. Saas nähdä, että millainen dorkamagneetti se tulee olemaan. Voi saada monet hyvät naurut viikonlopun aikana...haha

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Räyh

Olen onnistunut ryssimään finanssiasiani oikein huolella yhden ajattelemattomuuden takia. Maksuun menee kahden viikon päästä about 300 euron lasku, ette ikinä arvaa mistä, tittidii, internetin käytöstä! Minulla ei ole vielä tietoa, että kuinka saan tuon summan maksettua ilman henkiökohtaista konkurssia. Tai konkurssi on jo kynnyksellä. Suoraan sanoen olen aivan jäässsä tilanteesta, ja tiedän tässä olevan nyt se käännöskohta elämääni, jota olen kaipaillut. Jotain mikä herättää, ja kyllä, olen enemmän hereillä kuin neljään viiteen kuukauteen. Nyt voisi ehkä rajoittaa tätä netin käyttöä. Hattu kourassa itkemään faijalle jonkun hätävaleen kanssa, ja exä lupasi jo lainata myös, mutta ihan sisimmässäni haluaisin paeta kaikkea aikuismaista vastuuta jonnekkin ungalabungala-saarelle...

Bussissa kotiin mies kolmikko pyysi minua kaljalle. Muuten hyvä, ja olisin varmaan lähtenyt jos olisi ollut perjantai, mutta opiskelu nytkähtelee nyt ensimmäisellä sijalla sisäisessä ajankäyttökilpailussani. Ja yksi niistä miehistä oli ihan pirun kuuma, muttei tietenkää se joka kysyi. Tällä viikolla ei ole edes kai yksiäkään treffejä, joten voin murjottaa rahattomanan himassa, ja leikkiä jotain vitun Picassoa. Tai no ex tulee huomenna lainaamaan rahaa, kun se on persaukinen myös, ja mulla (uskomatonta kyllä) on tällähetkellä enemmän oravannahkoja kuin sillä...Mutta voi olla, että se joutuu ottamaan piparia, kun tulee, eihän sitä rahaa ilman vastapalvelusta jaella...hihi

Tänää on vituttanut niin moni pieni asia, mutta ei toisaalta vakavalla tavalla. Enemmän sellaisella humoristisella tavalla, että voisi melkein nauraa muiden ihmisten typeryydelle (ja myös omille ajatuksen kuluilleen), ja lopulta tulee vaan kiroiltua suomeksi, ja peittää kasvonsa myötähäpeän tulvassa. Yritin saada ehtä proggista kasaan lattialla, ja homma päättyi päätelmään, että talon imuri on aivan suolesta, koska proggigsen liimaan oli tarttunut ehkä suurinosa matossa piileskelleistä hiuksista. Olisipa ihana esitellä tuotosta huomenna, kun siitä roikkuisi kaikkia karvoja, ja pölyä, ja pullanmuruja..

Yritin työntää itseäni väkisin töihin huomiseksi, nyt pitää vaan odottaa, että mitä pomo vastaa aamulla.. F:n saattaisi bongata silloin...Mutta perjantaina viimeistään sitten. Jotenkiin taas niin paska fiilis tämänkin asian tiimoilta. Tuntuu niin siltä, että kohta kysyn suoraan, että miksi se alentuu tuollaiseen alentavaan parisuhteeseen, missä sinua pidetään salaisuutena, ja toinen vaan haikailee exänsä perään, eikä selvästi pysty olemaan itsenäinen vaan roikkuun sitten edes jossakin kiinni, ettei jää yksin. Kuvailinko juuri itseni? Haha F:n naista tarkoitin..

Priorisointia

Tässä pitäisi saada vaikka mitä aikaiseksi kellon ollessa jo ties mitä, niin mitä Alma puuhaakaan? Yrittää selvittää googlen avulla, että onko kurssikoordinaattorini homo, vai ei. Yks asiaa puoltava linkki löytyi, mutta ainakin selvisi, että kyseinen nuljake on ainakin jonkunsortin julkkis. Sitä en tiennyt, enkä kyllä meinaa jatkossakaan palvoa maata sen jalkojen alla. Ymmärrän nyt kyllä sen mairean mielistelevän ilmapiirin mikä ryhmässä vallitsee. Yäääh. Asiat tärkeysjärjestykseen juu, ei sen toisen tutkimuksen tekeminen olisikaan ollut erityisen urgenttia..Onhan tossa jo otsikko valmiina.

Tuli muuten vahvasti sellainen olo, että F yritti kuitenkin saada minua perääntymään aiemmilla viesteillään. Rakastunut Alma ei vaan ymmärtänyt heti, että F ei ehkä tunnekkaan yhtä päätöntä ihastusta Almaa kohtaan, kun Alma sitä kohtaan. Tulin tähän tulokseen sillä perusteella, että se kysyi et enkö tiedä, että meidän on vaarallista puhua toisillemme..Mutta itsehän se aloitti tänään kirjoittamaan minulle. Ja se aloitti vielä ihan muista asioista, vähän nolohkosta sattumuksesta, millä se oli saanut kostettua kaverilleen parin viikon vittuilut. Lupasin olla kertomatta kellekkään, joten en jaa sitä täälläkään ;) Selvästi se kuitenkin on minua ajatellut. Ja tänään huomasin sen olevan online, enkä käynyt itse kimppuun, vaan se kävi. Omalla painollaan. Minä en edelleenkään jaksa välittää muista osapuolista, koska olen ollut ihastunut jo viime vuoden elokuusta, ja nyt alkaisi olla minun aikani saada mitä haluan. Kaikki, tänne, heti, nyt!!

Opiskelua olen paennut aiemmin mainitsemastani seksuaali-identiteetin selvittämisestä myös Big Brotherin nettisivuille. Minua ei ole ikinä aikaisemmin, koskaan, ollut kiinnostunut kyseisestä formaatista. Kaikkea sitä tekee pakoillessaan vastuuta opiskeluista. Aloin miettiä, että voisin jopa sopia itse kilpailijaksi..Olen suhteellisen sosiaalinen, kevyesti outo, tykkään puhua paljon, olen hervotonta katseltavaa kännissä, ja estoton miesten kanssa. Lisäksi väläyttelen kaikennäköistä suustani ennenkuin asia ehtii prosessoitua aivoissa yhtään, joten voisin arvella olevani viihdyttävää katseltavaa. Luulisin myös osaavani olla melko aito. Pitäskö laittaa hakemus vetämään seuraavalle kaudelle? :D Saisi ainakin kokeilla jotain uutta, se olisi seikkailu. Yritän edelleen pakoilla opiskeluja näköjään..Ensi vuosi olisi vika vuosi koulussa, ja varmaan aika tärkeä :D

tiistai 19. lokakuuta 2010

Tiistait on kivoja

Tiistait on heti paljon nastempia päiviä. Ei tarvitse nousta aikaisin, ja saa ihan rauhassa väsätä hyvää aamupalaa. Tyyliin ainoana päivänä viikossaaamulla on aikaa muuhunkin kuin kikkareeseen kaurapuuroa mikrossa räjäytettynä, ja kupilliseen pikakahvia. Ja tiistain ihanuus vaan kasvoi sitä naminami aamupalaa mussuttaessa, kun F alkoi chattailla FB:ssa :D Se on ollut matkoilla, ja olen nähnyt sen viimeksi viime viikolla. Olikohan sillä jo ikävä minua? ;) Minulla ainakin on sitä, vaikken viikonlopun sekoilun jälkeen ole ollut oikein kykeneväinen selkiyttämään ajatuksiani siitä, että mitä minä haluan, ja miten meinaan ntämän asian ratkaista. Mutta F on edelleen se "one" joka salpaa hengityksen, ja saa vatsan kääntymään ympäri. Tässä on vaan nyt se, että kun menin F:n kämppiksen, siis S:n sotkemaan tähän kuvioon myös, ja ex sotki itsensä takaisin tähän ihan itse, kun halusi panna kanssani...Lopulta kuitenkin uskon, että oikeat tunteet voittaa aina, ja siihen ei ole muilla nokan koputtamista in the end.. Ah, nyt se palasi linjoille chattailemaan. Oih, ja aih.

Lähetin S:lle viestiä viimein eilen illalla, ja se tuntui ottavan asian ihan hyvin. Ilmoitin vaan, etten elämäni sekaisuuden takia tahdo mitään vakavaa nyt. Se tuntui olevan aika ok, mutta silti jaksoi kysyä, että jos voimme nähdä kahdestaan. Mitähän osaa se ei viestissäni ymmärtänyt? Haha. Laitoin vaan, että pysytään kavereina, ja katsellaan mitä tapahtuu.

Ei juma. Nyt se avasi keskustelun. F siis! Se sanoi, että meidän on vähän vähän vaarallista puhua toisillemme, että tiedänkö sen. Kysyin, että miksi, nii minun exäni, ja hänen nykyisensä takia kuulemma. Vastasin, että kuulostaa psykolta, mutta minua ei kiinnosta. Se kysyi, että miksi, ja minä vastasin, että en vaan välitä, ja en tosiaankaan tiedä, että miksi. Sitten kirjoitin, että ainoa asia jonka tiedä on, että pidän hänestä. F vastasin, että hän ei myöskään tiedä, että miksi. Love? ja hymiö perään. Jeesus! Vastasin, että ehkä vähän turhan voimakas sana, mutta something there is. Ja sitten se vastasi, että "so its crazy", en ihan nyt ymmärtänyt, että mihin tuo viittaa, mutta en ottaisin pahalla, mutta se hävisi linjoilta, joten joko se jäi kiinni minulle chattailystä matkatovereilleen, tai säikähti keskustelun aihepiiriä, tai totesi minun olevan hullu, eikä puhu minulle enää koskaan. Meillä on kuitenkin jonkinlainen kielimuuri, koska yhteinen kielemme on enemmän tai vähemmän broken english, silmiin tuijottaminen, hymyily, ja erilaiset elekielen tapaiset huitomiset :D Mitä ihmettä??? En ehtinyt kysyä sen fiiliksistä mitään, taaskaan...Mutta keskustelu on nyt edes jotenkin avattu..Ja se avasi sen, mikä on minulle tärkeää. Ellei se sitten yrittänyt sanoa minulle, että jättää hänet rauhaan. Mahdollista sekin, mutta uskoisin sen joko totaalisesti ignooraavan, tai sanovan suoraan. Mutta jos se on itsekin hämmentynyt...

Vitsi mikä tiistai! Nyt pitäisi hautautua paperikasan alle, ja kehitellä yksi mahtava idea toimivaksi ilman osaamista. Eikös kuulosta ihan ässältä ajanvietteeltä? Sitten jos saankin aivoni valjastettua oivaltamaan tähän vastauksen voin aina lukea hankalaa filosofista tekstiä ei-äidinkielellä sivukaupalla, tai sitten aloittaa puuduttava, ranteen tappava, ja silmät, ja aivot ylikuormittava tateellinen operaatio...hmmm..kukahan olisi voittaja? Inspiraatio, ja motivaatio ovat kadonneet. Luulisin, että niillä on jäänyt ränni päälle jossain vaiheessa viime kesää, ja ovat hukanneet passinsa. Etä jos joku on nähnyt pilkullista dinosaurusta, ja raidallista kirahvia lipittämässä halpaa rosé-viiniä puistonpenkillä jossain päin Eurooppaa, niin ohjatkaa ne AA-kerhon kautta takaisin Alman luo. Mulla on ikävä niitä.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Mä en jaksa maanantaita

Koko viikko menee aina ihan muruiksi maanataiaamuisin, tai siis saan sellaisen stressin, että se varjostaa koko loppuviikkoa. Äh, tämä johtuu opiskeluasioista, ja fiiliksestä, että haukkasin liian ison palan laiskuuteeni, ja motivaatiooni nähden. Lisäksi vielä bongasin eilen, että työvuorojani olikin vaihdeltu tällä viikolla. Saavuin eilen töihin myöhässä tietämättäni olevani myöhässä. Mulla on himassa toinen versio vuorolistasta. Olishan se ihan reilua, että muistettaisiin kertoa, että vuoroja on muutettu, vaikka tässä olikin kyse nyt vaan 15 minuutista, mutta myös toinen päivä tällä viikolla oli muuttunut kokonaan toiseksi päiväksi, hyvä kun älysin tarkistaa loputkin vuorot...Tuntuu myös, että minua pissittiin linssiin tuntimäärän kanssa. Tein extraa yhtenä päivänä, ja olin ymmärtävinäni, että tätä tuntimäärää ei ollut toteutuneissa tunneissa kuitenkaan..Pitää käydä kovistelemassa, muttei liikaa koska tarvitsen töitä :D

Herra S heitti minua jo viestillä eilen illalla, ja pyysi kahville tänään. Olen ihan vitun törkeä, mutten vastannut sille vielä(kään) mitään. En uskalla kertoa, että en ole minkään vakavan perässä nyt, ainakaan hänen kanssaan. Tuntuu niin vaikealta kertoa tuo, kun en halua loukata. Olen jo varmaan loukannut, kun jätin vastaamatta. Tosi nihkeää, kun yhdenyön systeemiksi kaavailtu tyyppi tuntuu jo ihastuneen. Hän on tosi mukavan oloinen kaveri, mutta kaduttaa, että menin jakamaan sille, ja varsinkin, kun se on F:n kämppis. Ja miehet juoruaa ihan yhtä paljon, kuin naisetkin. Tuskanhiki nousee pitkin selkää ajatuksesta, että voin olla paksuna. Voi, että voin olla idiootti! Kohta alkaa olla jo koomisia elementtejä tilanteessa, kun eksyy bileisiin, ja alkaa bongailla, että ketä on pannut, ja niitä löytyy yhden käden sormia enemmän. Ja nämä piirit eivät ole edelleenkään kovin isot..Maine on varmasti jo melko lutkahtava, mutta näillä mennään. Koko totuutta kaikesta ei onneksi tiedä muut, kuin minä. Ne voivat vaan arvailla oikeita puuhiani. Olenkin vähän hillinnyt miesasioista puhumista muualla kuin täällä blogissa. En kerro mitään itse, ellei joku kysy miesvirityksistäni.

Joten nyt olisi aika lakata käyttäytymästä, kuin aivoton kana, ja lopettaa lutkailu. Tai ainakin hieman hillitä sekoiluja. En ole tyhmä, ja sen huomaa siitä, että ymmärrän sentään hieman hävetä ympäriinsä nussintaa. Heti kun on raha-asiat edes jonkinlaisella tolalla meinaan käydä lääkärissä ottamassa sp-tauti testit, ja hommaamassa jonkulaisen vakituisen ehkäisyn, ettei ainakaan ole kännipanojen jälkeen aina raskauden mahdollisuutta, jos minut kiristetään antamaan(tai siis en itse osaa sanoa ei) ilman kumia. Nyt alkoi ahdistaa mahdollisuus hiv:istä, kun en tunne yhtään S:n historiaa, paitsi sen, että se on eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään lähiaikoina, ja se on ollut vuoden vankilassa, ja jotain jengi-taustaa veikkailisin, koska on seisoo ideologiansa takana aika jämäkästi...

Kuulostaa mahdottoman upealta, mutta on hänessä oma charminsa. Ja ihmettelen, että miksi nämä "pahat pojat" tuntuvat aina ihastuvan minuun? Herra M, Herra D...esimerkiksi. En näe itseäni nuoremman miehen kanssa, ja tässä tilanteessa, ja kaupungissa muutenkaan hänen kanssaan. Onneksi ei ole rahaa, tai juuri aikaakaan, niin voin piileskellä taas kotona, kunnes pöly laskeutuu. Ja olisi noita kouluhommiakin väännettäväksi yli oman tarpeen, ja sit vois urheilla kans, koska olenkin läskimpi, kuin luulinkaan.

Ja niin, jos nyt aloitan vaikka olemalla selkärangallinen, ja kieltäydyn kahvikutsusta. Selitän sille, että en ole nyt suhteen perässä, enkä tahdo sotkea tilannetta enempää. Näen jo kristallipallostani tulevaisuuteen. S ottaa itseensä, koska annan sille pakit, ja kertoo F:lle, että se pani Alman kanssa, ja että se tietää minun, ja F:n panneen myös, ja kertoo sitten kertoo kaiken exälleni, ja F:n naiselle. Sitten on piru merrassa, ja kaikki vihaa kaikkia hetken. Paitsi exä ei ehkä minua, koska petti itsekin minua sinä samana iltana. Hah. Toisaalta, sitten ei olisi enää synkeitä salaisuuksia ihmisten välillä, ja ehkä ilma vähän raikastuisi. Mitä mä teen? Kevyt dilemma, joka on vain, ja ainoastaan itse aiheutettua.

En olisi kilttinä, juuri lukion aloittaneena heppatyttönä melkein kymmenen vuotta sitten uskonut, että elämäni tulisi olemaan näin armotonta sekoilua tulevaisuudessa. Nämä sekoilut olisi kuulunut varmaan kokea jo teininä, mutta minähän luuhasin aina tallilla, ja märehdin illat, ja viikonloput yksin kotona masennuksen partaalla tauluja satumaasta maalaten, ja angstisia runoja luoden. No, toisaalta hyvä, etten vienyt itseltäni nirriä, kuten vakaasti pitkään suunnittelin. Onhan tässä nimittäin oma elämänmakunsa, ja ainakin tuntee olevansa elossa. Ja on sitten vanhempana jotain mitä muistella. Jotain eväitä tästä olen saanut ehkä elämääni myös. Että, jos tästä vaihdan kaupunkia jossain vaiheessa, en enää meinaa toistaa kaikkia täällä tekemiäni virheitä. Jonkinlainen sosiaalinen älykkyys on siis ainakin kehittynyt. Muu älykkyys onkin sitten taantunut teinin tasolle. Haha. Kyllä, kaiken tämän veivaamisen, ja ahdistavien raha-ja opiskeluongelmien rinnalla kasvojani kaunistaa hymy. En itsekään tiedä, että miksi vielä hymyilen. Jotenkin vaan luotan, että kaikki järjestyy

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Voi vittu...

...löysin kaulasta sitten fritsun! Näitä ei varmaan kymmeneen vuoteen ole ollutkaan. Ei saatana, hävettää jo valmiiksi mennä töihin. Ja olen kohta muuten jo jo myöhässä btw. Jos rahatilanne olisi yhtään parempi, niin soittaisin, että olen sairas.

Alma sai miestä

Säästöbudjettini meni ihan vituiksi, koska lähdin eilen ulos, ja ajelin taksilla, ja kaikkea. Nyt pitää taas ryhdistäytyä. Muutenkin luulen, että nyt ryssin asiani lopullisesti.

Mulla oli tosi hauska ilta., vaikka D:kin oli paikalla tuijottamassa. Paikalle tuli myös F:n kämppis. Se samainen tyyppi, joka arveli, että mulla, ja F:llä on jotain säpinää. Juteltiin aika paljon, ja olin aistivinani, että sillä olisi jotain intressejä minua kohtaan, vaikka itselläni on enemmän kiinostusta vaan kaveruuteen. No vedin sitten muutaman siiderin turhan nopeasti, ja löysin itseni samasta taksista matkalla sen luokse. Siis F:n kämpille. Pidin tätä huonona ideana jo sillä hetkellä, koska käsitin, että miten tämä liike sotkee jo ennestään sotkuisia kuvioita. Seksiksihän se meni, ja ilman ehkäisyä!!! Tekisi mieli purra oma pää irti. Tai siis ehkäisynä oli keskeytetty yhdyntä, eli siis ei ehkäisyä. Miten muutun niin höveliksi tämän asian tiimoilta, kun koen pientäkin painostusta? Nyt en oikein tiedä, että pitäisikö hakea jälkiehkäisy vai ei, olen jo ottanut sen kahdesti tänä vuonna, ettei toiminnastakaan ole juuri takeita. Tämä oli kyllä todellinen harhalaukaus, vaikka seksi itsessään oli ihan ok. En vaan juuri saa siitä mitään irti vähänkään alkoholin vaikutuksen alaisena. Missä aivot? Haloo?

Huolestuttavinta tässä on nyt se, että tämä Herra...hmmm.. sanotaan nyt vaikka Herra S vaikutti melkoisen kiinnostuneelta meikäläisestä. Tänä aamunakin ruinasi vielä puhelinumeron, ja kyseli yökylään toistekkin..jooh. Ai silloin kun F on kotona vai? Minä en ole tosiaan ole hänestä siinä mielessä kiinnostunut vaikka ihan mielenkiintoinen ihminen onkin. Sen etninen tausta on jo todella jännittävä (yksi kansalaisuus lisää listaani...haha), ja sen lisäksi se on ollut vankilassa...Ja se on kaksi vuotta minua nuorempi. Menin myös tunnustamaan, että olen pannut F:n kanssa. En osannut valehdella sille. Se kertoi minulle, että exän parisuhde oli päättynyt minun takiani. Ex on kuulemma edelleen rakastunut minuun. Nyt on pelko persiissä, että S menee levittelemään juttuja eteenpäin. En kuitenkaan tunne häntä niin hyvin, että uskaltaisin luottaa siihen, että se ei mene juoruilemaan näistä tapahtumista kenenkään kanssa. Petin myös F:lle antamani lupauksen, että en kerro yhteisestä yöstämme kellekkään. Nyt kun kerroin sen S:lle, joka on F:n, sekä exän kanssa väleissä, niin tässä mennään aika tulenaroille alueille.

Voisko joku tulla vähän läpsimään minua? Ja kertoa kristallipallostaan, että pamahdinko paksuksi? Nyt ei pyyhi kovin hyvin, ja töihin pitäisi lähteä. Ja päähänkin sattuu.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Treffit nro 8 (vähintään)

Ihan ensiksi soimaan itseäni tahdittomaksi dorkaksi, mutta näillä mennään. Raahasin E:n taidenäyttelyn avajaisiin tänään. Ovella näin pari tuttua, ja oikeasti unohdin esitellä E:n heille. Olihan sen ihan kaverinakin voinut esitellä joo..Hävetti aika paljon, kun muistin myöhemmin.

Eipä sen kanssa mitää mainitsemisen arvoista tapahtunut, edelleenkään. Aivan hiton outo, mutta niin suloinen tapaus. Meillä synkkaa tosi hyvin siis edelleenkin, ja saadaan keskustelua helposti aikaiseksi ihan mistä vaan. Ja sovimme näkevämme ensi viikolla, hän halusi nähdä nimenomaan minut. Juuri eilen sain siltä pitkän viestin koskien sitä sen taannoista matkaa. Viestissä se kertoi kuteneensa exänsä kanssa, ja olivat käyttätyneet muutenkin, kuin pariskunta. Olivat siis olleet yhdessä tässä reissussa. Ja miksi hän halusi jakaa tämän minun kanssani? Ei minullakaan ole mitään pakottavaa tarvetta jakaa sitä informaatiota, että itsekin olen paneksinut exän kanssa tässä. Hitto, kun tietäisi, että mitä täällä tapahtuu!! Mielestäni meidän treffimme ovat kyllä olleet romanttisessa valossa tapahtuneita miehen, ja naisen kohtaamisia, mutta on tämä kumma kun ei tapaamiset oikein tunnu johtavan mihinkään. Olin ihastunut häneen ihan alussa. Nyt tämä kaikki puljaaminen, ja odottaminen ovat kyllä laskeneet fiiliksiä aika paljon. Ei kukaan nainen jaksa deittailla kuukausi tolkulla ennen suudelmaa (tai no kyllähän mekin silloin kerran...) puhumattakaan mistään rohkeammasta seksuaalisesta eleestä. Pitääkö mun seuraavilla treffeillä ottaa se tukevaan otteeseen seinää vasten, ja työntää kieli sen kurkkuun, häh? Ei tarvitse sitten enää ihmetellä...mitään. Haha. Hän olisi ihan super kiinnostava, ja outo, mutta en tiedä, että miten sen kanssa menetellään, kun tuntuu, ettei se ole tavallinen  mies ollenkaan.

F ei ole maisemissa muutamaan päivään, hän on lomalla. Huomenna menen ulos, kun olen niin rikaskin, kyllä sitä nyt aina neljään siideriin löytyy rahaa (tai tarjoaja). Huomiselta odotan jotain kivaa säpinää. Olisi vähän pahat mielessä, mutta katsotaan ensin, että millainen kokoonpano on tapahtumassa paikalla.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Ei tätä voi otsikoida

Saattelin exän juuri kotiinsa. Siltä tuli viestiä pari tuntia sitten, että panettaisi, muttei kehdannut kysyä silloin, kun kävin rahaa sille viemässä aiemmin tänään.. No mikäs siinä, tänne vaan, niin saadaan moinen vaiva pois päiväjärjestyksestä;) Ainakin tiedetään, että mistä toinen tykkää, ja syttyy, eikä tarvitse hieroa tussu tulessa turhan pitkään, varsinkin kun on paljon muutakin tekemistä.

Mitäköhän tästäkin sutimisesta seuraa? Exän nainen taittelee joulukoristeeksi, kun saa tietää mitä sen selän takana puuhataan, ellei se puuhaa itsekin jotain minkä ex aavistaa, ja käyttää minua vaan hyväkseen kostaakseen alitajuisesti naiselleen. Tai sitten se on perääni ihan aidosti. Oli sitä kyllä kiva halata, ja tuntui jotenkin katkeran suloiselta, kun se haisteli hiuksiani. Minulta onnistuu seksi ilman tunteitakin, kai. Olen vaan niin hämmentynyt kun olen pitkään polkenut tunteitani häntä kohtaan maahan todella ahkerasti, ja nyt mietin, että voisivatko ne joskus vielä nousta sieltä..

Herra F oli ihana tänään, kuten aina. Ei mitään edistystä, paitsi yksi hiljainen hetki, milloin molemmat miettivät jotain, ja F ei edes uskaltanut katsoa silmiin ;) Sen elämään ei kuulu ilmeisen hyvää, ja parisuhde salettiin vetelee viimeisiään.. Nyt pitää vaan pitää pää kylmänä, ja parisuhdestatus sinkkuna. Jep.

"Sit tollanen light kriisi, joo, ei tarvi paketoida..."

Se päivä on nyt sitten tullut, mulla on käsivarsissa sellaria. Yääkkk, mä en ala, vituttaa, ja tekis mieli huutaa, ja hautautua sänkyyn loppuelämäksi. Olen ihan just niin turhamainen, että alan säästää rasvaimuun ihan näillä näppäimillä. Tilillä on jo 34 euroa. Myöskin poltin viimeisen savukkeen kuutisen tuntia sitten. Saas nähdä, että tuleeko uni. Olen vielä treenannut käsivarsia enemmän kuin muuta kroppaa, ja ne olikin kauniissa kunnossa vielä kesällä. Ihan oikeesti, mä en kestä, ja mun elämä on pilalla, ja en saa ikinä ketään miestä tällaisena höllyvänä möykkynä....valivalivalimärimärivali. En ihan oikeasti ole edes tukevassa kunnossa, painoindeksi on ihan normaalipainon keskellä, tosin juuri tajusin, että mulla on joku illuusio ollut siitäkin, että se olis vähemmän. Nyt alkaa remontti elämäntavoissa, oikeesti. Onneksi mulla on talous niin kuralla, että jouduin ensimmäistä kertaa vuosiin miettimään, että voinko nostaa rahaa automaatista tänään, vai yritänkö pitää sen kakskymppisen tilillä, ja katsoa, että jos saisin välttämättömät vatsantäytteet kukkaron kolikoilla. Riittiväthän ne juuri muniin, leipää, ja tomaattimurskaan..On mulla siis kuiva-aine kaappi TÄYNNÄ aivan kaikkea, että en mä nälkään kuole, ja töistä voin rohmuta hedelmiä mukaan. Tuli tosi surkea olo kassalla kolikoita laskiessa yli tuhannen mummomarkan nahkatakki päällä, että jos vaikka alkaisi harrastaa jonkilaista ajattelua talousasioissa...Tai no hillitsee itsensä ainakin internetostoksissa. Tänään tuhlasin 15 rahaa kirpparilla rytkyihin, mutta löysin unelmieni vaatekappaleen kympillä..seliseli. Mä alan nyt entistä pihimmäksi, ja en tilaa netistä mitään. Päätän, että investoinko uusiin talvisaappaisiin, ihotaiteeseen, vai säästänkö nekin rahat matkustamiseen, kaikkea ei voi saada. Sitten ostan kalenterin mihin alan rytmittää elämääni, että saa sellarit kyytiä, opiskelu tulee tehtyä, ja muistan mennä vielä töihinkin. Ja sitten laadin ilmoituksen nettiin, missä tarjoan palveluksiani (ei, älkää käsittäkö nyt väärin, ei sellaisia palveluksia) opiskelijahintaan. Jes.  Jos ei tämä toimi, niin mun täytyy varmaan hakata silmät mustaksi itseltäni.

Sitten miehiin. Olin Herra E:n kanssa treffeillä tänään. Olin tosi vittuuntunut ennen niitä, eikä olisi yhtään huvittanut lähteä himasta mihinkään.. Sitten näin E:n, ja se oli riemukseni kasvattanut parran, ja oli niin komea, että väkisinhän siinä alkoi hymyilyttää. Oli tosi hauskaa, kierreltiin juuri kirppareita läpi, ja mentiin lopuksi hienoon hotelliin kahville. Se on kyllä ihme tyyppi, kun en saa selvää, että ollaanko me kavereita, vai onko sillä jotain romanttista menossa mun kanssa. Mulle passaa ihan kaveruuskin tässä vaiheessa elämää, mutta jotenkin epäilen, että se on todella hitaasti syttyvää sortti, ja se ei halua ryysiä mihinkää virheiden pelossa. Mieleen muistuu se suudelmasta ongelmointi. En edes odota sen suutelevan minua enää. Halailu on ihan kivaa, ja tuntuu niin teiniltä. Tosin teinitkin on nykyään niin rohkeita, että tämmöstä meininkiä näkee varmaan päiväkodeissa lähinnä. Ei meillä pidetä edes kädestä kiinni. Treffien päätteeksi se ei kuitenkaan meinannut malttaa lähteä, vaan pyki ja pyki. Sitten se sanoi, että sillä oli tosi hauskaa kanssani, ja näkisi minut oikein mielellään asap. Ja se huomasi saanensa minut hyvälle tuulelle. No pertsinä on sitten iltatällit. Pitäisikö se houkutella mun luukkuuni vierailulle, vai pitäisikö jatkaa tätä villilä tapailua julkisella paikalla, ettei vaan mene liian pervoksi (esimerkiksi kädestä pitämiseen, tai muuhun irstaaseen kosketteluun), ja Herra saa traumoja . En ole koskaan tavannut ketään näin montaa kertaa harrastamatta seksiä! Silti hän ehdotti minulle viestissään seksiä keinoksi korvata tupakointi. Kenenköhän kanssa mun pitäisi sitä sen mukaan harrastaa, jotenkin ironinen ehdotus sen suusta. Kirjoitin sille takaisin, että kunnon partnerin metsäsätyksessä on niin kaamea vaiva. Se oli samaa mieltä, ok??? Voisin vaikka löydä vetoa, että sillä on katkarapu, ja se yrittää valloittaa muilla keinoilla ensin. Jos homma etenisin nopeasti seksiin, niin se saisi lapikasta alta aikayksikön. Voisiko tämä teoria toimia? Paljonko vetoa siitä katkiksesta?

tiistai 12. lokakuuta 2010

Halvalla lähtee..

..nimittäin Alman itsekunnioitus. Ei se viileän asiallinen linja toiminut laisinkaan F:n kanssa eilen. Se oli ihan mahdoton. Se oli niin intensiivinen silmiin katsoessaan, ja flirtti, ettei sitä mitenkään pystynyt kohtelemaan viileästi. Tai F siis veti juuri niistä oikeista naruista, että se sai minut polvilleen sen eteen ihan huomaamattani. Sillä on valta tässä pelissä, ei minulla, vaikka olen yrittänyt siltä itselleni uskotella.

Juoruttiin töissä niin pitkiä aikoja, että kyllä meidän välillä jotain on. Kehonkieli on F:lläkin muuttunut pehmeämmäksi. Se ei ole enää niin jäykkä, vaan sen liikkeetkin on jotenkin flirttaavia. Eilenkin se kosketteli minua olkapäähän, ja nämä koskettelut ovat aika uusi juttu meidän yhteisessä työhistoriassa. Kysyin sitä jeesaamaan muutamaksi sekunniksi yhteen fyysisempään hommaan. Se vastasi, että "anything fo you". Minä olin ihan hämmennyksissä, ja varmaan punainen kuin tomaatti. Ja ne uskomattoman kauniit silmät millä se tuijottaa syvälle omiini...Kraah.

Edelleenkin mietin, että miten saan tämän keskustelun avattua? Pelkään niin saavani näpeilleni, ja menettäväni kasvoni.  Ei minusta ole ainakaan tapailemaan vakavissani ketään muita miehiä, ellen saa tähän tilanteeseen jotain tolkkua pian. Pitää varmaan määritella itselleen joku deadline :) En edelleenkään osa päättää, että kuinka, ja missä tämä puhuminen sitten hoidettaisiin. Olisiko se kaikista helpoin keino lähettää ihan vaan facebookissa viesti, ja kertoa sillä A) tunteistani, ja kiinnostuksesta, vai B) sopia treffit, missä puhutaan em. aihepiireistä...En kestä enää kauaa, pidän siitä niin kovasti...

Mulla piti olla treffit E:n kanssa tänään. Se piti soittaa aamusella, että mitä, ja missä. No eipä ole paskamahasta kuulunut pihaustakaan, ja kellokin on kohta puolessa päivässä. Mistä mä kaivan näitä epäluotettavia ongelmakimppuja?!

Voin exälle antaa credittiä kyllä, että se oli aina sanansa mittainen mies. Paitsi eron pyörteissä, kun se varasti minulta yli 400 euroa, mutta epäilen, että sen nyxä käski tehdä niin. Hän lupasi minulle henkilökohtaisesti, ja kirjallisesti maksaa takaisin, mutta pyörsikin puheensa, ja rupesi urpoilemaan jotain siitä, kun maksoinkin vielä yhden kuun vuokran, ja kun en muuttanutkaan nopeasti pois. Sillä ei ollut mitään oikeutta tehdä niin, mutta annoin asian olla, koska näin siirtyi kaikki yhteinen Suomeen jätetty omaisuus minun nimiini. Hahaa.

Ex muuten lähetti viestiä sunnuntai yönä, ja kertoi viihtyneensä erittäin hyvin perjantaina kanssani. Se halusi myös tietää, että voisiko meillä olla siipiä, vai oliko se vain hetkeen tarttumista. Minä epäilen, että se on varmaan ihastuneempi minuun, kuin minä siihen. Se on se iloinen, ja itsevarma asenne joka näköjään puree miehiin... Välitän hänestä paljon, ja mietin joskus itsekin millaista meidän elämä voisi olla viiden vuoden päästä..

maanantai 11. lokakuuta 2010

Miauuu

Ah, ja voih :) Saiskohan numerotiedustelusta tuon numeron? Mitä luulette, että vastaisiko se mun fanipostiin, jos pistäisin bikinikuvan mukaan?

Meinaan saada tänään jotain edistystä tilanteeseen F:n kanssa. Toisaalta se ei vastannut minun keveään olinpaikka tiedusteluuni eilen, joten mun puolesta se saa melkein vetää vitun päähänsä. Mä olen herkässä tilassa sen suhteen, koska olen kertonut tunteeni sille, ja se vaan jatkaa flirttiä, kun nähdään, eikä silti ota askelia itse. Ah, se tyttis on kuvioissa, ja olisihan se niin väärin sitä kohtaan ottaa osaa tähän pieneen peliini. Minuun on tullut naarmuja tässä jo, mutta olen silti tarpeeksi hullu jatkaakseni totaaliseen vammautumiseen asti. Sitä paitsi exän nainen varmaan taittelisi minut näppärästi pakastimeen mahtuvaksi, jos saisi tietää minun vehdanneen exän kanssa perjantaina. Kuten myös F:n nainen, ne kun ovat ystäviä keskenään, niin voi olla, että Alma saisi selkäänsä oikein kunnolla. Olen ollut aika susi näille neitosille :D No mitäs sekaantuivat minun exmieheeni, ja ihastukseeni. Enkä minäkään voi charmilleni mitään, ex ehdotti seksiä, ja yhteenpalaamista ihan itse, ja F on ollut se, joka suuteli ensin silloin talvella, ja nyt viikko sitten. Nyt pitää vaan pysyä säälittävyydestä erossa. Olen itsenäinen, ja älykäs, enkä lainkaan saa näyttää epätoivoisuuttani F:lle. Oikeastaan, jos tänään nähdään, niin ehkäpä vaan moikkaan sitä viileästi, ja purjehdin ohi.. Bad plan. Vai onko?

P.S. Kun eilen yöllä harpoin kohti kotia baarista törmäsin Herra M:ään. Sen palvovat silmät loistivat yön pimeydessä kun se nappasi minut karhumaiseen syleilyynsä. Jätin hänet niin "julmasti" ja yllättäen puhelimessa. Hän taisi olla kohtalaisen rakastunut, minä en ollut tippaakaan. Seksi oli vaan hyvää, ja siksi jaksoin tapailla sitä muutaman kuukauden. Muuten tyyppi oli ihan mahdoton otus, päihteitä, ja epämääräistä sekoilua. Ja sain siltä sitä paitsi yhden vittumaisen vaivan, joka vaati usean kuukauden hoidon (Ei kuitenkaan sukupuolitauti). Ja nyt pelkään, että se on tullut takaisin L:stä...Mutta joo. M pyysi liittymään seuraan, mutta pysyin tiukkana, ja sanoin meneväni kotiin, kun aamulla on tärkeää menoa. Taputin itseäni olalle tästä päätöksestä. Vähän suretti kyllä, kun toinen näytti niin ihastuneelta edelleenkin...

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Blah

Olen ihan kyllästynyt kaikkeen. Odotin tätä sunnuntaita F:n treffaamisen toivossa, nyt en ole yhtään innoissani mistään. Tälle illalle olisi kolme päällekkäistä menoa, ja ei niinkuin nappaa yhtään. Exän paljastukset vetivät niin maton altani, että en oikein tiedä mitä ajatella. F kiinnostaa edelleen, joten ehkä kysyn siltä kevyesti tekstarilla, että onko se menossa tänään. Tosin eihän sillä varmaan ole saldoa vastata, haistakoon vitun sitten. Minä en edelleenkään oikein tiedä, että kuinka ottaisin tunteeni puheeksi, ja saisin sen tunteet selville. Mitenmitenmiten?

Herra R vainoaa, vainoaa, vainoaa...En ole vastannut sille viikkoon, ja silti sieltä puskee kysymyksiä, tyyliin mikä mulla, olenko elossa, mitäh?, tavataanko?...En vastaa mitään edelleenkään, vaikka viimeinen viestikin käski kertomaan suoraan, että painu vittuun, ja  lopettaa ignooramisen. Enpä taida jaksaa.

Herra A ei ikinä vastannut viestiini. Eli se oli sitten siinä. Outo tyyppi, kun se oli kuitenkin viimeinen joka ilmaisi tapaamishalunsa.

Herra E:n kanssa saatetaan tavata alkuviikosta. Tai olemme ainakin vaihtaneet viestejä, ja sopineet jotain näkemisestä.

Pää on ihan tyhjä, ja pitäisi jaksaa tehdä projekti huomiseksi valmiiksi, ja ehkä lähteä vielä uloskin tänään...

lauantai 9. lokakuuta 2010

System error

Nyt on sellaiset kuviot taas menossa, että alkaa mennä aivot nurin, kun enää pysty käsittelemään. Alkaa muisti olla niin täynnä, että tarvii saada joku ulkoinen kovalevy jeesimään.

Ex tuli eilen illalla käymään, ja toi mukanaan kaljaa. Sitä kävimme sitten särpimään yhteisvoimin. Meillä oli hauskaa yhdessä. Kello kävi kahta, ja ex alkoi tekemään lähtöä. Oli maininnut jotain hetkeä aikaisemmin, että kuinka vaikeaksi koen uuden parisuhteen aloittamisen, ja kaikki kommervenkit. Hän veti jonkun aasinsillan sanomastani siihen, että hän päätti kertoa, että oli koko illan ajatellut seksiä kanssani. No olihan se omassakin mielessä käynyt..Sanoin kyllä, ei minua haittaisi. Kävimme sitten siitä puuhiin. En muistanutkaan, että ex on niin hyvä suutelija, ja niin pitkä. Tai siis verrattuna viimeaikaiseen otantaani. Tässä vaiheessa sitten muistinkin, että pers vuotaa, mutta ajattelin sen olen exälle ok, koska on se minut ennenkin nähnyt vastaavassa tilassa, ja teki mieli seksiä. Olihan se ok sillekin. Tai ei se ainakaan laukannut karkuun veri tipasta, tai parista. Oli hauskaa, ja tosi hämmentävää, kun toinen muisti, että mistä toinen pitää, ja tuntuu, ettei viime kerrasta olisikaan yli puolta vuotta.

Seksin jälkeen ex alkoi avautua. Se haluaa palata kanssani yhteen!!!! Mutta ei vielä, muutaman vuoden päästä, kun opiskeluni ovat ohi. En hänen analyysinsä mukaan pysty parisuhteeseen opiskellessani. Mutta siis, hän kuulemma ajatellut minua paljon viimeaikoina, ja ikävöinyt. Minulle tämä oli järjetön pommi, koska olen tehnyt paljon töitä päästäkseni vihasta, surusta, ahdistuksesa, ikävästä anteeksiantoon, ja tasapainoon asti. Nyt se tulee ja repii kaikki perustukseni onnelliseen, ja itsenäiseen elämään alas. Olihan minullakin ikävä, mutten tiedä yhtään, että olisiko minusta palaamaan yhteen. Se näkee sitten joskus. Hän lupasi odottaa minua. Ex myös kertoi, että on jo viisi vuotta tiennyt, että kenen rinnalla hän haluaa seistä, ja se on kuulemma minä. Se on todella huono puhumaan mistään, edes päissään. Arvostan tätä avautumista kyllä, mutta nyt kaikki rakentamani on aivan vinossa.

Mitä täällä tapahtuu? Mitä minun pitäisi ajatella? Vai sulattelenko ihan rauhassa, onhan tässä aikaa, eihän meillä ole mihinkään kiire. Rauhassa vaan..minulla on tunteita häntä kohtaan, mutta olen jankuttanut itselleni niin pitkään, että hän ei ole se mies kenet minä oikeasti haluan. Ehkä vain suojellakseni itseäni, koska rakastin häntä todella, ja hän jätti minut sähköpostilla. Äh, pitää miettiä, paljon.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Joka päivä jotain

Eilen mietin, että onpas harvinaisen kuiva päivä miesrintamalla. No olihan se. F ei ollut samaan aikaa duunissa, ja teidän nyt, että se ei ole myöskään tänään. Eli en näe sitä huonolla tuurilla moneen päivään. Mieli tekisi kysyä huomisia suunnitelmiaan, mutta en halua olla liian tyrkky nyt, enkä painostaa. Pitää kysellä muilta menosuunnitelmia huomiselle, ja eihän sitä koskaan tiedä, että jos ne vaikka osuvatkin yksiin F:n eventien kanssa :D

Ei se eilinen sittenkään ollut lopulta niin kuiva. Yksi pieni asia joka ilostutti. Herra A ei ollutkaan hävinnyt deittipalvelusta, ja se oli jopa käynyt profiilissani.WTF? Tänää sitten runoilin sopivaa viestiä varmaan 1,5 tuntia. Mietin siis useampaan kertaa, että onko sanavalinnat, ja aihepiirit ok. Pitäydyin sitten aika peruskaavassa: "Hei! Muistatko minut? ;) Mitä kuuluu? Mitä tapahtui?". Noh, ei vastausta nyt ainakaan pariin tuntiin...Njoo. Piti vähän kokeilla kepillä jäätä vielä. Nytpähän tiedän, kun uskalsin kysyä. Voin sitten lopultakin haudata Herra A:n pörröpäisen haamun.

Herra E oli lähettänyt viestiä FB:ssä, että se on palannut matkoiltaan. Ihan kiva, kyllä minä sen haluaisin nähdä, ja selvittää, että mikä meitä yhdistää, ja mitä meistä voisi tulla. Ainakin ystäviä, koska meillä synkkaa niin hyvin keskustelussa. Katsotaan nyt, että mitä se vastaa, kun laitoin, että olisi kiva nähdä pian.

Äh, tästä piti tulla another crazy weekend, kun olen kerrankin vapaalla töistä, mutta näyttää, että olen kahlittu läppärin, ja skannerin välimaastoon useaksi tunniksi tänä viikonloppuna. Ellen rykäse kaikkea pois alta huomenaamuna, ja sitten juhlia loppu viikonloppu valmista projektia. Tuskin kyllä valmistuu huomisen aamun aikana, on sellainen suo kahlattavana, ja kun ei ole hajuakaan laatuvaatimuksista, ja yms jutuista, ja kivahan se kanssa on, että tämä presis on ISO osa projektin loppuarvosanaa. Ihanaa.

Sunnuntaille olisi muuten nyt kolme menoa, mukaan lukien tämä F:n esittämä kutsu. Ehkä mä huomenna tekstaan sille sen kutsun tiimoilta. Jooh.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Some thinking

Tuli vaan mieleen, että F ei aikaisemmin käynyt paljoa ulkona, eikä varsinkaan vastannut event requesteihin FB:ssä. Nyt se tuntuisi viipottavan kohtalaisen paljon, niin voisiko se olla merkki, että nainen kenen kanssa se seukkaa voisi olla pian historiaa? Koska se nainen vihaa kaikkea musiikkia, mitä F kuuntelee, ja koko elämäntapaa, koska ne tosiaan muistuttaa siitä exästä. F on tosiaan aika vähän käynyt ulkona siitä lähtien, kun ne alkoivat olemaan yhdessä. Ja nyt, tsädäm, menojalka vipattaa. Minä olisin siitä hyvä tyttöystävä, että tykkään juhlia, käydä keikoilla ja minulla on samanlainen elämäntyyli...Ja sen lisäksi olen tosi kiltti, ja söpö, kun minulla on sydän mukana tekemisissäni. haha. Ja osaan kokata maukasta kasvissapuskaa. Mutta tämä on vaan pohdintaa, hölmöjä unelmia prinssistä, joka voi todellisuudessa olla kaukana prinssistä. Sellainenkin asia tuli mieleen, että minä olen aina ollut aika flirtti miehillä, ja olen miettinyt, että miten kukakin poikaystävistäni on minut nähnyt flirttailuni takia. Se käytös tulee ihan selkärangasta, ja saan helposti huomiota missä liikunkin. Minusta on välillä tuntunut tosi pahalta olla flirtti, kun kumppani ei ole lainkaan, ja varmaan kärsii tyttöystävän saamasta huomiosta.. F on kuitenkin flirttailevaa sorttia itsekin, joten olisimme siinäkin samanlaisia, tasavertaisia. Joo, aika lopettaa pilvilinnan sisustussuunnitelman teko, ja keskittyä ihan tähän päivään, ja realistisiin asioihin. Kun asioita alkaa miettiä liian pitkälle pettymys iskee ainakin kymmenen kertaa pahemmin. Ja vaikka yleensä olen aika optimistinen kaikessa, ja yritän nähdä edes yhden valoisan puolen tapahtumissa, niin tässä kuviossa on pakko luottaa sanontaan "Pessimisti ei pety". Ei se minua huoli kuitenkaan!

tiistai 5. lokakuuta 2010

Huih

Koska tänään ajattelin muuttaa loppuelämäni suunnan, aloittaa ruokaremontin, ja säästökuurin, ja urheilun, niin marssin reippaasti ennen puoltapäivää kauppaan naaraamaan alehyllyt läpi, ja käymään kirppiksillä. Olin sovituskopissa sovittelemassa erästä aivan upeaa viiden euron merkkivaatetta (ihan oikeasti), ja sitten näin matalan oven yli, että kuka penkoo miesten rekkiä, Herra F. Meinasi iskeä paniikki, ja ahdistus. Se ei ainakaan sillä hetkellä kun bongasin sen katsonut minuun, muuta epäilen, että sen täytyi nähdä minut sovituskopissa, koska kopin "ovi" oli aika paljastava, ja suoraan kaupan ovea vastapäätä, eikä kauppa ole mikään hehtaarihalli. Laittelin vaatteen takaisin henkariin, heitin takin päälle, ja repun selkään ihan rauhassa. Kun päsin ovesta ulos, F oli (onneksi) kadonnut. Minulla nimittäin meni pasmat niin sekaisin, että kädet, ja jalat tärisivät, ja jos olisi tarvinnut juosta mihinkään, niin olisin kaatunut naamalleni, koska reisilihakset menivät niin kramppiin. Pitäisi varmaan lääkitystä miettiä :D Toisaalta tämä oli vähän itseaiheutettu kohtaaminen, koska tiesin sen menevän puolilta päivin töihin, ja sen (kuten myös minunkin) bussipysäkki sattuu olemaan vakiruokakauppani vieressä...Onhan tämä vapaa maa, ja minulla oli vessapaperi loppu. Haha.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Kitumista

Oikeasti. Minä kidun lemmentuskissa. Kohde vaan kuuluu toiselle naiselle. Olen kyllä todella törkeä, ja julkea, mutta sydämestä tämä käytös kumpuaa. Onko minulla sitten ruma sydän, vai palava intohimo ihmistä kohtaan kenestä diggaan uskomattoman paljon?

F on muuttunut entistä flirtimmäksi. Siitä silmiin hukkumisestä ei tule loppua, ja olen ihan sulaa vahaa sen edessä. Tiedostan riskin, että se vaan pelaa minun kanssani, ja lopussa minulla särkyy sydän, käyttää minua hyväkseen oman itsetuntonsa pönkittämiseen, kun se tietää (ja näkee), että olen lääpälläni siihen. Otan sen riskin kuitenkin, ja yritän olla saamatta mitään mustasukkaisuuskohtauksia töissä, kun se juttelee muiden naisten kanssa. Ei se niitä ole ainakaan pannut. Hehe. Tai vaikka saisinkin mustasukkaisuuskohtauksen, en saa näyttää sitä sille. Ja olisi itsellenikin ihan viisasta olla hermostumatta, koska se kertoo, että maalailen jotain mitä ei ole olemallakaan.

Vaikka ehkä jotain on olemassa. F nimittäin kysyi minua mukaan ensi sunnuntaina kuuntelemaan keikkaa vanhaan kantabaariini. Mukaan on tulossa sen kämppikset, ja pari vierasta sen kotimaasta. Jotenkin epäilen, että sen tyttöystävä on menossa mukana. Haluaisin kysyä sitä suoraan, jotta en mene paikalle, ja jäädy totaalisesti, ja purskahda itkuun vessareissulla. Epäilyttää, että ne sen kämppikset haistaa jotain, tai se toinenhan kysyi jo perjantaina suoraan, että onko meillä jotain. Varmaan ihmetteli, jos on nähnyt F:n tyttiksen kylässä tms, että kukas tämä Alma sitten oikein on :D Pitää yrittää saada jotain keskustelua aikaa tällä viikolla aiheesta, että onko minun käytännössä viisasta ilmestyä sinne, mutta itsehän se minut sinne pyysi, niin miksen menisi. Ellei se ole ihan sadisti, ja tunteeni tietäen johtaa minut ikävään tilanteeseen, missä se on naisensa kanssa, ja minä tunnen itseni idiootiksi. Näen hänet ehkä torstaina seuraavan kerran...Leikin myöskin tulella nyt. Elämää tämä vaan on. Niin, se tosiaan edelleenkin seurustelee, vaikka olenkin useasta lähteesta kuullut, ettei se toimi, niin se on silti varattu. Ennenkuin alan suunnitella häiden väriteemaa, niin sen tarvitsisi sinkkuuntua ensin.

Vuosi sitten, kun oltiin vasta tutustuttu F:n kanssa, ja olin päässyt alun ärsytyksestä eroon, niin töihin mennessä olin joskus niin jännittynyt mahdollisesta kohtaamisesta, että maha alkoi krampata kun seisoin bussia odottamassa. Kun siihen sitten törmäsi töissä, niin korvissa humisi, posket meni ihan tomaateiksi, ja en osannut enää oikein puhua. Ja kun ekaa kertaa eksyttiin samoihin iltamiin, mulla meinasi mennä taju kun bongasin sen yleisön joukosta, katseemme kohtasivat....EI vittu nythän mä muistin jotain mitä tapahtui jo vuosi sitten, ja juuri niissä ekoissa bileissä missä oltiin samaan aikaan!

Kirjoitin silloin melkein blogimaista tekstiä ketjuun työpaikkaihastumisesta Ht.netissä, nyt se on varmaan jo jossain bittiavaruudessa, mutta olisi hauska lukea se läpi, ja muistella, että mitä kaikkea meidän välillä on tapahtunutkaan...Mutta siis, nämä ekat bileet. Exä oli vessassa, ja F kävi hyökkäykseen. Ei mitään villiä, mutta julkisella paikalla kuitenkin aika julkeaa, kun minulla oli omakin mies paikalla. Ihan vaan kosketuksia, hipaisuja, joka kerta kun ohitimme toisemme, mutta se oli hän joka sen leikin aloitti.. Plus pitkiä katseet. Muistan kun olin bongannut hänen silmänsä muun jengin seasta ekaa kertaa, käänsin vaan pääni pois, ja menin ihan paniikkiin, kun oma ukko seisoi vieressä, ja mä olen ihan vetelänä toisen miehen katseesta. F lähti sitten tulemaan kohti, näin sivusilmällä. Olin baaritiskillä sillä hetkellä, ja sitten näin sen seisovan takanani tiskin takana olevan peilin kautta. Pakoon en enää päässyt, oli pakko kääntyä, ja kohdata ne silmät, ja se vetovoima...En muistanutkaan enää koko tapahtumaa. Sitä kiinnosti selvästi minä, kuin se oli sinkku. Nyt on osat vaihtuneet päikseen.

Nyt ei pysty muistelemaan enempää...Sattuu liikaa, kun sydän huutaa jonkun perään, mitä voi olla mahdoton saada.

Päätin lyhyen, mutta ärhäkän tupakkalakkonikin about 20 tunnin jälkeen. Olen heikko, tiedän. Arvostan kuitenkin jonkinlaisia yöunia, ilman, että sydän hakkaa sataa, ja tekee mieli purra oma käsi irti. Yritän taas kohta uudestaan. Voisin ihan piruuttani ostaa jotain nikotiinisysteemiä, ja katsoa niiden voima. Olen kyllä enemmän koukussa siihen tupakointitilanteeseen, ja savun tunteeseen keuhkoissa, ja rööki haiseekin hyvältä.

Ah, ja R lähetti kaksi anteeksianteeksianteeksi-viestiä. En vastanut kumpaankaan. Vitun mulkku pilasi yöni, ja sai minut lopulta uneksimaan jostain tosi ellottavasta vanhasta miehestä, joka oli tosi rakastunut minuun, ja se oli tosi epäilyttävä, ja kosmiset voimat saivat minut lentämään holtittomasti pitkin pimeitä, sateesta kiiltäviä katuja, vanhan irstailijan nauraessa vieressä. Mitähän sitten ensi yönä...

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Riepoo

Herra R päätti sitten tuhota yöuneni. Ensimmäiset pari viestiä tuli puolen yön tietämillä. En vastannut mitään. Olin vielä hereillä kahden jälkeen, ja kah, puhelin soi, en vastannut. Kävin nukkumaan kolmelta. Olin muutenkin hermostunut, kun en saanut ilta tupakkaani, pulssi oli korkea, enkä pystynyt oikein rentoutumaan. Puhelin soi taas. Iskin punaista luuria. Sitten tuli viestiä, että herää, ja jotain tapaamisesta. Laitoin ihan suoraan, että haista vittu, mulla on työpäivä huomenna, ja yritän nukkua. Ja taas se vastasi, nyt jotain, että jee olen hereillä, tule tänne. En enää vastannut mitään, ja sitten tuli säälinhaku/syyllistämis-viesti, että se on hävittänyt kaverinsa kenen luokse sen piti mennä yöksi. Onko se minun ongelmani, varsinkaan, kun olen sanonut jo kauan sitten etten kutsu ketään luokseni, ja enkä halua tavata nyt. Byhyyy. Tässä vaiheessa suljin puhelimen, ja rukoilin hyvin kiitollisena, ettei se tiedä, että missä minä asun ja, että minulla on prepaid-liittymä, ja käsittääkseni tietoja ei pysty onkimaan selville numeron perusteella. Täällä toimii nämä prepaidit vähän erilailla kuin Suomessa. Nimet, ja osoitteet rekisteröidään, ja tarvitaan joku virallinen kirje nimellä, ja osoitteella, että liittymän edes saa.

Kännissähän se oli. Mitenhän se kuvitteli harrastavansa seksiä siinä kondiksessa selvän naisen kanssa, joka edellyttää kortongin käyttöä? Sillä taisi nousta hattuun, kun sain orgasmin sen kanssa, ja mainitsin asiasta, etten yleensä saa helposti ekalla kerralla kenenkään kanssa. Tosiasiassa uskalsin olla rohkea, ja pyytää siltä juttuja, jotka toimivat minulla, ja koko tapaamisen motiivihan oli saada seksuaalista tyydytystä, koska panetti niin, että melkein sattui. Rohkea olin, koska otin päälle ihan toisenlaisen roolin hänen kanssaan, etten paljasta itsestäni liikoja, eikä omana aikomukseni ollut varsinaisesti hässiä kun se kerta, ja that's it.

Nyt alkaa ihan totaalinen jääkausi, en vastaa enää ikinä mitään sille. Tuo oli jo niin säälittävää.

Sydän halkeaa

Tai ehkä hieman turhan dramaattinen otsikko, mutta menkööt tämän kerran. Pumppu on kyllä kovilla pienen darran, työstressin, ja ihmissuhdetilanteiden vatvomisen takia. Näin F:n duunissa. Sama säihke sen silmissä, sama intesiivinen tuijotus, samat hymyt, ja se suloinen onnellinen fiilis joka minut valtaa aina kun pysähdymme hetkeksi juttelemaan. Ei se ainakaan tuntunut säihkähtäneeltä sen minun eilisen todella yllättävän paljastukseni vuoksi. Ihan sama kissa, ja hiiri-leikki oli päällä tänäänkin. Olin syöksymässä morkkispyörteeseen iltapäivällä, mutta juuri vasta tajusin, etä miksi en joutunut siihen kurimukseen kuitenkaan. Se oli jotain mitä F sanoi, ja se sai minut hyvälle tuulelle, ja unohtamaan itsesyytökset. Ihan vaan jotain niinkin yksinkertaista, etten hänen mielestään ollut humalassa, tai ainakaan pahassa kunnossa. Ja se vielä muisti, että mitä olin juonut illan aikana :D Se valoi uskoa minuun, etten ehkä sittenkään ole ihan pitelemätön idiootti juopuneena. Koska mä voin ottaa puheenaiheeksi sen, että mitä meidän kahden välillä tapahuu? Korrekteinta olisi varmaan lykätä siihen, kun sekin on sinkku, vai olenko kaamea narttu jos yritän manipuloida sitä eroamaan? Koskakoskakoska? Ja voiko tämän henkisen keskustelun suorittaa facebookissa, vai pitääkö sopia erikseen treffit? Sittenhän se olisi jo aika vakavaa...Töissä ei oikein huvittaisi puhua, kun voi mennä pasmat sekaisin, ja eksytään samaan aikaan tauolle niin harvoin, koska työskennellään niin erilaisilla sopimuksilla, ja erilaisissa tehtävissä. Oli miten oli, se tietää nyt ihan varmasti, että pidän siitä. Enkä vain kaverina, vaan ihan romanttisessa mielessä. Meissä on pelottavan paljon samaa, ja hauskoja pieniä yksityiskohtia, jotka nekin matchaa pelottavasti. Olen pannut itseni nyt aika likoon, enkä enää välitä ympärillä olevien ihmisten mielipiteistä.

Herra E lähestyi minua myös tänään. Ihmetteli, kun minusta ei ole kuulunut mitään koko viikkoon. No anteeksi, luulin olevan ulkomailla torstaista lähtien, enkä halunnut ahdistella ennen reissua, koska minulla on ainakin aina kiire ennen matkaa. Sen suunnitelmat olivatkin muuttuneet, ja ei se ollut vielä tänäänkään lähtenyt. No kiitos, kun ilmoitit nyt. Se tahtoisi nähdä ensi viikolla. Jepjep. Laitoin vaan viestiin, että luulin, ettei se ole innostunut tapaamaan enää, kun jouduin niin hämmennyksiin viime kohtaamisen sisällöstä. Ymmärsin ilmeisesti sen motiivit väärin, ja E on siis vielä mahdottomampi, ja haastavampi, kuin kuvittelinkaan. Kiinnostaa kyllä hieman katsoa tämäkin kuvio loppuun. Jos ei niitä romanttisia tunteita synny, niin pitäydytään sitten ystävinä.

Ja Herra R jatkoi vonkaamista. En tosiaankaan jaksanut lähteä tappelemaan töiden, ja juopottelun jälkeen minkään nutipään kanssa kumin käytöstä, kun ei edes paneta yhtään. Ja sen ulkonäkö nyt ei varsinaisesti ollut se suurin panohalujen herättäjä. Ei susiruma, mutta lyhyt, ja vähän outo naama. Rakastaisi kuulemma nähdä minut pian. No yhyy, nyt ei kiinnosta. En edes tajua, että miksi aloin taas vastailla sen viesteihin. Kaamea riesa, ja vaiva. Nytkin oli tullut kaksi viestiä, että haluanko nähdä tänään. Sanoin sille jo kerran ei tänään, ihme kun ei mene jakeluun. Ihme kun pitää jäädä roikkumaan yhdenyönpanon jälkeen yli kuukaudeksi (toki tähän väliin voin vetää omat kuvioni. Saatoin hieman roikkua A:ssa, ja ehkä jonkunverran F:n perässä olen, mutta en minä nyt hyva jumala kokoaikaa niille viestitellyt, tai viestittele...). Oma mokani, että olen vastannut sille. Mutta ei sekään kyllä ole auttanut, jos en vastaa, se silti lähettää viestiä. Onkohan se ihastunut? Sillä ei kyllä olisi edes teoreettista saumaa vakavaan suhteeseen kanssani, liian tavis. Ei kestäisi minun rinnallani, eikä hän ruokkisi luovuuttani.

Naurattaa se, että kävin hipeltämään F:ää sillä lailla kävellessä. Olen yleensä melko huono koskemaan toiseen, vieraampaan ihmiseen, nyt en vaan pystynyt hillitsemään itseäni enää sen ensimmäisen tahattoman kosketuksen jälkeen. Ja sain ainakin päiväuniini uutta materiaalia siitä nopeasta suudelmasta. Ne silmät loistivat pimeydessä, ja kun se kumartui yhtäkkiä kohti, ja suuteli hätäisesti, ja en voinut uskoa, että olen elossa. En ole ihan varma, että miksi se suuteli minua, tunnustinko tykkäämiseni, ja se kommentoi siihen suudelmalla, vai kerroinko kaiken oleellisen sillä pienellä reiden, käden, ja perseen hipellyksellä.

Muutama fakta Almasta:
- Puhelimeni on äänettömällä aina, kotonakin. Ja olen ihan mahdottomann huono siis vastaamaan puheluihin, ja tekstareihin. Säikähdän paskat housuun, jos siinä äänet päällä, ja se sattuu soimaan.
- Haluaisin oppia soittamaan kitaraa, skeittaamaan, ja laulamaan oikealla tekniikalla.
- Haaveilen miehestä, lapsista, ja omasta perheestä, vaikka tiedän, että ahdistun melko varmasti seuraavassakin parisuhteessani, koska saan huomiota vaan yhdeltä mieheltä.
- Rakastan tupakointia, mutta haluaisin lopettaa. Aloitin juuri lopettamisyrityksen nro 113, nyt jo nykii päässä vaikkei viime sauhuista ole kuin viitisen tuntia.
- Pelkään menettäväni kontrollin elämääni, ensimmäiset askeleet on jo otettu kohti tilannetta missä kaikki menee vituiksi. Unirytmi on jo vituillaan, joka johtaa siihen, että nukun liian pitkään. Olen järjestelmällisesti ollut töistä myöhässä pari kolme viikkoa nyt, ennen olin ihan tosi jämpti tässä asiassa. Opiskelu ahdistaa, enkä osaa yhtään sanoa, että haukkasinko nyt liian ison palan. Ja pahe, jolle olen aina sanonut ennen ei, on ollut ihan ok kaksi viimeistä viikonloppua.
- Haluaisin pakata rinkkani, ja pyyhkäistä jonnekkin etelään pitkäksi aikaa. Eroon rutiineista, ja pakko-tekemisestä.

Ugh.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Krapula ( x ) mies ( )

Tänäään tuntuu tosi vaikealta aloittaa kirjoittamaan. Olen tuijottanut tätä tyhjää laatikkoa pitkään, ja ajatukset vaan risteileilevät, kimpoilevat aivolohkojen välillä, kuin kumpikaan puoli ei haluaisi ottaa vastuuta niistä. Kyllä, on darra, muttei lainkaan hullua morkkista. Omituista.

Mistä sitä nyt aloittaisi? Näin F:n töissä. Juteltiin paljon kuten yleensä tapaamme tehdä, ja molemmat olivat todella menossa samaan paikkaa viettämään iltaa. Viimeisen keran näin sen töissä vartti ennen vuoron loppua. Se pääsikin lähtemään aikaisemmin. Eli emme siis taittaneet matka yhdessä. Minulla tuli kevyt paniikki, että joudun tekemään entreen yksin sinne, ja niitä tilanteita vihaan, varsinkin jos on riski, että paikalla on tuttuja ihmisiä. Mainitsin F:lle tästä tunteesta, että minua pelottaa, ja vähän ahdistaa tulla sinne, kun paikalla voi olla ketä vaan. Se yritti piristää, ja sanoi, ettei minulla ole mitään hätää, että reippaasti vaan mukaan pitämään hauskaa. Se tuntui tarkoittavan mitä se sanoi, ja lopuksi vielä iski silmää minulle, vinon hymyn kera. What can I do after that? Hautasin siis panikoivat ajatukseni, ja mielikuvan itsestäni kotona halaamassa rosé-pulloa, ja piehtaroimassa itsesäälissä.

Ensimmäinen henkilö kenet näin suoraan ulko-ovelta maksaessani pääsymaksua oli tottakai Herra D. Second thoughts, olikohan tämä sittenkään ihan fiksu idea, ja meinasin luikkia pakoon. No se ehti nähdä minut, joten se olisi ollut aika turhaa. Jatkoin matkaa sisemmälle, moikkasin D:tä, ja sen vieressä pörräävää Herra M:ää. Ihanaa, meinasin yksyä, että joko ovat vaihtaneet panokokemukset...Ajattelin, ettei tämä nyt oikein suju, kun en nähnyt ketään niistä tyypeistä ketä facebookissa oli ilmoittanu tulevansa, ja luotin, että pystyn välttämään oudot tilanteet hengaamalla heidän kanssaan. No mutta, ei auta itku. Kurvasin exän viereen istumaan, ja sen nainen ilmestyi paikalle kanssa. Teki mieli jälleen satuttaa itseäni jollain terävällä, tai no melkein millä vaan. Loihdin kuitenkin aurinkoisen hymyn naamalleni, ja yritin olla tosi iloinen, ja ystävällinen. Ja onnistuin oikeasti melko hyvin. Juttelin exän naiselle ihan tavallisia, ja kyselin kysymyksiä. Se oli tosi vaikean oloinen, ja exäkin vähän vihjasi, että se on vähän vaikeana. Yritin vaan osoittaa, ettei minulla ole mitään häntä vastaan, ja olisi helpompaa jos voisimme olla edes puheväleissä, koska piirit on niin pienet. En ole hänelle tehnyt mitään pahaa, enkä minä kanna hänelle kaunaa. Onneksi olin aika perusiloisella tuulella.

Vaihdoin seuraa, kun bongasin F:n, ja M:n ja D:n tuijoitus huoneen toiselta puolelta kävi vituttamaan. Tiesin kyllä, että mistä ne puhuivat, meistä kolmesta, minusta, ja suhteestani exään, ja sen naiseen, ja kaikkeen mitä on ehtinyt tapahtua, ja siitä, että pystyttiin istumaan samassa pöydässä nyt. Tosin nämä kaksi, D ja M, eivät usko aikuismaiseen keskusteluun, ja välien korjaamiseen, vaan eternaaliseen vihanpitoon. Ja ne ajattelivat varmasti myös, että ole nyt niin yksinäinen, että tungin väkisin exän seuraan, kun muut ovet ovat menneet kiinni. On siinä totuuden siemen, mutta entäs sitten. Helpompaa olla ihmisten kanssa väleissä. Mutta minua hauskutti ajatus, että "sit mä oon pannu tuon kanssa, ja sitte tuon, ja tuon, ja tuon..." Exäkin oli lähettänyt mulle viestin juuri ennekuin saavuin, että täällä on exiä sitten rivissä. En tiedä, että oliko se varoitusviesti, vai vinkki, ettei tarvis tulla :D Myöhäistä se oli kuitenkin, kun luin viestin vasta, kun istuin sen vieressä.

Loppuillan hengailin sitten F:n, ja sen kaverien kanssa. Tai no tuttuja tyyppejähän ne kaikki oli minulle. Juteltiin aika paljon F:n kanssa, ja kyllä se vetovoima on ja pysyy. Näin ensikertaa F:n uuden kämppiksen, ja se kysyi aika pian, että onko meillä F:n kanssa jotain säpinää. Mitäpä siihen vastata? Hämmennyin täysin, ja vastasin varmasti jotain tosi erikoista, ja noloa. Ehkä tunnustinkin. Joko kaveri oli kovin tarkkanäköinen, tai sitten käytökseni oli ilmiselvää. Jessus.

Lähdin samaan aikaa kotiin F:n, ja sen kämppiksien kanssa. Jättäydyttiin kävelemään F:n kanssa hieman muiden taakse. Hyvin lyhyeksi aikaa, mutta minun mitta-asteikolla "paljon" ehti tapahtua muutamassa hetkessä. Kävelin aika lähellä häntä, ja käteni hipaisi häntä. Päähäni nousi sarvet, ja hipaisin tahallani uudestaan. Se otti minua kädestä kiinni, ja puristi, ja päästi irti. Sanoin hänelle, että pidän hänestä, ja hän kuulemma tietää sen. Olen siis hyvin piilottanut ihastukseni :D Sitten...*tättärätää* ...se kumartui minua kohti, ja suuteli minua nopeasti suulle. Kaikki tämä siis tapahtui todella nopeasti, ja yritimme pitää sen piilossa kahdelta muulta. Ei varmaan onnistunut kovinkaan kaksisesti, mutta eihän siinä mitään..haha. Hän sanoi, että meidän pitää keskustella asiasta myöhemmin. Totta munassa, vihdoinkin. Olen vaan odottanut, että se saa sen sanottua ulos, etten minä ole ainoa kiinnostunut tässä kuviossa. En sinänsä ole niin kiinnostunut keskustelun tuloksesta, vaan ihan vaan siitä faktasta, että asialle tehdään jotain, ja saan jonkinlaisen sielunrauhan, ilman kalvavaa epätietoisuutta. Olin kyllä ilmeisen epätoivoisen oloinen, kun F sanoi, etten voi tänään tulla hänen kanssaan. No ei kyllä oikeasti kuulunut suunnitelmiinkaan, kunhan vaan hengailin niin kauan kunnes pojat saivat taksin alleen, ja kipitin kotiin nukkumaan.

Eilen puhuttua varjostaa kuningas alkoholi, mutta kyllähän me molemmat tiedetään, että puhua täytyy. Se asia selvisi, että uuden kämppiksen syystä se ei muutakaan toiseen kaupunkiin! Huraa! Ai niin, sillähän on se tyttöystäväkin...Olen varmaan juuri sellainen nainen mitä muut naiset vihaa. Tunteettomasti vaan isken toisten miehiä, enkä edes muista näitä tyttöystäviä. Tässä tapauksessa tosin tiedän, ettei suhde ole kovinkaan terve, eikä F ole onnellinen. Ihan itse se sen sanoi. Kertoohan tämä miehestäkin kyllä, ettei se lopeta suhdettaan, vaan pelaa muiden naisten kanssa. Tässä voi tulla itsekin kohdelluksi samalla tavalla, jos meistä ikinä tulee meitä. Tiedän kuitenkin hänet aika flirtiksi, ja se tulee naisten kanssa juttuun. Se on osa hänen persoonallisuuttaan. Joskus se feromonien vetovoima on vaan liikaa. En ole ihastunut sitten ex-avomieheni keneenkään näin paljon, ja aidosti sydämellä.

Kohta pitää lähteä töihin, ja näen hänet siellä. Saas nähdä, että kuinka vaikeaksi menemme kohdatessa. Kehtaanko kysyä jo tänään, että koska, ja missä puhumme asiat selviksi? Vai annanko asian vielä olla tänään, ja otan yhteyttä vaikka FB:ssä alkuviikosta?

Yäääh, kohta alkaa morkkistelut. Olin kännissä, käyttäydyin tyrkysti, olin kännissä, olin tyrkky, poltin taas muuta kuin normitupkakkaa, join liikaa, mokailin, olin säälittävä, niin ja olin kännissä. Miten morkkiksesta, ja mokailusta pääsee eroon...Olemalla JUOMATTA! Mutta eihän näitä kuviota selvinpäin kukaan kestä. Selkeä dilemma, joka vaatii kiihkeää aivotyöskentelyä.

Kivampi lopettaa teksti kuvaan, vähänkuin jälkiruoka. Tollasen vierestä voisi itse kukin aamulla heräillä. Mikä noissa artistinrentuissa oikein viehättää. Nehän on ihan mahdottomia moniongelmaisia villipetoja, joiden kanssa vaan polttaa sormensa, hermonsa, ja sydämensä. Ah, on ne niin seksikkäitä ;)
panisipanisipanisin
P.S. Väänsin tätä tekstiä pari tuntia, ihan uskomattomn hankalaa tuottaa tekstiä. Pahoitteluni, jos tekstin laatu ei vastaa aiempaa. Aivot on niin solmussa, ja tilanne vähän käsittelemättä itsellänikin. Nytkun vaan välttäis morkkiksen. Ei pidä miettiä liikaa..

perjantai 1. lokakuuta 2010

Voihan perse

Tämä ilta ei näytä kovin lupaavalta :( F oli kysynyt naamiksessa exältäni, että nähdäänhän bileissä tänään. Sen lisäksi, että kirppu-kalle, Herra M ottaa myös osaa kyseiseen eventiin. Ja kappas, sain myös viesin Herra D:ltä joku muistutti näistä bileistä, eli hyvin suurella todennäköisyydellä siellä on sellainen seurakunta koolla, että saatan jättäytyä huvin ulkopuolelle. Pöh. Vituttaa nää pienet piirit, ja vituttaa sekin, että en saa ikinä mahdollisuutta F:n kanssa ilman typeriä jännitteitä, ja ylimääräisiä silmäpareja. Mutta mun naama on edelleenkin aika kaamea pitsa, joten ehkä en tahdo aiheuttaa tarumoja kanssaihmisille, ja imen peukkua kotosalla tämän illan. Käyn kyllä varmuuden vuoksi viinakaupassa ennen töihin menoa, jos F pystyy minut vakuuttamaan tulemaan mukaan, ja siellä ei ole tyttöystäviä tms naisia paikalla. Vitun vittu, miksi? Lähetin F:lle viestin, missä kysyin tästä illasta. Se tapahtui ennenkuin kävin lukemassa mitään FB:stä. Tuntuupa nyt typerältä.

 En jaksa ruoskia itseäni tästä enää. Kai sitä pitää vaan liittyä seuraan illalla, ottaa muutama huikka siideria, ja käydä teinimäisesti avautumassa asiasta F:lle, ja katsoa, että mitä se on mieltä. En kyllä edelleenkään haluaisi pilata ystävyyttämme, joten en ole kovin innoissani tästä suunnitelmasta. Tiedän kyllä oikean hetken, kun siihen joudun.

Mutta mitä tapahtui eilen illalla? Olin ihan rauhakseen kotona, ja panikoin tekemättömien projektien kanssa, kunnes sain viestin. Herra R ei siis voi vieläkään jättää minua rauhaan...Heti ensimmäiseen viestiin laitoin ihan suoraan, että jos meinaa minun kanssasi vieä panna, niin kumia käytetään. Piste. Ja, että viimeksi tämä asia tuntui olevan ongelma hänelle. Ei kuulemma ole, niin varmaan, en usko. Jatkettiin juttua mesessä. Se vinkui kovasti, että tahtoisi nähdä minut uudestaan nyt lauantaina. Vastasin vaan, että mun pitää ensin katsoa, että mitä tapahtuu nyt perjantaina. Hän tietää kuvioni melko, mutta on kuvion ulkopuolinen tekijä, ja itsepähän kysyi. No päädyin nakuilemaan web cameralle, taas! Tuo harrastus pitää nyt lopettaa ihan oikeasti, ellei siitä aleta maksaa hyvin. Ilmaiseksi en suostu siihen enää, niin, ettäs tiedätte. Että turha tulla sitten vinkumaan, jos ei meinaa maksaa :D Mitähän se haluaa minusta? Pelkkää seksiä, vai onko se pentele mennyt ihastumaan? hui.

Nakuilun jälkeen raahauduin alaovelle tupakoimaan, kun kello alkoi käydä jo puoli kahta. Ovi aukesi takanani, ja siellä oli ensin miespuolinen naapurini. Sitten ovi meni kiinni, ja nainen avasi sen seuravaksi.. Olin jo vähän vittuuntunut taas, ettei saa saatana edes tupakoida rauhassa. Nainen pyysi minut kuitenkin sisään asuntoonsa, ja sanoi, että voin tupakoida heidän luonaan. Jaaha, ok, kai minä sitten tulen. Esittelin itseni, ja kalja kannettiin eteeni. Vietin heidän luonaan aamuyötä johonkin viiteen saakka, olutta, vodkaa, ja kotipolttoista siemaillen, ja olin kohtalaisen päissäni, kun könysin suihkun kautta omaan sänkyyni. Kuinka random seikkailu tuo oli?  Ei paskempi reissu. Nainen kysyi minua bilettämäänkin lauantaina. Pitää nyt katsoa..ja tupakointikin halpenee, kun heidän kauttaan saa ostettua ulkomaista körssiä. Tosin nyt on krapula, ja nukuin pommiin vaan noin kolme tuntia, joten kouluun asti en tänään päässyt. Missasin suurella mahdollisuudella jotain tärkeää, mutta tämä ei saa tulla tavaksi, että ehkä tämä yksi kerta on ok. Onhan? :) Mulla on ihan oikeasti krapula, päähän sattuu, ja noin kahden tunnin päästä pitää alkaa valmistautua töihin...yääh. Mulla jäi muuten outo fiilis siitä miehestä. Ne ei ollut pariskunta, vaan se nainen oli sen veljen vaimo tms. Asuvat kuitenkin yhdessä, wtf? Varmasti hyvä selitys, mutta minulla jäi fiilis, että mies katseli minua vähän sillä silmällä. Se vasta olisikin kaameaa jos joku stalkkaisi omassa talossa..haha

Eikai tässä muuta tähän hätään. Olis tosi kiva tietää, että miksi mun kyynärpää on kipeä..hmm. Palailen asiaan huomenna, jos huonosti käy niin jo tänä iltana ;( Ei tässä taida olla muuta lisättävää, vaikka kuinka mietin. Aivot aika jumissa. haha