tiistai 14. syyskuuta 2010

Ai, että!

Elämä näyttää tosi valoisalta, ja tulevaisuus mahtavalta. Lattarilta tuli tosi söpöjä viestejä, ja lupasin auttaa sitä muutossa tällä viikolla. Se lupasin hieroa mun selän, jos se hajoaa muuton kanssa, osaa vissiin sitäkin hommaa. Se on jakanut huoneen toisen miehen kanssa nyt vissiin kolme kuukautta. Mulla hajoaisi pää sellaisessa, että sillä on ilmeisesti aika lehmän hermot..Jäitä hattuun kuitenkin sen kanssa, en ole ihan täysin varma, että on se mun miestyyppiä. Se vaikuttaa niin kiltiltä, että jotenkin sitä on tosi vaikea kuvitella kiihkeänä rakastajana. Mutta se on ollut naimisissa, joten ei kai se ihan kaamea voi olla, tai sitten se nainen ei tiennyt paremmasta. Olivat kuulema netissä tavanneet, olivat täysin eri puolilta maailmaa, ja lopulta päätyivät yhteen, matkistelivat tulivat maahan missä minäkin asun, ja päättivät erota. Voiko siitä hyvästä keskustelijasta, kiltin oloisesta mussukasta, ja kevyestä outoudesta kuoriutua kiiihkeä, ja itsevarma etelä-Amerikkalainen tulinen rakastaja? Vai tuleeko meistä vaan ystävykset? Niin paljon kysymyksiä päässä, ja toiset treffit illalla. Missään tapauksessa, ikinä en haluaisi särkeä mussukan sydäntä koskaan, tai muutenkaan satuttaa häntä. Katson nämä toiset treffit sen toisen miehen kanssa, ja teen tarvittavat analyysit. Kääk, ihan oikeasti jos molemmat on yhtä oudosti mielenkiintoisia, niin miten mä sitten suoritan valinnan!? Tai jos ne kumpikaan ole minusta kiinnostuneita? Mä en ole kyllä ikinä ollut treffeillä kahta kertaa suuteloimatta...Onko se outoa? Vaikka eilen käveltiin sateisella hiekkarannalla kahdestaan, niin ei edes kädet koskettaneet toisiaan! Siis mikä voisi olla romanttisempaa, kuin himmeästi valaistu sateinen ranta, siis ihan oikeasti. Voihan se älykäs keskustelu herättää seksuaalisen himon lopulta, ja tuo on läpeensä herrasmies, joten jos se kuvittelee säikäyttävänsä minut tulemalla iholle. Toivottavasti minä en anna turhan kilttiä kuvaa itsestäni...