maanantai 27. syyskuuta 2010

Lauantai part 2

Yllättävän tapahtumaton viikonloppu, mutta yllättävän miellyttävä, ja pitkä kuin nälkävuosi.

Herra L jäi jotenkin säälittämään. Se olisi aivan mieletön tyyppi, jos sillä pysyisi viinankäyttö lapasessa, ja se ei olisi niin soseena siitä erostaan. Jälleen olen huomaamattani sotkeutunut oikein hc-renttuun. Herra M viime keväältä oli oikein malliesimerkki, että millaista poikaystävää ei viedä näytille kotiin, tai no, osasihan olla ihan ihmisiksikin, ja kävi jopa töissä..Meinasin vähän, että pitäydyn L:stä nyt erossa, kunnes taas pikku tinassa jossain kohtaamme, ja himottaa. Surettaa vaan katsella vierestä, kun toinen on niin rikki. En minä pysty sitä pelastamaan, mutta toivoisin, että tuntemillani ihmisllä olisi asiat hyvin. Jotenkin tuntuu, ettei L:llä ole elämäniloa jäljellä, vaikka se on yleensä iloisen oloinen kun se viipottaa menemään. Se avautui minulle aika paljon perjantai-iltana elämästään, ja yleisistä fiiliksistään kun oltiin päästy sen luokse baarista. Istuin, ja kuuntelin, ja yritin sanoa jotain järkevää, mikä saisi sen heräämän, ja yrittämään eroon liiasta päihteiden käytöstä, ja menneiden perään itkemisestä. Sen ex oli ilmeisesti jättänyt sen pettämisen takia, ja L tuntui todella katuvaiselta, mutta mahtaako olla oppinut virheistään (baarin edessä perjantaina joku minulle tuntematon misu tuli rääpimään päätään L:lle. Kelailtiin välikohtauksen jälkeen, että varmaan motiivina saada minut freakkaamaa, jos se luuli, että olen tyttöystävä. L ei itsekään muistanut, että kuka se nainen oli ;). En usko, että se on monelle niitä asiota kertonut, ja totaalisesti riisunut panssariaan. Miten minä pystyn sitä auttamaan, jos ei se itse halua ylös maasta? Se puhui muutosta kotimaahansa takaisin, ja baarin perustamisesta, ja siitä, että kuinka hän ei voi koskaan palata kotikaupunkiinsa, koska huumeet vievät hänet silloin.

Hän tuntui niin iloiselta siitä, että tapaa exänsä sunnuntaina. Minä salaa toivoin, että päätyisivät takaisin yksiin, ja näin ollen Herra F jäisi vapaaksi. Hihi. Ai niin, L vihaa F:ää, ja tuntuu aavistelevan, että F on sen exän kanssa yhdessä. Että aivan turhaan F:n tyttöystävä pitää F:ää salassa, kun kaikki, myös se jonka takia F:ää piilotellaan tietää kuitenkin jo. Jälleen varsin helppotajuinen kuvio päällä. Tuntuu jotenkin lierolta häslätä kummankin "puolen" kanssa, varsinkin nyt, kun molemmilta puolilta on tullut tilitystäkin meikäläiselle. Toisaalta tuntuu hyvältä, että nämä kaksi, L ja F kokevat minut sellaisena hyvänä tyyppinä kelle voi puhua, ilman pelkoa siitä, että levittelisin kaikki heti ympäriinsä. Kyllä tämän "hyvään jätkän" osakin kelpaa..Epäilen vaan jotenkin F:n puheiden aitoutta, en tiedä, että miksi. Ehkä kaikki selviää jonain päivänä sitten.

Eilen minulla kehittyi fiilis, että en oikeastaan  pane yhtään pahakseni olla sinkku, ja olen jopa alkanut viihtyä sinkkuna. En jotenkaan jaksaisi sitä oikeaan seurusteluun liittyvää tapailurumbaa, ensisuudelmista vaikeilua, ensimmäistä panoa, sen jälkifiilikset, sitten mietitään, että seukkaillaanko tässä nyt niinku vai ei, ja jne jne..Hirveä duuni saada moinen monsteri, nimeltään parisuhde pystyyn, ja sitten se kuitenkin kosahtaa, ja saa aloittaa taas alusta. Tuntuu niin turhalta työltä, kun tiedän kuitenkin kenelle sydämeni sykkii oikeasti. Joten nyt odotellaan jotain sellaista, ketä ei ole olemassakaan (varmaan), joka tulisi, ja veisi jalat alta, ja tuntuisi samalta vatsanpohjassa, kuin F katsoessaan silmiini hymyillen. Olen jo tottunut ajatukseen, ettei me ikinä tulla olemaan yhdessä, aina on jotain meidän kahden välissä.

Eilen illalla kävin vakkariklubilla toteamassa, että piirit ovat hajonneet/muuttuneet. Eipö siellä paljoa tuttuja naamoja näkynyt, mikä oli kyllä toisaalta aika piristävää. Imin muutaman tuopin siideriä, ja seurailin vaan, että miten vajaalta jengi näyttää päissään. Loppuillasta intouduin jopa tanhuamaan hetken aikaa. Se olin illan ainoa hetki, kun tunsin olevani hieman päissäni. Tein erääseen mieheen ilmeisesti vaikutuksen, kun se jaksoi kehua miten upea olen, ja taivasteli, että miksi meillä meni D:n kanssa poikki, kun ole kuulemma jokaisen tätä elämäntyyliä seurailevan miehen unelma. Mahtavaa. Ja sama laulu tuli joka välissä, kun tämän hepun näin. Luulen, että siitä olisi saanut seuraa kotiin vietäväksi, mutta ei nyt tuntunut siltä. Ehkä joskus myöhemmin. Yksi urpo liimaantui minun, ja ystäväni kylkeen tanssilattialla. Ei oikein vedonnut, kun ikäeroa oli turhan paljon. Ah, ja sitten bileissä oli myös mukana tämä toisen baarin baarimikko josta joskus kerroin, siis se ketä yritin joskus pokailla humalapäissäni. Se tervehti reippaasti, ja ihan nimen kanssa. Hieman hävetti :D Ihan söpö kaveri ei siinä mitään..Pilkun jälkeen tupakoin pihalla, ja minut piiritti kolme hauskaa heppua, ja piti jatkaa matkaa yhdessä viimeiseen auki  olevaan baariin, mutta bongasin matkalta tämän kehuilla minua voidellun tyypin. Tai siis kävin vaan kysymässä, että onko se ok, kun näytti olevan vähän heikossa hapessa. Jatkoin matkaa kävellen kotiin kaupungin läpi. Mielenkiintoista, että miehet ovat niin epätoivoisia pilkun jälkeen. Noh, pukeuduin minihameeseen, mutta ei ollut korkkareita, ja onhan minulla pitkät sääret, mutta kuitenkin, huomiota tuli ihan liikaa siinä kävellessä. Neljä miestä jäi huutelemaan perääni. Ei tosiaankaan vedonnut epätoivollaan tuollainen pokailu. Tosi positiivista oli herätä tänä aamuna ilman hillitöntä darraa, eikä morkkistakaan siis ollut.

Oli muuten ihana nähdä F tänään ekaa kertaa varmaan pariin viikkoon. Ollaan menty niin ristiin töissä..Se alkoi heti avautua minulle sairaslomansa aiheuttamasta talouskaaoksesta. Yritin tarjota sille apua, muttei se huolinut. Sain sen ainakin hymyilemään, jos en muuten pystynyt auttamaan. Se oli aika ryytyneen oloinen, kun juteltiin ensikertaa tänään. Myöhemmin se yllätti minut takaapäin puristelemalla minua jenkkakahvasta (tai siis eihä mulla mitään sellaisia ole, mutta siitä kohdasta missä ne jollain kasvaa haha). Siinä meinasi saada takana kävellyt asiakas vittumaisen mulkaisun, mutta onneksi huomasin, että se puristelu oli F:n tekosia. Surettaa sekin nähdä niin surkeana, yritän levittää hymyä, ja positiivisuutta ympärilleni, ja ainakin pienen vitsailun jälkeen sekin jo taas hymyili, ja oli pirteämpi.

Ah, viestiä tuli tänään Herra E:ltä, ja R muistutti myös itsestään. En ehtinyt vastaamaan E:lle kuin vasta illalla, ja se ei vastannut minulle enää. Väliäkö sillä, en tiedä enää ollenkaan, että huvittaako minua sotkea lopulta ihan lokoisaa sinkkuelämääni tuollaisen vaikeilijan kanssa, mutta katsellaan. R kyseli uudesta romanssistani, niin mistä? Ihme kun ei mene jakeluun, etten ole siitä kiinnostunut, yksi yö, that's it. Ja kerroin sille jo syynkin, että minun kanssasi käytetään kumia, tai ei panna lihaa piiloon laisinkaan, ja asiasta ei keskustella

Olen aivan loppu tästä viikonlopusta, vaikkei edes tulla biletettyä niin hillittömästi. Huomenna olisi sitten taas pitkä päivä edessä..Uudet kuviot elämässä ovat oikeasti todella suuri möykkyjä edessäni, ja vähän pelottaa, että saanko niistä otetta. Yritän huomisen kymmenestä kymmeneen maratonin jälkeen saada opiskeluista vähän kiinni, tai siis ehkä tiistaina, näin realistisemmin ajateltuna. Pitäisi yrittää rauhoittua, ja keskittyä nyt niihin tulaisuuden kannalta tärkeisiin juttuhin, ja piiskata luovuus, ja motivaatio esiin kesälomiltaan. Tässä nyt jotain ajatuksia viikonlopusta, olen niin väsynyt, että teksti voi olla hieman epäloogista pakoitellen, mutta eiköhän tästä taas nousta, ja tuleva viikkokin voi tuoda ties mitä säpinää, mistä sitä tietää :D