torstai 9. syyskuuta 2010

Emmä keksi otsikkoa

Huomenna on jännittävä päivä. Menen hoitelemaan koulujuttuja, ja sitten on illalla TREFFIT. Nyt kun jännittää näin kovasti, ja mieskin vaikuttaa niin hyvältä, niin käy varmaan jotain kaameaa ennen deittejä, tai se mies on joku Notre Damen kellonsoittaja, tai sitten se katkis tulee viimein minua vastaan pöksyistä. Huomenna en kyllä ajatellut antaa, jos sitä kerran käyttäytyisi ekoilla treffeillä, kuten kunnialliset naiset käyttäytyy. Enkä muutenkaan ole panokuntoinen, kun pers vuotaa, mutta alkoipa kerran vastaavasta tilanteesta neljän vuoden suhde, ja mies raukka sai pyykätä lakanatkin aamulla, eli eipä se kai niin traumaattista ole normaalille miehelle... Mutta ei, ei ja ei, hame pysyy päällä, ja nuttura kireänä;) Mulla on sen numero kanssa, ja se lähettikin tosi söpön viestin mulle eilen illalla. Olisiko älytöntä lähettää sille vaikka hyvänyön toivototus tai vaikka kysellä kuulumiset, ja varmistaa huominen. Tai ehkäpä varmistan huomisen vasta huomenna. Jooh.

Se toinenkin ihana mies oli taas vastannut viestiini. Hän on ilmeisesti puoliksi latino, ja ammatti on niin cool, että oksat pois. Herää kysymys, että miten netistä löytää tosi cooleja tyyppejä, ja livenä aina haksahtaa johonkin sähkömieheen, tai työttömään?! Ensisijaisesti yritän kuitenkin hakea tyyppiä, joka edes vähän ymmärtäisi taiteen päälle, ja olisi itsekin kiinnostunut. Sellaista nurisevaa junttia on tosi inha raahata mankumassa perässä jossain taidenäyttelyssä, ja kun sitten kotonakaan ei saa mitään keskustelua aikaiseksi aiemmin koetusta elämyksestä, tai pettymyksestä. Miten siis voi olla mahdollista, että minulla on kaksi tosi keskenään erilaista, coolia, taiteesta kiinnostunutta, ja pitkää (!) miestä siimojen päissä. Nyt pitää vaan pitää vapa vakaana, ja hermot kurissa, ettei ala nykimään ennenkuin oikeasti syö.

Herra A askarruttaa mieleni sopukoita edelleen hieman..Siis ennen lomaani se tosiaan kertoi haluavansa nähdä minut sitten lomani jälkeen. Vastasin myöntävästi, että niin minäkin. Sitten A kirjoitti, että minun pitää pitää yhteyttä häneen ollessani poissa. Sen tein, eikä hän vastannut viimeiseen viestiini mitään. Tästä lannistumatta heitin sitä taas viestillä deittipalvelun välityksellä sunnuntain, kun olin kotiutunut. Ja siis ihan yleisluonteisesti kirjoitin, että "Moi, mtä kuuluu? Olen kaupungissa takaisin. Haluatko tavata?" Ei, vastausta, joten ei se kai sitten halua tavata,. Se roikkuu kuitenkin deittisivulla paljon, kuten minäkin.. Mielessäni kävi myös ajatus, että ehkä sen maksettu aika sivuilla on lopussa, eikä se pääse lukemaan viestejäni. Mutta onhan sillä vittu mun kännykkänumero mihin se voisi täysipäisen., ja kiinnostuneen ihmisen tavoin ilmoittaa moisesta insidentistä. Tai sitten se on poistanut numeroni, kuten minäkin tein sen yhden viinihuuruisen puhelun jälkeen. Olen muuten ylpeä itsestäni, etten ole sen jälkeen pitänyt siihen mitään yhteyttä puhelmitse, ja siitä on jo kuukausi! Numerokin on siis tallessa, muttei kännykässä ;) Se vaikuttaa juuri niin oudolta tyypiltä, että voisin vaikka lyödä vetoa, että kyllä se vielä ottaa yhteyttä. Niin kävi viimeksikin, kun olin jo "luovuttanut", ja en ottanut itse mitään kontaktia siihen. Mutta en kovin suuresta summasta uskaltaisi vetoa kuitenkaan lyödä, vaikka olenkin ihana ;)

Mulla on muuten ruokahalu hävinnyt, tai ehkä enemmän pienentynyt..En valita.

Uusi esimies töissä meinasin ajaa minut järjiltäni jo heti aamusta. Heti kauhea pomottaminen päällä, vaikka hänen esimiehensä, minun entinen lähin pomoni on monesti minulle sanonut, että pystyn työskentelmään itsenäisesti, enkä tarvitse esimiestä valvomaan touhujani, ja pystyn selvittämään itsenäisesti eteeni tulevat ongelmakohdat. Että vähän sieppasi saapua töihin, ja heti on joku länkyttämässä jotain itsestäänselvyyksiä, jotka kuuluvat rutiineihini. Saatoin vastata hieman terävästi aamusella, mutta iltapäivään mennessä olin jo niin herännyt, että saatoin hieman pelastaa tilannetta, ettei ne uus pomo ihan niskoittelvana perseenä pidä. Onneksi vaihdan työnkuvaa pian, ja saan uuden esimiehen, koska en pysty ottamaan tältä uudelta juipilta käskyjä vastaan ilman vastarintaa. Vanha pomoni on ainoa keneen luotan, ja joka tuntee minut, ja tapani paiskia duunia. Sama se oli joskus aikoinaan, leijuin sitten jossain omassa kuplassani jossain välimaastossa, kun en ollut niinkuin muut duunarit, vaan paljon parempi, ja pomo ei saanut minusta mitään otetta. Sama se oli joskus vielä kotona asuessa, kun mutsi pyysi imuroimaan huoneeni. Olin juuri tehnyt suunnitelman päivälle, johon kuului se imuroiminen, mutta kun piti tulla sanomaan, eikä voinut luottaa siihen, että osaan hoitaa asian itsenäisesti, niin imuri sai jäädä lenkittämättä ainakin seuraavaksikin viikoksi. Miten niin auktoriteettiongelmainen, ja epäkypsä? Minäkö? No en tasan!