sunnuntai 15. elokuuta 2010

Sekavia fiiliksiä, ja hassuja kanssa..

Herra L soittaa bändissä, ja kävin tottakai selaamassa kuvat heti läpi. Ainoa ongelma oli, etten muistanut, että mikä bändin nimi. Olen sen jopa livenä nähnyt. Yritin googlettaa sitä tapahtumaa keikkapaikan perusteella viime vuodelta, ja löytää bändille nimi sitä kautta. Mutta olisi voinut tietenkin yrittää niinkin yksinkertaisia hakusanoja, kuten herran etunimi, soitin, ja kaupunki.. haha. Tein tätä pientä tutkimusta ihan omaksi iloksi, en vakavilla mielillä valmiina ihastumaan palavasti. Onhan se charmikas kaveri, mutta ei vakavasti otettavaa kumppanimateriaalia. Sellainen tyyppi, ettei äiti tykkäisi tyttärensä valinnasta jos se saisi tietää miehen vapaa-ajan huveista. Tämä asia on minulle harvinaisen selvä. Hauskaa, että hänkin on horoskoopiltaan neitsyt, ja hänen syntymäpäivänsä osuu ensimmäisen poikaystäväni, ja Herra M:n väliseen päivää.

Kävin tänään kaupungilla kävelyllä, ja vähän shoppailin siinä samalla. Tämä kaupunki on täynnä aivan syötävän komeita miehiä! Mutta niitä on ihan vaan kiva katsella, suoraan silmiin. haha. Rinta rottingilla harpoin menemään, pieni hymy naamalla, ja katsekontakteja ottaen ihanassa auringonpaisteessa. En tiedä, että tekikö mielikuvitus tepposet, mutta oli melko varma, että näin Herra nettideitin terassilla. Olin tunnistavinani äänen (aivan ihanan matala, ja sametin pehmeä...) hiukset, olemuksen, ja tyylin. En kääntynyt katsomaan taakseni, vaan kipitin ohi nätisti. Tuli vähän outo fiilis, ja reippaus katosi. Aloin taas nähdä hymyileviä, käsikädessä kadut tukkivia pariskuntia joka paikassa, ja tuntui hieman yksinäiseltä. Varsinkin kun olin sopinut kaffitreffit yhden tutun kanssa, joka sitten perui tulonsa, koska oli menossa katsomaan keikkaa kaupungin eteläpuolelle. Pyysi se minutkin mukaan, mutta mulla oli toiset treffit sovittuna myöhemmälle illalle minun muutossa unohtuneiden tavaroiden tiimoilta, joten en sitten lähtenyt mukaan.

Ei auta itku markkinoilla, elämä jatkuu, ja ties mitä mikä minua odottaa parin viikon päässä. Jos tosiaan yritän vaan keskittyä itseeni, edes nämä pari-kolme viikkoa. Jotenkin silti syvällä sydämessäni himoitsen Herra L:ää lähes eläimellisesti. Himoitsin jo kesä-heinäkuussa. Meillä oli jotain vipinää, mies oli selvästi niin kiinnostunut, että minua jopa ärsytti, kun olin kuitenkin ihan julkisesti Herra D:n kanssa yhdessä.

Viihdytin iltoja Kumman Kaa dvd:llä. Löysin niin paljon yhteneväisyyksiä omaan elämääni, ja ajatuksiini, että hirvitti ihan, ja nauratti. Se on kuitenkin överikisi vedettyä komediaa Saippuaoopperan elementtejä tässä on pidempään ollut, mutta onko mun elämä siis överi komediaa?