maanantai 13. syyskuuta 2010

Pakolliset morkkistelut

Nyt iski , tai iski jo eilen, hätä, että annoin tälle lationolle ihan kaamean kuvan itsestäni. Tiedän olevani kaamea ämmä päissäni, mutten mielestäni ollut vielä siinä vaiheessa, kun menin miestä tapaamaan. Puhuinko ihan typeriä sen mielestä, kun se oli niin älykäs, ja minulla vahvat periaatteet, että mihin elämässäni uskon. Jos puhuinkin liikaa, ja paasaten? Meinasin kohta lähettää sille viestiä, ja varmistaa huomiset kahvittelut.Olisi tosi mahtavaa nähdä tyyppi uudestaan. Siitä tuli vähän pöllähtänyt linnunpoikanen mieleen, niin suloinen otus se oli. Ja nyt pitää kääntää korkki kiinni, ellei ilmene hyvää syytä, ah kappas, ensi perjantaina olisi valmistujaiset...Jes, mä en pääse näköjään elämässäni pakoon alkoholia, aina on joku syy juoda. Viikot olen kyllä kuivin suin yleensä, paitsi nyt olisi lauantaina avattu rosé kylmässä....kyllä vai ei? Huomenna tarvitsee nousta aikaisin ylös kyllä..

Jos ei treffit huomiselle natsaa tämän nappisilmän kanssa, niin olemassa on plan B. Tämä iso kaveri jonka kanssa piti olla deitit perjantaina olisi kanssa innostunut näkemään tiistaina. Kohtalon ivaa. Ehdotin sitten viileästi keskiviikkoa, mutta sanoin, että voin yrittää katsoa, josko tiistai sopisi. Iso mies on edelleen niin mielenkiintoisen oloinen. Mutta pitää nyt katsoa, että onko se liian itsenäinen, ja oma elämä keskeinen. Minä olen kuitenkin suhteessa läheisyysrippuvainen, don't get me wrong, saa, ja pitää olla omakin elämä, ja minäkin tarvitsen paljon tilaa ympärilleni, mutta satutan sydämeni tosi helposti, kun halut, ja toiveet menevät ristiin, ja minua ei ymmärretä. Mutta jos vaikka en menisi ihan näin pitkälle ajatuksissani, ennekuin ole edes herran tavannut...joo-o.

Nyt pitäisi vaan saada selvitettyä, että minelta huominen pakollinen menoni loppuu, niin voin ilmoittaa söpöläiselle, että mikä aika kävisi. Jos se ei vastaa, niin sitten uutta matoa koukkuun. Ah, Herra R, tämä yhdenyön hotellisäätökin kysyi, josko keskiviikkona sopisi tavata. Juu ei, nyt ei ehdi.Se lähetti muutenkin jotein kiukutteluviestejä eilen, kun en heti vastannut sen viestiin. Kerroin olleeni suihkussa, niin se leppyi. Ihankuin tässä jotain olisin sille luvannut, kun tarvitsee alkaa kiukuttelmaan jos ei sillä minuutilla ehdi vastata viestiin. Onkohan se ihastunut? Miksi aina ne ihastuu, ketä en voi ajatellakaan suhteeseen kun ovat liian kilttejä, hajuttomia ja mauttomia, ja ne keiden perään käyn ihan kuumana ovat ihme mulkeroita keihin ei saa mitään yhteyttä.

Ai kaamea, kun jaksan morkkistella tota lauantai iltaa. Eikä vaan niitä treffejä, vaan kaikkea muuta aivotonta mitä olen mennyt kanssa ihmisille kaakattamaan. Ehkä nekin muistaa yhtä paljon kun minäkin sunnuntai aamuisin, ja olen turvallisella puolella. Ja toivottavasti en jäänyt kiinni kellekkään F:n vamppaamisesta. Jotain me puhuttiin illan aikana, mutta olen salettiin käyttäytynyt tosi nolosti. Pakkohan mun on ollut. Oikeesti. Onneksi on vasta viikonloppuna duunia seuraavan kerran, että pahimmat noloudet ehtii unohtua tämän vilkkaan viikon aikana.Mut hei, oikeesti!

Ja menin muuten taas laukomaan uudelle esimihelleni aamupökkeryksissä jotain nenäkästä, ja  vittumaista. Se varmaan vihaa minua, ihan oikeasti. No nopeutuupa osastonvaihto varmaan, kun se ei kohta enää kestä minua. Ihme kukkoilija se on uusine rutiineineen, ja typerine listoineen, jotka eivät keskity varsinaisiin ongelmiin kuitenkaan. Ja minä en edelleenkään kestä, että se tulee sössöttämään itsestäänselvyyksiä, ja osoittelemaan päivänselviä duuneja, jotka ovat jo listallani. Grau.