tiistai 14. syyskuuta 2010

Ja lallallaa vieläkin laulattaa...

Treffit sujuivat oikein muikeasti. Vaellettiin rannalle, sateessa, ja tuulessa. Seura oli hyvää, ja keskustelut hyvin mielenkiintoisia, joten todellinen koiranilma ei haitannut yhtään. Ihan vähän se on outo, mutta niin hellyttävä. Päädyttiin sen luokse kaffittelemaan extreme rantavaelluksen päätteeksi, ja kyllä tuntuisi siltä, että se taitaa olla kiinnostunut meikäläisestä. Nyt vaan pää kylmänä Almalla, niin hyvä tulee. Se puhui siihen malliin, että oltaisiin vielä marraskuun alussa vielä tekemisissä, ehkä yhteisen projektin timoilta, ja se sanoi, että olen todella ok tyyppi, kun yleensä se ei kuulema löydä mitään yhteistä kenenkään kanssa, ja meillä juttu luisti. Sitten se saattoi mut taksille, ja nyt olen kotona. Taksi tuli ikävän nopeasti. Luulen nimittäin, että oltaisiin oltu aika lähellä iltasuukkojen antoa. Ja saatoin toimia itse vähän epäilyttävästi, tai jätin merkkejä lukematta. No, pidetään kiinnostusta yllä, koska meillä selvästi synkkaa hyvin, ja olen todellakin valmis näkemään sen uudelleen. Voi  että!

Mies nro 2 kansa on treffit huomenna. Katsotaan. Toivottavasti se ei loukkaantunut, kun en ehtinyt tänään näpyttää sille viestiä niin paljon, kun olin treffeillä. Aika epäreilua se olisi ollut mun eksoottista nappisilmää kohtaan :D Ja vaikka se onkin latinoi, niin siinä ei ole mitään ällö imelyyden merkkejä, vaan se on tosi fiksusti käyttäytyvä, eikä limainen ollenkaan, kuten stereotyyppisesti voisi arvata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti