tiistai 28. syyskuuta 2010

Toimeton tiistai

Ihan hiton turha päivä. Tai no, kävin sentään kaupassa, ja kokkasin. Ehkä kevyesti huolestuttava piirre itsessäni on alehyllyjen läpikäyminen heti ensimmäisenä, kun kauppaan astuu. Mutta hei, kannattihan sitä vanupuikkojen ostoa lykätä kolmisen viikkoa, kun nyt paketillinen löytyi alelaarista 50 senttiin, ja riemulla ei meinannut olla rajoja :D Varsinkaan sen jälkeen, kun olin vielä löytänyt tampponeja samalla hinnalla..Pienet on ilot, ja säästinkin ainakin neljä euroa....hehe

Muutaman sanan vaihdoin F:n kanssa chatissa. Se kertoi olevansa koiransa kanssa ulos pian. Teki mieli kysyä, että treffataanko kaupan kulmalla, ja mennään yhdessä lenkille. En sitten kehdannut, en tahdo ahdistaa. Tai sitten se oli tärppi mulle, mihin en tarttunut. Nytkin se on onlinena FB:ssä, mutta jotenkin tuntuu, etten viitisi olla liian ahdisteleva. Vai pitäisikö nyt kysyä siitä perjantaista, ettei se kelaa minun olleen vastahankainen, ja se tekee jotain muita suunnitelmia perjantaiksi. Vaikka koti-illan tyttöystävänsä kanssa...Äh, yritin lähettää sille viestiä nyt, mutta se olikin mennyt offline.

Jännittää niin sikana, että mitä tässä tapahtuu. ja tiedän myös, että tällä viikolla saatan myös pudota korkealta, ja satuttaa itseni pahasti. Tietysti tahtoisin välttyä tuskalta, mutta tämä on elämää, ja tässä on kyse muistakin ihmisistä. Sain ihastumista F:ää kohtaan hillittyä vähän kevään, ja kesän aikana. Yhtenä päivänä heinäkuussa tajusin, että ei se ihastus ole mihinkään hävinnyt, ja kaikki tunteet roihahtivat takaisin liekkiin. Tunnustin tämän luotetulle työkaverilleni, koska hän on seurannut tätä tuskaista työ"suhdetta" alusta lähtien, ja hän on sanonut alusta asti, että olisimme upea pari. Hän sanoi sen jo aiemmin, ennekuin olin edes päättänyt, että mitä mieltä F:stä olen. Hän myös sanoi, että hän tietää, ja on varma, että jotain meidän välillä tulee tapahtumaan vielä...Toivottavasti hällä on ennustajaeukon lahjoja..haha

Olen kyllä niin tulisilla hiilillä, enkä osaa yhtään arvata, että voiko F:än puheisiin luottaa, vai puhuiko se vaan lämpimikseen. Miksi se olisi ottanut asian vielä uudestaan puheeksi, ja tuijottanut suoraan silmiin, ja selittänyt sen suunnitelmaa, että miten laittaudutaan valmiiksi töissä äkkiä, ja otetaan bussi nro se ja se. Kai sitä pitäisi vaan yrittää luottaa ihmisiin, mutten oikeastaan edes yli vuoden tuntemisen jälkeen osaa sanoa, että onko se luotettava, kai se on. Yleensä olen aika sinisilmäinen, ja luottavainen, mutta jotenkin näissä asioissa missä on minun puoleltani paljon tunnetta pelissä, yritän olla hieman varoivaisempi, ettei tule pettymyksiä. Jotenkin sitä innostusta on niin vaikea suitsia, ja lopulta saan aina näpeilleni.

Olisin vaan niin onnellinen jo tämä vuoden jahkailu tulisi jo johonkin päätökseen, mihin tahansa päätökseen. Surusta pääsee aina yli, ja voi jatkaa elämää, mutta tämä ikuinen epätietoisuus on todella nakertavaa, kun kukaan muu mies ei tunnu oikein miltään hänen rinnallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti