torstai 30. syyskuuta 2010

Kahvia, kiitos.

Herra A ei onneksi vastannut mitään, vielä. Ja Herra F oli laittanut FB:ssä, että osallistuu perjantain bileisiin. Laitan silti varmistusviestin illalla, että onhan se nyt menossa, ja kenen kanssa, etten päädy patsastelemaan sen tyttöystävän, ja exän on/off naisen väliin. Se vasta tilanne olisikin. Nyt hieman pelkään, että ex huomaa F:n olevan menossa, ja päättää osallistua kanssa. Ja raahaa sen emäntänsä mukaan. Asutaan exän kanssa molemmat ihan tapahtuma-areenan vieressä, ja tapahtuma on hyvin attractive koska omat juomat saa viedä mukana. Joten olen syystä huolissani...Kraah. Mulla oli ykkösvaraus! Kauheeta säätöä.

Ja ex kyllä käyttää minua niin hyväkseen! Kun se tulee illalla lainaamaan korttia, ja säätämään mun printterin, niin se ilmeisesti pitäisi ruokkia kanssa. Tai ainakin se kysyi, että onko mulla vielä jäljellä sitä herkullista uunivuokaa mistä sille kerroin. No ei ole, koska söin sen kaikki itse, koska se oli niin pirun hyvää. Lupasin sitten katsoa, jos tekisin jotain sapuskaa siksi, kun se tulee. Mä taidan olla liian kiltti, ihan vähän vaan. En vaan jaksa tehdä elämääni yhtään hankalammaksi, ja samalla vaivalla voin kohdella sitä ystävänä, ja olla kiva. Keväällä tuli heitettyä loukattuna, ja jätettynä niin paljon paskaa siitä, että pitää nyt yrittää pelastaa oma karmansa. Tunteet ovat toisaalta pysyneet aika hyvin erossa, tai muut kuin kaverilliset tunteet siis. Tiedän, ettei suhde tulisi toimimaan, ja viimeiset vuodet oltiin suhteessa enemmän ystävinä.

Mutta nyt pitää lähteä itsenäiselle opintoretkelle. Kiinnostaa ihan vitusti, mutta ei auta itku, jos meinaan suoriutua siitä mistä olen ollut jo vuoden täysin varma.. Maanataiksi pitäisi olla syvää analyysia kasassa, ja sivukaupalla luonnoksia. No, ainakin aurinko paistaa.

vittuvittuvittu

Yritin katsoa, että onko mulla Herra A:n numero vielä tallessa, ja typerän puhelinsuojuksen takia painoin sitten menu napin sijasta lähetä nappia, tai siis painoin molempia, ja se lähetti sen viestin vaikka yritin hakata cancel nappia.. Eihän kello vasta ole kuin vitun paljon, ja nolottaa ihan helvetisti. Luojan kiitos se oli sentään tyhjä viesti, eikä mitään ihan dorkaa runoiltuna viestikenttään. Ei vittu, että vituttaa. Noh, voihan se mennä tärpistäkin, voinhan mä vastata mahdolliseen ihmettelyyn, että nukuin puhelimen päällä, sori. Mitäs sulle?

Toivottavasti se ei vastaa. Laitoin puhelimen pöydälle näyttö alaspäin, etten ainakaan saa sydäriä niin helposti valojen välkkeestä. Äänettömällä se jo onkin. Mä inhoan vastaanottaa viestejä miehiltä. Aivan liian jännää puuhaa minulle.

Ei vittu, oikeesti hei. Miten mä aina onnistun noloilemaan nän? :D

Niisk

Olenko minä ainoa, vai onko ihan normaalia katsoa "Kadonneen jäljillä"-sarjaa netistä, ja itkeä vollottaa siinä samalla? Enkä itke edes elokuvissa koskaan. Viimeksi kun katsoin pari jakso putkeen, niin ajattelin kyynelehtimisen johtuneen vain hormonitoiminnasta. Voihan se ollakkin. Tähän itkemiseen liittyy myös yksistään puhumista, ja hillitöntä eläytymistä, että onneksi ei ole ketään kieltä ymmärtämätöntä miesotusta vieressä, se voisi ottaa hatkat aika nopeasti, jos tyttöystävä katsoo kerran kahteen viikkoon jotain, mikä saa sen itkemään, heilumaan, ja puhelemaan outoja. Jotenkin nämä ulkomailta löydetyt sukulaiset ovat niin vilpittömiä, ja aidosti sydämellisiä yllättävässäkin kohtaamistilanteessa. Vaikea kuvitella yhtä lämmintä tapaamista, jos sukulainen löytyisikin Suomesta, ja olisi Suomen kansalainen. Piiloutuisi salettiin mökkiinsä, ja amupuisi ilmakivaarillä turvaketjun, ja oven välistä, tai jos suotuisi tapaamaan, niin tilanne olisi jotain jäätävää. Ymmärrän yhä enemmän, että miksi en tahdo asua enää Suomessa.

En kestä Suomalaista ilottomuutta, hiljaisuutta, negatiivisuutta, ja sitä, että kaikki otetaan niin vakavasti. Ai niin, ei saa unohtaa kateutta, toisen puolestahan ei voi olla onnellinen. Rakastan kyllä monia asioita Suomessa. Pyörittelin aiemmin ajatusta päässäni, että entäs jos minä katoaisin ulkomaille, niin kuinka pitkään menisi, että minua alkaisi kukaan kaivata. Perhe ehkä kaipaisi kuukaudessa, tai kehtaisin epäillä, että sisko ei kaipaisi parissakaan kuukaudessa. Ollaan kyllä läheisiä, mutta jotenkin tuntuu, että se pitää idioottina, ja väheksyy, kuten myös sen mies. Itse olen osani valinnut, ja tällainen blondi olen, mutta en halua kenellekkään mitään pahaa, ja yritän nauttia elämästä. Se loukkaa, ja viiltää ihan oikeasti, kun ensin matkustat pitkän matkan heitä tapaamaan, niin sitten saa jotain dissausta, ja vittuilua molemmilta, vaan koska satun olemaan iloinen, ja puhumaan vähän höpsöjä. Minulla on asiat loistavasti täällä, ja pärjään yksistäni ihan hyvin, elämäni on nyt täällä. Voisin huvikseni kokeilla nyt, että kauanko menee, ennekuin kukaan perheestä kaipaa. Isä soittelee aika usein kyllä. Ennemmin kiinnostaa, että kauan siskolla menee. Nyt kun alan miettiä, niin muistan lähettäneeni sille niin monta pitkää viestiä FB:ssa, ja kysellyt kuulumisia, ja kertonut omiani, eikä se ole vastannut moneenkaan. En oikein tiedä, että mitä minun pitäisi ajatella..

En kyllä edelleenkään pysty oikein sisäistämään, että kuinka paljon vaivaa uuden parisuhteen aloitus tuottaa. Ja stressiä. Kuinka toista ei tunne pitkään aikaan kunnolla, eikä ole mitään omia insidejuttuja värittämässä arkea. Kokoajan pitää olla vähän varpaillaan, eikä saa olla yhtään vaikea, ettei tule heti lempatuksi. Taidan yrittää pysytellä sinkkuna, ja pitää kivaa, ilman mitään vakavaa. Seurustelun, ja rakkauden pitäisi olla iloinen asia, eikä mörkö sängyn alla.

Vaihdellaan exän kansa aika paljon viestejä viikossa. Jotenkin se satuttaa, kun viestissä tulee esiin joku meidän vanha insidejuttu, yleensä hänen toimestaan. En minä häntä tahdo takaisin, en. Ehkä..On se silti kiltti, ja kultainen mies. Minä olin kaamea hirviö suhteessa, ja mies puhumaton. Sain ihan uskomattomia raivareita ihan vaan siitä turhautuneena, kun jouduin puhumaan yksin, eikä mies edes vastannut, tai kommentoinut mitään. Tämä oli se ainoa, tai ainakin isoin kivi minun tielläni. Ja muistan sen raivon tunteen edelleen, ja uskon saavuttavani sen melko helposti, jos vastaava tilanne tulee vastaan. Ja olen kasvanut ihmisenä, muuttunut rennommaksi, iloisemmaksi, järkevöitynyt, ja tältä pohjalta ajateltuna voisin olla valmis vakavaankin suhteeseen. En tekisi samoja virheitä enää.

Tulee suhteesta exääni mieleen Kumman Kaa, ja kuinka Anne kyykyttää veljensä Vesan tekemään kaikkia kodinhommia. Kröhm, ex korjasi fillarini, eikä mun tarvinnut edes leikkiä kovin blondia, vähän vain avutonta. Ja huomenna se tulee lainaamaan luottokorttiaan, ja katsoo kuulemma mun printterin siinä samalla. Mulla on ollut se jo kolmatta kuukautta, enkä ole saanut edes manuaalia luettua, saati sitten tietäisin, että missä kaikki tarvittavat osat siihen on muuton jäljiltä. Ja ihan totta puhuakseni, kyllä minä sen osaisin itsekin virittää. Mieli tekisi vähän seksiä..Se ei varmaan kuulu palveluihin, vaikka tuntuukin tykkäävän huolehtia muuten aivottomasta exästään :D Olisi ihan kiva saada takuupano, ihan tuttu, turvallinen, tyydyttävä, ja ilman opastussessioita...Ah, ja onhan se etsinyt kaikkea tietoakin minulle netistä, kun olen ollut koneesta erossa, ja eksyneenä jossain..

Herra A, siis originaali nettideittini on kadonnut deittisivustolta. Tunsin hetken surua, ja iski paniikki, että onhan mulla sen numero tallessa. Poistin sen kerran kännipäissäni, mutta luulen, että minulla saattaa olla joku vanha viesti tallessa. Jos ei ole, niin se meni sitten siinä. Silti tosi outoa, että kirjoitteli tosi ihanaan sävyyn, ja sitten ei kuulunutkaan enää mitään. Pitäisikö lähettää vielä se viimeinen viesti, ja kysyä, että miten menee. Jos se ei vastaa, niin sillä on nainen, tai se menetti uskonsa nettitreffeihin, tai sitten sillä ei vaan ole aikaa.Tiedän, että sen eka oma näyttely on parin viikon päästä. Noh, se oli vähän lyhyt mun makuun kuitenkin, mutta seksi vaikutti oikein tyydyttävältä. Sitä olisi voinut kokeilla toisenkin kerran. Sääli. Lähetänkö viestin vai en?

Tänään luennolla oli aika kuuma mies. Tosin aika lyhyt sekin, mutta tosi skrode. Meillä oli ehkä vähän silmäpeliä. Voin sanoa, että olin ehkä luokan tyylikkäin nainen, enkä yhtään ihmettele, että sain silmää. Tai siis eniten sen tyylinen. Hehee. Tuleeko keskiviikosta uusi lempipäiväni...?

Deittisivuston tarjonta on tosi vaisua tässä syksyn alussa. Samat naamat pyörii siellä *viittaa*, eikä oikein ketään uusia mielenkiintoisia ilmesty. Kukaan ei vinkkaa, ja profiilissakaan ei käy 20 henkeä päivässä. Tylsäääää. Mitäs seuraavaksi? Salikortti? Vapaaehtoistyöt? Koulurientoja? "Treffit" perjantaina F:n kanssa? JOOOO! Mutta koputtelen tässä vielä puuta, kun mikään ei ole varmaa, kun tästä kuviosta on kysymys.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Lupaus

Eilen tajusin illalla, että kuinka karmeassa kunnossa kasvojeni iho on. "Kuin haulikolla ammuttu" kuvaa toista puolta naamastani nyt. Ei tämä iho ole sitten teini-iän ikinä ollutkaan perfect, mutta nyt tämä on karseampi kuin vuosikausiin.

Ihotautilääkäriä olen suunnitellut jo pidempään, mutta ensin voisi ihan aikuisten oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni, ja tehdä ravintoremontin. Kaunis iho kasvoissa on kuitenkin aina käyntikortti, ja tälläinen ongelmanaama ei kyllä anna kovin huoliteltua kuvaa, vaikka pidän itsestäni huolta ja meikkaan. En nyt sano, että ravintoni on ihan retuperällä, mutta aina voisi lisätä enemmän vihanneksia, ja hedelmiä sapuskaan, ja jättää ne pakastepizzat, ja pussikeitot kauppaan. Niissä on aina lisäaineita, mitkä eivät varmasti tee ainakaan hyvää kropalle. Yritin miettiä, että voisiko tämä hetkinen ihokriisi johtua ravinnosta...Yritän järjestelmällisesti uskotella itselleni, että syön tosi terveellisesti. Joo, kolme pakastepizzaa, lukematon määrä pussikeittoja, muffinseja, kahdeksan paketti sellaisia suklaaneliöitä, paketti digestive keksejä, ah, ja kaksi pussia nuudeleita...Ja missäs ne vihannekset oli? No söin töissä monena päivänä ison salaatin, ja kilon luumuja, mutta kyllä tuossa olisi parannettavaa. Kun on sinkku, niin ei jaksa oikein vain itselleen alkaa iltamyöhään kokkailemaan. Nyt olis vissiin aika jaksaa. Vihreää teetä kitusiin, ja parsakaali hyörystymään, ja bansku poskeen.

Olen kokeillut myös vaikka mitä kosmetiikkasarjoja. On käyty läpi Vichyt, Acot, Louis Widmerit, Body Shop, Roc, L'oreal clearline, Korres...etc. Ei tähän auta mikään. Viime talvena sai vähän tolkkua ihan vaan apteekin A-vitamiinivoiteella, ja saippuattomalla pesuaineella. Olen käyttänyt akneihon aineita, todennut ne välillä liian kuivattaviksi, siirtynyt herkän, ja kuivan iho aineisiin, sitten lärvi kiiltää niin, että harakka vie, muttei ainakaan naamaa kiristä. Nyt siirryin kalliista aineista taas comboon saippuaton pesuaine, Vichyn normaderm päivävoiteena, ja yöksi apteekin A:ta.

Tosi kiva, kun tämä repes just nyt, ettei tätä varmasi saa perjantaihin mennessä mihinkään kuntoon..Ja tämä vaikuttaa itsetuntoon. Meikillä saan itseni tosi sieväksi, mutta kyllä epätasainen iho syö naista. Epäilen, että taustalla on paljon hormonaalistakin ongelmaa, koska iho ei varsinaisesti parannu koskaan. Se on hikiseen yhden viikon suht hyvännäköinen kuukausdessa. Ruoka-asioita voi aina parantaa, mutta eri naama-aineet ovt yhtä tyhjän kanssa, jos ongelma tulee hormoneista (ja/ehkä ravinnosta).

Vähän erilainen postaus...Toivottavasti ei haittaa. Olen vaan tosi turhautunut, ja pettynyt itseeni nyt. Ja edelleen olen ihan turha. En ole saanut tehtyä sitä mitä piti tänä aamuna saada tehtyä. Olen jotenkin jumissa itseni kanssa. Pitäs varmaan aloittaa joku uusi harrastus..

Tule jo perjantai!

tiistai 28. syyskuuta 2010

Toimeton tiistai

Ihan hiton turha päivä. Tai no, kävin sentään kaupassa, ja kokkasin. Ehkä kevyesti huolestuttava piirre itsessäni on alehyllyjen läpikäyminen heti ensimmäisenä, kun kauppaan astuu. Mutta hei, kannattihan sitä vanupuikkojen ostoa lykätä kolmisen viikkoa, kun nyt paketillinen löytyi alelaarista 50 senttiin, ja riemulla ei meinannut olla rajoja :D Varsinkaan sen jälkeen, kun olin vielä löytänyt tampponeja samalla hinnalla..Pienet on ilot, ja säästinkin ainakin neljä euroa....hehe

Muutaman sanan vaihdoin F:n kanssa chatissa. Se kertoi olevansa koiransa kanssa ulos pian. Teki mieli kysyä, että treffataanko kaupan kulmalla, ja mennään yhdessä lenkille. En sitten kehdannut, en tahdo ahdistaa. Tai sitten se oli tärppi mulle, mihin en tarttunut. Nytkin se on onlinena FB:ssä, mutta jotenkin tuntuu, etten viitisi olla liian ahdisteleva. Vai pitäisikö nyt kysyä siitä perjantaista, ettei se kelaa minun olleen vastahankainen, ja se tekee jotain muita suunnitelmia perjantaiksi. Vaikka koti-illan tyttöystävänsä kanssa...Äh, yritin lähettää sille viestiä nyt, mutta se olikin mennyt offline.

Jännittää niin sikana, että mitä tässä tapahtuu. ja tiedän myös, että tällä viikolla saatan myös pudota korkealta, ja satuttaa itseni pahasti. Tietysti tahtoisin välttyä tuskalta, mutta tämä on elämää, ja tässä on kyse muistakin ihmisistä. Sain ihastumista F:ää kohtaan hillittyä vähän kevään, ja kesän aikana. Yhtenä päivänä heinäkuussa tajusin, että ei se ihastus ole mihinkään hävinnyt, ja kaikki tunteet roihahtivat takaisin liekkiin. Tunnustin tämän luotetulle työkaverilleni, koska hän on seurannut tätä tuskaista työ"suhdetta" alusta lähtien, ja hän on sanonut alusta asti, että olisimme upea pari. Hän sanoi sen jo aiemmin, ennekuin olin edes päättänyt, että mitä mieltä F:stä olen. Hän myös sanoi, että hän tietää, ja on varma, että jotain meidän välillä tulee tapahtumaan vielä...Toivottavasti hällä on ennustajaeukon lahjoja..haha

Olen kyllä niin tulisilla hiilillä, enkä osaa yhtään arvata, että voiko F:än puheisiin luottaa, vai puhuiko se vaan lämpimikseen. Miksi se olisi ottanut asian vielä uudestaan puheeksi, ja tuijottanut suoraan silmiin, ja selittänyt sen suunnitelmaa, että miten laittaudutaan valmiiksi töissä äkkiä, ja otetaan bussi nro se ja se. Kai sitä pitäisi vaan yrittää luottaa ihmisiin, mutten oikeastaan edes yli vuoden tuntemisen jälkeen osaa sanoa, että onko se luotettava, kai se on. Yleensä olen aika sinisilmäinen, ja luottavainen, mutta jotenkin näissä asioissa missä on minun puoleltani paljon tunnetta pelissä, yritän olla hieman varoivaisempi, ettei tule pettymyksiä. Jotenkin sitä innostusta on niin vaikea suitsia, ja lopulta saan aina näpeilleni.

Olisin vaan niin onnellinen jo tämä vuoden jahkailu tulisi jo johonkin päätökseen, mihin tahansa päätökseen. Surusta pääsee aina yli, ja voi jatkaa elämää, mutta tämä ikuinen epätietoisuus on todella nakertavaa, kun kukaan muu mies ei tunnu oikein miltään hänen rinnallaan.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Kyllä voi olla taas pää sekaisin

Tänään oli tosi pöhköä säntäilyä koko päivän, aamu yhdeksästä puoli yhteentoista olin menossa. Huomenna on vapaapäivä, tai no opiskella pitää kotosalla, mutta ei tarvitse tehdä mitään muuta. Ehkä laittaa jotain ihanaa ruokaa...

Päivän tapahtumiin kuului paljon jutustelua F:n kanssa, koska uudessa työnkuvassani törmään siihen useammin, jos ollaan samaan aikaa urakoimassa ;) Tänään oli taas paljon jännitettä meidän väillä, hyvää sellaista. Olemme alkaneet vaihtaa kosketuksia lähes aina kun ollaan samaan aikaan töissä. Onko se joku merkki? Ei me aikaisemmin puristeltu kylkiä, taputeltu olkapäälle, silitetty, kokeiltu kuumetta yms. Junailin itseni sen kanssa samoihin aikoihin tauolle, tai no vaan kymmeneksi minuutiksi, mutta se riitti. Puhuttiin jostain pienestä asiasta, minkä molemmat olivat tajunneet viime viikonloppuna, ihan vaan pieni "merkityksetön" huomio. F totesi siihen, että meillä kahdella on paljon yhteistä. Kuulostaako tuo kommentti jonkun muunkin korvaan aika positiiviselta asialta tämän jahkailun kannalta? Mutta paremmaksi menee! Tuli puhetta tulevan viikonlopun tapahtumista. Sanoin, että perjantaina olisi yhdet bileet tiedossa. F innostui ihan mielettömästi, ja se sanoi, että me MEIDÄN pitäisi mennä niihin. Luulin kuulleeni väärin, mutta ei, kyllä se puhui, että töiden jälkeen perjantaina mennään..Olin vaan, että joo joo, mennään vaan. En pysty oikein luottamaan siihen tällasissä asioissa.

Myöhemmin illalla nähtiin uudelleen, ja se oli saanut ihan superuutisen tämän talousdisasterinsa tiimoilta, ja hymyiltiin sitten molemmat, kuin kaksi idaria. Ja se alkoi puhua uudestaan näistä bileistä, että kun lopetellaan töissä pertsi iltana samaan aikaan, niin vaan pikaisesti raikastutaan, ja otetaan bussi yhdessä. Minulla lepatteli perhoset vatsassa, ja siirsin keskustelun illan juomapolitiikkaan, että raahataanko me lestit mukaan duuniin, ja päädyttiin tulokseen, että niin vissiin on parasta, kun viinakauppa ei ole enää auki kun päästään duunista. Eli olen siis menossa sen kanssa ulos perjantaina, jos siihen yhtään voi luottaa. Eli tämähän tarkoittaa sitä, että nyt tapahtuu jotain, oikeasti. Realistina en kyllä jaksa uskoa mitään tapahtuvan, ennenkuin me istutaan siinä samassa bussissa perjantaina vuoron jälkeen. Jos näin kuitenkin tapahtuu, niin hehkun onnea metrien päähän. Siis iik :D

Mitä tämä tarkoittaa? Onko sen suhde ohi? Onko se muuttamassa? Mitä perjantaina tapahtuu?  Tässä on vähän turhan monta päivää ennen perjantaita, ja liian plajon muuttuvia tekijöitä.

E:lle pistin viestiä kanssa, ja se vastaili ihan normaalisti, ja taas tökki minua naamiksessa. Jotenkaan ei nyt vaan sytytä. Se viime viikkoinen ongelmointi oli niin turn-off lopulta, että saa aika paljon se nähdä vaivaa, että lämpenisin uudestaan moiselle. Tuli vaan niin paha mieli niiden viime treffien fiiliksestä, ja siitä, että minun suuteleminenkin oli jo niin väärän fiiliksen antava. Katsotaan nyt vielä, se onneksi lähtee maasta huomenna viikoksi, joten se kuvio saa nyt vähän happea ympärilleen.

Mutta kyllä nyt taas pientä ihmistä jännittää, ja kun lupaukset kuitenkin petetään, niin vetelen jollain pahvinpalalla ranteita auki perjantaina sitten viimeistään ;)

Lauantai part 2

Yllättävän tapahtumaton viikonloppu, mutta yllättävän miellyttävä, ja pitkä kuin nälkävuosi.

Herra L jäi jotenkin säälittämään. Se olisi aivan mieletön tyyppi, jos sillä pysyisi viinankäyttö lapasessa, ja se ei olisi niin soseena siitä erostaan. Jälleen olen huomaamattani sotkeutunut oikein hc-renttuun. Herra M viime keväältä oli oikein malliesimerkki, että millaista poikaystävää ei viedä näytille kotiin, tai no, osasihan olla ihan ihmisiksikin, ja kävi jopa töissä..Meinasin vähän, että pitäydyn L:stä nyt erossa, kunnes taas pikku tinassa jossain kohtaamme, ja himottaa. Surettaa vaan katsella vierestä, kun toinen on niin rikki. En minä pysty sitä pelastamaan, mutta toivoisin, että tuntemillani ihmisllä olisi asiat hyvin. Jotenkin tuntuu, ettei L:llä ole elämäniloa jäljellä, vaikka se on yleensä iloisen oloinen kun se viipottaa menemään. Se avautui minulle aika paljon perjantai-iltana elämästään, ja yleisistä fiiliksistään kun oltiin päästy sen luokse baarista. Istuin, ja kuuntelin, ja yritin sanoa jotain järkevää, mikä saisi sen heräämän, ja yrittämään eroon liiasta päihteiden käytöstä, ja menneiden perään itkemisestä. Sen ex oli ilmeisesti jättänyt sen pettämisen takia, ja L tuntui todella katuvaiselta, mutta mahtaako olla oppinut virheistään (baarin edessä perjantaina joku minulle tuntematon misu tuli rääpimään päätään L:lle. Kelailtiin välikohtauksen jälkeen, että varmaan motiivina saada minut freakkaamaa, jos se luuli, että olen tyttöystävä. L ei itsekään muistanut, että kuka se nainen oli ;). En usko, että se on monelle niitä asiota kertonut, ja totaalisesti riisunut panssariaan. Miten minä pystyn sitä auttamaan, jos ei se itse halua ylös maasta? Se puhui muutosta kotimaahansa takaisin, ja baarin perustamisesta, ja siitä, että kuinka hän ei voi koskaan palata kotikaupunkiinsa, koska huumeet vievät hänet silloin.

Hän tuntui niin iloiselta siitä, että tapaa exänsä sunnuntaina. Minä salaa toivoin, että päätyisivät takaisin yksiin, ja näin ollen Herra F jäisi vapaaksi. Hihi. Ai niin, L vihaa F:ää, ja tuntuu aavistelevan, että F on sen exän kanssa yhdessä. Että aivan turhaan F:n tyttöystävä pitää F:ää salassa, kun kaikki, myös se jonka takia F:ää piilotellaan tietää kuitenkin jo. Jälleen varsin helppotajuinen kuvio päällä. Tuntuu jotenkin lierolta häslätä kummankin "puolen" kanssa, varsinkin nyt, kun molemmilta puolilta on tullut tilitystäkin meikäläiselle. Toisaalta tuntuu hyvältä, että nämä kaksi, L ja F kokevat minut sellaisena hyvänä tyyppinä kelle voi puhua, ilman pelkoa siitä, että levittelisin kaikki heti ympäriinsä. Kyllä tämän "hyvään jätkän" osakin kelpaa..Epäilen vaan jotenkin F:n puheiden aitoutta, en tiedä, että miksi. Ehkä kaikki selviää jonain päivänä sitten.

Eilen minulla kehittyi fiilis, että en oikeastaan  pane yhtään pahakseni olla sinkku, ja olen jopa alkanut viihtyä sinkkuna. En jotenkaan jaksaisi sitä oikeaan seurusteluun liittyvää tapailurumbaa, ensisuudelmista vaikeilua, ensimmäistä panoa, sen jälkifiilikset, sitten mietitään, että seukkaillaanko tässä nyt niinku vai ei, ja jne jne..Hirveä duuni saada moinen monsteri, nimeltään parisuhde pystyyn, ja sitten se kuitenkin kosahtaa, ja saa aloittaa taas alusta. Tuntuu niin turhalta työltä, kun tiedän kuitenkin kenelle sydämeni sykkii oikeasti. Joten nyt odotellaan jotain sellaista, ketä ei ole olemassakaan (varmaan), joka tulisi, ja veisi jalat alta, ja tuntuisi samalta vatsanpohjassa, kuin F katsoessaan silmiini hymyillen. Olen jo tottunut ajatukseen, ettei me ikinä tulla olemaan yhdessä, aina on jotain meidän kahden välissä.

Eilen illalla kävin vakkariklubilla toteamassa, että piirit ovat hajonneet/muuttuneet. Eipö siellä paljoa tuttuja naamoja näkynyt, mikä oli kyllä toisaalta aika piristävää. Imin muutaman tuopin siideriä, ja seurailin vaan, että miten vajaalta jengi näyttää päissään. Loppuillasta intouduin jopa tanhuamaan hetken aikaa. Se olin illan ainoa hetki, kun tunsin olevani hieman päissäni. Tein erääseen mieheen ilmeisesti vaikutuksen, kun se jaksoi kehua miten upea olen, ja taivasteli, että miksi meillä meni D:n kanssa poikki, kun ole kuulemma jokaisen tätä elämäntyyliä seurailevan miehen unelma. Mahtavaa. Ja sama laulu tuli joka välissä, kun tämän hepun näin. Luulen, että siitä olisi saanut seuraa kotiin vietäväksi, mutta ei nyt tuntunut siltä. Ehkä joskus myöhemmin. Yksi urpo liimaantui minun, ja ystäväni kylkeen tanssilattialla. Ei oikein vedonnut, kun ikäeroa oli turhan paljon. Ah, ja sitten bileissä oli myös mukana tämä toisen baarin baarimikko josta joskus kerroin, siis se ketä yritin joskus pokailla humalapäissäni. Se tervehti reippaasti, ja ihan nimen kanssa. Hieman hävetti :D Ihan söpö kaveri ei siinä mitään..Pilkun jälkeen tupakoin pihalla, ja minut piiritti kolme hauskaa heppua, ja piti jatkaa matkaa yhdessä viimeiseen auki  olevaan baariin, mutta bongasin matkalta tämän kehuilla minua voidellun tyypin. Tai siis kävin vaan kysymässä, että onko se ok, kun näytti olevan vähän heikossa hapessa. Jatkoin matkaa kävellen kotiin kaupungin läpi. Mielenkiintoista, että miehet ovat niin epätoivoisia pilkun jälkeen. Noh, pukeuduin minihameeseen, mutta ei ollut korkkareita, ja onhan minulla pitkät sääret, mutta kuitenkin, huomiota tuli ihan liikaa siinä kävellessä. Neljä miestä jäi huutelemaan perääni. Ei tosiaankaan vedonnut epätoivollaan tuollainen pokailu. Tosi positiivista oli herätä tänä aamuna ilman hillitöntä darraa, eikä morkkistakaan siis ollut.

Oli muuten ihana nähdä F tänään ekaa kertaa varmaan pariin viikkoon. Ollaan menty niin ristiin töissä..Se alkoi heti avautua minulle sairaslomansa aiheuttamasta talouskaaoksesta. Yritin tarjota sille apua, muttei se huolinut. Sain sen ainakin hymyilemään, jos en muuten pystynyt auttamaan. Se oli aika ryytyneen oloinen, kun juteltiin ensikertaa tänään. Myöhemmin se yllätti minut takaapäin puristelemalla minua jenkkakahvasta (tai siis eihä mulla mitään sellaisia ole, mutta siitä kohdasta missä ne jollain kasvaa haha). Siinä meinasi saada takana kävellyt asiakas vittumaisen mulkaisun, mutta onneksi huomasin, että se puristelu oli F:n tekosia. Surettaa sekin nähdä niin surkeana, yritän levittää hymyä, ja positiivisuutta ympärilleni, ja ainakin pienen vitsailun jälkeen sekin jo taas hymyili, ja oli pirteämpi.

Ah, viestiä tuli tänään Herra E:ltä, ja R muistutti myös itsestään. En ehtinyt vastaamaan E:lle kuin vasta illalla, ja se ei vastannut minulle enää. Väliäkö sillä, en tiedä enää ollenkaan, että huvittaako minua sotkea lopulta ihan lokoisaa sinkkuelämääni tuollaisen vaikeilijan kanssa, mutta katsellaan. R kyseli uudesta romanssistani, niin mistä? Ihme kun ei mene jakeluun, etten ole siitä kiinnostunut, yksi yö, that's it. Ja kerroin sille jo syynkin, että minun kanssasi käytetään kumia, tai ei panna lihaa piiloon laisinkaan, ja asiasta ei keskustella

Olen aivan loppu tästä viikonlopusta, vaikkei edes tulla biletettyä niin hillittömästi. Huomenna olisi sitten taas pitkä päivä edessä..Uudet kuviot elämässä ovat oikeasti todella suuri möykkyjä edessäni, ja vähän pelottaa, että saanko niistä otetta. Yritän huomisen kymmenestä kymmeneen maratonin jälkeen saada opiskeluista vähän kiinni, tai siis ehkä tiistaina, näin realistisemmin ajateltuna. Pitäisi yrittää rauhoittua, ja keskittyä nyt niihin tulaisuuden kannalta tärkeisiin juttuhin, ja piiskata luovuus, ja motivaatio esiin kesälomiltaan. Tässä nyt jotain ajatuksia viikonlopusta, olen niin väsynyt, että teksti voi olla hieman epäloogista pakoitellen, mutta eiköhän tästä taas nousta, ja tuleva viikkokin voi tuoda ties mitä säpinää, mistä sitä tietää :D

lauantai 25. syyskuuta 2010

Lauantai part 1

Kirjoitinhan tuon viikonpäivän oikein? Se näyttää jotenkin hassulta sanalta, mutten käsitä, että miksi :)

Hevostalli.netin sennujen hengessä, peruuntuneista treffeistä ähmissäni sovin sitten KOSTOtreffit Herra L:n kanssa :D Tai siis kyselin sen iltasuunnitelmia, liityin sen seuraan, otettiin muutama juoma, ja mentiin sen luokse panemaan. Helppoa, kun sen osaa. Eikä ollut edes todistajia tällä kertaa, koska se oli yksin liikkeellä, ja minä en ollut tilivelvollinen kellekkään. Hauska ilta, mukava revanssi siitä viime viikosta. Minä olin sentään suht kuosissa nyt, mies tosin oli enemmän tuubassa. Sai taas vähän vierihoitoa, että jaksaa alkavaan viikkoon, ja lisäksi seksiä enemmän kuin keskiverto mieheltä saa. Hyvä sylvi kuinka rikki se ihminen on erostaan exän kanssa! Käy jotenkin sääliksi vähän, ja tekisi mieli vähän ravistella, että elä elämääsi nyt, äläkä haikaile menneiden perään. Opi niistä virheistäsi. Juteltiin aika pitkään ihan vaan musiikkia kuunnellen, ja juomasta nauttien. Ja juu, huume-epäilyt saivat vahvistuksen. Sillä menisi ilmeisen huonosti, jos se vielä asuisi kotikaupungissaan..Noh, ei me olla naimisiin menossa kuitenkaan, ja emme edelleenkään ole suhteen perässä. Tiedämme sen molemmat hyvin, tosin epäilen, että mies epäilee minun olevan ihastunut. Noh tavallaan olen, mutta siihen ulkoiseen habitukseen, ja käytöstapoihin.

Palaan asiaan huomenissa. Nyt pitää sännätä suihkun kautta töihin, ja sieltä suoraan näkemään ihmisiä illalla klubille. Olen kyllä aivan loppu, eikä kysyinen klubi huvittaisi pätkääkään, koska en jaksa tätä piiri pieni pyörii-leikkiä kovin kauaa enää..Tänään en kyllä juo kun kaksi tuoppia, ellei ole hyvää miestarjontaa...

perjantai 24. syyskuuta 2010

Perjantai

Katy Perry - Hot N ColdTäksi illaksi oli suunnitelmia, mihin sisältyi Herra E. Sain äsken niin kummallisen viestin, ja puhelun, että nyt otetaan etäisyyttä kyllä, ja ollaan valmiina juoksemaan pakoon. Tai sitten nämä oli kosto-oharit viime perjantain johdosta.. Mutta siis E:lle oli tullut joku poissaolo/paniikki-kohtaus, ja se perui treffit nyt siksi, kun siitä tuntuu niin oudolta. Olin menossa ulos joka tapuksessa, ja nyt voin ottaa pari kaljaakin hyvällä omalla tunnolla, ettei kukaan moralisoi vieressä;) Mutta toiminta alkaa mennä aika oudoksi kyllä. Siltä tulee kuitenkin tosi flirttailevia, ja hyväntuulisia viestejä, ja se tökkii naamakirjassa päivittäin. Sitten livenä se on ihan ihme jäykkis, eikä tarvitse kyllä edes kuvitella, että sen kanssa mihinkään vaakamamboon asti etenisi, kun suutelustakin tuli jo viikoksi traumat. Mitähän ihmettä se on oikein etsimässä? Miksi se haluaa minua kuitenkin nähdä, ja pitää yhteyttä? Minulle alkaa tuo vaikeilu jo aika turn-off-tasolla. Ehkä minusta ei ole tähän, vaikka itsessään tyyppi on tosi mielenkiintoinen, mutta minulla ei taida olla hajuakaan, että mitä se ajattelee, jos se tietää itsekkkään.

Kun siis olen sinkkuna tänään, niin taidan lähteä moikkaamaan työkaveria baariin. Ja ties vaikka sitä näkyisi muitakin tuttuja..Tekisi mieli kysyä ranskiksen suunnitelmat tälle illalle. Kelpaisi revanssi viime perjantailta, ja vähän tolkullisemmassa kunnossa ;) Kehtaisiko sitä kysyä, että mitä sen iltaan kuuluu tänään, ja näin, emmä kehtaa. Ehkä mä odotan pari tuntia, että se on päissään :) Tarvitsen seksiä, ja sen tiedän, ettei E:lta lohkea pitkään aikaa, jos ikinä, joten ei kai ole väärin olla täysi elukka, ja etsiä tyydytystä jostain muualta sitten. Eihän tässä seurustella kuitenkaan. Oli miten tahansa niin minäkin olen vaan tavallinen ihminen ihan maalliisten himojensa kanssa. Ja kyllä juon viinaa, ja pidän tupakoinnista. Yritin muuttaa itseäni E:lle sopivaksi, ja nyt jotenkin tajuan, että kuinka dorkaa mielistely onkaan. Ihan sama, se ei kuitenkaan suurella todennäköisyydellä ole minua varten, vaan minua odottaa joku jossain...(Herra F)......Katsotaan nyt, että mitä tapahtuu, mutta minen tosiaan meinaa ottaa siihen taas mitään yhteyttä. Se on toistaiseksi tekstaillut minulle enemmän muutenkin. Mutta Herra L...olisiko tosi säälittävää pistää viestiä? Se sanoi lauantaiaamuna, kun kapusin taksiin, että see you soon, tai sitten sekin kielirajoitteisena möläytti omiaan. Tapahtuu joskus paremmissakin piireissä *kröhm* Nyt minulle ei olisi ketään kaveria "kiviriippana" ja voisin suihkia menemään miten tykkään, ja kenen kanssa tykkään. Nuo antsat vähän pelottaa, jos menee nuppi sekaisin viinaksien kanssa, kun en löytänyt oikein vastausta netistä. Mutta tekis kyllä mieli vetää sellaset liiskat taas, mitään en taas viime viikonlopusta oppinut. Haha. Työkaveri on ulkona vasta lähempänä puoltayötä, ja tässä olisi kaikkea pientä kulttuuritoimintaa illalle. Mutta voisin kyllä kernaasti nähdä L:n jossain. Toisaalta, jos meidät taas bongataan yhdessa, juttelemassa edes, alkaa huhut pian liikkua, ja sitten on piru irti, varsinkin kun tässä ei ole muusta kuin pottumaan kyntämisestä kysymys. Mitä mä teen?!!? Tai sitten vaan odotan, että työkaveri on ulkona, ja bongaan sieltä jonkun tavallisen miehen mukaani. Tavalliset miehet vaan tuppaa jäädä roikkumaan, kun nämä artistit, sun muut elämäntapaintiaanit ovat muuten vaan mahdottomia tapauksia.

Unelmoin tänään ihan tavallisesta jurrikasta, mutta nämä unelmoinnin kohteet niin vaihtuu päivittäin ;) Tiistaina bongasin kulmakunnan kuumimman miehen ihan kotinurkilla, että jos tulee ensi viikolla tylsää, niin menen tohon kulmalle sahaamaan ees taas neljän, ja kuuden välillä. Grau!

Tekstaria, vai ei tekstaria?

Roséta taidan kipittää kyllä hakemaan ;) Eikai se maksa nyt tähän prakaa...

torstai 23. syyskuuta 2010

Tässähän tämä

Tuli ihan sponttaanisti mieleen, että tänään lähtee Herra A:lle viesti, että mitä tapahtui! Ja miin se katosi, kun piti nähdä, ja kaikkea.Ihan vaan oman mielenkiinnon tyydytystä varten, vaikkei se minusta olisikaan kiinnostunut. Minulla syttyi myös ajatus, että ehkei mun hermot kestä taiteellisella alalla olevia miehiä, kun itse jo olen niin tuuliviiri. Jos alankin haaveilla ihan tavallisesta miehestä vaihteen vuoksi. Se viime tiistain deitti olisi varmaan sittenkin ollut fiksu pitää tyytyväisenä, vastata viestiin, ja nähdä toinen kerta, eikä kadota kuin pieru saharaa treffien jälkeen. Olisko tosi nöyrää lähettää sillekkin viesti nyt, että anteeksi, tarvitsin aikaa miettiä. Tässä alkaa tuntua, että tarvitsisi vetää perseet, mutta kun on abtibiootit, niin se ei vissiin ole terveellisintä..hmm. Pitää googlettaa noi lääkkeet.

Herra E oli tökkinyt minua facebookissa. Mitähän se nyt ihan aikuisten oikeasti on hakemassa? Tällä hetkellä sen sen meiningit vaikuttaa juuri niin häröiltä, että voisin ihan ilman omantunnon tuskia lähteä patongin purijan matkaan vaikka tulevana viikonloppuna. Minulla ei ainakaan ole kovin omistautunutta oloa Herra E:lle, koska se on niin outo, ja varsinkin eilisen jälkeen tuntuu, että on parempi pitää sydän tästä vähän erossa, ja katsoa mitä tapahtuu. Sillävälin voin hakea lämmintä kainaloa, ja hetken huumaa muualta. Huomenna olisi sitten taas perjantai, saas nähdä, että muistaako E, että jotain vähän sovittiin perjantaille. Ei minua haittaa voin mennä yksinkin, jos ei se voi vaikeilultaan tavata. Lauantaina menen baariin, mutta juomista pitää katsoa, koska on ne lääkkeet, ja sunnuntaina töitä. Mutta jos sieltä löytyy seksiseuraa, niin se sopis oikein hyvin nyt...Ei paljon kiinnosta, että mitä E tykkää juomisestani enää. Vaikka tiedän olevani vähän lapsellinen nyt, mutta ku loppuu ymmärrys, nin homma menee lapselliseksi. Ja tosiaan, minä en todellakaan ymmärrä, että mitä tässä tapahtui, tapahtuu, tai tulee tapahtumaan!

Ah, nyt siltä oli tullut oikein viesti, että missä se kyseli kuulumisia...Pöh, ja pah.

Nyt olen hämmentynyt

Nyt katosi hymy, ja en tiedä yhtään, että missä mennään enää. Olen menettänyt kontrollin tilanteeseen, ja se hämmentää minua koska yleensä pysyn tällaisten tilanteiden yläpuolella.

Tällit siis Herra E:n kanssa vetivät täysin maton jalkojen alta. En osaa päättää, että  mitä tapahtui. Tälla on varmaan joku oma tarkoituksensa, ja pelottaa ajatus, että joku voi nähdä niin suoraan lävitseni. Itse kohtaaminen meni hyvin, joku miehen kehonkielessä oli muuttunut. Ja itse menin eilisen episodin jälkeen vähän häntä koipien välissä paikalle, sekin toki vaikutti varmasti molempien kehonkieleen ja fiiliiksiin. Olin kuplivan iloisella tuulella, ja mielestäni homma pelitti ihan siihen asti, kunnes mies kaivoi esille sen viimeviikkoisen ensisuudelman. Se kertoi sen tuntuneen väärältä, ja "pakotetulta" siinä tilanteessa. Ok. No ymmärrän hänen pointtinsa oikein hyvin, se oli vähän kuin ns. luonnollinen jatkumo, kuten leffoissa. Keskustelu meni aika syvälliseksi, ja E puhui paljon, ja moni asia meni vähän ohikin, koska hämmennyin jotenkin niin. Yksi aihe mikä jäi mieleen pöyrimään on, että sen mielestä meidän kohtaamisella on joku tarkoitus, ja hänen on tarkoitus kertoa minulle jotain, ja mennä pois. Nyt puhutaan siis universaalilla tasolla. Minulla tärähti kalloon, ja että minä vitun varamessiaana se itseään pitää! Mutta samaan hengenvetoon se sanoi, että sillä ei koskaan synkkaa näin hyvin kenenkään kanssa. Tunteellisena ihmisenä olin tässä vaiheessa jo saanut mielestäni kylmää vettä niskaan, ja korvissa kuului vaan huminaa. Mun teki mieli lähteä taakseni katsomatta, mutta yritin ajatella asiaa isommalta näkökannalta, ja positiivisena asiana, että voimme saada aikaiseksi näinkin syvällisen keskustelun. Minulla ei oikein ollut mitään muuta järkevää sanottavaa, kuin todeta, että hänessä on joku vedonnut minuun paljon syvemmin, kun minuun yleensä kukaan vetoaa näin (paitsi Herra F). Kerroin myös, että tunnen oloni epävarmaksi itsestäni hänen seurassaan, mutta en huonolla tavalla, koska nautin hänen seurastaan. Pelkään, että sanon jotain mikä ajaa hänet pois, ja satutan itseni. Hänen mielestä olen puhunut paljon, mutta mikään sanomani ei oikein paljasta, että kuka minä oikeasti olen, ja kun koettaisin vältellä joitain keskustelunaiheita. No yritin välttää sitä tiistain työsekoilua, ja luulen, että hän tarkoitti juuri sitä, mutta sain pidettyä itseni pokerina, ja ihmettelin vaan, että en minä keksi, että mitä minun pitäisi sille sanoa. Vai pitäisikö minun sitten levitellä likaisia yksityiskohtia viimeisen vuoden varrelta? En oikein koe niitä kovin vetäviksi aiheiksi treffeille! Mutta oikeasti, mulla meni niin pasmat sekaisin tästä keskustelusta, koska en tosiaan ymmärrä, että missä enää mennää, ja mitä se haluaa minusta, jos suutelu oli niin kamalaa jo! Mun koko olemus jotenkin romahti ihan hyperfiiliksestä, hymyttömään laahustamiseen. Lisää vaan vettä myllyyn, ja oli kuulema virhe tavata silloin perjantaina siinä baarin edessä. No ihankuin en itse tajuaisi, ja olen siitä aika nolona, vaikken missään kammo änkyrässä ollutkaan. Se taisi huomata, että mulla oli siipi maassa, ja lähdettiin ulos kävelemään. Se yritti keskustella muusta, ja minäkin yritin reippaasti vastailla, mutta oikeasti olin ihan sekaisin. Erottiin kadunkulmassa, ja vähän valotin historiaani sille. Se vaikutti tyytyväiselle, ja haluaa kuulemma kuulla lisää, ja kertoa oman tarinansa, muttei tänä iltana. No jee. Kävellä löntystelin takaisin kotiin, ja teki mieli löydä nyrkki seinään aika monesti matkalla, ja potkia muutama roskin kumoon. Pääsin kotiin asti, ja siltä oli tullut kaksi tekstaria. Ekassa, että mun pitää laittaa viestiä, kun pääsen kotiin, ja että minun pitää muistaa hymyillä, koska näytän mahtavalta hymyillessäni. Ja toinen kysyi uudestaan, että pääsinkö kotiin. Laitoin vaan takaisin, että kotosalla ollaan, mutta hymy taisi tippua matkavarrelle, ja että toivottavasti se osaa kotiin aamuksi. Se vastasi, että ei hätää, se kuulemma vei minun hymyni mukanaan, ja sillä on missio palauttaa se. Ja hyvää yötä Alma X.

Mitä tapahtui? Olenko löytänyt jotain todella erilaista, ja mielenkiintoista, vai avohoitopotilaan, jolla on joku järkälemäinen trauma takana? Ainiin, olen kuulemma ihan erilainen kuin viime viikolla, muutuin sen suudelman jälkeen se sanoin. EN tunnusta kyllä tätä!

Olen niin hämmennyksissä, ja suupielet raahaa maata. En meinää ottaa siihen mitään yhteytä, ellei se ota ensin. En halua ainakaan yhtään enempää ahdistaa häntä, jos kerran on niin vaikeaa, ja outoa olla minun kanssani, mutta silti pitää nähdä uudelleen. Mutta hän sanoi haluavansa tietää minun tarinani, ja jos hän säikähtää, ja juoksee pois, niin hän ei ole minulle se oikea. No jee.

Toisaalta tunnen itseni, pidän haasteista, ja haasteelliset miehet (Herra F) sytyttävät. He ovat minulle vähän sellainen valloituspeli. Jos joku on liian minun perääni, niin homma menee minun osaltani sen toisen tunteilla leikkimiseksi, koska mielenkiinto lopahtaa äkkiä toisen ollessa liian helppo.

Jotenkin tuntuu, että jos tämä on jo näin vaikeaa neljänsien treffien jälkeen, niin onko tässä mitään pointtia. Olin melkein jo inspiroitunut hänen seurastaan, ja miettimässä uutta suuntaa elämälleni. Jotenkin tuntuu, että vanha elämä sekavine mieskuvioineen on silti hauskempaa (ja terveydelle vaarallisempaa) kuin ongelmointi jostain hiton suudelmasta päivätolkulla. Se taitaa olla tosi vanhaa koulukuntaa, kun minähän suutelen melkein ketä vaan kiinnostavaa, silloin kuin mieli tekee. Se on oiva tapa rikkoa jäätä. Mistä vetoa, että E on "ei seksiä ennen avioliittoa"-tai katkarapu-miehiä...Tai molemmat. Hrr.

Nyt nukkumaan, oli vaan pakko saada purkaa ajatukset, ja tapahtumien pääpiirteet heti tuoreeltaan, etteivät unohdu.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Onneks on niin helppoa

Lopulta Hera E vastasi viestiini. Ei mitenkään järin positiiviseen sävyyn, kertoi olevansa masentunut, eikä sillä ole mitään järkevää sanottavaa. Jouduin ihan tosissani miettimään, että mitä kirjoitan sille takaisin. Päätin yrittää saada sääliä tällä viheliäisellä taudilla. Hyi minua. Mutta se toimi! Juteltiin pitkään puhelimessa yöllä, eikä aihe sivunnut päiväistä tapaamista ollenkaan. Ja E jopa nauroi puhelun aikana, joten ei se ehkä kanna kaunaa, tai ole ainakaan niin masentunut enää. Ja meillä on treffit tänään!! Nyt vaan olen skeptinen, että peruuko se ne viime tipassa, kun minäkin tein sille oharit perjantaina. Kostohaluinen? En tiedä. Alustavasti sovittiin kans perjantaina näkemisestä, mutta muistinkin työvuoroni väärin...Ex:kin kyseli  yöllä vointiani, kun maanataina sen luona käydessä kerroin tästä sairaudesta. Kaikki säälipisteet tänne vaan! Huomiota! Iiik! Apua!

Nyt pitäisi ihan oikeasti lähteä metsästämään vapaata lääkäriä jostain. Ihan puistattaa, kun en ikinä käy lääkärissä, ja vähän alitajuisesti pelottaa, että ties mikä syöpä sisuksissa muhii. Jos vaikka aloittaa tämän uuden vähäviinaisen elämän ihan kunnon lääkärikäynnillä, kunhan tämä riesa helpottaa ensin. Löysin yksityisen klinikan, missä on walk-in meininki. Se kyllä aukes jo tunti sitten, ja mun piti olla siellä jo silloin, mutta nukutti. Ja nyt pelottaa et siel joutuu odottamaan maailman tappiin  asti, kun iltapäivällä pitäs ehtiä luennolle. Tai sitten eivät ota mua ollenkaan tänään, ja huomenna on munaiset sössönä...Mutta hei, sain sentään siivottua kylppärin ennen aamupalaa! Miksi mä aina alan väsäämään kaikkea epäolennaista, kun olis muuta, tärkeetä, oikeesta tekemistä?

Mä en oikeastaan tiedä, että kumpi pelottaa enemmän nyt, ne treffit, vai se, *glup* että joudun menemään lääkäriin. Yäääh.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Alma, idiootti

Tekisi mieli hakata päätä lattiaan, ja ulista. Pilasin varmasti tämän jutun nyt, koska olen niin vajaa päästäni yllättävissä tilanteissa. Naamani on ollut niin punainen viimeiset pari kolme tuntia, ja nyt poskiin ihan sattuu, kun veri pakkautuu naamaan, ja vituttaa niin ettei henki tahdo kulkea. Ja miten tähän voittajaoloon päädyttiin?

Työpäivä meni rattoisasti, kunnes, PAM, huomasin Herra E:n kiertelevän lähistöllä. huomasin sen (mielestäni) vaivihkaa, ja jatkoin hommia. Olin kiipeämässä tikkailla, kun näin sen näkäkenttäni rajamailla alle kahden metrin päässä. Mielestäni se katsoi minuun, mutta koska olin urpokohtauksen vallassa, en reagoinut sen läheisyyteen ollenkaan. Se ei tullut sanomaan mitään vaikka ihan selkeästi se näki minut, enkä minä saanut itseäni järkiini, ja moikkaamaan sitä. Miksi en? En tosiaankaan tiedä. Menin jotenkin niin lukkoon, ja aloin esittää etten olisi huomannut häntä. En sitten tiedä, että kuinka luontevasti tämä Oscar-palkintoa hipova suoritus meni, mutta kyllä ainakin hävettää, että menin sekoilemaan noin. Sillä oli joku, mun silmään paljon, vanhempi nainen mukana, ja rupesin kelailemaan, että olisiko se voinut olla se sen ex? Ei helvetti, että ihminen voi olla tyhmä. En yhtään ihmettele jos siitä ei kuulu mitään tänään...Mikä tämän oireyhtymän nimi oikein on? Olen käyttäytynyt ennenkin todella kiinnostavia urosten lähellä vastaavasti?

Lähetänkö ihan pokkana vaan sille viestin, että mites treffit huomenna? Sit jos se sanoo jotain, että näki minut tänään, niin sitten voin taas pistää (olemattomat) näyttelijänlahjani peliin, ja esittään yllättynyttä, tyyliin: "Oh really! What time?!"

Olisko mitään lohduttavia sanoja tähän tilanteeseen? Minulta ovat loppuneet. Jos en lähetä mitään viestiä, niin sitten se ainakin luulee, etten ole kiinnostunut. Olis vissiin pakko...Vai onko tässä taas tämä sama kuvio, että mies on ensin tosi kiinnostunut, sitten menin tekemään ne kännioharit, ja sen jälkeen siltä meni maku, ja se aina lupaa ilmoittaa huomenna, koska sopii nähdä. Taitaapi olla tuttu kuvio, ja mitä sitä itselleen valehtelemaan. Eilen siltä tuli kyllä ihan normaaleja viestejä, kun ensin kyselin sen kuulumisia. Miten kysyn suoraan sen intresseistä? Ihan vaan, että mitkäs ovat mietteet, ja haluaako se OIKEASTI nähdä enää, ja että kyllä minä kestän totuuden. Kuulostaisiko pahalta?

maanantai 20. syyskuuta 2010

Vielä pohdintaa...

Tuli vaan mieleen, että eikö F:llä ole ketään muuta kelle vuodattaa? Ajattelin vaan, kun se pyysi niin monesti, etten puhuisi tämän päivän keskustelusta ilmenneistä asioista kellekkään. Mikä se motiivi tässä takana on? Ja  sitten vielä, että keksiköhän se sen, että ex, ja se uusi suutelivat jo sinä iltana, jotta minä en morkkistelisi pettämisestä. Vai näkikö/kuuli/tiesi se sen kyseisen tapahtuman jo sinä iltana, ja siksi se vei minut jatkoilta himaansa? Oliko se juonessa mukana exän nykyisen kanssa, koska sillä naisella tuntui olevan niin selkeä missio saada mieheni? Ja nyt se kertoi, että se välittää enemmän exästäni kaverina, kuin tästä naisesta joka tapasi olla sen hyvä ystävä? Joku tässä nyt haisee!

Yrittääkö se vaan saada oloni paremmaksi? En kyllä näkisi mitään syytä, että miksi se hyötyisi näiden tarinoiden sepittelystä. Luulen, että totta ovat koska niin moni palanen loksahtelee nyt yksiin. Ja ymmärrän koko kuvion paremmin. Eikä minun tarvitse (jos jutut ovat totta) kantaa petturin viittaa yksin. Hauska yksityiskohta tuli mieleen, että koko poppoosta kuva baarin edessä ennen näitä jatkoja. Kuvassa F puhuu korvaani kohti kallistuneena kurottaen, ja ex:n tuleva nykyinen vahtaa taustalla silmät kiiluen, kuin tietäisi jotain minua enemmän vallitsevasta tilanteesta.

Että miksikö pyörittelen näitä asioita? Onhan siinä oma jännityksensä löytää linkkejä tapahtumien väliltä, ja piiri pieni pyörii joka tapauksessa, ei näitä ihmisiä pääse karkuun, jos meinaa elämäntyylinsä pitää.

E:n kanssa on treffit huomenna tai keskiviikkona. En tahdo painostaa sitä, mutta oli pakko laittaa viestiä, kun tuli vähän hätä, ettei se tahdokaan enää jostain syystä nähdä meikäläistä. Pitäskö ihan piruuttaan laitta A:llekin viesti, ihan vaan jos sen jäsenyys deittipalvelussa on vaikka päättynyt, eikä se pääse lukemaan niitä alkukuusta lähetettyjä viestejä. Mutta mun mielestä silläkin pitäisi olla mun numero, joho se voisi ottaa yhteyttä, kun on nähnyt viestini, ja kertoa tilanteen...Löysin facebookista näyttelynavajais-videon, missä se hymyili niin kauniisti kameralle, ja tukka oli ihan niin pörröinen kuin muistinkin...Miehet, ah.

Mielenkiintoista, kyllä.

Chattailen tässä Herra F.n kanssa FB:ssa. Tällä hetkellä ollaan käyty läpi sen parisuhdetilanne, minun roolini scenessä, minun kuvioni vain pintapuolisesti (en kehtaa mennä yhtään syvemmälle..), exäni kuviot, ja ylipäätänsä muidenkin ihmiseten asiat.

Ai jestas, että on mielenkiintoinen keskustelu. Sen verran olen sille paljastanut, että välitän hänestä, koska pidän häntä hyvänä ystävänäni. Ja juuri saamani viestin mukaan exäni oli kuulemma nuoleskellut uuden eukkonsa kanssa samana iltana, kun me päädyttiin jatkoilta samaan sänkyyn F:n kanssa, ja olimme silti yhdessä exäni kanssa. Ah, ja oh. Sydän on kevyempi, koska minä en ole se ainoa pahis tässä kuviossa. Nyt pitäisi vissiin kysyä, että mitä se meinaa minusta. En vaan osaa asetella kysymystä, koska se ei tarttunut tärppiin, kun kerroin välittäväni hänestä. Senkin kirjoitin, että jään kaipaamaan häntä valtavasti jos hän muuttaa pois. Hänkin kuulema kaipaisi minua. Miten vitussa mä siltä kysyn, että mikä meidän tilanne on? En tahtoisi pilata ystävyyttämme repimällä jostain ahterista jonkun huonosti asetellun kysymyksen. Se kertoi minulle monia asioita luottamuksellisesti, nyt tuntuu tosi ahterilta, että olen mennyt meidän yhdestä yöstä puhumaan kännissä muutamalle henkilölle. Olisko että, "mikäs tilanne meidän kahden välillä on?" Voisinko vedota helmikuussa käytyyn keskuteluun, missä tunnustin, että olen siitä kiinnostunut, ja sanoisin, että tunnen viehätystä meidän välillä edelleen? Se ei kuulema ole onnellinen suhteessaan, ja on aivan pihalla. Jotenkin minusta tuntuu, että se voisi odottaa, että minä lähestyisin häntä, ja pyytäisin häntä jäämään, koska pidän hänestä, ja haluaisin yrittää suhdetta. Mutta en oikein saanut vastausta, että haluaako se olla nyt sinkku vai ei. Sen nainen ei ole kuulema vieläkään yli 9kk sitten tapahtuneesta erosta, ja kukaan ei saisi tietää, että he ovat yhdessä, ja että F on "salaisuus". F oli tosi surkean oloinen, kun se kirjoitti tätä minulle. Se kysyi, että olisinko minä onnellinen, jos minua pidettäisiin salaisuutena? Nainen myös vihaa F:n elämäntyyliä, musiikkimakua jne, koska se muistattuttaa hänen exästään (eli siis Herra L:stä...how ironic). L on ihan yhtä moniongelmaisen oloinen tämän tapahtuneen eron tiimoilta, ja päässäni pyörii vaan kysymys, että miksi ihmeessä ne sitten erosivat, kun kummankin elämä meni noin palasiksi. Neiti, ja F eivät voi edes julkisesti pahemmin esiintyä yhdessä, koska pelkäävät törmäävänsä L:ään..

Jeesuskristus mitä kuvioita. Mitä voin tähän sanoa, meillä on ilmeisen samanlainen miesmaku tämän naisen kanssa :D Minusta jotenkin tuntuu, että korjailen vähän sen jämiä, mutta eipä se mela soutamalla kulu, ellei nyt ihan kivikossa soutele. Mutta siis oma tilanteeni on aika voitokas tässä, koska minä tiedän koko kuvion, miehet eivät tiedä, että olen kutenut molempien kanssa, ja nainen ei varsinkaan tiedä minun intressejäni hänen exäänsä, ja nykyiseensä. Mutta nainen tietää aika varmasti exäni, ja sen naisen suhteen alusta enemmän kuin minä, ja tilanteista, mitä minä en nähnyt. Tai nythän F kertoi minulle, että ne olivat suudelleet sinä samana helmikuisena iltana, eli periaattessahan minä tiedän kuviot hyvin tarkkaan, ehkä jopa parhaiten. Ja kun ex vielä avautuu minulle omista fiiliksistään kohtalaisen usein, ja F valotti asian toista puolta, että exän nainen ei ole enää rakastunut exääni, ja hänellä oli jotain sellaista tietoa sen liikkeistä, mitä en vakavissani viitsi tänne kirjoittaa, koska se ei liity minun kuvioihin juurikaan. Selkeää, eikös? :D Ei tästä enää varmaan mitään selkoa saa...Ja olen edelleen ihastunut F:ään, vaikka se tunne tulee, ja menee, ja vaikka yritän kuinka kieltää sen itseltäni. Se on kuitenkin läsnä.

Kiitos L, sain sitten kusitaudin. Tai varmaan omaa syytähän se oli, kun en ryysinyt vessaan, ja suihkuun heti aktin päätteeksi, vaan aloin vetelemään hirsiä. Ja lääkäriin en mene ennekuin on pää kainalossa.

E on ollut ihan hiljaa. Vähän pelottaa, mutta taidan laittaa sille viestiä, ja kysyä, että mikä on meininki sen huomisen tapaamisen kanssa. Jos tämä nyt kosahti, niin voin jatkaa F:stä, ja L:stä haaveilua rauhassa.

Mutta sittenhän koko kuvio menisi vielä enemmän sekaisin, jos F ja minä päädyttäisiin yhteen. Jokainen voisi sitten miettiä meidän historiaa...Ja F on oikeasti hyvä kaveri exälleni, joka on mun mielestä tosi kiva, koska ex tarvitsee hyvää miespuolista kaveria nyt. Mutta tämä estää F:n ja minun kehittymisen ystävyksistä pidemmälle. Hauskaa, että kaikki selittävät, etteivät kuulu sceneen, mutta kaikki tuntee silti kaikki, ja kaikki kuuluvat siihen sceneen kuitenkin sanoivat ne itse mitä tahansa. En minäkään tiennyt kuuluvani, kunnes kuulin olevani scenen hienoin nainen. Öh, joo, kiitos?

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Morkkistelu Vol 2.

Aamulla kävin morkkistelun sen asian tiimoilta, että tungin opettajien matkaan perjantaina. Se on fine, niitä tyyppejä ei tarvitse enää päivittäin nähdä, ja saavat pitää minua ihan rauhassa millaisena retardina vaan. Ei minua kukaan ainakaan julkisesti vihannut siinä tilanteessa, ja juteltiin ihan normaalisti.

En ole edelleenkään päässyt yli siitä, että missasin hyvän kaverini näkemisen viimeistä kertaa vähään aikaan sen takia, että lähdin tämän fransmannin matkaa. Ja lopulta päädyin olemaan niin seis, että hävettää vieläkin. Olin varmasti ihan mieletön sähikäinen sängyssä, käy ihan L:ää sääliksi :) Ja tämän takia myös tein oharit Herra E:lle, ja pelottaa, että sössin lupaavat mahdollisuuteni sen kanssa. Mutta tiedän ihan varmasti, että olisin sössinyt ne aivan varmasti jos olisin siinä kunnossa mennyt sen eteen. Ja olen lähetellyt ilmeisen sekapäisiä viestejä sille tämän ohari episodin aikoihin, mistä suunnilleen puuttuu puolet sanoista. Voi luoja, että tästä päästä kärsii parin päivän darrat, ja siihen päälle morkkikset, ei ole kivaa, ja  seuraavan kerran kun radalle lähtee, niin voisi muistaa vaikka syödä jotain ennen kuin alkaa ottaa...

Erikoinen sattumus kävi vanhan kantabaarini ovella. Portsari kysyi minulta, että olenko Alma, ja olenko siellä ja siellä töissä. Olin vähän huuli pyöreänä, että juu. Tuttu mies se naamaltaan on, ja hänkin tuntee naamani, kun vähän kantis siellä olen. Mutta missään vaiheessa on muista puhuneeni sen kanssa mitään henkilökohtaista. Epäilenkin, että tässä on joku koira haudattuna nyt, ja jotenkin syyttävä sormi kääntyy Herra D:n suuntaan. Se kantiksena on voinut eromme jälkeen vinkua minulle porttikieltoa..Ja me kuitenkin käytiin siellä yhdessäkin, joten olen tuttu naama sitäkin kautta.

L on kummitellut mielessäni huolestuttavan paljon tänään. Ihan oikeasti tiedän, ettei se etsi suhdetta, enkä minäkään siitä, mutta en käsitä, että mikä siinä kiehtoo. Kyllä se kolmas kerta pitäisi vielä ottaa sen kanssa. En vaan oikein tiedä, että miten ehdottaa tapaamista suoraan, ilman mitään hankalia baarikuvioita ennen taksimatkaa, ja ilman, että se luulee minun olevan ihastunut itseensä. Olen kyllä ihan pikkaisen ihastunut, mutta edelleenkin enemmän sen ulkoisiin avuihin. Varsinkin, kun yhteinen kieli on vähän hakusessa. Mutta eihän siinä lämpimässä syleilyssä tarvitse mitään puhua, kunhan on vaan, ja nauttii toisesta ihmisestä lähellään. Olen vieläkin häkeltynyt, ettei sille tarvinnut edes sanoa, että kumia pitäisi sitten kaivella esiin jos meinaa meisselinsa kanssa tehdä minuun lähempää tuttavuutta, kun se tajusi aivan itse. Ehkä miehet eivät olekaan niin menetettyjä tapauksia tässä asiassa...Ja kaikki se herrasmiesmäinen käytös, kuinka se piti minusta huolta, ja seisoi jopa sateessa kanssani odottamassa taksia. En tosin tuntenut aluetta yhtään, mutta olisinhan mä nyt osannut taksin ottaa kotiin sieltä,  ja automaatinkin löytää ohjeiden perusteella, mutta että se näki vaivaa, ja seisoi vuokseni tosiaan sateessa. Ja toi kahvia minulle suoraan sänkyyn, ja sytytti jopa tupakan valmiiksi. En ole tottunut moiseen käytökseen, onko se normaalia miesten käytöstä? Olen jo unohtanut..L:lla on synttarit vissiin tiistaina. Mietin vaan, että kehtaanko lähettää onnittelut sille? En ole kyllä varma, että oliko se maanantai, vai tiistai, onko super noloa muistaa väärin? Mutta pitää se vähän voideltuna, jos vaikka muut viritykseni kusee...Siitä selvisi sen verran tietoa, että se on töissä sairaalassa, en kyllä muista, että mitä se siellä tekee, tai voi olla, etten vaan ole saanut vastauksesta tolkkua. Ja sen lisäksi se käyttää silmälaseja, mitkä jotenkin tekevät siitä niin paljon fiksumman näköisen, mutta sotivat pahasti sen "vaihtoehtotyyliä" vastaan. Ehkei se voi kauhean paha narkki olla, jos se on sentään sairaalaan kelpuutettu töihin, eikös sairaaloihin ole ihan kaikkiin hommiin aika tarkka seula? Tai voisi ainakin kuvitella olevan..

Herra yhdenyön hotellipano se jaksaa riivata tekstareilla. Sanoin jo kerran sille, että mulla on nyt vakavemmat kuviot menossa, ettei kiinnosta. Ja aina sieltä vaan pukkaa viestiä, että olenko ok, olenko elossa, mitä tapahtuu...Oops, piti tarkistaa lähetetyt viestit, ja ei sieltä kyllä mitään sellaista hyvin informatiivista viestiä löytynyt. Ainoastaan hyvin kryptinen viesti jostain vakavasta mitä mulla on menossa. No ehkä mä vastaan sille tämän viimeisen kerran, että mitä tapahtuu.

Ehkä tämä morkkis joskus väistyy, ja yritän pysyä kaidalla tiellä sen jälkeen. Tosin ensi viikonloppuna olisi mun vanha vakioklubi, ja tiedän Herra F:n olevan menossa...haha. Joskushan sitä voisi vaan käydä parilla, ja lopettaa, kun tuntuu hieman päissään olevalta. Kaikki riippuu nyt Herra E:stä, ja siitä että miten kaamean vaikutuksen mä siihen tein lauantaina. Hän voisi olla motiivi juomisen hillitsemiselle. Sen piti laittaa viestiä tänään, että nähdäänkö tiistaina vai ei, mitään ei ole kuulunut, ja on vähän pahat etiäiset mulla :/ No jos meni vituiksi, nii voin jatkaa verkkojen heittelyä, ja käydä kinkeämässä L:n kanssa just silloin kuin haluan. Ja toisaalta minua vieläkin kiinnostaa, että mitä tapahtui sille ekalle nettideitille, eli A:lle :)

Tämä päivitys nyt on tällaista aivojen tyhjäkäyntiä railakkaan seikkailun päätteeksi. Ei näitä oikein kehtaa kellekkään naamatusten alkaa sepustamaan. Onneksi kukaan ei varmaan tiedä, että mitä kaikkea mulla on samaan aikaan menossa..Huomenna kääntyy uusi lehti elämässä, kun Alma aloittaa uudet opiskelut yli unelmien olevassa laitoksessa. Nukkumaan siis, että jaksaa olla vastaanottavainen uudelle informaatiolle huomenaamuna. Toivottavasti unissani seikkailee L tänä yönä. Jotain siinä vaan on...aiai.

Kiva tätä lähteä nyt sitten setvimään

Olo ei ole kaksinen edelleenkään, mutta pizza on uunissa, ja sipsipussi kainalossa, enkä kuollut töissä.

Mistä sitä alottaisi..?No vaikka, seremonian jälkeen päädyin opettajieni kanssa ainoana oppilaana kapakkaan. Tämä meni vielä ihan kohtalaisesti, mutta olo oli ehkä hieman outo, ja saatoin olla kevyesti väärässä paikassa :) No eikai siinä mitään, kun mukaan pyydettiin, kai tavallaan...

Tämän jälkeen uskaltauduin pienessä sievässä kulkemaan vanhan kantabaarini läpi, ja törmäsin exkämppikseeni, ja sen miesystävään, jonka tunnen myös erittäin hyvin. Olin menossa tervehtimään Herra E:tä pikaisesti, mutta se oli myöhässä, ja jäin sitten istumaan näiden tyyppien kanssa. Lopulta E:kin saapui ja kävin moikkaamassa sitä hetken ulkona. Käytiin nopeasti jotain siitä suutelu-outoulusta läpi, ja kaikki oli fine. Ja sovittiin, että nähdään alkuviikosta, ja molemmilla on hyvä fiilis tästä. Jee. Muttei tahdota ryysiä mihinkään liian nopeasti. Loistavasti sopi ajatukset yhteen tässäkin asiassa. Hymy naamalla palasin baariin, mutta siiten alkoi niin outo tapahtumaketju, että hävettää, ja pelottaa.

Sehän ei ole mitään uutta, että olen täysi aasi päissäni, mutta nyt siis tosiaan on aika urpo olo. Kaverini liittyi myös seuraan, ja tarkoituksena oli tavata jossain kaverimme joka muutti tänään lauantaina maasta pois. Meillä oli puhelimen kanssa jotain sählistä, eikä sitten saatu kiinni häntä. Tässä kohdassa alkaa muisti pätkiä, että mitä tapahtui. Tässä vaiheessa olin siis tehnyt Herra R:lle selväksi, että minulla on nyt vakavempia kuvioita menossa, ja se vielä jaksoi laittaa, että pidetään yhteyttä, ja jutellaan mesessä. No enpä taida. Herra E:ltä tuli myös jotain viestejä, että tahtoisikin nähdä tänä iltana. Tunnistin olevani jo sen verran päissäni, että en ollut mitenkään innoissani menossa sekoilemaan sen eteen. Kuten jo kirjoitin, että muisti pätkii tältä kohtaa iltaa sen verran, että jotain missattuja puheluita, ja outoja viestejä kuului tähän osaan iltaa, mutta olen näppärästi poistanut ainakin osan viesteistä, mitä ilmeisemmin. Jotenkin jäi fiilis, että Herra E suutahti ohareistani. No se ei sillä hetkellä haitannut ollenkaan, koska ohitseni purjehti Herra L, siis hän kenen kanssa vehtasin reilu kuukausi sitten, ja epäilin häntä narkkariksikin. Jäätiin juttusille, ja jatkettiin juttua ulkona, ja käytiin läpi hämmentävää, ja säälittävää tekstiviesti sekoilua viime viikonlopulta. Asia oli selvä, eikä kukaan kantanut mitään kaunaa. Tässä vaiheessa sisällä baarissa ollut kaverini oli saanut kadoksissa olleen ystävämme kiinni, ja oli varmaan täysin kypsä mun häröilyyn. Se lähti toiseen kuppilaan, ja minä lähdin vähän L:n jälkeen samaan paikkaan kuin se oli menossa. Vaikka siis jo vähän päätin, etten ole L:stä kiinnostunut, mutta joku ihme siinä vetää. Siinä on myös hauska piirre, etten muista juurikaan keskustelujemme sisältöä, tosin yhteinen kielemme on melko ontuva baariympäristössä, ja alkoholissa uineena.

L:llä oli kuitenkin huoli, ettei menossa mukana ollut hänen paras ystävänsä saa vihiä touhuistamme. Ei varmaan saa joo, kun silloin ekallakin kerralla jäätiin sille kiinni keskellä katua suutelemasta, ja nytkin liityin heidän seuraansa tosi läpinäkyvästi, vaikka minun oli tarkoitus nähdä ystävääni viimeistä kertaa ennen muuttoa. Olen karmean huono ystävä, ihan oikeasti. Olin saanut joitain vietsejä, ja missattuja puheluita, mutta en jaksanut tietoisesti edes vastata niihin. Tiesin omalta osaltani, että ilta on ohitse, ja tiedän mitä mitä tuleman piti.

Jossain vaiheessa sitten pienten pusujen jälkeen päättettiin jatkaa matkaa samaan osoitteeseen. Tässä vaiheessa minä tajusin olevani ihan järkyttävän huonossa kondiksessa, ja nuokuin jo taksissa. Sisään päästessä syöksyin sohvalle koomaamaan. Nolotti niin pirusti, mutta minkäs teet, kun aivoissa leikkaa just sen verran että nolottaa, mutta kroppa ei tottele. L ritarillisesti kantoi minut sänkyynsä, ja auttoi riisumaan vaattet pois. Aloin hieman piristyä tässä vaiheessa, ja tilanne johti tietenkin seksiin. Mutta voi luoja, sana lerssi sai uuden merkityksen minulle. Nyt tiedän miltä se näyttää, ja miltä se tuntuu. L:llä oli siis aivan tajuton halko, mikä oli vielä aiva helvetin kova. Ja kumin käytöstä ei tarvinnut edes keskustella. Ainoa hieman huono asia oli, että tämä lihanuija oli aivan liian suuri työntymään lihaiseen tunneliini. Jos en vielä ollut hereillä tarpeeksi, niin heräsin kyllä tehokkaasti siihen kipuun minkä tämä lerssi aiheutti tökkiessään kohdunsuuta. L oli tosi kiltti, ja kuuliainen sängyssä, ja totteli nätisti, kun sanoin, ettei saa liian kovaa, ja pitää vaihtaa asentoa, koska tuntuu huonolta. Yleensä en koe mitään kipuja tässä puuhassa

Aamulla oli ihan uskomattoman ihanaa herätä jonkun kainalosta. L tuntuu tietävän (olisko geeneistä kiinni..) että mistä naiset tykkää. Mä kehräsin kuin kissa, kun se piti minua hyvänä, kehui kauniiksi, katsoi silmiin, ja hymyili, ja pisti minut kainaloonsa lepäämään. Tällaisia pieniä asioita kaipaa sinkkuna ollessaan, ja tunsin oloni uskomattoman turvalliseksi, ja rennoksi, kun hän piti minusta huolta. Niin, ja se antaa ensiluokkaista suuseksiä, vaikka sillä on todella outo suutelutekniikka, melkeimpä huono. Hauska piirre hänessä on, että hän puhuu päissään parempaa kieltä, kuin selvipäin. Aamulla ei välillä ollut mitään käryä, että mitä se yrittää selittää. Sitten se saattoi minut automaatin kautta taksille, ja seisoi kanssani kunnes taksi saapui. Sitten se vaan tuumasi, että nähdään pian, ja että oli hauska ilta..Katsellaan nyt. Mutta on se tosi mukava mies, ja voisin vielä kerran testata, kun ekalla kerralla oli kiinnijäämisen riski, nyt olin aika lärvit, ja yhdyntä sattui, luulisin, että joku kuukautiskierron vaihe, joskus aiemminkin ollut vastaavaa..mutta en mä siis suhteeseen halua alkaa sen kanssa, eikä sekään vissiin suhdetta etsi. Sen ulkonäkö stimuloi esteettista silmääni, ja kuola alkaa valua, kun vaan ajattelenkin sen käsivarsia, kuinka turvallista on olla suljettuna niiden sisälle.

Yksi pelko on kyllä persiissä. Kävin nimittäin läpi inhottavan loistartunnan kevään, ja kesän mittaa. Sain tuon tartunnan Herra M:ltä. Herra M kuitenkin riitaantui kämppiksiensä kanssa, ja muutti pois. Tiedän sattumoisin, että Herra L muutti tähän samaiseen rotankoloon asumaan, siis samaan huoneeseen. Sitten kun taas miettii, että millainen tyyppi M oli, ja millainen oli koko huoneen standardi, niin voisin veikata, ettei siivous ole välttämättä ollut kaikkein tehokkain asukkaiden välillä. Siksi pelkään nyt, että L:llä on myös tämä ihana tartunta, ja saan sen nyt takaisin siltä. En kyllä löytänyt mitään kummia rupia sen vartalosta, eikä se näkyny raapivan itseään, mutta pelko on todellinen, koska se oli niin viheliäinen vaiva. Varsin ärtynyt olen itselleni, koska tiesin jo M:n luona ensivisiitilläni ollessa, että jos jostain saa taudin, niin siitä sängystä :D Ja levitin sitä itsekin tietämättäni eteenpäin, ja Herra D sai sen myös...

Lähetin tänä iltana E:lle viestin, ja kyselin fiikisiä. Kaikki on kunnossa meidän välillä, ja me sovitaan huomenna seuraavista treffeistä. jotenkin vaan nolottaa, kun se olisi halunnut nähdä vielä toisen kerran eilen illalla, ja minä riiasin toista miestä minkä ehdin..

Sitten pitäisi setviä, että kuinka moni kavereistani vihaa minua tämän hyvin itsekkään, ja sponttaanin käytökseni takia? Onko minulla kaikki ok L:n ja sen kaverien(myös minun tuttujani pidemmältä ajalta) kesken, ja onko lutkan maine jo poltettuna otsaan? Onk E:n exvaimo minulle uhka? Pystynkö suitsimaan juomiseni?

Huoh, tässä nyt jotain uusimpia seikkailuja..

lauantai 18. syyskuuta 2010

Sellaiset seikkailut sitten..

Päivitystä seuraa vähän myöhemmin tänään. Ilta oli, noh, ihan hyvä, mutta voisi oikeasti harkita juomisen lopettamista. Aivotoiminta menee niin pakkasen puolelle. Edelliseen iltaan sisältyi Herra E, Herra L, ja Herra R, unohdettuja ystäviä, ja sellainen känni, että hävettää ihan, ja mietin ihan vakavissani, että olenko työkuntoinen, kun pitäisi töihin lähteä niinkuin NYT. Mä tulen saamaan sydärin siellä, kun mun uuden pomon suunnalta alkaa nakki napsumaan. Mä pystyn ehkä seisomaan rauhassa paikallani juuri, ja juuri. Enää ei pysty edes ilmoittautumaan sairaaksi, ja joudun ottamaan taas taksin. Olen tehnyt varmaan oman ennätyksen tällä viikolla taksiajelussa. Aikaisemmin oksetti, mutta koska en ollyt syönyt mitään sitten eilisen puolenpäivän mitään ei tietenkään tule ulos. Sain lusikoitua naamariin melkein koko kulhollisen sienikeittoa, ja voin oikein kuvitella, että miten kiva tota soppaa on siivota taksin kangaspenkeiltä...Maha vetää jo munkkia, tärisyttää, ja palelee...Pysykäähän taajuudella :)

perjantai 17. syyskuuta 2010

Iso päivä

Tänään kääntyy yksi uusi lehti elämässäni, kun valmistus unelma ammattiini, joska tiimoilta kyllä jatkan opintoja vielä..mutta kuitenkin yksi vaihe tulee päätökseen, ja tänä samana päivänä on Suomesta muuton toinen vuosipäivä myös. Aika käheä fiilis, vaikka olen ihan hukassa vaatevalintojen, ja tukan kanssa :D

Eilen aamulla Herra E laittoi viestiä, että olin ollut niin hämmentyneen näköinen suudelman jälkeen, että hän luuli tehneensä väärin, ja se raukka oli menettänyt yöunensa. Mutta minusta kuulostaa ihan mukavalta, jos mies menettää yöunensa minun suutelemisen jälkeen. Se tarkoittaa, että taidan kiinnostaa sitä ihan oikeasti. Ja se ei kuulema osaa lukea flirttiäni, joten se luuli siksi tehneensä väärän valinnan kun suuteli minua. Minä yritin olla kokoajan pidättäytyvä, koska muistan kun se ennen tapaamista kirjoitti suutelusta ekoilla treffeillä vähän negatiiviseen sävyyn, ja minä en taas osannut lukea sen flirttiä, kun en osannut sanoa, että tarkoittaakose tiivis silmiin tuijotus sitä, että mulla on lupa käydä kiinni, tai tehdä joku pieni ele sitä kohti, ja se käy kiinni. En halunnut laittaa painetta häneen, jos hän ei vaikka pidäkään minusta. Tuntuu, kuin tekesisi tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Tässä on erona, että yleensä törmään miehiin kännissä, ja homma etenee kännissä vauhdikkaammin, kun estoja ei juuri ole. Ensimmäistä kertaa teen tämän kaiken selvinpäin, ja tämähän perkele kysyy rohkeutta!

Ollaan vaihdetu järjetön määrä viestejä, ja tänäkin aamuna tuli onnentoivotukset valmistumisen johdosta, ja kehui ulkonäköni, ja takamukseni, muttei vieläkään ole mitään latinoäitelyyttä havaittavissa. Minulla alkaisi olla jo jo vähän ikävä sitä, ja koko viikonloppu menee töissä, ja sillä on kuulema paljon tekemistä, ja kova stressi. Pitää ottaa rauhassa, ettei nyt vaan ryssi tätä hyvin rakennettua alkua. Vaihdellaan vaan niitä viestejä. Tänä iltana haluaisin sen nähdä, mutta katsotaan nyt, että miten päivä kuljettaa. Aaah, se oli niin ihana, kun halattiin kadun kulmassa suutelun jälkeen, se alkoi silitellä mun niskaa, ja hipelöidä mun niskavilloja, jos taksi ei olisi tullut juuri sillä hetkellä olisin pian ehdottanut minun luokseni yhdessä siirtymistä. Niska on minulle vähän herkkä paikka ;)

En tiedä, että onko tämäm plussa vai miinus, mutta mies on hyvä ystävä entisen vaimonsa kanssa, on ihan kertonut exänsä nimen, ja sanonut ihan suoraan, että ovat ystäviä. Olenhan minäkin exäni kanssa viikottain useaan otteeseen tekemisissä, joten ehkä tämä kuvio voisi vaikka toimia, kun kumpikin on ihan samalla viivalla. Mun korvaan kuulostaa ainakin hyvältä, reilu peli.

Herra R, tämä yhdenyön nettipano, se jaksaa sitten viestittää. Olis pitänyt keskiviikkona nähdä, ja sitten sieltä tuli jotein makumista eilen, että onko kaikki ok, ja onko se tehnyt jotain pahaa. En edelleenkään vissiin luvannut sille puolta valtakuntaa, tai tehnyt mitään muitakaan sitoumuksia, kun yhdenyön panon. Ja siitäkin meni fiilikset, kun se tiesi ihan hyvin, että käytän kumia ehkäisynä, ja ei voinut sitten sanoa, ettei sillä seiso kumin kanssa. Se ei joutunut sekoittamaan kroppaansa jälkiehkäisyhormoneilla, ja stressaamaan mahdollisen raskauden takia. Onhan se toki imartelevaa, että olin ilmeisen hyvä sängyssä, kun se jaksaa vainota uutta tapaamista, mutta nyt on vähän muita kuvioita menossa elämässä, enkä jaksa tapella kumin käytöstä minkään random säädön kanssa.

Ah, nyt pitää sukeltaa wardrobeen, ja päättää pikkumustan ja kynähameen valilta, ja sit kengät, ja tukka...aaarggh. Ja kohta on jo kiire!

torstai 16. syyskuuta 2010

hihihih

Tulihan se suudelma sieltä! Ja kyllä tämä etelä-Amerikan ihme olisi nyt repimässä kaulan mitalla itseään muiden edelle. En koskaan keksinyt mitään järkevää vastausta sille tiistai-tällien kaljupäälle, ja nyt tuntuu jo niin hölmöltä vastata mitään, kun aikaa on kulunut yli vuorokausi. Kökötettiin Latinon kanssa, hän saa olla Herra E, katsomassa leffaaa. Sitten se nappasi minua sormesta kiinni, ja alkoi silitellä kättäni, siitä sitten päät yhteen, ja olkapäihin nojailua. Sitten leffa loppui, ja tuli aika lähteä kotiin. Saattamaan se tuli, tottakai, ja vähän hississä halailtiin. Siinä sitten taksia odottaessa, halattiin, ja katseet kohtasivat, ja sitten huulet yhtyivät. Ihan kohtalainen suutelija, molempia kyllä jännitti, mutta läpi paistoi potentiaali. Se on ihan uskomattoman ihana tyyppi, ja haluan nähdä sitä lisää, ja lisää. Ja olen ihan sekaisin, että miten ensisuudelman jälkeen treffit muuttuu, ja koska ollaan sitten kimpassa niinkuin oikeesti, koska puhutaan tunteista, jajaja...Kehtaanko pyytää sen seuraaville treffeille mun luokse vai käydäänkö vielä jossain ulkona touhuamassa jotain epämääräistä. Pitäisi varmaan keksiä joka kiinnostava, ja erilainen treffipaikka. Tässä on kohta kaikkea jännää, a varmasti molempia kiinnostavaa kulttuuri iltamaa tiedossa, joten pitää huomenna katsoa ne läpi, ja ehdottaa sitten. Ai kamala :)

Ja mistä vetoa, että F tulee avautumaan noin viikon sisään tunteistaan, ellen itse kysy ensin, ja toivottvasti saan negatiivisen vastauksen. Nin mun tuuria olisi...

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

On tämä vaikeaa

Eiliset treffit meni oikein hyvin. Mies ei ollut ihan niin komea, mutta ei todellakaan mikään hirvitys, vaan hyvärunkoinen, pitkä kaljupää. Se puhui tosi paljon, mun mielestä jopa niin paljon, että se oli varmaan tosi hermostunut..Aika kiltiltä, ja vähän epävarmalta se tosiaan vaikutti. Plussaa oli, että sillä on kokemusta pohjoismaista, myös Suomesta, mutta se halusi vaan puhua Suomesta, tai tästä maasta, ja niiden eroista, ja vähän alkoi jo kyrsiä. Luulen, että se olis vienyt mut kotiinsa, mutta kunniallisesti ilmoitin suhaavani taksilla omaan kotiini, ja se vaikutti jotenkin hämmentyneeltä, kun asian sille ilmoitin. Ehkä sille oli selviö, kun kun se oli tarjonnut neljä juomaa, niin minä antaudun hänen käyttöönsä. No enpäs ollut kevytkenkäinen Suomalainen nainen, vaan hieman oudompi, ja monimutkaisempi. Nyt se haluaisi nähdä uudestaan, mä en tiedä, että mitä minä haluan. Toisaalta tiedän sydämessäni, että latino kiinnostaa enemmän, mutta siinäkin on katastrofin ainekset, vaikka se onkin aikamoinen mussukka. No jos minä suostun yksille treffeille kaljupään kanssa, ihan tasapuolisuuden nimissä, kun olen latinoakin nähnyt jo kaksi kertaa. Deittailu on yllättävän rankkaa niin fyysisesti, kuin henkisestikin, huh. Ulkonäkö pitää pitää suht asiallisena, pitää pystyä juopottelemaan keskellä viikkoa, vaikka edellisen päivän rantamaratoni vei mehut täysin, ja edellisena iltana ei päässyt aikaisin nukkumaan tekstiviestitulvan vuoksi. Ei tämä helppoa ole, kun joutuu vielä eliminoimaan huonot vaihtoehdot pois, mutta miten sen teet nätisti, kun pohjimmiltaan ei tahdo loukata ketään, ja kaikki miehet on kivoja :D Ehkäpä mä sitten vaan härskisti deittailen paria samaan aikaan, kunnon pelimiehen tapaan, ja kun jotain vakavempia merkkejä suhteesta alkaa ilmetä, niin heivaan sitten jonkun yli laidan. Olenhan jotain tällaista tehnyt aikaisemminkin elämässäni.

Aqualung - Broken Bones Tämä on aivan mielettömän kaunis kappale, ja kuvaa jotenkin tätä tavallaan kauhua, epätoivoa, ajan loppumista. Pitää kyllä tunnustaa, etten ole kovin jaksanut kappaleen säkeistöihin tutustua, mutta muuten osuu, ja uppoaa suloisella epätoivoisuudellaan. Naapurit ovat varmaan kohta lopen kyllästyneitä tähän viisuun, mutta minkäs teet. Tämä kappale tulee ikuisesti edustamaan minulle tämän alkusysksyn 2010 fiiliksiä, ja voin aina palata ajassa taaksepäin kuuntelemalla tätä biisiä.

Tunti sitten FB chat sanoi *pop*. Tarkistin mistä oli kyse, ja se oli Herra F! Se ei ole ikinä, koskaan lähettänyt chat viestiä minulle FB:ssa. No se kyseli, että mitä tykkäsin lauantain keikasta, ja koska olen töissä, ja sellaista. Minä sitten kysyin, että onko se nyt muuttamassa. Sen tarina on kuulemma kanssa fucking difficult myös, ja sen tarvitsee aloittaa jotain uutta, muttei osaa päättää, että muuttaako se vai ei, ja sen täytyy setviä asioita. Mitä luulette? Miksi se otti yhteyttä, ja kertoi minulle tämän? Minun teki mieli pyytää sitä kävelylle tai jotain tänään, kun sekin on vapaalla. Tai lounaalle, mutta sitten lupasin auttaa latinoa muutossa, niin tulisi hieman täysi päivä...hmm. pitäskö mun lähettää F:lle viesti, etttä haluisko se juttuseuraa joku päivä. Mä haluan huutaa sille, että se ei saa jättää minua yksin, ja miten se luulee minun pärjäävän ilman sitä elämässäni. No ei, mutta tottakai yrittäisin manipuloida sitä jäämään. Toisaalta mun tekisi suoraan mieli kysyä, että ollaanko me vaan ystäviä, vai onko silläkin mielessä jotain muuta. Sehän kaiken tämä sekoilun alku oli. Ihastuin häneen ollessani vielä suhteessa, hänen olemassaolonsa sai silmäni auki, ja sydämeni lämpimäksi taas. Nyt tässä kuitenkin taas käy niin, että ajaudun johonkin ihme suhteeseen, ja F päättää jäädä, ja on sinkku, ja mennään taas ristiin. Se kirjoitti äsken jännästi, että lauantai ilta olisi voinut olla parempikin. En kehdannut kysyä, että miksi. Mielestäni se kirjoitti minulle jotenkin sellaisella tyylillä, että se haluaisi sanoa jotain, tai sitten olen vaan tyypillinen nainen joka etsii piilomerkityksiä kaikesta...

Mitä ihmettä vastaan kaljupään viestiin, lähetänkö F:lle viestin, ja mitä Latinon kanssa tulee tapahtumaan tänään, kun menen sitä muutossa auttamaan?  Rauhoittava lääkitys olisi paikallaan kohta :D

Ainiin, tein pikadiagnoosin Herra L:stä Reindeerspotting-dokkarin pohjalta. Se on narkkari, hyvin suurella todennäköisyydellä. Kaikki eleet, ilmeet menivät ihan pelottavan paljon yksiin tämän edesmenneen dokumenttistaran kanssa. Ja kokkeliahan se veti sinäkin iltana kun me päädyttiin se kerta vehtaamaan. Ja tiedän, että se ei ole ollut ainoa kerta, ja että siinä porukassa liikkuu aineita. Hyi. Ihanaa, mulla on varmaan joku hiv nyt :D Vaikkei se mikään naurun asia olekaan...

Nooh, jännä päivä.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Ai, että!

Elämä näyttää tosi valoisalta, ja tulevaisuus mahtavalta. Lattarilta tuli tosi söpöjä viestejä, ja lupasin auttaa sitä muutossa tällä viikolla. Se lupasin hieroa mun selän, jos se hajoaa muuton kanssa, osaa vissiin sitäkin hommaa. Se on jakanut huoneen toisen miehen kanssa nyt vissiin kolme kuukautta. Mulla hajoaisi pää sellaisessa, että sillä on ilmeisesti aika lehmän hermot..Jäitä hattuun kuitenkin sen kanssa, en ole ihan täysin varma, että on se mun miestyyppiä. Se vaikuttaa niin kiltiltä, että jotenkin sitä on tosi vaikea kuvitella kiihkeänä rakastajana. Mutta se on ollut naimisissa, joten ei kai se ihan kaamea voi olla, tai sitten se nainen ei tiennyt paremmasta. Olivat kuulema netissä tavanneet, olivat täysin eri puolilta maailmaa, ja lopulta päätyivät yhteen, matkistelivat tulivat maahan missä minäkin asun, ja päättivät erota. Voiko siitä hyvästä keskustelijasta, kiltin oloisesta mussukasta, ja kevyestä outoudesta kuoriutua kiiihkeä, ja itsevarma etelä-Amerikkalainen tulinen rakastaja? Vai tuleeko meistä vaan ystävykset? Niin paljon kysymyksiä päässä, ja toiset treffit illalla. Missään tapauksessa, ikinä en haluaisi särkeä mussukan sydäntä koskaan, tai muutenkaan satuttaa häntä. Katson nämä toiset treffit sen toisen miehen kanssa, ja teen tarvittavat analyysit. Kääk, ihan oikeasti jos molemmat on yhtä oudosti mielenkiintoisia, niin miten mä sitten suoritan valinnan!? Tai jos ne kumpikaan ole minusta kiinnostuneita? Mä en ole kyllä ikinä ollut treffeillä kahta kertaa suuteloimatta...Onko se outoa? Vaikka eilen käveltiin sateisella hiekkarannalla kahdestaan, niin ei edes kädet koskettaneet toisiaan! Siis mikä voisi olla romanttisempaa, kuin himmeästi valaistu sateinen ranta, siis ihan oikeasti. Voihan se älykäs keskustelu herättää seksuaalisen himon lopulta, ja tuo on läpeensä herrasmies, joten jos se kuvittelee säikäyttävänsä minut tulemalla iholle. Toivottavasti minä en anna turhan kilttiä kuvaa itsestäni...

Ja lallallaa vieläkin laulattaa...

Treffit sujuivat oikein muikeasti. Vaellettiin rannalle, sateessa, ja tuulessa. Seura oli hyvää, ja keskustelut hyvin mielenkiintoisia, joten todellinen koiranilma ei haitannut yhtään. Ihan vähän se on outo, mutta niin hellyttävä. Päädyttiin sen luokse kaffittelemaan extreme rantavaelluksen päätteeksi, ja kyllä tuntuisi siltä, että se taitaa olla kiinnostunut meikäläisestä. Nyt vaan pää kylmänä Almalla, niin hyvä tulee. Se puhui siihen malliin, että oltaisiin vielä marraskuun alussa vielä tekemisissä, ehkä yhteisen projektin timoilta, ja se sanoi, että olen todella ok tyyppi, kun yleensä se ei kuulema löydä mitään yhteistä kenenkään kanssa, ja meillä juttu luisti. Sitten se saattoi mut taksille, ja nyt olen kotona. Taksi tuli ikävän nopeasti. Luulen nimittäin, että oltaisiin oltu aika lähellä iltasuukkojen antoa. Ja saatoin toimia itse vähän epäilyttävästi, tai jätin merkkejä lukematta. No, pidetään kiinnostusta yllä, koska meillä selvästi synkkaa hyvin, ja olen todellakin valmis näkemään sen uudelleen. Voi  että!

Mies nro 2 kansa on treffit huomenna. Katsotaan. Toivottavasti se ei loukkaantunut, kun en ehtinyt tänään näpyttää sille viestiä niin paljon, kun olin treffeillä. Aika epäreilua se olisi ollut mun eksoottista nappisilmää kohtaan :D Ja vaikka se onkin latinoi, niin siinä ei ole mitään ällö imelyyden merkkejä, vaan se on tosi fiksusti käyttäytyvä, eikä limainen ollenkaan, kuten stereotyyppisesti voisi arvata.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Trallallaa...

Treffit tänään, kohta söpöläisen kanssa. Kahvitellaan, ja kävellään. Toivottavasti se on yhtä kiva kun lauantaina, eikä liian outo. Outohan se siis vähän on, mutta niin ole minäkin. Toivottavasti juttua riittää, kuten sen ensimmäisen deitin kanssa silloin muutama kuukausi sitten...En jaksa edes panostaa ulkonäköön näiden treffien kanssa. Jotain fiksua vaatetta voidi vetää päällensä, mutta meikkiä en jaksa päivittää...ja tukkakin on vähän paskanen, ja sänkeä koivissa. Hihi.

Pakolliset morkkistelut

Nyt iski , tai iski jo eilen, hätä, että annoin tälle lationolle ihan kaamean kuvan itsestäni. Tiedän olevani kaamea ämmä päissäni, mutten mielestäni ollut vielä siinä vaiheessa, kun menin miestä tapaamaan. Puhuinko ihan typeriä sen mielestä, kun se oli niin älykäs, ja minulla vahvat periaatteet, että mihin elämässäni uskon. Jos puhuinkin liikaa, ja paasaten? Meinasin kohta lähettää sille viestiä, ja varmistaa huomiset kahvittelut.Olisi tosi mahtavaa nähdä tyyppi uudestaan. Siitä tuli vähän pöllähtänyt linnunpoikanen mieleen, niin suloinen otus se oli. Ja nyt pitää kääntää korkki kiinni, ellei ilmene hyvää syytä, ah kappas, ensi perjantaina olisi valmistujaiset...Jes, mä en pääse näköjään elämässäni pakoon alkoholia, aina on joku syy juoda. Viikot olen kyllä kuivin suin yleensä, paitsi nyt olisi lauantaina avattu rosé kylmässä....kyllä vai ei? Huomenna tarvitsee nousta aikaisin ylös kyllä..

Jos ei treffit huomiselle natsaa tämän nappisilmän kanssa, niin olemassa on plan B. Tämä iso kaveri jonka kanssa piti olla deitit perjantaina olisi kanssa innostunut näkemään tiistaina. Kohtalon ivaa. Ehdotin sitten viileästi keskiviikkoa, mutta sanoin, että voin yrittää katsoa, josko tiistai sopisi. Iso mies on edelleen niin mielenkiintoisen oloinen. Mutta pitää nyt katsoa, että onko se liian itsenäinen, ja oma elämä keskeinen. Minä olen kuitenkin suhteessa läheisyysrippuvainen, don't get me wrong, saa, ja pitää olla omakin elämä, ja minäkin tarvitsen paljon tilaa ympärilleni, mutta satutan sydämeni tosi helposti, kun halut, ja toiveet menevät ristiin, ja minua ei ymmärretä. Mutta jos vaikka en menisi ihan näin pitkälle ajatuksissani, ennekuin ole edes herran tavannut...joo-o.

Nyt pitäisi vaan saada selvitettyä, että minelta huominen pakollinen menoni loppuu, niin voin ilmoittaa söpöläiselle, että mikä aika kävisi. Jos se ei vastaa, niin sitten uutta matoa koukkuun. Ah, Herra R, tämä yhdenyön hotellisäätökin kysyi, josko keskiviikkona sopisi tavata. Juu ei, nyt ei ehdi.Se lähetti muutenkin jotein kiukutteluviestejä eilen, kun en heti vastannut sen viestiin. Kerroin olleeni suihkussa, niin se leppyi. Ihankuin tässä jotain olisin sille luvannut, kun tarvitsee alkaa kiukuttelmaan jos ei sillä minuutilla ehdi vastata viestiin. Onkohan se ihastunut? Miksi aina ne ihastuu, ketä en voi ajatellakaan suhteeseen kun ovat liian kilttejä, hajuttomia ja mauttomia, ja ne keiden perään käyn ihan kuumana ovat ihme mulkeroita keihin ei saa mitään yhteyttä.

Ai kaamea, kun jaksan morkkistella tota lauantai iltaa. Eikä vaan niitä treffejä, vaan kaikkea muuta aivotonta mitä olen mennyt kanssa ihmisille kaakattamaan. Ehkä nekin muistaa yhtä paljon kun minäkin sunnuntai aamuisin, ja olen turvallisella puolella. Ja toivottavasti en jäänyt kiinni kellekkään F:n vamppaamisesta. Jotain me puhuttiin illan aikana, mutta olen salettiin käyttäytynyt tosi nolosti. Pakkohan mun on ollut. Oikeesti. Onneksi on vasta viikonloppuna duunia seuraavan kerran, että pahimmat noloudet ehtii unohtua tämän vilkkaan viikon aikana.Mut hei, oikeesti!

Ja menin muuten taas laukomaan uudelle esimihelleni aamupökkeryksissä jotain nenäkästä, ja  vittumaista. Se varmaan vihaa minua, ihan oikeasti. No nopeutuupa osastonvaihto varmaan, kun se ei kohta enää kestä minua. Ihme kukkoilija se on uusine rutiineineen, ja typerine listoineen, jotka eivät keskity varsinaisiin ongelmiin kuitenkaan. Ja minä en edelleenkään kestä, että se tulee sössöttämään itsestäänselvyyksiä, ja osoittelemaan päivänselviä duuneja, jotka ovat jo listallani. Grau.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Alright!

Eilen oli siis se kauhulla, ja kuumotuksella vartottu keikka. Eräs henkilö kenen olemassaolon unohdan liian usein soitti minulle perjantai iltana, että oletko menossa, ja sun tarvitse yksin mennä, että tulet mun kanssa <3 Hän tietää siis menneet tapahtumat, ja  tiesi juuri mitä minä ajattelen. Ihana ihminen, ja kaunis sydän. Mutta siis, kun iltani oli pelastettu, ja tuuleni käännyttyä chattailin tämän latinloverin kanssa FB.ssä pitkälle yöhän viiniä litkien. Ajatukset osuivat yksiin pelottavan hyvin, ja sovittiin treffit tiistaille. Voin sanoa jo hieman ihastuneeni, tai ainakin olin erittäin kiinnostunut!

Keikka! Reippaasti vaan kohti ulko-ovea, ja kas siinähän se Herra F kököttää. Iloinen hymy nousi kasvoillemme, ja vaihdettiin poskisuudelmat. Ihkuu. Siitä sitten sisään keikka-areenalle, ja kukas siellä ensimmäisenä seisoo! Herra D. Vähän jännitti, mutta coolisti vaan, ja exän pöytään istumaan koska sen naista ei näkynyt, ja siinä oli tilaa :D Juteltiin niitä näitä, ja F:n kanssa vaihdoin muutaman sanan, kunnes näiden kahden herran paremmat puoliskot purjetivat paikalle, ja mun teki mieli purra käteni irti. Juoma alkoi jo siinä vaiheessa vaikuttaa, ja vähän rentouduin, ja jopa ajauduin juttusille D:n kanssa! Se oli tosi ystävällinen, ja hyväntuulinen, ja melkein jo kävi mielessä, että onko sillä pahat mielessä. Tästä järkytyksestä selvittyäni vaeltelin edes takas, jutellen eri ihmisten kanssa. Tunsin paikalta suurimman osan populasta, joten oli tosi helppo sulautua joukkoon, ja olla kuten ennenkin. Ainoa semisti nolo kohtaaminen oli sen paikan baarimikon kanssa. Kerroin joskus aikaisemmin, että yritin iskeä sitä estottomasti viimeksi tässä baarissa juodessani. Nyt sitten heti huikkasi tervehdykset, kun laukkasin baaritiskin ohi kohti wc-tiloja...Enkä ole edes käynyt siellä yli kuukauteen! Puhuttiin muuten F:n naisen kanssa ihan normaalisti, ja se oli tosi iloinen, ja ystävälllinen minulle. Tuli vähän huono omatunto, kun on vampannut (ja ihan pannutkin...) sen poikaystävää...no jaa.

Sitten vaihdoin muutaman viestin Latinloverin kanssa, ja se ehdotti tapaamista samlle illalle. No tottakai!  Siinä unohtui, F:t, D:t, exät, ja niiden nykyiset! Hän kirjoitti, että jos en ole liian päissäni, olisi tosiaan hauska tavata. Pika-analyysin jälkeen totesin, että ehkä yksi pieni juoma vielä, ja sitten kolpakoittain vettä, ja saatan olla iloisen rempseässä kunnossa, mutten liikaa lärvit.

Tällit meni hyvin, ja toivon, ettei se saanut minusta ihan juoppoa kuvaa (kuitenkin kyseessä lauantai ilta...). Olo oli hyvä, ja mies oli juuri niin kummallinen, ja ihana, kuin kuvittelinkin. Ja todella suloinen, eikä mikään pätkä! Vähän poikamaisempi, kuin kuvissa, mutta parempi se on kuin, että se olisi joku setä. Olin aika rempseällä juttu tuulella, ja vähän päissäni, mutta en missään sössytyskunnossa, kaukana siitä.

Käveltiin puoli neljän jälkeen sitten kotia kohden. Tosin kohde oli omat kodit. Halattiin siinä kadunkulmassa läksiäisiksi, ja jäi hyvä fiilis, kun mies kertoi haluavansa tavata tiistaina, kuten alkuperäiset deitit sovittiin. Oli tosi kunniallinen olo, kun en päätynyt mihinkään kutemaan, tai edes suutelemaan. Juteltiin aiemmin tästä suutelusta chatissä. Hän oli pitänyt outona aiempaa deittiänsä, joka oli treffien päättyessä käynyt kiinni, kuin sika limppuun. Hän sanoi, että joitain ihmisiä haluaa suudella heti tavatessaan, ja voiko ensi treffit olla niin romanttinen tapaaminen, että tuntuisi hyvältä suudella vierasta ihmistä? Olin samaa mieltä, että ensimmäiset treffit ovat usinkin tapaaminen kaverilliselta pohjalta, ja kuulostellaan, että voisiko hommalla on jatkoa tiedossa. Olen silti vähän huolissani kuitenkin, ettemme suudelleet, koska olenhan edelleen aika ihana :D Se lähetti vielä hyvänyön toivotuksen, kun olin päässyt kotiin. Todella odottamaton kohtaaminen, mutta mielestäni kaikki meni aika hyvin. Pelkään vaan, sitä juopoa, ja tylsää mielikuvaa, minkä olen itsestäni saattanut antaa. Ainakin löytyi keino millä Alman saa lopettamaan juomisen kesken hauskan illan, tapaaminen suloisen latino miehen  kanssa tuntuisi melko melko motivoivalta syyltä sulkea korkki, ja skarpata. Helvetin hyvä, että sen tein vaikka nukkumaan pääsinkin joskus viiden aikaan. Sain aiemmin eilen duunivuoroni vaihdettua, mikä oli myös helvetin hyvä, että aloitan nyt neljältä 11 sijaan.

A niin, D:ltä tuli ihme viesti, että eräs Raukaksi kutsuttu kaljupää oli kuulema kertonut sille, ettei se pidä minusta, Almasta. Ahaa, tosi mielenkiintoista. En edes puhunut Raukan kanssa koko iltana mitään, iloisesti tervehdin. D on kyllä niin täynnä paskaa! Se ei tykkään Raukka itsekkään, kerran se jopa meni sitä baarisa piiloon! Olin paikalla, joten tiedän! Mitähän se minua hetkauttaa, että D kertoo minulle tällaisen suuren informaatio pläjäyksen?

Ah, ja "suru-uutinen", F muuttaa toiseen kaupunkiin parin kuukauden päästä! Byääääh, eiiiii! Kuka mun työpäiviä sitten värittää? Pitää löytää poikaystävä varmaan....ai niin, sitähän tässä juuri yritetään..

perjantai 10. syyskuuta 2010

Päivitys

Ei se ex kuulemma eronnutkaan, vaan ne teki vaan pesäeron. Jaahas. Kuinkas moni erilleen muuttanut pariskunta on palannut yhteen, ja löytänyt sitä liekkiä enää erossa asumisen jälkeen? Kysynpä vaan. Mun järkeen ei käy tuo kuvio. Se nainen taisi tajuta, että millainen mies se on, eikä se siitä kummemmaksi muutu, mutta koska niiden juttu lähti jo niin ällöttävästi liikkeelle (minun kannaltani), niin ei ylpeydeltään voi myöntää, että tulipa pokattua toiselta naiselta kasa paskaa (mies on kyllä kohtalaisen kiltti, ja mahtava kotitöissä, mutta vittu mikä tuppisuinen tunnevammainen se on suurimman osan ajasta). Ehkä ne piti toisiaan jotenkin voitonmerkkeinä. Voitonmerkki sanana pyörii minulla päässä, mutten osaa tehdä mitään järkevää lausetta kuvamaan, että miten voitonmerkki tähän liittyy. Jotenkin sitä kautta varmaan, että "Sainpas vietyä toiselta naiselta miehen. Olinpas niin mahtava herkku, että mies jätti naisensa nallina kalliolle, kun vähän kujertelin". Ja miehen suusta ".....", en mä keksikään mitään, kun se tosiaan puhu mitään:D Mutta ehkä se on tuntenut itsensä halutuksi, ja polleana lähti sitten "oman tyylisensä" emännän matkaan. Oksettaa koko kuvion, kun tietää miten uusi, ja keinotekoinen tuo miehen uusi "tyyli" on. Tai no muttuuhan ne ihmiset, mutta tuota kehitystä on ollut niin nolo seurata. No joo, en mä ole yhtään sen parempi, sukkuloin asioiden välissä, enkä uskalla olla sitä mitä haluaisin aina olla, enkä myönnä mitään suoraan jos joku kysyy. Traumoja kouluajoilta. Nyt olen tosin lähimpänä ihan omaa tyyliäni, kuin koskaan. Voin jo myöntää sen, etten ole ihan tavis mimmi.

Niin tätä, niin tätä...

Tämän illan tapaaminen sitten peruuntui sairastapauksen vuoksi. Jes. En mä olis mihinkään jaksanut lähteäkään enää tänään aamuisen ryntäilyn jälkeen, olis tarvinnut miettiä vaatteet, ja fiksata naamakin uudestaan. Käyn tuossa kulmakaupassa, ja ostan hieman ystävääni Roséta, ja bimboilen kalsarit jalassa ympäriinsä tämän illan, ja mietin ensi viikon juhlatilaisuuteen vaikka asua.

Puolilta päivin kun kävin kaupungilla asioilla ohitin kaukaa vanhan kantabaarini. Yksi kaverini on takaisin kaupungissa tämän viikonlopun, ja se tietenkin jo keekoili baarin edessä 12 aikaan. Olisin mennyt moikkaamaan, mutta sen vieressä patsasteli Herra L. Tai mä en näe kauhean pitkälle, mutta olemus oli sama, mutta tukan väri oli mun mielestä tummempi. Kuka muukaan se olisi voinut olla, kun ovat maanmiehiä, ja kavereita, ja näin. Melkein käännyin takaisin ihan piruuttani, mutta pidin sitten tärkeämpänä kipittää kotiin setvimään asioita, eikä jäädä kuluttamaan yhtään enempää rahaa. Tai mennä aiheuttamaan mitään skitsoa tilannetta, jos Herra D olisi sattunut pönöttämään kapakassa sisällä. Mutta nyt vähän kaduttaa etten mennyt, ihan vaan viattomana blondina vähän kikattamaan.

Jouduin rikkomaan säästö viikkoani, kun poikkesin kirpparille kotimatkalla. Mukaan tarttui uudenveroiset pillifarkut, 4,50 euroa, ja musta nahkainen olkalaukku, missä on ehkä kymmenen lokeroa, ja taskua, 8 euroa. Niin ja jouduin ostamaan myös sontsan, koska kaatosade yllätti, ja olen kaikki varjoni kadonnut, tai rikkonut. Brrr. Mihin turhuuteen sitä voi pieni ihminen rahansa työntää, kun eihän Alman maailmasa pitäisi koskaan sataa silloin kun ei saa sataa!

Tämä latinlover nettideitin kanssa lisäsimme toisemme facebook kavereiksi. Ja läheteltiin ihan chattiviestejä. Se on aika kuumottavan mielenkiintoinen tapaus, ja tekisi melkein mieli pyytää sitä ulos tänään :D Se on melkein jopa kiinnostavampi, kuin tämä treffit peruuttanut tyyppi. Ovat kyllä niin erilaisia joka tapauksessa, että tosi vaikeaa ennen tapaamista sanoa mitään.

Mutta eikai tässä muuta. Yritän ottaa iisisti, ja niellä pettymykseni treffien peruuntumisesta. Mä en toisaalta jaksa enää muita ihmisiä. Mitkään sopimukset eivät pidä, ja aina joku tulee kipeäksi. Tai ei nyt aina, mutta tosi usein. Minä en peru mitään ikinä, mutta ainahan poikkeus vahvistaa säännön. Nyt taas tuntuu, että pieni sutina olisi ollut ihan hauskaa tänä itana, mutta kai tämä on parempi näin, kun aamulla pitää nousta töihin, ja huomenna olisi sitten se keikka, mitä jännitän aika paljon. Voi olla, että hilaan itseni sinne ehkä kahdeksi tuopiksi, ja sitten kurvaan kotiin, jos on ihan kaameeta, ja dorkaa. Nyt voisi yrittää noita kotitöitä vaikka. Ja sitten lenkille, ja viiniä, ja jotain hyvää sapuskaa.

torstai 9. syyskuuta 2010

Emmä keksi otsikkoa

Huomenna on jännittävä päivä. Menen hoitelemaan koulujuttuja, ja sitten on illalla TREFFIT. Nyt kun jännittää näin kovasti, ja mieskin vaikuttaa niin hyvältä, niin käy varmaan jotain kaameaa ennen deittejä, tai se mies on joku Notre Damen kellonsoittaja, tai sitten se katkis tulee viimein minua vastaan pöksyistä. Huomenna en kyllä ajatellut antaa, jos sitä kerran käyttäytyisi ekoilla treffeillä, kuten kunnialliset naiset käyttäytyy. Enkä muutenkaan ole panokuntoinen, kun pers vuotaa, mutta alkoipa kerran vastaavasta tilanteesta neljän vuoden suhde, ja mies raukka sai pyykätä lakanatkin aamulla, eli eipä se kai niin traumaattista ole normaalille miehelle... Mutta ei, ei ja ei, hame pysyy päällä, ja nuttura kireänä;) Mulla on sen numero kanssa, ja se lähettikin tosi söpön viestin mulle eilen illalla. Olisiko älytöntä lähettää sille vaikka hyvänyön toivototus tai vaikka kysellä kuulumiset, ja varmistaa huominen. Tai ehkäpä varmistan huomisen vasta huomenna. Jooh.

Se toinenkin ihana mies oli taas vastannut viestiini. Hän on ilmeisesti puoliksi latino, ja ammatti on niin cool, että oksat pois. Herää kysymys, että miten netistä löytää tosi cooleja tyyppejä, ja livenä aina haksahtaa johonkin sähkömieheen, tai työttömään?! Ensisijaisesti yritän kuitenkin hakea tyyppiä, joka edes vähän ymmärtäisi taiteen päälle, ja olisi itsekin kiinnostunut. Sellaista nurisevaa junttia on tosi inha raahata mankumassa perässä jossain taidenäyttelyssä, ja kun sitten kotonakaan ei saa mitään keskustelua aikaiseksi aiemmin koetusta elämyksestä, tai pettymyksestä. Miten siis voi olla mahdollista, että minulla on kaksi tosi keskenään erilaista, coolia, taiteesta kiinnostunutta, ja pitkää (!) miestä siimojen päissä. Nyt pitää vaan pitää vapa vakaana, ja hermot kurissa, ettei ala nykimään ennenkuin oikeasti syö.

Herra A askarruttaa mieleni sopukoita edelleen hieman..Siis ennen lomaani se tosiaan kertoi haluavansa nähdä minut sitten lomani jälkeen. Vastasin myöntävästi, että niin minäkin. Sitten A kirjoitti, että minun pitää pitää yhteyttä häneen ollessani poissa. Sen tein, eikä hän vastannut viimeiseen viestiini mitään. Tästä lannistumatta heitin sitä taas viestillä deittipalvelun välityksellä sunnuntain, kun olin kotiutunut. Ja siis ihan yleisluonteisesti kirjoitin, että "Moi, mtä kuuluu? Olen kaupungissa takaisin. Haluatko tavata?" Ei, vastausta, joten ei se kai sitten halua tavata,. Se roikkuu kuitenkin deittisivulla paljon, kuten minäkin.. Mielessäni kävi myös ajatus, että ehkä sen maksettu aika sivuilla on lopussa, eikä se pääse lukemaan viestejäni. Mutta onhan sillä vittu mun kännykkänumero mihin se voisi täysipäisen., ja kiinnostuneen ihmisen tavoin ilmoittaa moisesta insidentistä. Tai sitten se on poistanut numeroni, kuten minäkin tein sen yhden viinihuuruisen puhelun jälkeen. Olen muuten ylpeä itsestäni, etten ole sen jälkeen pitänyt siihen mitään yhteyttä puhelmitse, ja siitä on jo kuukausi! Numerokin on siis tallessa, muttei kännykässä ;) Se vaikuttaa juuri niin oudolta tyypiltä, että voisin vaikka lyödä vetoa, että kyllä se vielä ottaa yhteyttä. Niin kävi viimeksikin, kun olin jo "luovuttanut", ja en ottanut itse mitään kontaktia siihen. Mutta en kovin suuresta summasta uskaltaisi vetoa kuitenkaan lyödä, vaikka olenkin ihana ;)

Mulla on muuten ruokahalu hävinnyt, tai ehkä enemmän pienentynyt..En valita.

Uusi esimies töissä meinasin ajaa minut järjiltäni jo heti aamusta. Heti kauhea pomottaminen päällä, vaikka hänen esimiehensä, minun entinen lähin pomoni on monesti minulle sanonut, että pystyn työskentelmään itsenäisesti, enkä tarvitse esimiestä valvomaan touhujani, ja pystyn selvittämään itsenäisesti eteeni tulevat ongelmakohdat. Että vähän sieppasi saapua töihin, ja heti on joku länkyttämässä jotain itsestäänselvyyksiä, jotka kuuluvat rutiineihini. Saatoin vastata hieman terävästi aamusella, mutta iltapäivään mennessä olin jo niin herännyt, että saatoin hieman pelastaa tilannetta, ettei ne uus pomo ihan niskoittelvana perseenä pidä. Onneksi vaihdan työnkuvaa pian, ja saan uuden esimiehen, koska en pysty ottamaan tältä uudelta juipilta käskyjä vastaan ilman vastarintaa. Vanha pomoni on ainoa keneen luotan, ja joka tuntee minut, ja tapani paiskia duunia. Sama se oli joskus aikoinaan, leijuin sitten jossain omassa kuplassani jossain välimaastossa, kun en ollut niinkuin muut duunarit, vaan paljon parempi, ja pomo ei saanut minusta mitään otetta. Sama se oli joskus vielä kotona asuessa, kun mutsi pyysi imuroimaan huoneeni. Olin juuri tehnyt suunnitelman päivälle, johon kuului se imuroiminen, mutta kun piti tulla sanomaan, eikä voinut luottaa siihen, että osaan hoitaa asian itsenäisesti, niin imuri sai jäädä lenkittämättä ainakin seuraavaksikin viikoksi. Miten niin auktoriteettiongelmainen, ja epäkypsä? Minäkö? No en tasan!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kuinka herttaista on...

...että luultavasti ensimmäinen tyyppi kelle ex kertoo tuoreesta erostaan on edellinen ex? Ei se ole vielä FB:hen päivittänyt, mutta huomaa niistä päivityksistä, ja uudesta profiilikuvasta selvästi, että se muistelee vanhoja. On se reppana. Minua pelottaa, että se masentuu, ja jää kotiin murjottamaan ilman ihmiskontakteja. Nyt kun me ollaan molemmat virallisesti meidän vanhan kaveriporukan hylkiöitä, niin voidaan varmaan alkaa hengailemaan taas yhdessä, tosin frendeinä.Ei ole enää mitään väliä, jos joku meidät näkee yhdessä. Ei sillä taida olla ketään muutakaan kenelle fiiliksiään purkaa omalla kielellään. Mä en vaan kehtaa kysyä, että miksi ne erosi. Olisikohan se hyvien tapojen vastaista kysyä? Ah, taas tulee viestiä..Nyt sillä on kortit levällään, ja aikalisän paikka. Mitä minä voisin exänä, ja ystävä tehdä, että voisin auttaa? Tuntuu niin pahalta katsoa toisen kipua, kun itsellään menee kuitenkin lopulta ihan mukavasti, ja hymy on yleisin ilme kasvoilla. Kehtasin kysyä eron syytä, vastaus on varmaan jotain tosi ympäripyöreää. Tekisi mieli kutsua se mun luokse puhumaan, tai vaikka vaan istumaan, ja katsomaan leffaan, ja ahmimaan jotain hyvää. En todellakaan halua sitä takaisin kumppanikseni, mutta yhdessä meille tapahtui paljon, ja tunnen syvää ystävyyttä häntä kohtaan.

Treffit sovittu pitkän miehen kanssa, ja perjantaina tärähtää. Voi luoja, sillä on kuulemma paljon tatuointejakin. Voiko olla mahdollista, että olen menossa kaksimetrisen, tatuoidun kaljupään kanssa tälleille, oikeesti?! Mitä vikaa siinä tulee olemaan? Villejä veikkauksia? Ammattikin on erittäin mielenkiintoinen. Naamassa jotain vikaa, tai epämuodostunut, tai sitten se on joku rasisti, politiikka kiihkoilija, narsisti, muuten päästään vajaa tossukka. Perjantaina kasilta salaisuuksien verho raottuu. Kraaah.

Hymyä pyllyyn

Eilen illalla viestittelin taas sen yhden huippu mielenkiintoisen nettimiehen kanssa. Se pyysi minua lopulta treffeille. En malta odottaa vastausta!! En kehtaa varmistaa, että onhan se varmasti pitkä, niinkuin se profiili väitää. Mä en jaksa enää mitään lyhyitä tappeja. Niilä kaikilla se pituus tuntuu olevan herkkä paikka, ja varsinkin jos nainen on tälläinen hyväkroppainen 170 cm pitkä blondi. Sekin alkuperäinen, ja ensimmäinen nettimies vertaili yhteisen yön jälkeen aamulla meidän pituutta pelistä, ja minä olin pidempi. Onhan sillä iso tukka juu, että tukan kärjestä mitattuna olisi saattanut olla aika lähellä sitä profiilissaan ilmoittamaa 177 cm. Apua, kun tämä uusi tapaus kirjoitti minulle profiilinsa olevan vähän vitsillä tehty, niin jos se onkin lyhytkasvuinen? Pystyn juuri kuvittelemaan sen lähettämään kasvokuvaan kiinni lyhytkasvuisen vartalon. Olisi niin mun tuuria... Sitten minuun otti vielä yhteyttä sellainen toinenkin hyyyyvin mielenkiintoinen tyyppi. Mutta sen horoskooppi on vähän epäsopiva minulle lukemani perusteella, en ole aikaisemmin kokeillut jousimiestä, joten en oikein tiedä niistä mitään. Tämä toinen mielenkiintoinen olisi neitsyt, minkä kanssa tiettävästi natsaa ihan kohtalaisesti, myös punkassa. Minä olen siis rapu.Jännittää, ja mieli on tosi paljon parempi, kuin eilen.

Kävin eilen 1,5 tunnin kävelyllä ilta-auringossa, ja sateessa. Oli tosi ihanaa, ja sain tosi hyvän fiiliksen. Eksyin vahingossa (!) F:n kotikaduille. Pikkasen jännitti, mutta selvisin ilman epäilyttävää kohtaamista. Sitä tietä kävelin viimeksi, kun olin tulossa helmikuussa kotiin hänen luonaan vietetyn aamuyön jälkeen. Vähän nostalginen, ja haikea fiilis siitä tuli, mutta joskushan nekin tunteet piti käydä läpi. Näin sen tänään taas töissä, huoh, mä en kestä sitä. Kuvio on jo tuttu minulle. Olen ensin ihan hullaantunut hänestä, sitten iskee masis, kun en voi häntä itselleni saada, ja sitten yritän ignoorata hänet parhaan taitoni mukaan. Sitten se tunkee jonkun ajan päästä väkisin juttusille, ja taas mennään...Tosin nyt olen lähinpänä tilannetta, että voisi olla edes jotain saumaa. Olen vielä sinkku, ja hänen suhteensa on on-off-vaiheessa. Ja mikä tärkeintä, exäni, ja sen emäntä pistivät lusikat vissiin jakoon tänään, koska ex kyseli asuntovinkkejä minulta. Se näytti niin reppanalta, kun kävi pyörääni katsomassa sunnuntaina.. Mutta siis se tärkeä asia on, että ex ei enää seukkaa F:n muijan parhaan kaverin kanssa. Eli pelikenttä on vapaampi edessäni :D Mutta minusta tuntuu nyt, että pitäisi olla jotenkin tukena exälle, mutten tiedä miten. Eikä sekään nyt mikään erityisen super kiva ole minulle ollut, ainakaan meidän eron jälkeen. Pölli vielä takuuvuokrasta minunkin osuuteni. Tein minäkin virheeni kyllä, ja vähän jopa hävettää. Oikeastaan sehän on joku exexex jo minulle, mutta siis viimeinen oikea parisuhde, mutta silti tuntuu, että sitä pitäisi jotenkin ilahduttaa, kun oli niin surkeana.

Seksideittini, eli Herra R alkoi ahdistella minua viime yönä tekstareilla. Se alkoi ehdotella minulle tapaamista lauantaina sen keikan jälkeen. Joo, ei! Lopulta laitoin sitten suoraan viestiin, että ilman kumia ei enää lohkea, ja siihen tuli jotain ruikutusta vastaukseksi. Koska en ole vakisuhteessa en näe mitään syytä sekoittaa vartaloni toimintaa ylimääräisillä hormoneilla, kun kumitkin toimivat, ja säästyn vielä taudeilta samalla. Toki en voi kieltää, että R:n kanssa suoritettu yhdyntä paljaaltaan tuntui kyllä kuumottavan hyvältä, ja sain jopa orgasmin, vaikken ikinä saa vieraan kumppanin kanssa ekalla kerralla. Toivottavasti se ymmärsi pointtini, ja lopettaa ahdistelun, tai alistuu kumiin. Seksi ei ollut kuitenkaan mitenkään onnetonta räpellystä, että sen takia voisinkin ottaa uusiksi, mutta tuo ahdistelu on tosi turn off. Ja itsehän syyllistyin samaan toimintaan Herra A:n eli ekan nettideittini kanssa... haha.

Ah, en ole raskaana, Luojan kiitos! En ehtinyt edes avata topsua Ht.nettiin ;)

Nyt kokkaamaan, ja sitten vielä iltalenkille, vaikka fillaroin jo duuniin, ja takaisin tänään. Liikunnasta tulee hyvä olo, vaikken ole sitä varsinaisesti ennen uskonutkaan, enkä varsinkaan ihan vaan lenkkeilyn kohdalla. Ja sitten toivon, että olen saanut kahdelta kivalta mieheltä postia kun palaan lenkiltä:)