tiistai 24. elokuuta 2010

Aallonpohjassa, ja sieltä ylös

Koska olen tällainen tuuliviiri, niin nyt vähän ryven taas omassa surkeudessa, ettei pääse liian kivaa olemaan. Syy tähän on jotain niinkin naurettavaa, kuin yletön mustasukkaisuus. Ja mustasukkaisuuden kohde on Herra F. Ja syystä, että se oli FB:ssä alkanut muidenkin meidän duunilaisten kaveriksi. Se liittyi tammikuussa, ja minä olen ollut ainoa tyyppi töistä sen kavereissa. Tai siis oltiinhan me kai kavereita töiden ulkopuolellakin ennen tätä kaikkea häslistä ihmisten välillä. Eli nyt olen mustasukkainen koska se on muiden tyttöjen kaveri duunista. Eh, kasvun paikka meikäläiselle? Ehkä olisi myös hyvä aika tutkailla ihan objektiivisesti tätä tilannetta, etten vaan kuvittele omiani siitä mitä meidän välillä on. Mietitääs....En kuvittele!

No aallonpohja alkoikin juuri etääntyä, kun Herra A:lta tuli viesti nyt!! Ihiii. Kirjoitteli vaan, ettei ehdi perjantaina näkemään, ja hänen täytyy vaan sitten odottaa, että saa minut takaisin lomalta. Eli lomalta tullessa voi miesten kanssa pitää kiirettä..Odotan kyllä tosi paljon A:n näkemistä, vaikka tämä sen temppuilu on tuskastuttanut, enkä oikeasti tiedä, että mitä se haluaa minusta, vai haluaako mitään, vai onko sillä vaan todella outo tapa lähestyä naisia :D Toisaalta muistan viime toukokuulta, että pidin Herra D:tä  muutaman viikon odottamassa, kun piti saada projekti ensin valmiiksi..Ja annoin melkein samanlaisen syynkin Herra D:lle, että miksi nyt pitää jaksaa odottaa erinäisiä viikkoja, kun Herra A antoi minulle. Kaikkihan tuntuisi olevan ihan loogista lopulta. Mutta pitää nyt tunnustaa, että se pahin huuma Herra A:han on laantunut jonkin verran, ja tilalla on jopa hienoinen ärsytys. Luulen kyllä, että fiilikset muuttuu, kun se pörröpään näkee taas livenä, kuulee sen aivan ihanan matalan, ja pehmeän äänen,ja aistii sen kemian välillämme.

Tuntuu hieman hermostuttavalta, että menin lupailemaan L:lle näkemistä. Eihän minulla ollut silloin mitään takeita, että tulenko koskaan näkemään A:ta enää. Enkä ole kummallekkaan mitään lupauksia tehnyt. L ei muutenkaan ole suhteen perässä. Ja se voi hyvin olla joulukuu, kun ollaan oltu viisi kertaa A:n kanssa treffeillä. Haha. Yleensä olen niin itsevarma näissä asioissa. A on siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että se saa minuun pienen epävarmuuden omasta charmistani, ja toisaalta hän saa minussa jonkilaisen inspiraatioon liittyvän kunnianhimon heräämään. Tiedän A:n olevan kaukana ihan tavallisesta, tai siis kaksien treffien perusteella yritän väittää näin. Enkä minäkään ole ihan tavallinen. Mutta taas, yritän pitää itseni kurissa, enkä ala taas maalailemaan mitään näkymiä tulevaisuudesta. Viimeksikin tuli vähän näpeille. Jos ei pörröpään kanssa natsaa, niin pitäisin L:ää aika varmana nakkina syysseuraksi. Nämäkään misterit eivät ole yhtään samanlaisia keskenään, hauskaa sinänsä. Toinen on pitkä, ja vaalea, ja toinen on lyhyt, ja toinen elää rokkitähti meiningillä elämäänsä, ja toinen on kunnianhimoinen luovaa työtä tekevä, ja terveellisesti elävä yksilö. Mitä hauskaa siinä muka olisi, että kaikki deittikaverit olisivat aina kopioita toisistaan?

Se pesukone on muuten EDELLEEN varattu. Siellä on samat pyykit, kuin eilen iltapäivällä. Kävin näpelöimässä sitä äsken, ja se lähti käyntiin, enkä osannut säätää sitä takaisin hiljaiseksi! Ovi kiinni, ja evakuoin itseni omaan luukkuuni. Ei ole kohta enää aikaa pestä reissuvaatteita! Toivottavasti en kutistanut kenekään kashmir villapaitaa valikoimalla jotain keittopyykki ohjelmaa. No oppivatpahan olemaan. Ihan kuin ne omistaisi koko talon, ja sen perkeleen pesukoneen. Taidan etsiä itsepalvelupesulan tämän päivän ohjelmaksi. Hermothan tässä menee kohta.