keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Hymyä pyllyyn

Eilen illalla viestittelin taas sen yhden huippu mielenkiintoisen nettimiehen kanssa. Se pyysi minua lopulta treffeille. En malta odottaa vastausta!! En kehtaa varmistaa, että onhan se varmasti pitkä, niinkuin se profiili väitää. Mä en jaksa enää mitään lyhyitä tappeja. Niilä kaikilla se pituus tuntuu olevan herkkä paikka, ja varsinkin jos nainen on tälläinen hyväkroppainen 170 cm pitkä blondi. Sekin alkuperäinen, ja ensimmäinen nettimies vertaili yhteisen yön jälkeen aamulla meidän pituutta pelistä, ja minä olin pidempi. Onhan sillä iso tukka juu, että tukan kärjestä mitattuna olisi saattanut olla aika lähellä sitä profiilissaan ilmoittamaa 177 cm. Apua, kun tämä uusi tapaus kirjoitti minulle profiilinsa olevan vähän vitsillä tehty, niin jos se onkin lyhytkasvuinen? Pystyn juuri kuvittelemaan sen lähettämään kasvokuvaan kiinni lyhytkasvuisen vartalon. Olisi niin mun tuuria... Sitten minuun otti vielä yhteyttä sellainen toinenkin hyyyyvin mielenkiintoinen tyyppi. Mutta sen horoskooppi on vähän epäsopiva minulle lukemani perusteella, en ole aikaisemmin kokeillut jousimiestä, joten en oikein tiedä niistä mitään. Tämä toinen mielenkiintoinen olisi neitsyt, minkä kanssa tiettävästi natsaa ihan kohtalaisesti, myös punkassa. Minä olen siis rapu.Jännittää, ja mieli on tosi paljon parempi, kuin eilen.

Kävin eilen 1,5 tunnin kävelyllä ilta-auringossa, ja sateessa. Oli tosi ihanaa, ja sain tosi hyvän fiiliksen. Eksyin vahingossa (!) F:n kotikaduille. Pikkasen jännitti, mutta selvisin ilman epäilyttävää kohtaamista. Sitä tietä kävelin viimeksi, kun olin tulossa helmikuussa kotiin hänen luonaan vietetyn aamuyön jälkeen. Vähän nostalginen, ja haikea fiilis siitä tuli, mutta joskushan nekin tunteet piti käydä läpi. Näin sen tänään taas töissä, huoh, mä en kestä sitä. Kuvio on jo tuttu minulle. Olen ensin ihan hullaantunut hänestä, sitten iskee masis, kun en voi häntä itselleni saada, ja sitten yritän ignoorata hänet parhaan taitoni mukaan. Sitten se tunkee jonkun ajan päästä väkisin juttusille, ja taas mennään...Tosin nyt olen lähinpänä tilannetta, että voisi olla edes jotain saumaa. Olen vielä sinkku, ja hänen suhteensa on on-off-vaiheessa. Ja mikä tärkeintä, exäni, ja sen emäntä pistivät lusikat vissiin jakoon tänään, koska ex kyseli asuntovinkkejä minulta. Se näytti niin reppanalta, kun kävi pyörääni katsomassa sunnuntaina.. Mutta siis se tärkeä asia on, että ex ei enää seukkaa F:n muijan parhaan kaverin kanssa. Eli pelikenttä on vapaampi edessäni :D Mutta minusta tuntuu nyt, että pitäisi olla jotenkin tukena exälle, mutten tiedä miten. Eikä sekään nyt mikään erityisen super kiva ole minulle ollut, ainakaan meidän eron jälkeen. Pölli vielä takuuvuokrasta minunkin osuuteni. Tein minäkin virheeni kyllä, ja vähän jopa hävettää. Oikeastaan sehän on joku exexex jo minulle, mutta siis viimeinen oikea parisuhde, mutta silti tuntuu, että sitä pitäisi jotenkin ilahduttaa, kun oli niin surkeana.

Seksideittini, eli Herra R alkoi ahdistella minua viime yönä tekstareilla. Se alkoi ehdotella minulle tapaamista lauantaina sen keikan jälkeen. Joo, ei! Lopulta laitoin sitten suoraan viestiin, että ilman kumia ei enää lohkea, ja siihen tuli jotain ruikutusta vastaukseksi. Koska en ole vakisuhteessa en näe mitään syytä sekoittaa vartaloni toimintaa ylimääräisillä hormoneilla, kun kumitkin toimivat, ja säästyn vielä taudeilta samalla. Toki en voi kieltää, että R:n kanssa suoritettu yhdyntä paljaaltaan tuntui kyllä kuumottavan hyvältä, ja sain jopa orgasmin, vaikken ikinä saa vieraan kumppanin kanssa ekalla kerralla. Toivottavasti se ymmärsi pointtini, ja lopettaa ahdistelun, tai alistuu kumiin. Seksi ei ollut kuitenkaan mitenkään onnetonta räpellystä, että sen takia voisinkin ottaa uusiksi, mutta tuo ahdistelu on tosi turn off. Ja itsehän syyllistyin samaan toimintaan Herra A:n eli ekan nettideittini kanssa... haha.

Ah, en ole raskaana, Luojan kiitos! En ehtinyt edes avata topsua Ht.nettiin ;)

Nyt kokkaamaan, ja sitten vielä iltalenkille, vaikka fillaroin jo duuniin, ja takaisin tänään. Liikunnasta tulee hyvä olo, vaikken ole sitä varsinaisesti ennen uskonutkaan, enkä varsinkaan ihan vaan lenkkeilyn kohdalla. Ja sitten toivon, että olen saanut kahdelta kivalta mieheltä postia kun palaan lenkiltä:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti