torstai 12. elokuuta 2010

Kärvistelyä

Parin päivän vetämätön olo johtui siis kytevästä flunssasta. Joka varmaan johtui viime viikon stressistä, ja jännityksestä, ja siitä etten ehtinyt huolehtia itsestäni, ja ravinnosta. Nooh, vitamiineja napaan, ja lepoa, niin olen toivottavasti säädyllisessä kunnossa huomisiin rientoihin. En olisi uskonut, että kuinka paljon sitä kaipaa turvallista kainaloa mihin käpertyä lepäämään, ja sitä, että joku pitäisi huolta, ja vähän silittelisi. En tiedä, että johtuiko kuumehuuruista vai mistä, mutta viime yönä heräsin pelkotilaan. Olin varma, että huoneessa on joku muu, ja makasin pitkään peiton alla liikkumatta kuulostellen. Katsotaan nyt, että mihin suuntaan nämä nukkumisongelmat lähtevät vierimään. Aikaisemmin vastaavia pelkotiloja on ollut vaan ihan järkyttävässä darrassa, ja keskellä päivää.

Yritän kirjoittaa tässä samaan aikaan viestiä sille pirun nettimiehelle. Tietäs vaan, että mitä sille sanoisi, ja miten sanansa asettelee, kun mielessä on vaan yksi kysymys mihin tahtoo selvän vastauksen. Tuntuu, ettei sitä sitten tosiaan kiinnostakaan, mutta olen edelleen niin hämmentynyt siitä mitä se on aiemmin kirjoittanut, ja siitä kemiasta mitä meidän välillä livenäkin oli. Teen ehkä naurunalaisen itsestäni, mutta pääsenpähän eteenpäin elämässäni kokemusta rikkaampana.

Herra F ilahdutti omana itsenään tänäänkin. Lounastettiin yhdessä, ja kaikki tuntui niin mukavalta, ja luonnolliselta. Oli jotenkin niin kaihoisa olo, kun tunsi kuumeen nousevan työpäivän aikana, ja tiesi joutuvansa viettämään illan itekseen, kun F palaa kotiinsa tyttönsä luo, tai ei ne kyllä asu yhdessä... Meinasin pyytää sitä kahville mun luo töiden jälkeen, mutta annoin sitten olla. En ehkä olisi sitä vetävimpää seuraa nenänalus punaiseksi hangattuna, ja nuhjuisissa verkkareissa. Tarjouduin vaan lainaamaan toista läppäriäni, kun se aikaisemmin valitti, että sen oma on rikki. Minähän voin siten taiteilla siihen koneeseen sellaisen taustakuvan, ettei jää selväksi mitä siitä haluan...haha.Toivon oikeasti, että olen terässä huomenna, ja että Herra F saapuu samaan paikkaan kanssani illalla. Jotenkin on nyt niin blue-fiilis, että epäilen onko minusta pitämään hauskaa huomenna. Fiilikset seikkailee kaihoisan, itkuisen, yksinäisen, onnellisen, itsenäisen, ja jännittyneen välimaastossa. Meillä on jotain säpinää sen kanssa, mutta asetelmat on tässä niin Romeo&Julia matskua, että ei innostaisi julkisesti hämmentää tilannetta yhtään enempää.

Vähän voisin avata historiaa F:n kanssa, joka tosiaan alkaa viime vuoden kesästä. Osuimme siis samaan paikkaan töihin. Pidin miestä ihan hullun ärsyttävänä stalkkerina ensin. Olin jotenkin niin varma omasta parisuhteestani, että näin avoimesti flirttaileva mies oli minulle punainen vaate. Yritin jopa vältellä häntä aluksi. Mutta löysimmekin samoja kiinnostuksen kohteita, ja aloin kiinnostua hänestä yhä enemmän. Olin onneni kukkuloilla duuniin mennessä, ja olin aina valmis ylitöihin. En kertonut F:lle aluksi, että asun miehen kanssa. Halusin pitää itseni vähän mysteerisenä, ja itseni jotenkin tilanteen päällä. Muistan vieläkin sen kiukun, ja pettymyksen mikä seurasi siitä, kun jouduin tunnustamaan, että olen parisuhteessa.

Olen historiassa tehnyt tyhmiä, ja noloja mokia F:n kanssa, ja se tietää, että mä olen täysin ihastunut siihen näiden tyhmien sekoilujeni takia, ja se saa minut pikkusormensa ympärille koska vaan. F alkoi seurustella vain vähän ennen eroani. Tosi paska ajoitus. Olin noihin aikoihin, noin kuukausi ennen eroa, päässyt vähän yli kyseisesta tyypistä jo. Emme juurikaan nähneet päivittäin, ja tunsin varmuutta oman parisuhteen tulevaisuudesta. Päädyttiin kuitenkin samoihin bileisiin eräänä aamuyönä. Aamun ensimmäisinä tunteina sitten lähdettiin taksille yhdessä, ja minun oli tarkoitus mennä kotiin. Päästiin noin 50 metriä talon ulko-ovesta, ja F kutsui nimeäni takanani. Käännyin ympäri, ja hän tarrasi minua hartioista kiinni, ja suuteli suoraan huulille. Se on yksi hetki jonka muistan varmasti aina. Muistan, kun aikaiset linnut lauloivat kevättalvisessa aamussa, maailma ympärillämme oli muuten hiljaa, ja vaan me kaksi suutelemassa hyisessä pimeydessä. Suutelimme pitkään, suudeltiin se himo, mikä oli edeltäneen puolen vuoden aikana kasvanut välillämme. Samalla se tuntui niin ihanalta maistaa ne huulet viimeinkin, ja samalla niin väärältä tarinan kahta muuta hahmoa kohtaan. Enhän minä mihinkään taksiin ikinä päätynyt, vaan käveltiin käsikädessä hänen luokseen, jääden suutelemaan matkalla, ah niin monesti.

Aamulla tunsin mieletöntä ahdistusta tekosieni takia, vaikka nukkumista kummempaa ei oikeastaan tapahtunutkaan. Toisaalta olin tosi onnellinen, että olin edes sen lyhyen hetken F:n kainalossa. Exälle sepitin tarinan, että sammuin bileisiin, ja jäin yöksi sinne, ja melkein ryssin tämän tarinan itse samaan hengenvetoon. Hävetti työntää pyykkikoriin toisen miehen hajuisia vaatteita, ja luikkia suihkuun. Sisälläni kävi mieletön myllerrys, koska tämä samainen päivä oli meille kahdelle tärkeä päivä, ja itselleni tämä päivä sai täysin uuden merkityksen, ja mikään ei tulisi olemaan enää entisensä. Olin aika pettynyt itseeni, ja samalla innoissani.

Pian tästä illasta päätimme pitkän parisuhteemme. Ehkä mies arvasi, muttei arvannut kohdetta. Tosi ironista, että exäni piti F:ää hyvänäkin kaverinaan eromme jälkeen. Minua nauratti, ja säälitti, ja mietin, että mitähän F tästä ajattelee, ehkä "Etpäs tiedäkään, että mitä olen entisen naisesi kanssa puuhaillut...". Mutta koko kuvio meni niin sekopäiseksi eromme jälkeen, kun exäni meni yhteen F:n hyvän ystävän kanssa, ja minä aloin hengata enemmän exäni nykyisen nainen exän porukoissa. Ja exäni nykyisen paras kaveri alkoi seurustella F:n kanssa. Porukka meni kahtia, ja juorut, ja paskanjauhanta meni aika överiksi. Molemmat puolet jauhoivat pahaa toisistaan, ja olin jo silloin tavallaan kahden välissä. F oli kuitenkin se ensimmäinen linkkini näihin ihmisiin, ja pidin häntä ystävänäni enemmä kuin muita. Tämän jakautumisen takia emme vaan voi olla oikein julkisesti kavereita. Ja exän nykyinen vihaa minua syystä, tai toisesta. Ja sen exä (ne myös vihaa toisiaan) on paras kaveri Herra D:n kanssa. Niin ristiinnaitua touhua, että toivoisin nettitreffien lykästävän pian. Tuosta ryppäästä ei enää sopivia kumppaneita löydy.

Olisikohan vielä jotain muuta tälle illalle... Alma kuittaa punkan pohjalta. Toivottavasti saan uutta materiaalia huomenna, eli lauantaina riittäisi uutta pureksittavaa.

2 kommenttia:

  1. pakko kyllä sanoa et tätä postausta lukies meinas mennä aivot solmuun :D oli exännykysenkaverinkaimaa ym :D mut siltiki mahtava lukea näitä sun juttuja !

    VastaaPoista