perjantai 10. syyskuuta 2010

Päivitys

Ei se ex kuulemma eronnutkaan, vaan ne teki vaan pesäeron. Jaahas. Kuinkas moni erilleen muuttanut pariskunta on palannut yhteen, ja löytänyt sitä liekkiä enää erossa asumisen jälkeen? Kysynpä vaan. Mun järkeen ei käy tuo kuvio. Se nainen taisi tajuta, että millainen mies se on, eikä se siitä kummemmaksi muutu, mutta koska niiden juttu lähti jo niin ällöttävästi liikkeelle (minun kannaltani), niin ei ylpeydeltään voi myöntää, että tulipa pokattua toiselta naiselta kasa paskaa (mies on kyllä kohtalaisen kiltti, ja mahtava kotitöissä, mutta vittu mikä tuppisuinen tunnevammainen se on suurimman osan ajasta). Ehkä ne piti toisiaan jotenkin voitonmerkkeinä. Voitonmerkki sanana pyörii minulla päässä, mutten osaa tehdä mitään järkevää lausetta kuvamaan, että miten voitonmerkki tähän liittyy. Jotenkin sitä kautta varmaan, että "Sainpas vietyä toiselta naiselta miehen. Olinpas niin mahtava herkku, että mies jätti naisensa nallina kalliolle, kun vähän kujertelin". Ja miehen suusta ".....", en mä keksikään mitään, kun se tosiaan puhu mitään:D Mutta ehkä se on tuntenut itsensä halutuksi, ja polleana lähti sitten "oman tyylisensä" emännän matkaan. Oksettaa koko kuvion, kun tietää miten uusi, ja keinotekoinen tuo miehen uusi "tyyli" on. Tai no muttuuhan ne ihmiset, mutta tuota kehitystä on ollut niin nolo seurata. No joo, en mä ole yhtään sen parempi, sukkuloin asioiden välissä, enkä uskalla olla sitä mitä haluaisin aina olla, enkä myönnä mitään suoraan jos joku kysyy. Traumoja kouluajoilta. Nyt olen tosin lähimpänä ihan omaa tyyliäni, kuin koskaan. Voin jo myöntää sen, etten ole ihan tavis mimmi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti