sunnuntai 29. elokuuta 2010

Vähäpäisyys

Olen seuraavan viikon lomalla, joten päivtyksiä ei tule olemaan yhtä usein, koska täällä olisi tarkoitus käyttäytyä vähemmän haureasti, kun on perhettä ympärillä. Luulen kyllä, että minulle on henkilönä tapahtunut jotain viimeisen vuoden aikana. Höpöttelen tutuille ihan kummia juttuja, ja luulen, että olen tosi vajaapäisen kuuloinen. Leikin mielelläni tyhmää blondia, mutta luulen, että ihmiset jotka eivät minua ole aikoihin nähneet sekoittavat sen ihan aidoksi tyhmyydeksi. Suomeakin puhun mielestäni kovin teinimäisellä aksentilla, mikä ei varmaan ainakaan yhtään auta älykkään mielikuvan rakentamisessa. Mutta toisaalta taas jotenkin pelottaa, että minulla onkin joku persoonallisuushäiriö, ja haen vaan huomiota. Jos minulla joku sellainen olisi, niin en varmaan kyllä miettisi asiaa. Olen huomionhakuinen, ja draama pitää mielen virkeänä, mutta missä menee raja, että menee liian pitkälle tässä?

Ole minä ihmisenä muuttunut vuodessa. Olen avoimempi, itsenäisempi, reippaampi, ja osaan nauttia elämästä. Miehet on vaan niin ihania joskus, ja onhan se aivan ihanaa saada huomiota itselleen. Tiedän nyt, että olen aika mukava pakkaus monen mielestä, mikä hivelee siis itsetuntoani, joka on joskus ollut aika heikko, mutta on pikku hiljaa, vuosien varrella vahvistunut. olen pinnallinen, tällä hetkellä. Tilani kuitenkin ovat aaltoilevaa sorttia, että kun saan materian järjestykseen, voin keskittyä henkiseen puoleen paremmin. Niin, ja kun osaisi pitää suunsa kiinni joistain asioista, ja säilyttää kevyen mystisen verhon ympärillä..Toiveunia, samalla voisi toivoa Aladdinia, ja Lampun Henkeä, ja kimppakivaa niiden kanssa.

Tyhmä, ja lapsellinen olen ehkäisyn kanssa sählätessä. Herra R:n kanssa aikaiseksi saatu tilanne on nyt ratkaistu, kai. Toivottavasti pilleri tepsii, eikä mikään hyppykuppakaan tarttunut. Siltä tuli jopa viesti tänään, missä se kysyi, että hainko sen tabun. Juu juu, mutta vähän pelottaa, kun ohjeissa luki, ettei tromboosiherkille suositella kyseistä valmistetta. Apteekin pojan kanssa asia ei tullut esille, koska pojalla oli niin kiire päästä minusta eroon haurean tablettini kanssa. Vielä elossa olen vuorokauden jälkeen, että ehkä se tulppa on vasta matkalla aivoihin. Haha.

Lentokenttä aikaani piristi pieni silmäpeli lentokapteenin kanssa. Se oli edelläni liukuportaissa, missä näin, ettei sillä ollut sormusta vasemmassa kädessä. Se jäi oikein katsomaan minua, mihin vastasin vaan hymyllä, ja katseella takaisin. Ja vilkaisin vielä taakseni, ja katseet kohtasivat jälleen ;) Aika suloinen tyyppi oli..

En toisaalta malta odottaa, että pääsen takaisin kotiin katsomaan, että mikä tilanne siellä on. Ja odotan yhtä tärkeää kirjettä, mikä olisi jo pitänyt tulla toista viikkoa sitten...Ahdistaa vähän tämänkin asian tiimoilta. Olen myös erittäin inspiroitunut, ja energinen. Ja Herra A pöyrii mielessä vähän turhan usein...Mutta ei se ainakaan mielenkiintoisempaa naista kaupungista viikossa löydä. Ainiin, ja pyysihän se pitämään hänet selvillä, että mitä puuhailen täällä. Pitäsikö? No ehkä mä jotain laitan...

perjantai 27. elokuuta 2010

Lohkesi

Lopulta sitten pääsin lähtemään aamuyön treffeilleni Herra R:n kanssa. Ensimmäinen fiilis miehen kävellessä kohti oli, että "juokse!". Ei se mikään adonis naamaltaan ollut, muttei nyt mikään hirvityskään, average minus. Vähän pettymys kuitenkin, kun oli vielä varreltaankin aika tappi. Miksi deittipalstalla miehet huijaa pituutensa? Harra A:kin oli lyhyempi, kun mitä oli profiilinsa laittanut. Tai sitten mä olen reilusti pidempi nyt, kuin viimeinen mittaus lukioiässä kertoi. Suudeltiin tervehtimisen jälkeen heti, ja siinä ei ollut moitittavaa. Oikein hyvä tekniikka hänellä, eikä kuola roiskunut ollenkaan. Matka jatkui sen hotellille, mikä oli tosi cool tyyliltään, ja olin oikeasti aika innoissani, että olen jäämässä niin siistiin mestaan yökylään.

Ihan hauskaa pelmuamista oli sitten lopulta. Sillä ei kyllä seissyt mitenkään kehuttavasti, taisi olla alkolla, ja kumilla osuutta asiaan. Aamulla jatkettiin, ja nyt sitten pitääkin lähteä jälkiehkäisyä hakemaan. Seksi oli kuitenkin hyvää, ettei edes vituta vaikka suostuin lopulta antamaan paljaaltaan, ja mun tuurilla pahamhtanut paksuksi. Taudeista en niin stressaa, olin testeihin menossa pian kuitenkin, ja herrakin kertoi olleensa juuri muutama kuukausi sitten. I know, erittäin vaarallista käytöstä, ja ennenkaikkea typerää!! Nämä miehet täälläpäin on niin hiton nihkeitä kumin käytön kanssa. Aina kaamea marina, ja usein ei sitten edes seiso. Jee. Naurettava syy vaarantaa oma terveys, enkä voi edes puolustella itseäni mitenkään. Tyhmä pää kun on, varsinkin kiimoissa, ja kännissä.

Hauskaa siis lopulta oli, enkä edes jaksa stressata tuosta tyhmästä mokasta. Seksi oli oikein mukiin menevä ja ehdottoman tyydyttävää. Päässä lie vikaa? Aamulla lähdin sitten töihin. Tyylikkäästi suudeltiin, todettiin "see you around", ja astuin huoneesta pihalle. Herrasta ei ole kuulunut mitään, eikä minullakaan oikein mitään asiaa ole. Ah, ei mitään ruinaamista, ihastumista, ahdistelua, vaan pelkkää seksiä.

torstai 26. elokuuta 2010

Ehee

Litkin viiniä kotona, edelleen. R:ltä tuli jotain tosi kryptisiä vastuksia aikataulu kysymyksiin. No katsellaan, että mitä tapahtuu...Töissä pitäisi olla kuitenkin puolen päivän jälkeen huomenna. Nyt on kieltämättä vähän tylsä, ja turhautunut olo, kun odotti adrenaliini trippiä alkuillasta..

Aikani kuluksi kävin kyyläämässä A:n  ammatillista FB- profiilia. Ja kappas. Se on saanut hommat valmiiksi huomisen näyttelyn avajaisiin, ja toivotti kaikki tervetulleiksi sinne. Jaha. Minulle se kertoi äitinsä tuleva kylään perjantaina, ja olevan jotain family thingiä ohjelmassa. Toki näyttelyn avajaiset menee perhe systeemeistä, mutta ei minulle olis ehkä tarvinnut valehdella, koska en pääasiassa ole mikään stalkkaava psyko. Toki joskus järjestän "yllättäviä" kohtaamisia, mutta hyvällä maulla kuitenkin. A on melkein yhtä random käytökseltään, kuin minä. Hieman eri tavalla vaan. Katsotaan, että mitä ensi viikolla tapahtuu, kun otan yhteyttä lomalta, kuten se pyysi.

Alkaa jo vähän nyppiä, kun ei uskalla juoda nopeampaa, jos tuleekin kutsu. Tuntuu tosi säälittävältä. Jos ei tänään natsaa, kuten oli sovittu, niin ihan turha kuvitella, että jaksaisin vaivautua tähän rumbaan toista kertaa sen takia.

Tässä olisi kaikki angstikohtauksen aineet kasassa, mutta tunnen omat heikkouteni, ja vahvuuteni, niin taidan jättää synkistelyt väliin, ja nauttia elämästä sellaisena mitä olen.

Voihan...

No niin. Herra R sössi aikataulunsa, ja yritämme tapaamista myöhemmin tänä iltana. Eli nyt astui alkoholi kuvioihin, eli siis toisaalta ihan hyvä, että lykkääntyi hieman. Olin nimittäin oikeasti kauhuissani ensitapaamisesta selvinpäin, ja varsinkin seksin merkeissä. Kurvasin sitten kaupan kautta kotiin, ja mukaan matkalta tarttui luotettava ystäväni, eli pullo roséta. Ah, nyt voin kokata jotain mukavaa, ja siemailla miehet komeiksi, ja itsensä reippaammaksi, jos vaikka kutsu käy myöhemmin. Ja jos ei käy, niin löydynpähän aamulla elossa omasta sängystäni :D

Herra F yllätti taas! Se tuli ovenraossa vastaan heti työvuoron alussa, ja vaihdettiin kuulumiset hukkuen toistemme silmiin. Edelleen silmiin tuijottaen se sitten paukautti, että kai olen tulossa sen orkesterin keikalle muutaman viikon päästä, ja on kuulema PAKKO. Minua vaan hymyilytti, ja totesin, että kai se on sitten tultava, jos kerran on pakko, mutta vaan jos olen nauttinut tarpeeksi alkoholia.

Viimeksi tällä tapahtumaareenalla yritin estottomasti iskeä baarimikkoa, ja koska piiri pieni pyöriin, en ole kehdannut käydä siellä pariin, kolmeen viikkoon. Se nimittäin ihan varmasti muistaa, koska olin niin nolo. Tai ainakin seuraavana aamuna meinasin hakata silmät mustiksi itseltäni morkkispuuskassa. Ja sille alkoholille olisi muutenkin sinne keikalle eksyessä tarvetta, koska F yhdistää niin monia ihmisiä, jotka eivät ole oikein väleissä keskenään. Eli minua, ja exän nykyistä tyttöystävää, olemalla tämän tytön hyvä kaveri. Herra D pitää minua sydämettömänä monsterina, mutta on F:n kaveri, Herra D:n paras ystävä (ja D) eivät tule samaan tilaan vapaaehtoisesti exäni, ja sen nykyisen kanssa. Ja jos Herra L on kuvioissa silloin, niin emme ainakaan voi näyttäytyä siellä yhdessä, koska F:n nainen, on L:n ex. Mutta en tiedä, että ovatko L, ja F muutenkaan tekemisissä. Mutta L on ainakin toisen yhtyeessä soittavan hyvä kaveri, ja maanmies. Miten niin pienet piirit? :D

Toisaalta voisi olla järkevää iskeä koko poppoo samaan tilaan nyt tapahtuneen kuukausien kyräilyn jälkeen, ja jengi voisi selvittää välinsä, ja hyväksyä, että elämä on. Kukaan ei ole kuitenkaan murhannut ketään, eikä varsinaista turpasaunaakaan ole vielä tapahtunut. Se on ihan väistämätön ilmiö, kun sama ryhmä pöyrii aina samoissa paikoissa, niin ihmiset ihastuvat toisiinsa joskus. Minusta tuntuu, että kaiken sen eron jälkeisen paskan heiton jälkeen minä, ja exäni ollaan hyvinkin järkeviä, ja joustavia. Hävettää, että menin katkerana puhumaan liikaa erostamme ulkopuolisille, sillä en minäkään suhteessamme mikään ihanne prinsessa aina ollut. Ihanaa olisi, jos voisimme olla samassa paikassa, ja ihmiset näkisivät, ettei ainakaan meitä tarvitse kyräillä. Exän nykyisenkin kanssa olisi ihan elämää helpottavasti syistä kiva olla puheväleissä, mutta se on niin epävarma itsestään minun lähelläni. Tämän ex minulle tunnustikin. Takaisin yhteen emme ole palaamassa, mutta ystävinä homma tuntuisi toimivan.

Piti olla lyhyt tilannepäivitys...hehe. Nyt sapuskaa naamariin. ja vedonlyönti pystyyn, että lohkeaako tänään myöhemmin. Jaa-a...

H-hetken kynnyksellä

Jännittää niin pirusti aika ajoin. Tänään, torstaina, huipentuu... eh? Jokin? Siis ne "odotetut" treffit Herra R:n kanssa ovat siis tänä illalla. Pitää vaan nukkua yö ensin, ja käydä töissä pyörähtämässä. Minua kaihertaa edelleen, että entäs jos se on ihan susiruma, tai muuten kuvottava tyyppi, ja en pysty pitäytymään suunnitelmassa, eli käydä suutelemaan heti. Kun olen jo ovella, ja ovi on avattu, niin tosi noloa, ja tylyä alkaa kakistelemaan siinä sitten, että sori, moi, kiitos, ja anteeksi.

Janoan seikkailua, ja tässä on yksi potentiaalinen mitä voi muistella sitten kiikkustuolissa. Onhan tämä omalla tavallaan aika sekopäistä toimintaa, mutta en ole mieltäni aina niin terveeksi luokitellutkaan. Äidille en ehkä tätä seikkailua kerro, vaikka muuten melkein kaikesta avaudunkin. Haha. Kunhan se äijä nyt olisi vaan kolmikymppinen, kuten sen tiedoissa lukee, ja ulkonäkö, ja siisteys olisi edes average. Sekin tuli mieleen, että sillä voi ihan hyvin olla vaimo, ja kolme kersaa. Se on jättänyt paljon tyhjiä aukkoja tarinaansa. Ei minua sinällään  kiinnosta, koska en nyt ole kenenkään aviovuoteeseen ole menossa hässimään, ja nyt olen vahvasti sitä mieltä, että tämä jää tähän yhteen kertaan, koska on kiinnostavampiakin vaihtoehtoja hoodeilla. Pitää kyylätä rusketusraidat, ja painaumat vasemmasta nimettömästä ihan vaan uteliaisuudesta.

Mitä mä puen päälle?! Farkut? Äh, mulla on kyllä jotenkin sellainen olo, että se jätkä jänistää viime hetkellä. Olisin pettynyt, koska odotin treffejä seksin merkeissä tuntemattoman kanssa, ja nautin odottavan fiiliksen tuomasta olosta, ja seikkailun tuomasta vaarasta, ja jos treffit peruuntuu niin kaikki sisäinen hypetys on ollut ihan turhaa.

Pää on ihan tyhjä nyt. Huomen illalla siiten raporttia seuraa ihan varmasti, jos henki pihisee vielä!

p.s. Olen edelleen mustis Herra F:stä! Varsinkin kun löysin sen YouTube kanavan, ja sen postaamia videoita. Tänään en nähnyt sitä päivän aikana, vietti varmaan laatuaikaa naisensa kanssa...muurrrr.

p.p.s Jouduin soittamaan exälle, kun rikoin fillarista osan. Vaihdettiin kuulumiset, ja se vaikutti jotenkin tosi vaisulta. Taitaa mennä emännän kanssa heikosti...Ei se vaisuus minunkaan kuninkaallisesta karmeudestani voinut johtua, koska se tarjoutui kuitenkin korjaamaan mun fillarin pienestä vastapalveluksesta ;)

tiistai 24. elokuuta 2010

Aallonpohjassa, ja sieltä ylös

Koska olen tällainen tuuliviiri, niin nyt vähän ryven taas omassa surkeudessa, ettei pääse liian kivaa olemaan. Syy tähän on jotain niinkin naurettavaa, kuin yletön mustasukkaisuus. Ja mustasukkaisuuden kohde on Herra F. Ja syystä, että se oli FB:ssä alkanut muidenkin meidän duunilaisten kaveriksi. Se liittyi tammikuussa, ja minä olen ollut ainoa tyyppi töistä sen kavereissa. Tai siis oltiinhan me kai kavereita töiden ulkopuolellakin ennen tätä kaikkea häslistä ihmisten välillä. Eli nyt olen mustasukkainen koska se on muiden tyttöjen kaveri duunista. Eh, kasvun paikka meikäläiselle? Ehkä olisi myös hyvä aika tutkailla ihan objektiivisesti tätä tilannetta, etten vaan kuvittele omiani siitä mitä meidän välillä on. Mietitääs....En kuvittele!

No aallonpohja alkoikin juuri etääntyä, kun Herra A:lta tuli viesti nyt!! Ihiii. Kirjoitteli vaan, ettei ehdi perjantaina näkemään, ja hänen täytyy vaan sitten odottaa, että saa minut takaisin lomalta. Eli lomalta tullessa voi miesten kanssa pitää kiirettä..Odotan kyllä tosi paljon A:n näkemistä, vaikka tämä sen temppuilu on tuskastuttanut, enkä oikeasti tiedä, että mitä se haluaa minusta, vai haluaako mitään, vai onko sillä vaan todella outo tapa lähestyä naisia :D Toisaalta muistan viime toukokuulta, että pidin Herra D:tä  muutaman viikon odottamassa, kun piti saada projekti ensin valmiiksi..Ja annoin melkein samanlaisen syynkin Herra D:lle, että miksi nyt pitää jaksaa odottaa erinäisiä viikkoja, kun Herra A antoi minulle. Kaikkihan tuntuisi olevan ihan loogista lopulta. Mutta pitää nyt tunnustaa, että se pahin huuma Herra A:han on laantunut jonkin verran, ja tilalla on jopa hienoinen ärsytys. Luulen kyllä, että fiilikset muuttuu, kun se pörröpään näkee taas livenä, kuulee sen aivan ihanan matalan, ja pehmeän äänen,ja aistii sen kemian välillämme.

Tuntuu hieman hermostuttavalta, että menin lupailemaan L:lle näkemistä. Eihän minulla ollut silloin mitään takeita, että tulenko koskaan näkemään A:ta enää. Enkä ole kummallekkaan mitään lupauksia tehnyt. L ei muutenkaan ole suhteen perässä. Ja se voi hyvin olla joulukuu, kun ollaan oltu viisi kertaa A:n kanssa treffeillä. Haha. Yleensä olen niin itsevarma näissä asioissa. A on siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että se saa minuun pienen epävarmuuden omasta charmistani, ja toisaalta hän saa minussa jonkilaisen inspiraatioon liittyvän kunnianhimon heräämään. Tiedän A:n olevan kaukana ihan tavallisesta, tai siis kaksien treffien perusteella yritän väittää näin. Enkä minäkään ole ihan tavallinen. Mutta taas, yritän pitää itseni kurissa, enkä ala taas maalailemaan mitään näkymiä tulevaisuudesta. Viimeksikin tuli vähän näpeille. Jos ei pörröpään kanssa natsaa, niin pitäisin L:ää aika varmana nakkina syysseuraksi. Nämäkään misterit eivät ole yhtään samanlaisia keskenään, hauskaa sinänsä. Toinen on pitkä, ja vaalea, ja toinen on lyhyt, ja toinen elää rokkitähti meiningillä elämäänsä, ja toinen on kunnianhimoinen luovaa työtä tekevä, ja terveellisesti elävä yksilö. Mitä hauskaa siinä muka olisi, että kaikki deittikaverit olisivat aina kopioita toisistaan?

Se pesukone on muuten EDELLEEN varattu. Siellä on samat pyykit, kuin eilen iltapäivällä. Kävin näpelöimässä sitä äsken, ja se lähti käyntiin, enkä osannut säätää sitä takaisin hiljaiseksi! Ovi kiinni, ja evakuoin itseni omaan luukkuuni. Ei ole kohta enää aikaa pestä reissuvaatteita! Toivottavasti en kutistanut kenekään kashmir villapaitaa valikoimalla jotain keittopyykki ohjelmaa. No oppivatpahan olemaan. Ihan kuin ne omistaisi koko talon, ja sen perkeleen pesukoneen. Taidan etsiä itsepalvelupesulan tämän päivän ohjelmaksi. Hermothan tässä menee kohta.

maanantai 23. elokuuta 2010

hihihihihhhii

Sain juuri siltä ensimmäiseltä nettideitiltä (saa muuten olla Herra A tästä lähtien) viestin, missä se pyyteli anteksi, ettei ole pitänyt yhteyttä. Juu, urkin jo naamakirjasta, että sillä on tosiaan töiden saralla aika sairasta tällä hetkellä, ja ymmärrän, koska olen samalla alalla. Ja sitten se kirjoitti, että "we'll have to meet up again soon!", ja että mitä teen ensi viikonloppuna!!! Nyt on perhosia vatsassa. Huomasin viestin heti, kun se oli sen minulle lähettänyt. Nyt yritän coolisti olla vastaamatta heti. Ei taida onnistua. Tai siis tulin päivittämään tämän blogin ensiksi ;) Valitettavasti viikonloppuna lähden lomille, mutta perjantai iltana sopisi. Ai, että, nyt ei kyrsi edes se edelleen varattu pesutupa. Pistin duunipaidat juuri altaaseen likoamaan, ja pesen ne sitten käsin. Muut työnnän sitten pesuun, kun kone joskus vapautuu, ja saan vehkeen toimimaan. Pakkaan lomalle mukaan lempivaattteiden sijasta kaikkea outoa, mitä en ole käyttänyt vuoteen.. tai sitten pakkaan likapyykit matkalaukkuuni, ja pesetän äidillä :D En tiedä muutenkaan, että miksi buukkasin matkalaukun mukaan, no olen viikon joo, mutta mitä ihmettä mä sinne pakkaan...Tämä viikko alkoi NIIN jännittävästi. Taitaa taas jalat viedä kiskalle tupakin ostoon.

Jännittää

Unissani ei seikkaillut homo tänä yönä, ei. Mutta älyttömän komea punahiuksisen mies kyllä, jonka kanssa meillä oli vähän herkkää, ja Herra L ilmestyi keskenkaiken, ja suuteli minua suoraan suulle. Sitten miehet katselivat toisiaan kummastellen, eikä mitään sen kummempaa draamaa tapahtunut. Unimaailma on mukava paikka!

Kökötän tänään himassa odottamassa pesutuvan vapautumista. Mulla ei ole hajuakaan, että kuinka pesukoneen, ja kuivurin kolikko-systeemi toimii, ja vapautuuko ne helvetin vehkeet edes tämän päivän aikana. Raahasin jo pyykkikorini sinne, vähänkuin vihjeeksi, että kohta olisi minun vuoro. Vaatteet (lähinnä sukat) alkaa loppua, kun en ole kohta kahteen viikkoon ehtinyt pesemään mitään, mutta toisaalta olen hengaillut lähinnä verkkareissa, kylpytakissa, ja duunivaatteissa, ettei omat rytkyt ole juuri edes käytössä olleet :D

Eilen illalla chattailtiin Herra R:n kanssa. Se yritti saada minut taaskin alasti kameraan, mutta nyt olin hieman siveellisemmällä tuulella. Vähän jotain saattoi kylpytakin kaula-aukosta kyllä vilahtaa. Se väitti vitsailevansa vaan, mutta se oli ilmeisesti tulossa mun luo kylään eilen. Pistin niille aikeille stopin, en kutsu kotiini ventovieraita. Sitten se yhtäkkiä muka vaan vitsaili. Sain sentään kiristettyä siitä paremman valokuvan. Ei se mikään hirvitys onneksi ole, ihan tavallinen, pitkähkö mies. Treffit torstaille on vielä siis voimassa. Myönnyin tapaamaan sen hotellissa, ja tehtiin jo vähän suunnitelmaa, että miten käydään itse asiaan. Kieltämättä tuntuu hieman huoralta mennä koputtelemaan hotellihuoneen ovelle, mutta onpahan ainakin kokemusta rikkaampi taasen. Jos sattuu selviämään elossa, ja ilman psyykkisiä traumoja. Päätettiin, että suudellaan heti, ja katsotaan, että miten asia lähtee etenemään. Menen sinne suoraan töistä, ja ainoa huolen aiheeni on, että ehdinkö käydä siistiytymässä jossain ennen tapaamista hotellissa. Vaikka rohkenen epäillä, ettei sillä ole kovastikaan väliä...Olen melko tulisilla hiilillä tämän jutun kanssa, jotain aika sekopäistä, ja riskialtista toimintaa, mutta todella jännittävää. En ole iljennyt kysyä R:n strategisia mittojakaan, voihan sillä vaikka olla katkis. Apua. Kehtaisinko kysyä, että pääsenkö aiemmin töistä? Kun R:llä on muita suunnitelmia illaksi, ja päätettiin ottaa vaan pikainen tapaaminen ennen näitä iltasysteemejä. Sopii mulle, mutta mun pitää varmaan ottaa joku naukkupullo matkalle, että saa itseäni vähän rennommaksi. Kolme päivää, iiiik.

Herra L:kin on pian takaisin täällä, mutta itse lähden kai samana päivänä lomalle kun se saapuu. Tämä on niin epäreilua, vaikka odotan kyllä lomaa, niin en pysty odottamaan tapaamista sen kanssa. Hän on pyörinyt sen verran mielessäni, että pitää vähän toppuutella, etten vaan mene ihastumaan siihen. Ne sen elämäntavat, tai no ne huhut, ja asiat mitä olen itse nähnyt eivät ole tosiaan toivelistalla seurustelukumppanin ominaisuuksiksi. Tämä viikko menee kuitenkin siivillä, ja sitten on loma, ja sitten olen takaisin kuvioissa. L sanoi, että kun hän palaa, hän soittaa minulle yhden kerran, ja jos en vastaa, tai ota yhteyttä takaisin, hän jättää minut rauhaan. Se on kuulema niin ujo. Miksi kaikki miehet muuten sanovat minulle olevansa ujoja? Saanko heidät jotenkin hämmenyksiin olemuksellani?

Herra F olikin sitten viikonloppuna töissä. Se jäi eilen ihan odottamaan, kun näki mut hortoilemassa käytävän toisessa päässä. Se kävi heti asiaan, ja vaati saada tietää, että miksi en ollut lauantai iltana yhdessä tapahtumassa. Miksi olisin ottanut riskin, että istun itkun kuristaessa kurkkua samassa tilassa exän, sen nykyisen, F:n, ja sen naisen kanssa, eikä heidän seuraansa voi mennä, ja muita tuttuja ei ole paikalla. Miksi olisin halunnut julkisesti nöyryyttää itseäni näin, varsinkin exän nykyisen silmissä? F:lle sanoin vaan, että oli pitkä päivä töissä, ja halusin juoda viiniä kotona.

Mä sekoan kohta niistä vaivautuneista hetkistä, kun vaan katsotaan toisiamme, ja hymyillään, mutta kumpikan ei osaa sanoa mitään. Välillämme säkenöi jokin, joka saa minut aina vähän hämmennyksiin, ja unohdan huumorintajuni, ja vikkelän kieleni, mutta naama vääntyy isoon hymyyn. Muistan viime syksynä kun sille selvisi, etten olekaan sinkku, niin se alkoi kysellä mieheni menemisiä, ja tekemisiä myös. Jos kerroin olleeni jossain viikonloppuna, se kysyi aina, että oliko ex mukana myös. Se oli outoa. Aloinkin sitten puhua me-muodossa, ettei aina tarvitse kysyä erikseen. F tekee nyt samaa kuin minä ennen avomieheni paljastumista. Puhuin aina vain itsestäni, ja tein sen tarkoituksella. F ei ole koskaan maininnut tyttöystäväänsä minulle, ja mietinkin, että pitäisikö alkaa kanssa täsmentää sen juttuja, että oliko "X" paikalla kanssa, ja näin. Jättääköhän se tarkoituksella naisensa mainitsematta? Jotenkin vaikuttaisi siltä. En edes tiedä varmasti, että seurusteleeko se. Olisikohan tässä tämän viikon missio.. Pitää ottaa selvää, että mikä sen parisuhdestatus oikeasti on. Se on hyvin tietoinen omastani, koska kyylää kaikki facebookista, vaikkei paljasta itsestään juuri mitään siellä. Se on jäänyt ainakin kolmesti kiinni facebook urkinnasta minulle. Jos olisin ihan vaan hälläväliä työkaveri, niin miksi se kävisi vahtaamassa, ja ottaa vielä puheeksi niitä asioita itse kanssani.

Olisko nyt aika noin 10. rynnäkölle pesutupaan? Jep. Tosin veikkaan, että ne jonkun vatipään samat pyykit ovat koneissa edelleen, koska mitään ääntä en ole rapusta kuullut. Itsekäs apina. Mä ehdottaisin jonkilaista listaa, jos kehtaisin, mutta olen talon uusin asukas...Ehkä loman jälkeen.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Rauha maassa

Viikonloppu on sujunut melkoisen rauhallisissa merkeissä. Eilen tyhjensin yhden putelin rosé:ta Kumman Kaa dvd:n seurana. Rentoutti nastasti pitkän työpäivän jälkeen. Ainoa haittapuoli on nyt hieman heikko olo, ja töihin pitäisi valua taas parin tunnin päästä. Nyt sitä toivoisi, että nyt löytyisi saman peiton alta mies joka kehittäisi minulle unelmieni herkullisen aamupalan, ja vähän halisi. Todellisuudessa kaapissa ei ole edes leipää, ja aamupalan rustaaminen vaatisi nyt pientä ponnistelua, ja luovuutta, mitä jarruttaa kiitettävästi eilisiltaisen ystäväni rosén jättämä nahkea vaikutus.

Olin saanut deittisivustolla aika mielenkiintoisen yhteydenoton eilen. Olen ilmeisesti vanhingossa ignorannut erästä nuorta miestä, profiili oli kyllä ennestään tuttu, mutta jostain syystä se on jäänyt vähän muiden jalkoihin. Tämä mies oli kuitenkin nyt ottanut yhteyttä, ja totesi, että olen hankala nainen päästä kontakiin, ja että oli yrittänyt eilenkin lähettää pikaviestiä. Minulla oli kyllä mennyt tämä vähän ohi..Profiili vaikutti mielenkiintoiselta, ja kuvassa ei näkynyt naamaa, mutta mustalla puvulla verhoiltu hyvin rakentunut vartalo näkyi kyllä. Ai jestas! Täytyy tunnustaa, että minulla on hieman puku-ja uniformufetissiä havaittavissa, ja repesin ihan huolella, kun saman aihepiirin parissa painittiin eilisessä Kumman Kaa-jaksossa. Mies kirjoitti profiilissaan, että ei halua hankalaa naista. Joo, ymmärrän, mutta miksi se on sitten kiinnostunut naisesta keneen on näin hankala ollut saada yhteys. Miehinen metsästysvaisto? Kyllä vaan! Olen vaan yleensä niin huono odottamaan tämän vaiston heräämistä vaan teen itse siirron, jos ei uros tajua. Pitää varmaan ehdottaa tapaamista, koska se vaikutti tosi nastalta tyypiltä. Haha. Jos siitä olisi vaikka aamupalakokiksi, ja halimaan sunnuntai aamuisin tositarkoituksella.

Pahoittelen muuten kirjoitusvirheitä mitä tiedän itsekin viljeleväni, ja erityisesti jäätäviä yhdyssanavirheitä. Kuulostaa tosi tyhmältä, mutta ulkomailla vietetty aika, ja toisen kielen puhuminen arkielämässä on tehnyt tuhonsa.Vaikka luen netissä suomea, niin se ei kuitenkaan korvaa verbaalista kielenkäyttöä. Joitain lauserakenteita joutuu ihan tosissaan miettimään, ja jopa oikeaa taivutusmuotoa sanoille. Eli jos tekstissäni on jotain outoja kyhäelmiä, niin voi jättää ihan reippaasti kommenttia. Äidinkieli on kuitenkin ihan nasta osata kunnolla. En kuitenkaan ole niin kielinero, että puhuisin sujuvasti kolmeakaan kieltä niiden vaikuttamatta toisiinsa.

Ainiin! Olen nähnyt nyt yhteensä kolme eri unta tästä julkihomo työkaverista. Ja kaksi niistä ovat olleet puhtaita seksiunia, ja se yksikin oli eroottinen. Joku siinä tyypissä nyt selvästi painaa mieltä. Olen puhunutkin sen kanssa vaan muutaman hassun kerran, mutta tiedän sen elämästä kuitenkin jotain FB:n välityksellä. Tosi häiritsevää! :)

Tosi mukava tälläinen tosi rauhallinen viikonloppu vaihteeksi. Säätämistä ollut ihan tarpeeksi ohjelmassa viimeaikoina, joten hyvä ottaa vähän happea, ja tilaa ympärilleen, eikä aiheuttaa hämmentää yhtään enempää ihmissuhdesoppaa vanhoissa ympyröissäni. Tämä on aika totaalinen loma niistä ympyröistä, koska Herra F:ääkään ei näkynyt eilen sorvin ääressä, joten uskaltaisin väittää sen olevan vapaalla viikonlopun. Silti olin tosi hyvällä tuulella eilen, ja hymy naamalla. Ehkä mä en olekaan siitä niin riippuvainen?

Huoh, exäkin on takaisin kaupungissa naisineen. Takaisin arkeen siis. Oksettaa lukea sen FB statuspäivtyksiä, kun se jaksaa esittää kaikille, että kuinka sen elämä on niin upeaa, ja mahtavaa. Ja aina se jaksaa repostella, että kuinka monta päivää se on tissutellut putkeen, ja päivitykset koskee yleensä juopottelua. Tai sitä todistelua Suomessa asuville kavereille, ja sukulaisille. Todellisuudessahan se hautoo jo eroa tästä tajunnanräjäyttävästä ihmissuhteestaan mihin sen piti rynnätä ihan vaan sen takia, että joku nyt sattui olemaan kiinnostunut siitä. Nainen saisi hepulin, jos se tietäisi, että mitä kaikkea tämä juoppo kultakimpale on karsealle exälleen heidän suhteestaan tilittänyt. Takaisin en sitä huolisi, mutta jotenkin haluan olla sille olkapäänä, kun tunnemme toisemme niin hyvin. Itselläni ei ole ollut mitään olkapäitä tarjolla sen suunnasta, kun elämä on murjonut minua. On pitänyt pärjätä yksin. Katkera olen ainoastaan siitä, että miten se viitsi valehdella päin naamaa, ettei ole muka kiinnostunut tästä naisesta vaikka näkihän sen sokeakin. Ja ehkä myös siitä, että viikko erostamme (jonka jokainen ympyröissä tiesi tapahtuneen) ex, ja nainen lähtivät julkisesti yhdessä baarista. Minulle tuli vaan tyhmä, ja nöyryytetty olo. (Ainiin, ja ex ei myöskään maksanut yhteisen kämppämme osuuttani takuuvuokrasta koskaan takaisin, vaikka lupasi ihan kirjallisesti maksaa. Olen kuitenkin oikeasti köyhä opiskelija, ja en ymmärrä, että mitä se sillä yritti saavuttaa. No meillä on yhteistä omaisuutta Suomessa, mistä se tule koskaan saamaan palaakaan. Ihan vaan kiitokseksi siitä, että teki niin törkeän tempun, ja aivan varmasti uuden tyttöystävän ohjailemana. Mitähän pahaa minä sillekkin eukolle olin tehnyt?) En kuitenkaan jäänyt kotiin makaamaan, vaan jatkoin ulkona käymistä samassa porukassa. Ex jäi jo valmiiksi epäsuosiossa olevine naisineen porukan ulkopuolelle. Nyt ei enää kumpikaan mahduta niihin kuvioihin, koska menin särkemään porukan ydinhahmon, Herra D:n sydämen. Niin se elämä kuljettaa. Minua se kuljettaa kohti uusia seikkailuja ensi kuussa. Uusi elämänvaihe alkaa, ja pääsen sanomaan osittain hyvästit vanhoille tutuille kaveripiireille.

Sitä odotellessa, nyt sitä aamupalaa!

perjantai 20. elokuuta 2010

Tunteella, ja taidolla syntyviä sekoiluja

Vietin eilen laatuaikaa itseni kanssa. Tajusin, että peilistä oikeasti katsoo takaisin oikein söpö tapaus, vaikka vaaka näyttäisi mitä lukemia. Sen täytyy olla muutenkin rikki..Laatuaikani sisälsi herkullista pastaa, rosé-viiniä, ja mahtavaa, tanssittavaa musiikkia. Lisäksi pistin kasaan ihan omin kätösin bussissa kotiin raahatun kirjahyllyn, ja ovet siihen. Viinillä saattoi olla jotain vaikutusta siihen, että toinen ovi repsottaa nyt oudosti. Ei hätää, tänään on vaikka koko päivä aikaa oikoa sitä reppanaa, koska olen vapaalla. Toivon hyllyn tuovan kaaoksenhallintaan tukea tähän maailman pienimpään, mutta oikein toimivaan yksiöön.

Eilinen oli muutenkin oikein positiivinen päivä. Hymy oli herkässä, ja työpäivä meni siivillä, kun ei ollut negatiivisia asioita mielessä jarruttamassa. Herra F: kanssa ei ehditty treffaamaan lounaalla, ja muutenkin mentiin aika ristiin. Ihan hyvä, että on näitäkin päiviä, ettei flirtti väljähdä, eikä toisen naamasta tule liian tuttu, ellei se ole jo...

Huomasin piirteen itsessäni eilen. Olen aivan supermukava asiakaspalvelija nuorille, hauskoille, ja komeille miehille. Plussaa tulee, jos on pukeutunut pukuun, tai vastaavasti edustaa enemmän minunlaistani boheemia tyyliä. Eilen oli kaksikin casea, että pistin itseni ihan kunnolla likoon, ja tein extra duunia tälläisen nuoren miehen takia. Mikä lie aivovamma, mutta ainakin nämä asiakkaat lähtevät tyytyväisinä, ja itseltänikin löytyy hyvin leveä hymy moneksi tunniksi tämän jälkeen. On se asiakkaan asenteestakin kiinni, nimittäin on niitäkin nuoria miehiä, jotka eivät ole niin komeita, eikä rentoja, eikä äiti opettanut käytöstapoja. Nämä juntit saavat sen minimi palvelun, mikä kiikkuu juuri, ja juuri sillä kohteliaalla puolella, ollen kuitenkin asiallista. Tuntuu, että he vihaavat minunlaistani katseen kestävää blondia oman epävarmuutensa takia. Olen miettinyt, että heillä voi olla joko huonoja kokemuksia naisista, tai sitten ei kokemusta ollenkaan, ja he pitävät reipasta olemustani pelottavana, ja kenties pinnallisena. No joo, en  nyt menisi itseäni aina niin syvälliseksi väittämäänkään, mutta sen shoppailuaddiktion, ja miestennielennän alta löytyy myös ihan järkevä, ja kunnianhimoinen äidin tyttö.


Iltapuhteeni olikin sitten aika mielenkiintoinen. Jos alan kutsua tätä seksitreffi misteriä Herra R:äksi, ok? Eli hän kirjautui chattiin sisään. Touhuilin naputtelun ohessa kaikkea muutakin, ja siemailin viiniä. Jutut menivät taas levottomiksi, ja R pyysi laittamaan kameran päälle. Vähän siinä kakistelin, mutta koska olin tosiaan hetkeä aiemmin päättänyt, että olen tyrmäävän suloinen, niin napsautin sitten kameran päälle. Hänellä ei tietenkään ollut kameraa, juu, niin varmaan ;) R tykkäsi naamastani, ja halusi nähdä muutakin. No lisää viiniä, ja vähän flirttiä, ja vaikeastitavoiteltavan leikkimistä. Ja seuraavaksi Alma tajuaa istuvansa kameran edessä pelkät kalsongit jalassa! Ei hyvää päivää! Onhan minulla kroppaa mitä esitellä, muttei äiti vissiin opettanut, että niin tulisi tehdä ventovieraille miehille webcamissa. Lopulta olin ilmeisen päissäni, ja vetäydyin levolle. Tätä ennen olin kuitenkin vetäytynyt jo teepaidan suojiin ilmeisesti humalaiselle tyypillisen alitajuisen suojautumisrefleksin ajamana. En sentään suostunut muuhun kamerassa, kuin kropan esittelyyn, vaikka R vonkasi, ja vonkasi. Hyvä tyttö.

Olen kuitenkin melko odottavainen tulevista treffeistä. R tuntuisi olevan melko kokenut seksin saralla, ja valmis seikkailuun. Huoltani huojentaa hieman, että ollaan näkemässä julkisella paikalla. Hän yöpyy tyylikkäässä (ja kalliissa) hotellissa, ja hän tapaa minut joidenkin työpaikkajuhlien jälkimainingeissä. Joten ihan järjellä ajateltuna, se ei ole mikään varjoissa hiipivä, creepy, ja syrjäytynyt pervo, vaan 3-kymppinen, irstas pukumies. Ja jos se on ihan dorka, saan vielä paettua tekosyyllä, ja jos se on tarpeeksi päissään, niin tuskin se on edes vaarallinen. Mutta joo, mulla on veitsi aina laukussa, ja R tietää tämän. Pelottavaa, eikös? ;)

Tänä aamulla heräsin melko liiskaiseen oloon, mutta vähitellen alkaa päivä tästä paistaa taas. Jos vielä mukillinen kahvia, ja voisi miettiä pukeutumista. Päänsärkykin alkaa hellittää. Pitäisi vissiin käydä ostamassa shottilasit. Tuo puolen litran lasi ei oikein toiminut vodkashottien tarjoiluastiana. Tai sitten voisin ihan yleisesti miettiä, että onko torstai ilta hyvä aika vetää vodkashotteja, ja nakuilla webcamissa. En tosiaan muista edes viimeisen tunnin keskusteluja, ties mitkä pankkitunnukset olen sille antanut. Ei näin, mutta kaikkea pitää kokeilla, ainakin kerran. Tuo vähän lohduttaa, mutta tiedän silti, että käyttäydyin vastuuttomasti, ja epäkypsästi viime yönä, kaipa tuo kokemus menee palana kakkua. Ja ehkä on taas aika miettiä tuota käyttäytymistä tenussa, siinä on hiottavaa. Tilannetta pelastaa hieman, että olen hyvin kiinni töissä koko viikonlopun, ja tänään ei ole mitään aikomusta lähteä radalle. Eli on koko viikonloppu aikaa märehtiä tätä asiaa, ja miettiä toimintasuunnitelmaa tämän käytöshäiriön korjaamiseksi. Ja chattailla vaatteet päällä. Haha

torstai 19. elokuuta 2010

Over the hills and far away

Tekisi mieli pakata kimpsut, ja kampsut, ja lähteä maailmalle. Taas näitä hetkiä, kun ahdistaa miehettömyys, ja puristaa sydämestä lujaa, kun ei saa jompaa kumpaa niistä miehisä jotka iskee niin täysillä. Nettimiestä, tai Herra F:ää siis. Tekisi mieli kirkua, juosta ovesta ulos, ja juosta niin kaun, kunnes lähtee taju. Eli todennäköisesti kahden korttelin päässä :D Silti mietityttää, että mihin mä tarvitsen sitä miestä, siis muuhun kuin seksiin. Muutama tunti sitten olisi kyllä omalle sankarille ollut tarvetta, kun eilen syvän oksetuksen vallassa tapettu yöperhonen heräsi roskiksessa henkiin, ja palasi säikyttelemään minua. Lopulta osui siihen kengällä (!) mutta se katosi jonnekkin sänkyyni. Nyt en voi mennä nukkumaan, kun se lymyää jossain peiton alla. Tupakatkin on loppu, kun yritän vähentää tupakointia, tai ehkä lopettaa jopa kokonaan. nyt olisi hetki mennä rappuselle miettimään maailman menoa (,ja sitä yöperhosta) nortti sormissa. Ihan järkyttävää. Muutun kohta vihreäksi tästä vihreän teen imemisestä...

Nettimies kakkonen laittoi sitten lopulta tekstiviestin minulle, missä se yritti houkutella lounaalle HUOMENNA. Siis minä käyn töissä, enhän minä nyt mihinkään lounaalle ehdi tällaisella varoitusajalla. Sovittiin sitten väännön jälkeen, että ensi viikon torstaina nähdään vaakamambon merkeissä. Sitten se märisi vielä, kun mulla on ensi viikon perjantainakin töitä. Meinasiko se murhata mut kenties, ja ajatteli, ettei kukaan kaipaisi minua muutamaan päivää, ja se pääsisi karkuun. Loogista ajattelua, eikös?

Herra F:ää näin tänään myös. On se niin ihana, ja jotenkin tosi vilpitön viikari. Lounastettiin taas yhdessä, ja se jopa tuli mun seuraksi röökille, vaikkei mulla ollut antaa sille, kun oli vaan yksi jäljellä. Siinä se killitti minua silmiin alle puolen metrin päässä, ja hymyili. Ja kun erottiin, niin varovasti vähän vilkuiltiin, ja hymyiltiin, kun ujosteltiin. Sama juttu, kun nähtiin uudelleen sisällä, niin F:llä jäi kaverinsa kanssa juttu kesken, kun purjehdin ohi, ja vähän vilkuilin, ja hymyilin sen suuntaan. Ottaisin sen kyllä koska vaan kainaloon, ja veisin kotiin, ja laittaisin sille hyvää sapuskaa, enkä päästäisi koskaan enää pois minun luotani. Vaikka siinä on omat vikansa, niin on se kunnollinen mies kuitenkin. Huolehtii itsestään, perheestään kotimaassaan, maksaa velkansa, tekee kovasti töitä...Aaaah. Kai sitä pitäisi vaikka kirjoittaa fiilikset lapulle, ja antaa sille. Jotain tähän fiilikseen liittyvää silloin helmikuussa sille paljastin, kun päädyttiin yhteen sinä kohtalokkaana yönä. Kirjoittaisin ihan vaan, että pidän siitä hurjasti, olen pitänyt lähes ensitapaamisesta lähtien, ja haluaisin kuulla rehellisesti, että onko sillä mitään fiiliksiä minua kohtaan. Omat tunteeni ovat aika syvät. Kuulostaa niin nössölle. Olen yrittänyt vetää viileää linjaa sen kanssa viime talvena. Sitten se työntyi juttusille, vaikka yritin vältellä itse siihen törmäämistä. Viime viikolla oli hauska tapaus, kun se seisoi duuniporukkansa kanssa ryhmässä jumittamassa. Yksi toinen mies nojasi leuallaan F:n olkapäähän, ja paikalla oli yhteensä neljä tyyppiä. Kaikki seurasivat katseellaan minua, kun kirmasin ohi. Otin tietenkin katsekontaktin F:n kanssa, ja hymyilin, ja jatkoin harppomista.Tämä ei jäänyt muilta varmasti huomaamatta, ja F:n hartiaan nojannut sanoi jotain mitä en kuullut, mutta F vastasi siihen "I know". Luulen, että jotain minusta...En tiedä, että epäilevätkö tyypit, että meillä on jotain vipinää. En juuri puhu niiden muiden kanssa, istun lounaalla vaan ani harvojen kanssa. F on ehkä ainoa kenen kanssa menen vapaaehtoisesti itse samaan pöytään. Eroaisi jo!! Yritän tähdätä sen kanssa samalla bussilla töihin huomenna. Sitähän se ei tiedä vielä. Tänään jo hieman tuli keskustelussa ilmi, että monelta se yleensä ottaa bussin, niin minähän olin korvat hörölläni heti :D Tämä kyräily on ihankuin jostain leffasta. hihi

Ja tulisi L jo takaisin. Olisi ihan hauska nähdä kristallipallosta, että mitä meidän välillä tulee tapahtumaan. Muistan, että sillä oli todella todella silkin pehmeä iho. Kai se nyt on merkki jostain kuppataudista, tai narkkarin perus tunniste? Tai sitten mulla on vaan kovan suomalaisen ilmaston muovaamat karheat kourat..

Ai niin, näin aika karua seksiunta yhdestä kolleegasta. Olin aamulla aika hämmentynyt, koska mies on ihan julkihomo, enkä ole ajatellut häntä siinä mielessä koskaan valveilla. Upeaa. No tietenkin sen naama oli ensimmäinen joka tuli tänään töissä vastaan, ja en oikein tiennyt, että millaiselle mutkalle pitäisi oma naama vääntää, että saan tervehdittyä normaalisti, ilman mitään epäilyttäviä extra virnuiluja. Kaikkea sitä.

Tämä kirjoittaminen helpotti hieman tarpeeseen kiljua, ja juosta. Enkä edes tarttunut viinipulloon vaikka niin meinasin tehdä. Sitten olisi tarvinnut hakea lisää tupakkaa, ja nyt laiskotti. Huomenna saa sitten viiniä. Olen niin sen tarpeessa!

tiistai 17. elokuuta 2010

Hassu fiilis. Se kimppaa ehdotellut tyyppi antoi numeronsa. Kuva ei kertonut tyypistä kovinkaan paljoa. Ihan tyylikkään oloinen tapaus, mutta aurinkolasit kuvassa jotenkin häiritsivät. Onko sillä sitten jotain salattavaa, kun minusta se kuitenkin selvän kasvokuvan näki, ja tietää mitä odottaa. Tyrmäsin ajatuksen tapaamisesta hotellihuoneessa. Sanoin, että hotelliin voidaan mennä, mutta ensin otetaan muutama paukku julkisella paikalla. Ei pyristellyt vastaan. En minäkään ihan niin tyhmänrohkea ole...

Nyt mietin, että pitäisikö sille herralle tekstata. Näkeminen kiinnostaisi toisaalta sen pulppuavan adrenaliinin takia. Taidan olla koukussa jännityksen tunteeseen. Jännityksen puuttuminen oli vuosi sitten se yksi ratkaiseva tekijä, mikä sysäsi minua pois pitkästä parisuhteesta. Tunsin, että seikkailut eivät ole vielä seikkailtu, ja muut miehet kiinnostivat, vaikka parisude oli ihan ok, ja arki rullasi. Ja elämä lipui läpi sormien...Vaikka asuin uudessa maassa, ja jokainen päivä ennen lopullista eroa, oli jo itsessään seikkailu, niin tämä uusi maailma pisti miettimään, että entäs jos kaikki lukee jossain isossa kirjassa, ja olen täällä koska elämäni mies tulee vastaan täällä, tai liittyy koukaten tähän maahan. Nauttisinko elämästäni täällä enemmän jos olisin sinkku? Kyllä vaan. Ainakin käyn läpi tunneskaalasta molemmat ääripäät, ja mitä tahansa niiden väliltä joka viikko, ja nautin tunteesta kun voin ihan itse päättää asioistani, vain omaa itseäni ajatellen, jos niin tahdon. Kyllä kaipaan sitä turvallista kainaloakin, ja tiedän oikean henkilön kodalla olevani valmis sitoutumaan, ja lopettamaan puuhani, jotka ei kestä aina päivänvaloa. Tiedän kaiken tämän jälkeen, että millaista miehen haluan. Tai eihän tämä kaikki ole vielä ohi, eikä herra oikea edes huitele horisontissa vielä:)

Mutta takaisin seksitreffeihin...Tuntuu kyllä juuri niin epäilyttävältä idealta, että on ehkä pakko kokeilla. Enkä kestä odottaa Herra L:ää melkein kolmea viikkoa. Ja pitäähän ns. kesäloman viimeisistä viikoista ottaa ilo irti ennen pitkää talvea, ja sen tuomaa ahkeraa puurtamista, eikös? Mitä mä sille laitan?You, me, tomorrow, at 8 o'clock, where? Tiedän oletettavasti sen nimen, ja meinaan kerto yhdelle luotettavalle ystävälleni, että minne ole menossa, ja kenen kanssa. Ja lähden karkuun mahatautiin vedoten, jos se on ihan kaamea drinkkien aikana. Minusta se ei tiedä edes etunimeä, enkä taida sitäkään ehkä kertoa oikeassa muodossaan.

Kohta lähtee. Iiiik. Eikun se ilmesty chattiin nyt, Oh no :D

maanantai 16. elokuuta 2010

Itsensä hukkaamista, ja löytämistä uudelleen

Jotenkin niin tärähtänyt olo. Mainitsin aikaisemmin yhdestä melko mielenkiintoisesta miehestä, jonka kanssa olen chattaillyt treffisivulla. Sen verran pitää mainita, että sillä olisi oikean värinen tukka, ja horoskooppi matchaisi. Ja se on myös minua jonkin verran pidempi, että siinä olisi poikaystävä-kriteerejä vastaavat osat. Tänään jutut menivät aika levottomiksi, ja päädyimme totuus-leikkiin chatissa. Eli kysymykseen "rehellinen" vastaus. Vastailin aika rehellisesti kaikkiin aika henkilökohtaisiinkin, tai siis seksiasioissa henkilökohtaisiin kysymyksiin. Mies on vissiin melkoisen kiinnostunut seksiseurasta, ja motiivit menisivät yksiin aika hyvin. Ilmeisesti ulkonäkönikin kelpaisi..Minä en ole nähnyt kuvaa siitä, mutta itsevarmuuden perusteella ei se mikään ihan järkyttävä nyhverö, ja hirvitys olla. Kysyin aiempien seksikumppanien määrää, ja luku oli 35. Tai no uskoo ken tahtoo, mutta kyllähän se mahdollinen ruma totuus sitten paljastuu tavatessa. Mutta eikai mikään rämehomo saisi yli kolmekymmentä kaadettua...? Eihän? Vähän hirvittää mahdollinen tapaaminen, meinaan kyllä ihan ehdottomasti pyytää siltä kuvan etukäteen. Jutut meni tosiaan niin villeiksi, että tuli 3some puheeksi. Sanoin olevani valmis kokeilemaan oikeassa seurassa, ja oikealla kombinaatiolla. Tämähän innostui, ja kuulema löytyisi kolmas tyyppi mukaan heti kavereista. Tässä vaiheessa ehkä PITÄISI olla jo vähän peloissaan, mutta totesin vaan, että tavataan nyt ensin kahdestaan, niin vähän tiedetään mistä toinen tykkää. Jestas, kaikkeen minäkin ehdin sotkeutua :D

Se ensimmäinen nettideitti oli vaihtanut profiilikuvansa facebookissa. Kävin/käyn siis vakoilemassa sitä suht säännöllisesti, mutta se piru sulki seinänsä ei-kavereilta. Olen varmaan käynyt paljastamassa itseni kännipäissäni, enkä vaan muista sitä. ha. Mutta siinä profiilikuvassa se esiintyy samanvärisessä paidassa, kun eilen terdellä nähty, ja siksi luulemani mies. Ja seurassaa tumma, samannököinen nainen joka istui sitä vastapäätä kasvot minuun päin viinilasi kädessä, kun kipsuttelin sitä ohi. Ja sattumalta tiedän, että mies vissiin käy sen kadun paikoissa. Ja kuvassa ne ovat nimeomaan jossain kuppilassa, ja kuvassa näkyy kahden lasin reuna. Voihan se olla, että sillä on joku hoito ulkomailla, mikä tuli nyt kylään pidemmäksi aikaa, ja mies yrittää päästä siitä eroon tms. Eh, voisiko olla noin loistava tuuri? Tämä tummaverikkö oli kyllä söpö, ja pienempi kuin minä. En tiedä, tämä nettideitti piti minua ehkä liian pitkänä. Hän oli juuri, ja juuri minun mittaiseni. Nytkin se on online, ja oli käynyt katsomassa profiiliani. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Äh, nyt tuli heikko hetki, ja lähetin sille viestin. Ihan vaan kuulumisia...Aina se kuitenkin vastaa niin kivasti takaisin, ja jotain sellaista mikää uskomaan, että se haluaakin joskus vielä nähdä. No vastasi nytkin, että miten meni viikonloppu, ja hän on tosi kiireinen. Olisihan se ihan hauskaa, jos viitsisit hiukan avata sitä kiireen syytä. En kysynyt mistä kiire johtuu kuitenkaan, esitin kysymyksen jostain muusta. Ja tämä kimppaseksin ehdottelijakin tuli linjoille. Saas nähdä mihin jutut nyt vie ;)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Sekavia fiiliksiä, ja hassuja kanssa..

Herra L soittaa bändissä, ja kävin tottakai selaamassa kuvat heti läpi. Ainoa ongelma oli, etten muistanut, että mikä bändin nimi. Olen sen jopa livenä nähnyt. Yritin googlettaa sitä tapahtumaa keikkapaikan perusteella viime vuodelta, ja löytää bändille nimi sitä kautta. Mutta olisi voinut tietenkin yrittää niinkin yksinkertaisia hakusanoja, kuten herran etunimi, soitin, ja kaupunki.. haha. Tein tätä pientä tutkimusta ihan omaksi iloksi, en vakavilla mielillä valmiina ihastumaan palavasti. Onhan se charmikas kaveri, mutta ei vakavasti otettavaa kumppanimateriaalia. Sellainen tyyppi, ettei äiti tykkäisi tyttärensä valinnasta jos se saisi tietää miehen vapaa-ajan huveista. Tämä asia on minulle harvinaisen selvä. Hauskaa, että hänkin on horoskoopiltaan neitsyt, ja hänen syntymäpäivänsä osuu ensimmäisen poikaystäväni, ja Herra M:n väliseen päivää.

Kävin tänään kaupungilla kävelyllä, ja vähän shoppailin siinä samalla. Tämä kaupunki on täynnä aivan syötävän komeita miehiä! Mutta niitä on ihan vaan kiva katsella, suoraan silmiin. haha. Rinta rottingilla harpoin menemään, pieni hymy naamalla, ja katsekontakteja ottaen ihanassa auringonpaisteessa. En tiedä, että tekikö mielikuvitus tepposet, mutta oli melko varma, että näin Herra nettideitin terassilla. Olin tunnistavinani äänen (aivan ihanan matala, ja sametin pehmeä...) hiukset, olemuksen, ja tyylin. En kääntynyt katsomaan taakseni, vaan kipitin ohi nätisti. Tuli vähän outo fiilis, ja reippaus katosi. Aloin taas nähdä hymyileviä, käsikädessä kadut tukkivia pariskuntia joka paikassa, ja tuntui hieman yksinäiseltä. Varsinkin kun olin sopinut kaffitreffit yhden tutun kanssa, joka sitten perui tulonsa, koska oli menossa katsomaan keikkaa kaupungin eteläpuolelle. Pyysi se minutkin mukaan, mutta mulla oli toiset treffit sovittuna myöhemmälle illalle minun muutossa unohtuneiden tavaroiden tiimoilta, joten en sitten lähtenyt mukaan.

Ei auta itku markkinoilla, elämä jatkuu, ja ties mitä mikä minua odottaa parin viikon päässä. Jos tosiaan yritän vaan keskittyä itseeni, edes nämä pari-kolme viikkoa. Jotenkin silti syvällä sydämessäni himoitsen Herra L:ää lähes eläimellisesti. Himoitsin jo kesä-heinäkuussa. Meillä oli jotain vipinää, mies oli selvästi niin kiinnostunut, että minua jopa ärsytti, kun olin kuitenkin ihan julkisesti Herra D:n kanssa yhdessä.

Viihdytin iltoja Kumman Kaa dvd:llä. Löysin niin paljon yhteneväisyyksiä omaan elämääni, ja ajatuksiini, että hirvitti ihan, ja nauratti. Se on kuitenkin överikisi vedettyä komediaa Saippuaoopperan elementtejä tässä on pidempään ollut, mutta onko mun elämä siis överi komediaa?

Pompeo Batoni: Allegory of Peace and War


Tämä on suosikkimaalaukseni. Asetelma, ja henkilöiden kauneus inspiroi minua, eroottisuus on voimakkaasti läsnä. Tahtoisin olla tuo maalauksen tyttö.

Morkkista ilmassa

Tänään on ollut aivan liikaa aikaa miettiä. En ollut työkuntoinen, ja jouduin vastoin periaatteitani soittamaan duuniin, ja ilmoittamaan että olen flunssassa, vaikka todellisuudessa olin vieläkin kännissä. Eipä ole tapahtunut ennen, eikä tule enää koskaan tapahtumaankaan. Nyt pitää saada elämä oikeasti takaisin raiteilleen!

Morkkistelin tästä saikkupäivästä, ja myös ehkä eilisestä tyrkystä käytöksestäni. No mutta, olen viehättävä sinkku nainen, ja pidän hauskaa miesten kanssa. Kyseenalaisen maineen siitä voi saada, mutta saapahan ihmiset jotain puhuttavaa. Eilisen olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin, eikä kohtuu tuiskeessa kaverien edessä. Ehkä tästä saa uuden kehittämisalueen. ja taulun huoneen seinälle tyyliin: "Älä juo liikaa, jos juot niin älä ala jahtaamaan miehiä, koska se on lutkamaista, ja kadut sitä aamulla. Sinun ei myöskään tarvitse jahdata niitä, koska olet vetävä, ja cool mimmi, ja miehet lankeavat eteesi jokatapauksessa.".Myöhäistä se on enää vinkua, vahinko on jo käynyt. Pitää jaksaa odotella kolmisen viikkoa, ja katsoa mitä sitten tapahtuu Herra L:n kanssa. Toiveissa olisi se kunnon pano, ja luulen etten sitä tule saamaan ennen lomaani, enkä lomallakaan, eli pitää odottaa jälleennäkemistä L:n kanssa. Ellen sitten ongi nettitrefeiltä jotain random kivaa yhdeksi illaksi. Nyt meinaan olla ihan kiltti tyttö, ja pysyä kotona ainakin seuraavan viikonlopun, ja keskittyä muihinkin elämäni osa-alueisiin. Hiton hämmentävää! Mutta nyt jotain muuta kuin supersekavaa morkkistelua.

Tämä hurmaava nettideittini roikkuu jatkuvasti deittisivustolla. Ei tosin yhtä paljon, kuin minä. Haha. Tuli jotenkin vainoharhainen fiilis, kun chattailin ilman profiilikuvaa olevan miehen kanssa. Mieleeni tuli, että tämähän voi olla vaikka se sama tyyppi , joka urkkii minusta, ja käytöksestäni tietoja. En kuitenkaan jaksa uskoa, että sillä olisi miehenä viitseliäisyyttä moiseen kieroiluun. Tämä ilman kuvaa esiintyvä mies vaikutti aikamoisen mielenkiintoiselta, ja voisi toimia seksiseurana. Toki hyvä kuva pitäisi ennen mitään actionia nähdä, koska en minä nyt mitään hirvityksiä suostu naimaan. Tämä nettideitti-säätö oli kyllä tosi omituinen kuvio, ja nyt tunteet ovat sen verran viilenneet, että voin rauhallisin mielin katsoa, että mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. En jotenkaan suostu nielemään, että homma meidän välillä olisi tässä.

Vaikka tiedänkin, että L ei ole parisuhteen perässä, niin en malttaisi odottaa hänen näkemistään. Sen koko olemus on vaan niin kiihottava. Olen täysin kyllästynyt lyhyisiin miehiin. Olen itse aika pitkä, ja olen yrittänyt pitää kriteerinä miehelle, että sen täytyy olla minua pidempi. Jostain syystä vedän kuitenkin puoleen melkoisia tappeja. L on kuitenkin tosi pitkä, ja kun eilen käveltiin kadulla mahduin sen kainaloon kävelemään vaivatta, ja siinä oli hyvä olla. Hän muistuttaa kasvoiltaan  kreikkalaista jumalaa. Hiukset on vaaleahkot, laineikkaat, ja melko pitkät. Ja isot kädet! Tuntuu vaan, että annoin itsestäni todella tyrkyn, ja yli-innokkaan kuva. No jaa, seksiä menin kyllä vähän kalastelemaan, mutta olisin voinut suoria kotiin nukkumaan jo ennen niitä julkisia suuteluita sun muita rivoja kähmintöjä, ja olisin herännyt vähemmän humalassa aamulla töihin. Vaihdoimme kuitenkin puhelinnumeroita jo ennen syljenvaihtamisen aloitusta.

Ehkäpä opin taas tästä jotain uutta, ja odotan entistä innokkaammin, että pääsen ulos laatikosta mihin eilen taas eksyin. Uusi elämä odottaa noin kuukauden päässä!

lauantai 14. elokuuta 2010

ooops I did it again!

Kaikista epäilyksistäni huolimatta eilinen ilta oli oikein mainio. Minussa oli tarpeeksi munaa tehdä yksinäinen isku sinne baariin, ja yllättävää oli se, etten juurikaan läyhännyt mitään todella typerää kenenkään kanssa. Muutama kysymys minulta kyllä kysyttiin regarding the situation, ja sitä kautta jouduin selvittämään joitain asioita joista olin aiemmin päättänyt vaieta.

Minullahan oli toimintasuunnitelma tällä illalle. Eli jos ei F ilmesty, niin sitten käyn kiinni tähän suureen muukalaiseen (Herra L). F:ää ei näkynyt, joten hengailin läksiäissankarin kanssa, ja kuten arvasin, suuri muukalainen oli menossa mukana. Päähäni nousi pirunsarvet, ja nettideitit unohtuivat samalla hetkellä.

Näin sen menevän kesken keikkaa tupakalle, ja itse kipitin perässä. Jumiuduttiin keskusteluun, ja istuttiin alas beer gardenissa. Jossain vaiheessa se sitten kysyi puhelinnumeroani, ja koska olin jo  henkisesti valmistautunut leikkiin, niin annoin tietenkin numeroni. Tätä ennen oli käynyt ilmi, että myös hän on tänä aamuna lähdössä kotimaahansa, ei pysyvästi vaan parin viikon lomalle. Koin kevyen paniikin, että en saisikaan siis munaa tänään. Päätin katsoa kortit kuitenkin, ja lähdettiin seuraavaan baarin. Luulimme olevamme piilossa  (öööh, keskellä katua) kun muut saivat meidät kiinni, ja yllättivät meidät suutelemasta. Nyt on sitten genuine Frech kiss koettu..hihi. Ja olen menettänyt loputkin maineeni rippeet, tai sitten en koska paikalla oli vaan miehiä. Tai no miehet taitavat kyllä (omien kokemuksien pohjalta) olla pahimpia juoruämmiä.

Seuraava baari toi lisää suudelmia, ja poiki vakavamielisen keskustelun siitä mitä itse kukin on hakemassa. Hykertelin mielessäni, kun selvisi, ettei Herra L ole etsimässä parisuhdetta, kun poloinen juuri erosi kuuden vuoden suhteesta. Tai no juuri, ja juuri. Sattumalta tiedän, että sen ex on Herra F:n kanssa yhdessä, ja ovat olleet jo tammikuusta asti. Herra L otti ilmeisen raskaasti eronsa..hmm. Herkkä kaveri raisun ulkokuoren alla. Nam. Mutta molemmat on siis random sekoilun perässä, mikä sopii aika hyvin alkuperäisiin motiiveihini tämän uroksen kohdalla. 

Sitä en ymmärrä, että kuinka minut aina houkutellaan tanssimaan, kun olen päissäni. Tiedän, että näytän epileptiseltä variksenpelättimeltä, kuin tanhuan promilleissa. Ja se tapahtui taas, ja L tanssitti minua parhaansa mukaan, ja mulla oli vaan kaksi vasenta jalkaa, ja älytön virne naamalla. Keksin muuten hyvän, ja takuulla erikoisen treffipaikan, joka sopisi toisiin, tai kolmansiin treffeihin, ja todennäköisesti sopisi monelle miehelle toiminnallisuutensa vuoksi. Rock 'n Roll- tanssitunti nimittäin!

Koska sillä oli matkatavarat tämän lähtijän kämpillä, vaaputtiin sinne. Mulla alkoi pulssi nousta, kun lähestyttiin samaa taloa, missä nettideittini asuu, mentiin sisään samasta ovesta, ja otettiin sama hissi. En muistanut nettideitin kerrosta, ja olisi ollut melkoisin hirveä tilanne imutella vaalean komistuksen kanssa, kun hissin ovet aukeaa, ja nettideitti seisoisi siinä. No selvittiin kuitenkin oikeaan asutoon ilman välikohtauksia, ja siitä sitten sohvalle suutelemaan. Se joka oikeasti kämpässä asui ei tullut kanssamme, vaan jäi vielä radalle. En tiedä, että mitä miehet keskenään puhuivat minusta, vai oliko kämpän asukki vaan diplomaattinen, ja tiesi mitä tuleman pitää.

Ai että! Vaikka paikan julkisuuden takia ei menty varsinaisiin tositoimiin (taas!) niin suuhoito pelasi puolin, ja toisin. Miehen maneerit oli vähän pornoleffa materiaalia, että herkempi olisi voinut säikähtää. Minulle ne oli kuitenkin tuttua kauraa, koska katson paljon pornoa, koska se on vaan niin hauskaa ajanvietettä. Mutta jumalauta mikä mies, ja miten hauskaa meillä oli yhdessä. Eikä tälläkään ollut edes sitä katkarapua. Minulle ei ole vielä tullut yhtään katkista vastaa matkan varrella, mutta toisaalta otantani ei ole mikään valtava in the end.

Kaverukset lähtivät yhtämatkaa lentokentälle aikaisin aamulla samoilla silmillä, ja minä pummasin kyydin kotiin samalla taksilla. Nähdään ehdottomasti uudestaan, mutta näkeminen taitaa mennä jopa kolmen viikon päähän ristiin menevien lomasuunnitelmia takia. Tuota miestä on pakko saada koko varren mitalta! Tämä oli tosi hyvä sauma vähän vieroittaa itseään siitä riivaavasta nettideitistä. Ja seuraavat pari viikko tulee olemaan kuitenkin aika kiireisiä, etten mitään miehiä kyllä edes ehtisi näkemäänkään, mutta ajattelemaan varmaan sitäkin enemmän. 

Aika hyvän vaikutelman sain tästä uroksesta, se lähetti kuitenkin jo heti aamulla tekstiviestin, missä se kiitti illasta, ja kertoi, että oli hauskaa, ja että se toivoo näkevänsä minut pian uudestaan. Toivottavasti se palaa elossa lomiltaan, koska sen elämäntavat olivat ihan niin villit kuin aikaisemmin kuvittelinkin, ja jopa niin hurjat, etten sen kanssa mitään vakavaa suhdetta alkaisi ensimmäisenä suunnittelemaan. Mutta olen taas kokemusta rikkaampi., ja mahdollinen fuck buddy on nyt hommattu viileitä syysiltoja lämmittämään.

Jengi tulee ratkeamaan liitoksistaan, jos meidät nähdään yhdessä. L tuntui olevan huolissaan asiasta myös, koska vannotti pitämään homman salassa, kunnes hän palaa tai jotain sinne päin. Ei minulla ole tarvetta tästä huudella muualle kuin tänne. Mies on fyysisesti erittäin silmää viehättävä, mutta korvienvälistä en ole vielä ottanut selkoa, eikä ehkä tarvitsekaan jos pelkkiä panokavereita ollaan. Eikä panokaveriudesta tarvitse kenenkään ulkopuolisen tietää.

Tässä lupaamaani uutta pureksittavaa, niinkuin aiemmin lupasin ;)

perjantai 13. elokuuta 2010

Unelmointia

Kysyin sitten kuulumisia nettimieheltä eilen illalla, oli vissiin heikko hetki. Mutta joo, kerroin olevani sairas, mies kuulosti tosi huolestuneelta, ja vannotti kertomaan, että olenhan varmasti kunnossa. Ja se myös kirjoitti, että "Try not to be too stressed out - things will settle down soon..". Tarkoittikohan tämä nyt meidän tilannetta, vai luuleekohan se että mulla on jotain muutakin stressaavaa menossa. Hmm. Sitten toinen vastaus mikä sieltä tuli oli ihan vaan, että hän ok, soita koska vaan, jos tarvitsen häntä. Alright. Kirjoitin takaisin, että oletko ihan varma, että tahtoo minun soittavan. Vastaus oli: "Of course- you sure you're ok???". Mitä vittua? Mitähän se tolla ok:lla hakee, ja liittyikö se nyt flunssaani, vai tähän meidän tilanteen kestämiseen? Enpä taida soittaa, ainakaan viikkoon. Mitä tuosta nyt ajattelisi, mutta kai sillä on sitten ihan oikeasti joku hullun painava syy lykätä tätä meidän "juttua". Minusta kuitenkin tuntuu, että luotan sen sanaan. Olen kyllä aika sinisilmäinen yksilö muutenkin. En kestä odottaa, että pääsen sen lähelle, kuuntelemaan sen mielettömän seksikästä, ja pehmeää ääntä, sen kättä silittämässä mun hiuksia, sitä vetovoimaa, ja henkistä yhteneväisyyttä.

Toinen asia mitä aloin yön tunteina tunnelmoimaan oli Herra F. Taas. Valitin eilen, että mulla on kylmä, ja kurkku ihan tulessa, niin hän ojensi kätensä mun otsalle, ja kokeili sitä, ja sitten omaansa. Sitten se vaan huolestuneen näköisenä sanoi, että on se lämpöisempi kun hänellä. F kehoitti hakemaan punkkua, ja kuumelääkettä, ja vetää pienet cocktailit niistä, ja menemään peiton alle. Sen jälkeen hän vielä puristi mua hartiasta, ja oli niin ihana. F on alkanut kosketella minua enemmän viimeaikoina. Joko hän pitää minua jo omaisuutenaan, tai sitten se alkaa olla valmis parisuhteensa osalta.

Aarghh. Minua piinaa deittisivulla sellainen ylipainoinen peräkammarinpoika. Minä en ole ottanut häneen mitään yhteyttä, kerran kävin profiilin katsomassa, ja totesin, ettei tosiaakaan ole minulle sopiva yksilö. Nyt hän lähettää silmäniskuja, ja sain just mailin, että haluaisinko lähteä aterialle hänen kanssa. En haluaisi olla ilkeä, mutta ehkä hälle pitäisi sanoa, että sen kannattaisi määritellä oma naisihanteensa huolella siltä pohjalta, että mitä hän itse persoonaltaan on. Harrastaa siis ihan rehellistä itsetutkiskelua. Minä en ole kiltti kotikissa, vaan pahimmillaan itsekäs, huomionhakuinen, ja pysäyttävä persoona. Tiedän, että olen todella rasittava tyyppi toisinaan, ja tiedän, että joku ei diggaa minusta juuri siksi. Tämä on asia jota yritän kuitenkin työstää, eli olla vähemmän raivostuttava. Minuun on kuitenkin helppo ihastua, kenen vaan, mutta oikeita mahdollisuuksia minuun on harvalla. Tiedän nyt kokemuksesta, että en minäkään ihan ketä vaan saa, tai ota, mutta toisaalta ne sellaiset tyypit ei edes kiinnosta mitkä eivät ole kanssani samalla henkisellä tasolla, tai elämäntavaltaa samanlaisia, tai ovat liian tavallisia.

torstai 12. elokuuta 2010

Kärvistelyä

Parin päivän vetämätön olo johtui siis kytevästä flunssasta. Joka varmaan johtui viime viikon stressistä, ja jännityksestä, ja siitä etten ehtinyt huolehtia itsestäni, ja ravinnosta. Nooh, vitamiineja napaan, ja lepoa, niin olen toivottavasti säädyllisessä kunnossa huomisiin rientoihin. En olisi uskonut, että kuinka paljon sitä kaipaa turvallista kainaloa mihin käpertyä lepäämään, ja sitä, että joku pitäisi huolta, ja vähän silittelisi. En tiedä, että johtuiko kuumehuuruista vai mistä, mutta viime yönä heräsin pelkotilaan. Olin varma, että huoneessa on joku muu, ja makasin pitkään peiton alla liikkumatta kuulostellen. Katsotaan nyt, että mihin suuntaan nämä nukkumisongelmat lähtevät vierimään. Aikaisemmin vastaavia pelkotiloja on ollut vaan ihan järkyttävässä darrassa, ja keskellä päivää.

Yritän kirjoittaa tässä samaan aikaan viestiä sille pirun nettimiehelle. Tietäs vaan, että mitä sille sanoisi, ja miten sanansa asettelee, kun mielessä on vaan yksi kysymys mihin tahtoo selvän vastauksen. Tuntuu, ettei sitä sitten tosiaan kiinnostakaan, mutta olen edelleen niin hämmentynyt siitä mitä se on aiemmin kirjoittanut, ja siitä kemiasta mitä meidän välillä livenäkin oli. Teen ehkä naurunalaisen itsestäni, mutta pääsenpähän eteenpäin elämässäni kokemusta rikkaampana.

Herra F ilahdutti omana itsenään tänäänkin. Lounastettiin yhdessä, ja kaikki tuntui niin mukavalta, ja luonnolliselta. Oli jotenkin niin kaihoisa olo, kun tunsi kuumeen nousevan työpäivän aikana, ja tiesi joutuvansa viettämään illan itekseen, kun F palaa kotiinsa tyttönsä luo, tai ei ne kyllä asu yhdessä... Meinasin pyytää sitä kahville mun luo töiden jälkeen, mutta annoin sitten olla. En ehkä olisi sitä vetävimpää seuraa nenänalus punaiseksi hangattuna, ja nuhjuisissa verkkareissa. Tarjouduin vaan lainaamaan toista läppäriäni, kun se aikaisemmin valitti, että sen oma on rikki. Minähän voin siten taiteilla siihen koneeseen sellaisen taustakuvan, ettei jää selväksi mitä siitä haluan...haha.Toivon oikeasti, että olen terässä huomenna, ja että Herra F saapuu samaan paikkaan kanssani illalla. Jotenkin on nyt niin blue-fiilis, että epäilen onko minusta pitämään hauskaa huomenna. Fiilikset seikkailee kaihoisan, itkuisen, yksinäisen, onnellisen, itsenäisen, ja jännittyneen välimaastossa. Meillä on jotain säpinää sen kanssa, mutta asetelmat on tässä niin Romeo&Julia matskua, että ei innostaisi julkisesti hämmentää tilannetta yhtään enempää.

Vähän voisin avata historiaa F:n kanssa, joka tosiaan alkaa viime vuoden kesästä. Osuimme siis samaan paikkaan töihin. Pidin miestä ihan hullun ärsyttävänä stalkkerina ensin. Olin jotenkin niin varma omasta parisuhteestani, että näin avoimesti flirttaileva mies oli minulle punainen vaate. Yritin jopa vältellä häntä aluksi. Mutta löysimmekin samoja kiinnostuksen kohteita, ja aloin kiinnostua hänestä yhä enemmän. Olin onneni kukkuloilla duuniin mennessä, ja olin aina valmis ylitöihin. En kertonut F:lle aluksi, että asun miehen kanssa. Halusin pitää itseni vähän mysteerisenä, ja itseni jotenkin tilanteen päällä. Muistan vieläkin sen kiukun, ja pettymyksen mikä seurasi siitä, kun jouduin tunnustamaan, että olen parisuhteessa.

Olen historiassa tehnyt tyhmiä, ja noloja mokia F:n kanssa, ja se tietää, että mä olen täysin ihastunut siihen näiden tyhmien sekoilujeni takia, ja se saa minut pikkusormensa ympärille koska vaan. F alkoi seurustella vain vähän ennen eroani. Tosi paska ajoitus. Olin noihin aikoihin, noin kuukausi ennen eroa, päässyt vähän yli kyseisesta tyypistä jo. Emme juurikaan nähneet päivittäin, ja tunsin varmuutta oman parisuhteen tulevaisuudesta. Päädyttiin kuitenkin samoihin bileisiin eräänä aamuyönä. Aamun ensimmäisinä tunteina sitten lähdettiin taksille yhdessä, ja minun oli tarkoitus mennä kotiin. Päästiin noin 50 metriä talon ulko-ovesta, ja F kutsui nimeäni takanani. Käännyin ympäri, ja hän tarrasi minua hartioista kiinni, ja suuteli suoraan huulille. Se on yksi hetki jonka muistan varmasti aina. Muistan, kun aikaiset linnut lauloivat kevättalvisessa aamussa, maailma ympärillämme oli muuten hiljaa, ja vaan me kaksi suutelemassa hyisessä pimeydessä. Suutelimme pitkään, suudeltiin se himo, mikä oli edeltäneen puolen vuoden aikana kasvanut välillämme. Samalla se tuntui niin ihanalta maistaa ne huulet viimeinkin, ja samalla niin väärältä tarinan kahta muuta hahmoa kohtaan. Enhän minä mihinkään taksiin ikinä päätynyt, vaan käveltiin käsikädessä hänen luokseen, jääden suutelemaan matkalla, ah niin monesti.

Aamulla tunsin mieletöntä ahdistusta tekosieni takia, vaikka nukkumista kummempaa ei oikeastaan tapahtunutkaan. Toisaalta olin tosi onnellinen, että olin edes sen lyhyen hetken F:n kainalossa. Exälle sepitin tarinan, että sammuin bileisiin, ja jäin yöksi sinne, ja melkein ryssin tämän tarinan itse samaan hengenvetoon. Hävetti työntää pyykkikoriin toisen miehen hajuisia vaatteita, ja luikkia suihkuun. Sisälläni kävi mieletön myllerrys, koska tämä samainen päivä oli meille kahdelle tärkeä päivä, ja itselleni tämä päivä sai täysin uuden merkityksen, ja mikään ei tulisi olemaan enää entisensä. Olin aika pettynyt itseeni, ja samalla innoissani.

Pian tästä illasta päätimme pitkän parisuhteemme. Ehkä mies arvasi, muttei arvannut kohdetta. Tosi ironista, että exäni piti F:ää hyvänäkin kaverinaan eromme jälkeen. Minua nauratti, ja säälitti, ja mietin, että mitähän F tästä ajattelee, ehkä "Etpäs tiedäkään, että mitä olen entisen naisesi kanssa puuhaillut...". Mutta koko kuvio meni niin sekopäiseksi eromme jälkeen, kun exäni meni yhteen F:n hyvän ystävän kanssa, ja minä aloin hengata enemmän exäni nykyisen nainen exän porukoissa. Ja exäni nykyisen paras kaveri alkoi seurustella F:n kanssa. Porukka meni kahtia, ja juorut, ja paskanjauhanta meni aika överiksi. Molemmat puolet jauhoivat pahaa toisistaan, ja olin jo silloin tavallaan kahden välissä. F oli kuitenkin se ensimmäinen linkkini näihin ihmisiin, ja pidin häntä ystävänäni enemmä kuin muita. Tämän jakautumisen takia emme vaan voi olla oikein julkisesti kavereita. Ja exän nykyinen vihaa minua syystä, tai toisesta. Ja sen exä (ne myös vihaa toisiaan) on paras kaveri Herra D:n kanssa. Niin ristiinnaitua touhua, että toivoisin nettitreffien lykästävän pian. Tuosta ryppäästä ei enää sopivia kumppaneita löydy.

Olisikohan vielä jotain muuta tälle illalle... Alma kuittaa punkan pohjalta. Toivottavasti saan uutta materiaalia huomenna, eli lauantaina riittäisi uutta pureksittavaa.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Vitutuksen kautta voittoon, ehkä?

Vaikka nukuin joku kymmenen tuntia, olin aamulla ihan soosia, kun piti töihin lähteä. Olin kuin zombi, ja kiukuttelin jopa pomolleni, mies raukka. Ehkä tämän unirytmin, ja elämän saa tästä pian järjestykseen. Tuntuu, että on jossain välivaiheessa, niinkuin kyllä olenkin.

Päivääni vähän piristi törmääminen Herra F:n kanssa. Sillä oli taas pilkettä silmäkulmassa, ja hymy herkässä, eikä minunkaan paha tuuleni ollut läsnä hänen kanssaa samaan aikaan. Ihan oikeasti sain energiaa siitä lyhyestä juttutuokiosta, ja mustat pilvet alkoivat lipua uutta uhria kohden.


Keskustelumme piti sisällään viikonloppusuunnitelmia, ja omani se olikin jo käynyt urkkimassa tuosta aiemmin mainitusta FB viestistä. Ja lainasi vielä ihan sanasta sanaan, että mitä olin kirjoittanut. Öööh, aika pelottavaa? Mutta sillä siis saattaisi olla samat suunnitelmat sille illalle. Hyvältä näyttää, mutta mies on ihan yhtä tuuliviiri, kuin minäkin. Yleensä tuijotamme tiiviisti toisiamme silmiin keskustelun ajan, ja nyt vaan kurkimme vähän ujosti, ja molemmat yrittivät pidätellä muikeaa hymyää, kun se kertoi omiini yhteneväisistä suunnitelmistaan. Molemmathan taisivat tietää, että petihommiksi se menisi, jos me eksyisimme tässä tilanteessa samaan paikkaan. En tosiaan tiedä, että kuinka vakava sen parisuhde on. Alkukesästä kuulin vähän juoruja puolin sun toisin, mutta sen jälkeen en mitään heidän tilanteestaan. Mä olen kai aika moraaliton tapaus? Tai ainakin menetetty! Ainakin ikuisesti Herra F:lle. Meidän välillä vaan ihan järjetön vetovoima, ja olen paininut ihastuneita tunteita vastaan jo reilun vuoden. Toisaalta flirtti pitää mielen virkeänä, kuten tämänpäiväinen tapaaminen jälleen todisti. Ja olen jo tottunut ajatukseen, etten häntä itselleni koskaan saa, paitsi ehkä yhdeksi yöksi.

Vääntö Herra Nettideitin kanssa jatkuu edelleen. Tai mitä se nyt käy profiilissani, muttei tee mitään muuta. Enpä tee minäkään. Sekopäisin hullaantuminen on onneksi takana, mutta olen valmis näkemään uudestaan, kun Herralle joskus sopii. Sitä odotellessa on ihan mukava flirttailla, ja sekoittaa omia, sekä muiden pasmoja.

On muuten hauska katsoa komeita miehiä suoraan silmiin kadulla, ja seurata, että hämmentyykö ne, vai kääntyvätkö katsomaan taakseen. Tätä oli hauska harrastaa, kun joutui viettämään reilusti aikaa bussipysäkillä. Haha.

tiistai 10. elokuuta 2010

Jotain huonoa, jotain hyvää

Tänään on olo jotenkin tosi vetämätön, ja todella turhautunut. Unirytmini on täysin sekaisin, kun ei ole vielä ehtinyt muodostua rutiineja uuden asumismuodon kanssa. Eli kukun ylhäällä yöt, ja sitten vanuisin mielelläni puoleen päivään sängyssä. Ei auta itku, töihin pitää nousta, ja elämästä saada taas kiinni.

Ilahduin hetki sitten valtavasti, kun tajusin, ettei ex-avomies ole tulossa viikonlopun pippaloihin, koska ei se ole edes maassa silloin. Myös hän joka ehkä vihaa minua eniten tässä kaupungissa ilmoitti budjetoivansa toiseen keikkaan viikonlopun aikana. Hän siis tämä parikymmentä vuotta minua vanhempi tapaus, jonka sydämen murskasin. Hups. Kutsun häntä jatkossa Herra D:ksi.

Eli keikasta voi jopa tulla hauska, kun jengi ei istu eri nurkissa tuijottamassa toistensa tekemisiä. Ihan ykköstä olisi, jos mukaan menoon eksyisi Herra F, ja mielellään ilman naistaan. Mutta jos ei tämä toive käy toteen, niin on minulle eräs musta hevonen tälle illalle, läksiäisiä viettävän kaveri. Pitkä, vaalea komistus, joka on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, ja minä siihen, vaikka muuta väitinkin Herra D:lle. Läksiäissankari, ja vaalea jättiläinen liikkuvat aina yhdessä, eli mahdollisuudet ovat hyvät, että sekin ilmestyy paikalle.

Tämä tapaus ei ole ykkösenä kumppaniehdokas listalla raisujen elämäntapojensa vuoksi. Tajusin kuitenkin juuri, etten ole saanut kunnon panoa toukokuun alun jälkeen, ja tämä suuri  muukalainen kävisi tähän hommaan ulkonäkönsä puolesta paremmin kuin hyvin.

Herra D:n kanssa oltiin kuitenkin yhdessä muuta kuukausi, mutta ikä, ja kokemus ei taanneet hyvää seksiä. Ohjeet eivät menneet perille, ja paljaaltaan olisi pitänyt antaa. Kumin kanssa ei pysynyt stondis, kun sillä oli asennevamma niitä kohtaan. Shokki oli valtava, kun siirryin Herra M:stä D:hen, eikä seksiä saanutkaan enää kauan, sponttaanista, ja monta kertaa peräkkäin. Raskain mielin jouduin antamaan lapikasta M:lle epäluotettavuuden, ja laittomien aineiden kanssa näperteleyn takia jääden kaipamaan raivotautisen karhun kanssa naimista. Ja sitten ajauduin yhteen velton sormilla tökkijän kanssa...Mutta jos Herra D alkaa jostain vielä selätakana märistä, tai kertoo eteenpäin sen yhden salaisuuden mitä kenenkään ei tässä tuppukylässä tarvitsisi tietää, niin ehkä alkaa kanssa juttuja liikkua, että sillä ei seiso.

Ainahan se on mielessä, mutta kyllä tässä kunnon panoa jo tarvittaisiin!

Eipäs, kylläpäs

Juuri kun olin rauhoittumassa, ja keskittymässä jännittämään tulevaa viikonloppua, niin tämä nettideitti olikin taas käynyt profiilissani, ja vinkannut silmää. Ihan uskomaton tyyppi kaikin tavoin, joten meinaan katsoa tämän kyllä loppuun asti. Näyttää kuitenkin siltä, että on se jotenkin kiinnostunut meikäläisestä, ja ehkä pidän enemmän sen kiinnostusta yllä, kun en pidä mitään yhteyttä siihen itse. Olisi hurjan kiva tietää, että mitä se salailee, eikä se oikein sovi peruspelimiehenkään muottiin. Mitä lie puljaa. Vai olisiko kohdalle sattunut siis se vertaiseni...

Yritin tänään chattailla muiden nettiurosten kanssa, mutta ei sieltä ketään tuntunut löytyvän. Tai minuun ottaa yhteyttä vanhat hyypiöt, jotka ylistävät kauneuttani, tai sitten ikäiseni mammanpojat, jotka ovat minulle liian kilttejä, eivätkä koskaan pysyisi perässäni tosielämässä. Lähemmäs nelikymppinen leskimies lähetti postia eilen, ja oli suunnilleen valmis muuttamaa rapakon takaa tänne luokseni. Mutta jos viesti alkaa: "Hello Sweet Angel..." niin kyllä reaktio on pänvastainen, kun aloituksen oli todennäköisesti tarkoitus koskaan olla. Ja kun jatkoin lukemista hihitin suunnilleen kuset housussa. Ehkä joihinkin naisiin tuollainen puree, mutta kehtaisin väittää, että omilla aivoillaan (tai jollain muulla elimellään..) ajattelevaa modernia, ja itsenäistä nuorta naista et saa haaviisi tuollaisella lässytyksellä.

maanantai 9. elokuuta 2010

Oh well

Onneksi huomenna pääsee takaisin töihin, eikä jää aikaa pyöritellä tätä hiton epäonnista, ja tajunnan räjäyttävää nettilöydöstä. Viime viikko tuntui kuukaudelta, vaikka pakkasin, muutin, juhlin. ja olin alkuviikon jopa töissä. Mitä enemmän näitä asioita vatvoo, sitä isommaksi ne kasvaa. Tiedän, että tein itsestäni naurettavan tämän deitin silmissä. Mutta en siltikään ymmärrä, että miksi se pyytää soittamaan, jos ei se oikeasti olisi halunnut minun soittavan. Toinen asia mitä kysyin jo aiemmin viestillä oli ihan niinkin vitaali kuin sukunimi. En saanut mitään vastausta...mutta joo, jos hän tahtoo leikkiä kanssani, niin osaan minäkin tämän pelin säännöt. Ja en oikeasti meinaa olla missään yhteydessä siihen. Piste.

Tämän viikon "kohokohta" tulee olemaan yhden kaverin läksiäiset erään keikan merkeissä. Tässä astuu mukaan kuvioon vanhat kytkökset. Tämä henkilö joka on lähdössä varmaan toivoisi, että kaikki voisivat olla sovussa keskenään, ja hyän voisi palata kotimaahansa hyvin mielin, kun otettu kuppia yhdessä, niinkuin ennen tapasimme tehdä. Lueskelin äsken Facebookissa lähetetyn kutsun nimilistaa, ja mietin, että mitäköhän siitä seuraa, jos kaikki siltä listalta päättävät tulla.

Ensimmäinen nimi, vanhempi mies, jonka kanssa "seurustelin" muutaman kuukauden, ja joka loukkaantui ikihyviksi, ja jauhoi paskaa minusta sivukaupalla Facebook-profiilissaan, kun jätin hänet. Toinen nimi, Herra F, jota kävin testaamassa vaakatasossa hieman moraalisesti epäilyttävissä asemissa. Ollaan hyvissä väleissä, ja voisin ottaa toisen kierroksen koska vaan, jos se olisi sinkku. Sitten kolme nimeä listan perältä. Herra, jonka kiinnostuksen hylkäsin tässä tekstissä ensimmäiseksi mainitun takia. Tein virhearvion, ja nolottaisi nähdä tämä kaveri pitkästä aikaa. En tiedä, että onko hänellä jotain minua vastaan. Seuraava nimi on entinen avomieheni, jonka kanssa olemme kyllä ihan asiallisissa väleissä, mutta viimeinen nimi listalla on sen uusi tyttöystävä, joka syystä tai toisesta pitää minua mielettömänä uhkana. Hän haluaa lähteä heti, jos esimerkiksi osun samaan baariin niiden kanssa.

Ex-avomiehen kanssa stoori oli jo lopussa, kun sen uusi tyttöystävä kävi siihen kiinni baarissa. Olimme vielä yhdessä, kun se työntyi suutelemaan miestäni. Minä en osannut muuta, kuin nauraa. Nauroin siis emännän epätoivoisuudelle, kun mies vielä kertoi olevansa varattu, ja tyttöystävänsä olevan läsnä myös. Nauroin vielä seuraavana aamunakin, mutta nauru hyytyi, kun yllätin miehen selailemasta tämän mimmin kuvia netistä. En koskaa sanonut, että näin sen touhut. Tiesin sillä hetkellä, että suhteemme on ohi. Siihen meni kuukausi, ja viikko eron jälkeen exäni, ja tämä nainen alkoivat pitää yhtä. Söpöä. Kyllä nämä asiaat nainen aistii. Hauskaa oli, että tämä nainen yritti kovasti ystävystyä kanssani ennen joulua. Meidän piti mennä kahville tai jotain. Jotenkaan en sitten saanut koskaa aikaiseksi soittaa sille. No tulit sitten, ja veit sitten mieheni, näin kärjistäen. Olisiko nämä ystävystymiyritykset olleet vaan keino päästä mieheni lähelle..jaa-a.

Mutta, who's going? Taidan ihan vaan huvin, ja yleisen pahennuksen vuoksi vääntäytyä paikalle hymyillen, ottaa paikkani, ja näyttää etten pelkää ketään. Tämä henkilö joka on lähdössä kuitenkin kutsui minutkin mukaan lystiin. Piirit on pienet, ja jos kaikki meinaa asua samassa kaunpungissa, niin joitain naamoja on vaan siedettävä.

Sekin vielä, että tämä asetelma ei ole vain minä vastaan muut, vaan näiden ihmisten välilläkin on keskinäisiä jännitteitä, paskan puhumista jne. Minä olen ollut ns. molemmilla puolilla, ja tiedän, että mitä paskaa jengi toisistaan puhuu, ja naamatusten esittävät niin kaveria. Juu, laatikosta on päästävä ulos, pian.

Stepping out from the box

Mainitsin ensimmäisessä postissani, että vanha kaveripiiri on hajonnut. Osittain näin kävi siksi, että ihmiset alkoivat seurustella väärien ihmisten kanssa, ja myös luonnollisesti maasta toiseen muuton vuoksi. Minä ihan itse löin viimeisen naulan tämän kaveriporukan arkkuun. Aloin seurustella huomattavasti vanhemman ystäväni kanssa, ja kuten arvata saattaa se oli todella huono idea. Ja vaikka se olisikin jäänyt vain yhdenyönjutuksi, niin meidän välit eivät olisi ikinä palautuneet normaaleiksi, koska hän oli minuun ihastunut jo ensitapaamisestamme. Ja koska jätin hänet tämä kaupunki tuntuu liian pieneltä meille molemmille.

Joten tilanne johti ajatukseen laatikosta ulos pääsemiseen, ja pohdintaan, että mistä niitä miehiä löytää. Hahaa, internetistä, jossa roikun muutenkin liikaa, ja tuhlaan liikaa nettishoppailuun. Nauroin ääneen ajatukselle, että olen tilaamassa poikaystävää netistä, kun täytin nettitreffi profiiliani. En kyllä ollut kovin vakavalla mielellä tässä vaiheessa, ajatuksena oli lähinnä kartoittaa kaupungin sinkkumiestarjontaa. Tarjonta ei kyllä ollut kovinkaan kummoinen, mutta eihän sitä tarvitse, kuin sen yhden mikä kolahtaa, eh?

Sitten se iski. Se yksi. Ammatti, kiinnostuksen kohteet, elämäntapa, lemmikit, horoskooppimerkki matchasi, ja hän oli lähettänyt minulle postia, ja vinkannut silmää. En päässyt lukemaan postia, koska en ollut maksanut palvelun käytöstä. Mietin kaksi päivää, että maksanko maksun, ja pääsen lukemaan viestin, vai laskenko tälläisen kultakimpaleen ohi sormieni. Noh, maksoin kuukauden jäsenyyden kädet täristen, ja itseasiassa maksoin sen vahingossa kahteen kertaan. Mutta se ei edes haitannut minua, koska tiesin tässä miehessä olevan sitä jotain, vaikka en ollut edes kuvaa naamasta nähnyt.

Sovittiin treffit lauantaille. Tarkoitus oli syödä aamupalaa, ja istuskella puistossa. Ja näin tehtiinkin. Ihan mieletön tyyppi livenäkin. Mielestäni meillä synkkasi todella hyvin. Ja mieskin tuntui viihtyvän. Olin niin hermostunut ennen treffejä, että oli pakko rikkoa tupakkalakkoa, etten saa sydäriä ennen tällejä.

Lähdin sitten töihin suoraan treffeiltä. Mulla oli niin mahtava fiilis aamusta, joten en voinut estää itseäni, ja lähetin viestin, että jos tavataan illalla uudestaan tuopin tai parin merkeissä. Mies oli halunnut kysyä samaa muttei kehdannut niin äkkiä. Meillä oli tosi hauska ilta, ja taloudellisista syistä vastasin myöntävästi miehen yökylä kutsuun.

Vietimme siis mahtavan illan, ja jumalaisen nautinnollisen yön, ja seuraavan aamun. Ei menty varsinaiseen aktiin asti. Minä en pannut pahakseni tätä, ennemmin se kertoi miehen miehen luonteesta hyvää, kuin huonoa. Ja miehen muut petitaidot vakuuttivat tämän naisen. Ja tulihan samalla tarkistettua se varustuksenkin koko, ettei viikkojen deittailun, ja kutkuttavan himon jälkeen housuissa sitten lopulta odota joku murheellinen katkarapucocktail.

Tätä tyttöä vietiin. Olin täysin ihastunut tähän unelmieni prinssiin, tunnit matelivat, yhteydenottoa ei kuulunut. Maltoin mieleni, ja lähetin viestiä vasta tiistaina. Sain vastauksen, että on kotikaupungissaan perjantaihin asti. Se tuli märkänä rättinä vasten kasvoja. Olin nimittäin varautunut näkemään sen mahdollisimman pian uudestaan, ja sydämeni huusi lisää sitä helppoa, ja luontevaa yhdessäoloa, mikä tuntui niin täydelliseltä.

Seuraava märkä rätti iski perjantaina, kun kyselin viikonloppusuunnitelmista. Ei suunnitelmia, äiti on kylässä. Vaihdoimme kuitenkin todella lämpöisiä viestejä perjantaina. Mies kirjoitti olevansa kiinnostunut minusta, mutta elämänsä on kuulema niin sekaista, että ei tahdo kiirehtiä meidän suhdetta. Ahaa, sillä on siis joku toinen säätö tai joku kuvio exän kanssa. Minulle tuli kuitenkin paljon parempi fiilis tämän keskustelun jälkeen, ja sydämeni hieman rauhoittui.Hän kirjoitti, että soita hänelle, jos tuntuu yksinäiseltä lauantaina. Päätin olla soittamatta, mutta...

Ystäväpariskunnan läksiäisissä lauantaina, eilen, viinipullon jälkeen ajatus puhelusta tuntui mahtavalta. Virhe! En tiedä, että mitä keskeytin, mutta minulle tuli tosi paska fiilis puhelusta, ja tajusin sen jo kesken puhelun, että nyt ei puheluni ollut toivottu. Ja hämmenyin niin, etten muista, että mistä me edes puhuttiin puhelun aikana(sillä vinillä ei siis ollut asiaan varmasti mitään osuutta...) Mikä ihme jengiä vaivaa?! Pyydetään soittamaan, muttei sitä sitten tarkoitetakaan. No, poistin miehen numeron kännykästäni heti puhelun jälkeen, ja palasin ruotuun.

Mutta joo, en meinaa olla missään yhteydessä mokomaan. Jos kiinnostaa, niin sillä on minun numeroni. Hirveä tuska pysyä poissa sen nettideittiprofiilista, ettei se tunne yhtään enempää itsetuntoa hivelevää fiilistä siitä että epätoinen Suometar käy ihan kuumana siihen. Olen siitä kiinnostunut, mutta en sulje sydäntäni. Mutta voi olla, että suljin yhden oven elämästäni. En tiedä pystynkö löytämään ketään vastaavaa netistä enää. Tosi hassua, että jotkut ihmiset vaan kolahtaa. Mutta nyt voin palata paremmalla omatunnolla edelliseen realistiseen päiväunieni kestokohteeseen, Herra F:ään. Hän onkin ihan eri tarina, jonka avaamisen jätän hieman tuonnemmaksi.

Argh. Ärsyttää niin paljon koko tilanne, tuntuu että haukkasin paskaa tässä nyt, ja vähän nolasin itseni olemalla sinisilmäisen avoimesti kiinnostunut.


P.s. Mikä muuten ihmisiä vaivaa deittisivuilla? Useimmilla on kuitenkin aika realistinen minäkuva, ja kriteerit seurustelukumppanilleen, joten miksi ihmeessä lähettää viisi silmäniskua, ja "moikka"-mailia saman päivän aikana täysin eri sarjassa painivalle naiselle, joka ei osoita mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ja mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että jos olen rajannut kumppanin ideaali iäksi sen 26-33 vuotta, niin siihen on syy, ja se syy voisi olla niinkin yksinkertainen, etten ole kiinnostunut isäni ikäisistä miehistä! Ja miksi en, niin siihenkin löytyy oma tarinansa. Mutta jos siltikin pitää lähettää postia, niin yrittäisi nyt edes keksiä jotain omaperäistä siihen viestiin, eikä vaan, että "cool pics". Oh really, juuri siksi ne kuvat sinne latasin, koska ne ovat cool minunkin mielestäni. Tell me something new, please!

No niin...

En tiedä, että mistä aloittaisin kertomaan. Sain ajatuksen blogin perustamisesta eilen, kun tuttuni vertasi elämääni saippuaoopperaan. Blogin avaaminen tuntui hyvältä idealta juuri tänään, krapulaisena sunnuntaina. En kehtaa enää kaataa näitä asioista muutaman ystäni harteille, tuntuu, että he tietävät jo liikaa, enkä tahdo tehdä samaa "virhettä" uudestaan näinä aikoina, kun vanhat kaveripiirit ovat asettuneet toisiaan vastaan, hajonneet, ja on aika etsiä uusia kuvioita. Ja ehdottomasti lopettaa paskan puhuminen itsestään, ja muista.

Kun mietin, koska elämäni muuttui tällaiseksi tunteiden vuoristoradaksi menen takaisin viime kesään. En tiedä, että löinkö pääni johonkin unissani, vai kärsinkö happivajeesta, mutta silloin minulle tapahtui jotain mikä sai minut heräämään, ja ymmärtämään, että kuka minä oikeasti olen. En ollut valmis sitoutumaan elämässäni, tarvitsen seikkailuja, jännitystä, draamaa, huomiota. Kuulostaa tosi lapselliselta, I know. Selviydyn kuitenkin muusta elämästä vastuullisen aikuisen tapaan, joten ehkä tämä on vaan vaihe mikä jäi teininä elämättä, ja on osa henkistä kasvuani kohti tasapainoista aikuisuutta. Jos sellaista on edes olemassa...

En tiedä, että pitäisikö minun kertoa enemmän historiastani, vai aloittaa nykytilanteesta, ja vähitellen avata menneitä tapahtumia jos ne sopivat asiayhteyteen? Sounds like a plan.

Tavoitteeni siis tälle blogille on vuodattaa sinkkuelämäni vaiheita, kaikki se jännittävä kihelmöinti, ja ne murskaavat huonot hetket, heikot hetket.